Vanha vuosi laatikkoon ja uutta sisään

Vuoden lopuksi on hyvä katsoa taaksepäin ja tehä yhteenveto kesästä. Tää vuosihan oli monella tavalla merkittävä. Ehkä ne suurimmat highligthsit olivat ulkomaanreissu tyttöystävän kaa, valmistuminen insinööriksi ja intti. Pyöräilyn kannalta hienointa oli päivä Helsingissä ja sieltä fillarilla Lahteen. Toki tulihan tänä vuonna valloitettua maailmaa, nimittäin kävin ensimmäistä kertaa Virossa Tallinnassa.

Intistä johtuen kilometrit jäivät vähiin, kun ajokaudesta lohkaistiin pois ainakin 4 kk. Muistelen, että elokuussa olisi ollut ihan hyviä kelejä päästellä lenkkejä.
Ajokilometrit yhteensä: 1483,46km
Ajotunnit yhteensä: 62h
Keskinopeus: 23,6km/h

Hyötyajoja Nopsalla tuli 570km ja ajopäiviä 82. 

Eihän noin pienille lukemille voi kuin itkeä. Lenkit tuli ajettua hitaammin kuin edeltävänä vuonna, kilometrejä tuli vähemmän ja satasen lenkkejäkin vain kaksi, huhtikuussa ja heinäkuussa. Tosin kesäkuussa paukuttelin näitä 80-90 km lenkkejä, mutta eihän niitä lasketa satasen lenkeiksi. :)

Ensi kaudeksi on selkeät tavoitteet: ostan oikeasti nastarenkaat tammikuussa, tavoitekilometrimäärä 3500 lenkkiä ja lisäksi hyötyajot. Työpaikka pitäisi saada mahdollisimman pian, ja ehkä syksyllä voi vähä harkita fillarin vaihtoa :)

Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille ja toivotan kaikille turvallisia kilometrejä.

Talvi on täällä taas

 Talvi tuli lumineen päivineen ja sen näkee ja tuntee ulkona liikkuessa. Taas palataan tähän mun kestoaiheeseen: lumenauraus. Miten se hoidetaan joka talvi entistä huonommin? En ymmärrä. Joo, tiedän että lunta tulee ja on kiire pukata se pois autojen tieltä, mutta voisi katusuunnittelijat miettiä väliaikaiset lumensijoituspaikat ennenkuin talvi tulee.

Tässä yksi hyvä esimerkki. Lunta pukataan pyörätelineihin molemmilta suunnilta. Penkka oli ainakin metrin leveä telineiden vasemmalla puolella. Paikalle olisi kyllä käyttöä, kun vieressä on kauppakeskus. Toisaalta, telineet ovat melkoisen kaukana pääovesta, eikä telineiden sijoituskaan mielestäni ole paras mahdollinen.

Sitten toinen ikävä kuva, joka kertoo kuinka paljon "Green City" Lahti välittää talvipyöräilijöistä. Kauppakeskuksen vierestä kävelytie nuollaan puhtaaksi seiniä myöten. Ja lumet pukataan pyöräkaistan päälle. Ajoradaltakin lumet pukataan pyöräkaistalle. Pistää mietityttää, että onkohan auraajat katsoneet noita liikennemerkkejä ja ymmärtävätköhän ne, että sekin pitäis aurata. Tuosta lumikasan vasemmalta puolelta menee pieni polku, joka menee niin reunassa, että siitä voi tipahtaa ajoradalle jonkin auton eteen. Pitää seurata tilanteen kehittymistä tämä talvi ja postata keväällä kaupungille hieman kuvia ja kertoa miten asiat on.

Mielestäni on hassua, että lehdessä kaupunginherrat puhuvat kuinka autoilua tullaan kaupungissa vähentämään muuttamalla keskustan liikennejärjestelyitä niin, että henkilöautoilla ei ole asiaa keskustaan ja samalla lisätään kevyen liikenteen käyttöastetta. Tässä sitten voidaan vaan miettiä, että mitenhän ne ihmiset voivat liikkua tuola pyörällä? Samassa lehtijutussa puhuttiin, kuinka (muistaakseni) 1/3 väestöstä asuu 20min kävelymatkan päässä keskustasta ja olikohan peräti 1/2 asuu 20min pyörämatkan päässä? Talvella ja näillä aurauksilla toi pyörämatkan säde on paljon pienempi kuin kesällä. Tänään pyöräilessä tuntui että ei kertakaikkiaan jaksa liikahtaa mäessä kun pehmeää lunta jätetään tielle semmosen 3-5cm.

