torstai 9. kesäkuuta 2011

Pyöräily putsaa mielen ja kehittää uusia ideoita

 Yllätyssatanen


Lauantaina pitimän herätä aamulla aikaisin pyykkivuorolle. Pyykkien loppupuolella tein lounaan ja syötyäni sen aloin miettimään minne poljen. Ajattelin alustavasti kiertää n.80km. Miten kävi?

Ilma oli täydellinen, tuuli ihan kivasti mutta sain väännettyä mielessäni vastatuulen vilvoittavaksi ajoviimaksi. Ajatus toimi. Kiertelin mitä ihmeellisemmin lähiseudun teitä. 70km:n kohdalla tuntui vielä todella hyvälle ja vauhtikin oli ihan kohtalaista. Heti kohta aloinkin jo hyytyä. Jaksoin kämpille asti, jolloin mittarissa oli 95km. Pakko oli muutama kilometri vielä kiertää ja lopulta 102 km oli mittarissa kun seuraavan kerran tulin kotipihaan. Yllätyin miten hyvin jaksoin kiertää kesän toisen satasen. Ja vieläpä alle neljään tuntiin.

Lenkillä en muistaakseni nähnyt mitään mieleenpainuvaa. Mutta olen huomannut miten lenkillä tulee suunniteltua vaikka mitä: pienkuormaajaa, portaatonta vaihteistoa fillariin, viikonloppureissua ja mitä tekisin lottovoitolla. Nämä ajatukset, vaikkakin junnaavat paikallaan, piristävät mieltä ja saa unohtamaan työasiat. Nimenomaan työasiat ja kaikki mitä töissä tapahtuu. Vielä kun on kokematon omassa työssä niin tulee tehtyä munauksia joista sitten kolleegat kuittaavat.

Tiistain kierros

Tiistaina olisi ollut yksi porukkalenkki tarjolla, mutta en jaksanut mennä. Koin että tarvin omaa mietintärauhaa jota saan satulan päällä. Iltaisin sängylläkin voi miettiä, mutta silloin nukahtaminen kärsii. Reilu 60km meni suhteellisen nätisti, vaikkakin tuulta oli. Nyt jopa siihen malliin että se ei enää ollut luonnollista ajoviimaa.

Lenkillä alkoi vaivaamaan ketjuista lähtevä ääni. Vaikka sen voiteli, se äänteli. Vaikka sitä sääti, se äänteli. En keksinyt mitä tekisin.

Tylsyyden täyttäminen

Keskiviikon 46km lenkki oli päähänpisto, en ollut suunnitellut keskiviikolle mitään. Juuri tämä "mitään" taisi johtaa lenkkiin, koska ulkona ilma oli mielettömän hyvä ja sisällä kohtuuttoman kuuma. Aivan, ulkona oli viileämpää, ja ajoviimaa kaipasin kovasti. Kiertelin reilun 20km kunnes pysähdyin soittamaan sihteerille että missä mennään. Jostakin kumman syystä hän koitti soittaa juuri samaan aikaan. Tässä kamppailussa operaattori valitsi sen määräävämmän ja päästi mun soiton läpi. Sovittiin että menen käymään hänellä ja aloin polkemaan vierailulle.

Vierailulla kesti ja pääsin vasta 21 jälkee ajelee kotia kohti. Ilma oli ihan hyvä, ehkä hieman liian viileä noin vähälle vaatetukselle. Eniten häiritsi pensaiden tykönä parveilevat pienet ötökät, joita lensi päin ajolaseja ja kasvoja. Onneksi sentään oli lasit.

