Taisteluvoitto

Viime viikolla tiistai-iltana (4.10) pieni lasin sirpale painu etukumeista läpi ja puhkaisi ne. Keskiviikkona mietin miten saisin päälykumen paikattua niin, että pystyisin ajamaan 13km matkan takaisin kotiin. Katselin mitä tallista löytyy ja löysin ohutta, kovaa muovia. Vanhasta sisurista leikkasin pienen palasen jolla käärin muovinpalan ja teippasin ne pieneksi paketiksi. Sitten teippasin paikan päälykumen sisäpuolelle reijän kohdalle ja hyvin piti. Ei uusi sisuri puhjennut.

Perjantaina kävin prismasta ostamassa Continental Tourride 700Cx28. Heitin kumin lauantaina paikalleen ja läksin poljeskelemaan. Olin ajanut 15km kun hoksasin, että etukumissa oli selkäheittoa monta milliä, joka aiheutti jumputtavaa matkantekoa. Ajoin 52km:n lenkkini loppuun. Sunnuntaina katselin että ompa hyvä ilma. Ajattelin äkkiä laittaa kumin paremmin paikalleen ja sitten lähteä nauttimaan hienosta syyspäivästä. Ja mitä vielä. Ähelsin ainakin kuusi tuntia sen kumin kanssa jotta sain selkäheiton pois. Nyt siinä on sitten sivuttaisheittoa, mutta eiköhän sen kaa pärjää lumen tuloon asti. Peukalot meinaa olla pikkusen herkkänä kovasta vääntämisestä. Yksi muovinen rengasrauta kului melko muodottomaksi päivän aikana. Illalla pääsin heittämään pienen lenkin klo 18 jälkeen, kun oli jo kylmää, ei aurinko oikein paistanut ja tuuli kohtalaisesti.

Renkaanostoreissulla ostin myös 4x2l packin Pepsi Maxia tarjouksesta. Mietin onneksi etukäteen miten kuskaan sen. Otin parit mustekalat matkaan ja nostin sitten pullot paketissa tarakalle ja laitoin kiinni. Täytyy sanoa että melko paljon vaikutti kaarrekäyttäytymiseen kun tarakalla on tuon verran painoa.

Maanantaina lähdin tyttöystävän tykö pyörällä, vaikka sato ja tuuli. Olin hyvällä tuulella, joten ajattelin ottaa tämän haasteena ja opettavana reissuna. Ja sitähän se oli. Opin, ettei Sigman mittaria kannata laittaa tankoon kiinni ja käyttää sadeviittaa, koska sadeviitta saattaa pyöräyttää mittaria ja se tipahtaa välille. Kiva oli vesisateessa etsiä mittaria lehtien peittämältä pyörätieltä 1km:n matkalla. Mittari löytyi valoristeyksestä ajokaistan vierestä. Toinen opetus oli, että älä käytä reppua jos käytät sadeviittaa. Ja jos käytät reppua, laita se vaikka tarakalle tai vatsan puolelle. Muuten ajelet "hame korvissa" eli viitta nousee selän puolelta niskaan. Varmasti hieno näky. Kolmas opetus: valoa ei ole koskaan liikaa. Lidlistä ostettu pyöränvalo on tehokas, mutta se valo on neliön kokoisella alueella ja hajavaloa on melko vähän. Eiköhän me silti yritetä pärjätä sillä. Jännästi tuo 13km:n matka taittui henkisesti nopeasti. Monesti tuntuu että tylsä reitti ja aikaa kuluu. Nyt meni aikaa paljon, mutta maisemat vaihtuivat silti kivasti eikä kyllästymistä tapahtunut.

Ja, tadaa! Mieleeni juolahti (taas! huoh) uusi idea. Katettu, kolmirenkainen nojapyörä työmatkakäyttöön. Mutta sitten hautasin ajatuksen lähes yhtä nopeasti kun hoksasin minkälaisilla muutoksilla suunnittelemastani tavarafillarista saisi tehtyä toimivan pyörän sadekelille ettei kastuis ihan läpimäräksi.