Intti osa 10: Loppusota, sota loppu

Itsenäisyyspäivän jälkeen vietettiin lyhyttä viikonloppua. Lauantaina repästiin ja käytii pienellä porukalla päivä pyörii Tallinnassa. Tallinnasta tullessa olikin jo kiire, laiva saapui klo 18:30 ja klo 21 mun täytyi olla päivystäjänä. Yks matkalainen pudotettiin Tuusulaan ja jatkettiin Lahteen. Saavuttiin kotiin klo 20:20 josta sitten pikaisesti kävin suihkusa ja valmistauduin palaamaan kassulle. Yksikön avasin klo 20:45. Ei olis ollut varaa minkään näköisille vastoinkäymisille.

Sunnuntaina aamusta pakkasin pikaisesti kamat loppusotaa varten. Sitten lähdimme aamulla vähä ennen kymmentä ajamaan Niinisaloon. Perillä söimme lounaan ja siirryimme taistelupaikkaan.

Sodasta ei onneksi ollut tietoakaan. Jaoimme kovia ampumatarvikkeita tykistölle ja kranaatinheittimille. Homma oli rentoa ja opin aika nopeesti ryhmänjohtajan hommat, sillä olin kakkosryhmän johtaja. Viikon aikana meiltä lähti reilu 100 lavaa ammuksia ja evakkoja tuli samanverran takaisin. evakkojen käsittely vei aikaa, kun joka laatikko piti käydä käsin läpi.

Loppusota oli mukava meidän puolen joukkueen puolesta, jotka päästiin Niinisaloon. Loppuporukka joutui arkkivihollisen Hälvälän maastoon ja nehä olivat vetäneet kolmatta päivää samoilla silmillä vartiovuoroja ja taisteluita. Onneksi päästiin helpommalla.

Nyt loppusodan jälkeen on rentoa. Porukkaa ei enää kiinnostanu nipottaa intin mallien mukaan, johtajat eivät jaksa enää hoitaa hommiaan. Ruokalaan joku meistä korpeista vie ja tuo, muoto venyy ja elää omaa elämää. Nyt alkoi kivat lomat, takaisin vasta 1.1.2013 :D

Ps. TJ19

Intti osa 9: Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivää vietetään tänään. Toisin kuin muilla, puolustusvoimissa ei olla silloin vapaalla, vaan juhlitaan. Eilen luutnantti iski kunniavartionakin mulle ja viidelle muulle kaverille. Olimme tänään vartioimassa montaa kohdetta kun kaupunginjohtaja kävi pudottamassa niihin seppeleet. Sitten päästiin marssimaan torille. Olin huolissani, etten kerkeäisi torille marssiin, kun tyttöystäväkin oli saapunut ihan sitä varten torille. Noh, just ja just kerettiin ohimarssiin. Oli ihan mukava marssia kun alkoi olemaan kylmä. Marssi meni ihan kivasti.

Päivällä tapahtui muutakin kivaa. Nimittäin sain kuntoisuuslomaa kohonneesta kunnosta ja ylennyksesta. Kyllä, mut ylennettiin korpraaliksi, joka ei tosin tuossa porukassa ole edes saavutus. Mutta nappi rinnassa tuntuu vähän paremmalta :) Lauantaina lähden käymään ekaa kertaa tallinnassa ja sitten illalla 21 mennessä olen takaisin kassulla päivystäjänä. Palaillaan...

Intti osa 8: Kuntotestit ja Jotu 3

Puolustusvoimat seuraa sotilaan kunnon kehittymistä alokaskauden alusta aina kotiutumiseen saakka. Testejä pidetään useita ja koulutus on varsin fyysistä, joka kehittää sotilasta fyysisesti. Testejä on perus-, erikois- ja joukkokauden alkupuolella.