1+1+1 = 3
















Eli ihan äsken töistä tullessa vastaan ajoi mies lapsiensa kanssa. Vanhin lapsi, n.4v, ajeli itsenäisesti edellä. Perässä tuli isä pyörällään, johon oli kytketty peräpyörä, jota polki n.4v lapsi. Tähän peräpyörään oli kytketty peräkärry jossa oli yksi lapsi. Yhdistelmä oli ihailtava, että oli pakko katsella kauan taakse.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Toukokuun raportti ja Fellmannin ajot

Toukokuu, tuo kevään kuukausista hienoin. Silloin tiet ovat hyvässä kunnossa, talven jäljiltä on kovasti fillarointienergiaa ja pyörälenkkien maisemat paranevat niin kaupungilla kuin maallakin. Mikään ei voisi olla parempaa, paitsi lämpötila sinne 20 asteen tietämille.

Toukokuussa pystyi heittää pari-kolme lenkkiä lyhyissä vaatteissa. Kerran jopa sattui niin että olin ylipukeutunut. Pukeutumisen suhteen kaikki lenkit ovat onnistuneet, ei kertaakaan liian kylmä tai kuuma. Ajomäärältään kuukausi oli elämäni paras, sain ajettua hieman yli 600km. Työpaikan joukkue on fillarikisassa ja sekin on innostanut polkemaan, varsinkin kun joukkueessa on mukana joku toinenki pyöräilijä. Toukokuussa sain yli 500km kilometrikisaan kelpaavia kilometrejä. Pyöräily on ihanaa!!

Fellmannin ajot

Perjantaina oli tämä odotettu kortteliajo, jonka olen jo parina viime kesänä missannut. Nyt sinne pääsin ja nautin kovasti. Oli todella paljon kiiltäviä, puhtaita, kevyitä, nopeita, kalliita ja värikkäitä pyöriä. Merida, Cervelo ja Specialized olivat mielestäni valtamerkit nuissa kisoissa. Bianchikin oli hyvin edustettuna, muutama Trek, muutama BH ja ainakin yksi Canyon.




Kortteliajossa ideana on ajaa 1,4km mittaista reittiä ympäri. Ensin ajetaan tunti, jonka jälkeen alkaa viiden kierroksen mittainen kisa, jossa ratkaistaan voitto ja sijoitukset. Välinerikon sattuessa kilpailija saa neutraalikierroksen, mutta finaalikierroksien aikana sitä ei saa. Kisassa on myös kahdeksan kirikierrosta, joiden sijainnista kilpailijat eivät tiedä. Järjestäjät ilmoittavat maalin kohdalla kellolla milloin kierros alkaa ja milloin loppuu. Kierroksien huonompia pudotettiin pois kisasta järjestäjien toimesta.

Kisaa hallitsi Paavo Paajanen, joka ajoi lähes koko tunnin karussa muilta. Hän vei seitsemän kiriä itselleen. Paavo alkoi hyytymään noin 50-55min minuutin jälkeen, kuin Häkkisen auto, jolloin kakkosporukka sai hänet kiinni. Kakkosporukassa ajoivat Paavon pikkuveli Mikko Paajanen, Jukka Heinikainen ja Kimmo Kananen. Tunnin tullessa täyteen Paavo oli otettu kiinni ja porukka ajoi tasaisesti. Viimeisen kierroksen alkaessa näytti kisa alkavan ja arviolta 400-500m ennen maalia Mikko oli karannut kärkeen ja ajoi kisan voittoon. Seuraavaksi tuli Kimmo Kananen, viime vuoden voittaja Jukka Heinikainen oli kolmas ja kisan kärki Paavo oli neljäs.

Kisat olivat tunnelmaltaan ihan kivat, enemmän yleisöä olisi saanut olla ja jonkinlainen liikkeiden markkinapaikka kisatarjouksineen olisi ollut kiva. Ilma oli hyvä, pieni vastatuuli oli yhdellä suoralla. Kisoissa oli paikalla, tottakai, myös Suomen ykköspyöräilijä Jussi Veikkanen.

Jussi Veikkanen

Paavo Paajanen


Voittaja Mikko Paajanen
Lisää kuvia picasassa. Kisojen tulokset järjestävän seuran TWD Länkenin sivuilta.