Tämmöstä tällä kertaa. Täytyy joku päivä kirjoittaa tuote-arvio repusta.

ps. Kilometrikisasta oli tullut uutinen tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Linkki tässä. Kai tässä täytyy olla pikkusen ylpeä itsestään kun poljin lähes kolminkertaisen määrän mitä keskiarvo oli.

Uusi vaihde

Syyskuu. Mitä siitä muistamme?
No ainakin sateisuuden. Syyskuu tuntui tosi sateiselta ja tuuliselta, joka hieman hankaloitti harrastuksia. Lähinnä pyöräilyä. Ajokilometrit tipahtivat alla puoleen elokuisesta, kun taas ajotunnit olivat tasan puolet. Keskituntinopeus pääsi hieman notkahtamaan. Koitin kuroa nopeutta epätoivoisesti takaisin tekemällä syyskuun 27. päivä vetotreenin mäessä. Aivan, kesän ensimmäinen kunnon vetotreeni. Happi oli tiukilla ja hapot kohtalaiset mutta hyvä mieli jäi vedoista.

Pyöräilessä keksii vaikka mitä. Toistan tässä itseäni, mutta se vain on niin totta. Ajatus kulkee vain niin paljon paremmin kun suuntaa kaupungin ulkopuolelle ajamaan maanteitä pitkin. Ei tarvitse väistää kuin teiden railoja. Saa polkea sopivaa vauhtia turhia jarruttelematta. Täyttä ihanuutta tämmöinen. Mut asiaan. Kovien vastatuulien takia aloin ideioimaan päässäni nojapyörää. Suunnittelin pari mallia, joista toinen olisi etuvetoinen (HYI!) napavaihteella, johon tulisi veto suoraan kammista, eli ketjua tai remmiä ei olisi ollenkaan. Toisessa mallissa ideion variaattorivedon osaksi runkoa. Kaikkea mä kehittelen mielessäni. Onneksi mulla ei oo paikkaa eikä rahaa tehdä näitä, muuten saattaisin alkaa tekemäänkin ajan kuluksi. Tekee mieli tehdä käsin jotain.

Tänään tuli elämään semmoinen uusi vaihde. Nimittäin myin auton pois. Hyvin se palveli, mutta remonttia olisi pitänyt tehdä ihan liikaa, eikä se panostus olisi hyödyttänyt koska kori alkoi olla sen verran ruosteessa. Niinpä myin sen afrikkaan menevään laivaan. Liian pienen hinnan siitä otin, mut se on nyt mennyttä. Tarkoitus olisi pärjätä ilman autoa vuodenvaihteeseen, tai hieman yli, esim vaikka helmikuuhun asti. Oppositio oli myymistä vastaan, mutta hallitus päätti mitä omaisuudellaan tekee, joten nyt on ruutu vapaana. Sen verran oon autoja katellut, että bongasin tänään nettiautosta mielenkiintoisen mazdan...

Ideoista vielä. Puuilossa näin yks päivä fillarin peräkärryn. Hintaa en tiedä, varmaan satasen nurkilla. Rakenne oli ihan fiksun oloinen ja aloin mielessäni jatkokehittämään tuota kärryä. Sain mielessäni muokattua kärryn rungon hyväksi ja yhdistin siihen edellisessä kirjoituksessa mainitun Burley Travoy:n vetoaisan muunneltuna. Minun kärryssä vetoaisa kiinnittyisi fillarin taka-akseliin Bob Yak-tyyliin ja se olisi tuommoinen kolmion mallinen, jossa olisi pari niveltä, jolla kärrystä saisi tehtyä perässä vedettävän kärryn. Renkaat tulisivat sivuille molemmin puolin ja kärryyn tulisi kannellinen muovilaatikko, jossa olisi lukitus.

Tämmöisiä mietteitä tänään, katsotaan saisiko talven aikana näpräiltyä kärryn kasaan. Kertoimet "Et saa" -valinnalle ovat melko pienet... ;)