Viikolla 47 meillä oli jo J-kauden testit, jotka olivat samalla kotiuttamistestit. Tiistaina oli lihaskuntotestit ja torstaina juoksutesti. En jaksa kummemmin luettelemaan tuloksia, joten teen taulukon.

Testi	Perus	Erikois	Joukkokausi
Pituus	180	-	180
Paino	90	-	87
Vyötärö	92	-	87
Istumaannousu	35	-	43
Punnerrukset	31	-	26
Vauhditon pituus	260	-	265
Juoksutesti 12min	2940	3030	3120

Pieniä muutoksia on tullut suuntaan jos toiseenkin, hyvä näin. Viikolla 49 selviää, korotinko kuntoa vaadittavat 8% kuntsarin saamiseksi vai en. Toisaalta, eipä sillä taida olla väliä, koska jos vielä ylennyn tällä viikolla, tulee lomia liikaakin eikä niitä ehdi käyttämään.

Jotu 3

Viikolla 48 meillä oli viimeinen harjoitus ennen loppusotaa. Vähiin käy ennenkuin loppuu. Harjoitus oli normi kolmen päivän rykäisy. Muuten meni hyvin, mutta tiistaina iskenyt räntäsae teki tiet liukkaiksi ja toi kylmyyden samalla. Eihän asteita ollut kuin muutama pakkasen puolella, mut sekin riitti, kun seisoi tähy-vartiossa 2 tuntia yöllä. Molempina öinä sai ihan kiitettävästi nukuttua eikä leirillä pahemmin väsyttänyt. Taisteluita ei ollut ollenkaan, leiri oli lähinnä kertausta erilaisista osa-alueista. Hommat hoitu hyvin ja sieltä selvittiin ehjin nahoin.

Sittenhän tänne tuli lumi ja pakkaset. Tänään (3.12) ollaan saatu tuntea pakkasen ihanuus. Meillä oli liikuntapäivä, lajeina hankiultimate ja hankifutis. Ultimatessa sain kyynerpäästä nokkaan ja lähin huoltaa itseäni. Vähän siinä vemppailin ja pelailin aikaa, kunnes tuli tarvetta kuudelle trukkikuskille ja päästiin kivaan nakkihommaan eikä tarvinut liikkua. Kiitän :)

Intti 7: Ampumaleiri ja Jotu 2

29.10-2.11 välisen ajan olimme Taipalsaaressa viiden päivän ampumaleirillä. Leiri oli kyllä melko kaksjakoinen: päivät valosan aikana touhuttiin ja pimeällä oltii rennosti. Päiväsaikaan suoritettiin monenlaisia ammuntoja: ryhmän puolustusammuntaa, partion ja ryhmän hyökkäystä, sinko- ja kk-ammuntaa ja lopuksi oli tehonäytös, jossa skapparit räjäytti aitoja miinoja ja ampuivat kovia singoilla. Illat sit tehtiin polttopuita, lämmitettiin telttaa, chillailtiin, paisteltiin makkaraa ja norkoiltiin sotkussa.

Leiri oli ihan jees, mutta yllättävä kylmyys oli pahasta. Vaikka päällä oli toppatakki, hyytävä siperiatuuli tuli läpi. Eikä jalassa olevat kesäkumpparit kaksilla sukilla olleet kovin hyvä valinta. Palvelushanskat olivat perseestä, enkä kehannut käyttää omia hanskoja. Siellä oli sitten paleltava, mutta kumma kyllä, en sairastunut. Onneksi tällä viikolla ei satanut vettä, silloin olis kyllä ollu mieli matalalla.

Mulla kävi silleen hyvä tuuri, ei tarvinnut pitää kipinää kuin kahtena yönä. Pari ekaa yötä pidin kipinää klo 5-6 ja 1-2. Kolmantena päivänä lääkintaau kysyi triviakysymyksen, jonka tietäjän ei tarvinnut tehdä sinä yönä kipinää. Kysymys oli: Miksi lääkintälaukussa on hakaneula ja mitä sillä tehään? Kaikki veikkas että sillä tehää reikä johonki tai sidotaan jotain. Käytin sairasta mielikuvitustani ja heitin ilmoille seuraavan lauseen: "sillä sidotaan haavoittuneen kieli poskeen kiinni". Ja kappas, alikersantin ilme muuttui ja hän sanoi: oikein! :D Toiset kaverit oli ihmeissään miten keksin vastauksen. Sitten seurasi lisäkysymys: mikä on seuraava vaihe? vastasin että kurkku putkitetaan ja sekin oli oikein. Näin vältyin ekalta kipinältä. Viimeisen yön kipinän vältin

Taipalsaaren jälkeen oli kassuviikko, joka oli vieläpä nelipäiväinen. Viikonlopuksi menin käymään kotona remonttiavussa. Junamatkat on tylsiä, varsinkin kun on lähes täys juna ja saat vapaan paikan lastenvaunusta.

Sitten koittikin taas harjoitusviikko. Jotu2 kesti tiistaista torstaihin. Tällä kertaa sää suosi, tiistaina oli pientä pakkasta koko päivän, keskiviikkona vähän sumua ja lämpimän puolella. Keskiviikko-iltana alkoi satelee vähän vettä, joka jatkui torstaina puoleenpäivään asti. Sen jälkeen olikin ihan hyvä keli, kunnes kylmä tuuli iski neljän jälkeen.

Jotu2 oli enemmän laatikkoleiri kuin taisteluharjoitus. Ajelimme kohtalaisen paljon trukilla ja spesiaalikoulutuksena harjoituspaikalla vieraili panssarivaunu, jota metsästimme simulaattoriaseilla.

Trukkihommat oli tosi mukavia. Tykkäsin kun meillä oli kaikkien inhoamat Terberg-trukit ja mutaista metsää. Trukit kulki mukavasti metsässä ja mutaiset metsätiet, kapeat välit, puut ja pimeys tekivät hommasta äärimmäisen mielenkiintoista. Osa kuskeista eivät ajaneet, koska joko trukki oli perseestä tai ei kiinnostanut. Kapteeni kysyi minulta mielipidettä näihin trukkeihin ja kehuin ne maasta taivaisiin. Kapteeni kuunteli silmät pyöreinä ja sanoi: "enpä ole ennen kenenkään kuljettajan kuullut kehuvan näitä trukkeja." Leirin viimeisenä päivänä mulle napsahti ihan suotuisa nakki ja kuskasin 17 lavaa metsästä ihmisten ilmoille.

Et tämmösiä inttikuulumisia tällä kertaa. Nyt meillä on taas kassuviikko, jolloin suoritamme viimeiset kuntotestit. Tiistaina lihaskunto ja torstaina cooper. Taas olis yks kuntsari tarjolla. Ensiviikolla meitä kutsuu uudet haasteet, sillä vietämme Jotu3-harjoituksen uusissa maisemissa.

Intti osa 6: Lumi

Tämä ei nyt ole mitenkään tärkee päivitys, mut päätin kirjoittaa, sillä tänään meillä alkoi talvi. Saimme luvan käyttää talvivaatteita ja lunta tuli päivän aikana vajaa 5cm. Saa nähä miten lunta tulee ensi viikolla, kun olemma viikon mittaisessa ampumaharjoituksessa kaukana kotoa.

Intti osa 5: Koulutushaarakoe

Tästä asiasta täytyy kirjoittaa ihan erikseen. Oli se sen verran erikoinen kokemus. Eli kyseessä on koe, jonka läpäistyään ratsumies näyttää, että on oppinut E-kauden asiat.

Keskiviikkona  17.10 iltasella pakkailimme määrätyt tavarat mukaan reppuun. Otin pakollisen varustuksen lisäksi kaksi energia/proteiinipatukkaa. yhden itselämpiävän teen, otsalampun ja omat varahanskat. Repusta tuli painava, mutta niin tuli kaikilla muillakin.

Torstai-aamuna meillä oli teoriakoe, jonka jälkeen vielä meille kerrottiin varustemuutoksista ja piti pakkailla uudestaan. Koe meni kait ihan keskitasoon. Olin vähän pihalla nimikkeiden aukaisemisesta mutta ilmeisesti sain sen verran pisteitä, että pääsin läpi. Kokeen jälkeen siirryimme autoilla maastoon, jossa suoritettiin käytännön asiat.

Ensimmäiseksi maastopaikan huoltorakennuksessa vaihdoimme urheiluasusteen päälle ja lähdimme suunnistamaan. Kiersimme parin kaverin kanssa melkein kaikki rastit yhdessä. Juoksimme ihan hyvää vauhtia. Kun oli enään kolme rastia jäljellä, tulimme yhden paskahuussin kohdalle. Sanoin pojille että menen paskalle, jatkakaa matkaa. Kävin siinä huussissa pikaisesti ja lähdin etsimään yksin rasteja. Päätin ottaa pienen loppukirin ja juoksin hieman kovempaa. Sain viimeisellä rastilla taas pari kaveria kyytiin, joiden kaa juostiin maalipaikalle. Minun aika oli n. 1:01, kun kärki meni 56 minuuttiin. Ihan hyvä suoritus, vaikka tuli ylimääräinen varikkokäynti.

Suunnistuksen jälkeen syötiin lounas ja alettiin kiertää rastirataa. Rastiradalla piti osata ilmaselosteen täyttö (4/5), hyllykortin täyttö (4/5), radion ja sanelukoneen käyttö (1/5), kahlaaminen (1/1), portin pystyttäminen ja vartiointi (5/5), nuotion sytyttäminen (5/5) ja laatikkoralli (5/5). Merkkasin sulkuihin saamani pisteet. Sanelukonetta en ole ikinä käyttänyt niin en osannut kuin kasata ja se oli siinä. Laatikkoralli oli fyysisesti vaativin, kun n. 20kg painavia laatikoita piti viedä kolme kappaletta yksi kerrallaan 100m päähän ja lopuksi tuoda ne takaisin. Minun aika oli 7:43 ja kärki oli 7:30. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Kahlaaminen oli niin utopinen, ettei sitä voinut ottaa todesta. Olin asiasta tietoinen ennen taistelukaveriani, jolle kerroin mitä on edessä. Hän ei kertakaikkiaan uskonut minua. Menimme suorituspaikalle, jossa luutnantti odotti meitä. Hän kertoi tilanteen ja katsoimme kaverin kanssa hieman hämmentyneenä häntä. Tämän jälkeen katsoimme toisiamme ja aloimme nauramaan. Sitten aloitettiin tehtävä. Se on jännä miten ei kiireessä vaan voi ajatella mitä on edessä. Siinä vaan kaivoin ensin uimahousut ja pyyhkeen esille, riisuuduin, pakkasin kamani, puin uikkarit, otin tavarat pään päälle ja lähdin ylittämään järveä merkatusta paikasta. En osannut edes ajatella veden lämpötilaa, vaan kävelin kaikessa kiireessä. Puolivälissä vettä oli navan yläpuolelle, kriittinen paikka oli jo ylitetty ja varpaita paleli. Meinasin horjahtaa ja kaatua, mutta onneksi niin ei käynyt. Saavuin rannalle ja aloin vaihtamaan vaatteita. Kun sain vaatteet päälle, tuli mukavan lämmin olo.

Kun rastirata oli kierretty, söimme päivällisen ja pidimme hetken taukoa. Tässä vaiheessa voinen sanoa, että vettä alkoi satamaan heti suunnistuksen jälkeen eikä ollut mitenkään erikoisen lämmintä. Pimeän tultua joskus klo 19:00 menimme ampumaradalle ampumaan pimeässä. Meillä oli 10 laukauksen kilpailu. Otin riskin ja vedin päivätähtäimellä, jolla sain 6/10 tauluun. Se oli ihan riittävä mulle. Ammunnan jälkeen meillä oli iltapalaa ja vapaata aikaa 2-4 tuntia.

Illalla 21:30 ryhmä, johon kuuluin 9 muun kanssa, siirryimme ulos. Ulkona tarkistettiin varusteet, luovutettiin aseet ja odotettiin tulevaa. Yks taukki oli jättänyt makuupussin pois turhana varusteena ja sakkona jouduimme käymään kilometrin päässä ilmoittautumassa varusteiden kanssa. Ja aikaa oli vartti. Emme tietenkään ehtineet, joten jouduimme pakkaamaan ruokalaatikot autoon. Tämän jälkeen saimme kartan ja aloitimme suunnistamaan takaisin kasarmia kohti. Lähdimme liikkeelle klo 22:15. Kukaan ei ottanut karttaa, joten mun piti ottaa ja hoitaa suunnistaminen.

Kävelimme aluksi pienen pummin kunnes löysimme oikean polun. Kävelimme sitä aikamme pitäien liikaa taukoja, kunnes törmäsimme toiseen ryhmään. Yhdistyimme ja lähdimme kävelee. Löysimme portin, josta lähdimme sitten väärään suuntaan. Kävelimme varmaan 2, ellei jopa 3 tuntia ennenkuin löysimme itsemme paikasta, jonka tunsimme. Siitä kävelimme ensimmäiseen checkpointtiin. Saimme uuden kartan ja seuraavaan checkpointtiin oli matkaa reilu 5 km. Aikaa meni taas ihan älyttömästi ku muut ryhmän jäsenet olivat aivan puhki. Selvisimme perille, jossa porukka kevensi reppuja pois ja saimme uuden kartan, joka vei  meidät Nostavaan. Matka Nostavaan oli koko marssin paskin pätkä koska en tuntenut tietä ja se oli soratietä ja älyttömän mäkistä. Lisäksi vesisade, tuuli, jalka- ja hartiakivut alkoivat viemään fiilistä. Porukka oli jo todella väsynyttä, osa nukahteli seisaalleen ja taukoja jouduttiin pitämään entistä tiheämmin ja kävelemään hitaammin. Lopulta klo 5:30 saavuimme Nostavaan jossa meitä oli vastassa kersantti, joka kertoi tämän olevan maalimme. Porukka huokaisi helpotuksesta. Jos vain olisi ollut vielä aikaa, olisin halunnut jatkaa sieltä kasarmille, sen 7km.

Meidät tuotiin autolla kasarmille, jossa söimme aamupalan ja touhusimme kaikkea pientä ja vietimme nukkumispalvelua. klo 14:30 siirryimme lomavarustuksessa ulos ja maaliin päässeet henkilöt palkittiin koulutushaaramerkillä ja kuntsarilla. Lisäksi kapteeni kertoi hieman haikeita uutisia, sillä olemme viimeinen joukkue, joka koulutetaan kuljetuseskadroonassa. Kuulemma vuodenvaihteen jälkeen eskadroonaan ei tule enää uutta saapumiserää.

No sitten omat fiilikset reissusta: Päivä oli rankka mutta kuntoni riitti hyvin. Jalat alkoivat hieman hajoamaan, mutta olisin vielä kestänyt. Fiilistä hieman laimensi porukan valittaminen joko vauhdista, mun suunnistustaidoista tai ilmasta tai niistä telamiinoista. Olen tyytyväinen miten kestin henkisesti ja fyysisesti eikä väsymystä juuri esiintyny. Tähän auttoi ne patukat, jota vedin. Vesisade ja kylmyys toki hidasti minuakin, mutta se oli kaikille sama.

Intti osa 4: Juna on jo kotia päin

Ompas kuukausi mennyt nopeasti. Inttiuran puoliväli saavutettiin aikoja sitten. Juna kolkuttelee kovasti kotia kohti. Täytyy sanoa, että olen tuntenut itseni henkisesti pirteämmäksi kuin esim viime syksynä. Ei oo havaittavissa mitään syysväsymystä jne.

Mitä tässä on edellisestä kerrasta tapahtunut? Meillä oli parin viikon mittainen trukkikurssi josta sitten saimma trukin ajoluvan lompakkoon. Samassa piti tulla etu nukkua joka yö vähintään 6 tuntia, myös metsässä, mutta näitä etuja saamma vielä odottaa. Trukkikurssilla ajelimme LM tracin pientä runko-ohjattavaa trukkia ja Kingloadin Terberg-kolmipyöräistä trukkia. Molempiin trukkeihin tuli tietynlainen viha-rakkaus-suhde. "Lämäri" on mukavan tilava ja siin on hyvä näkyvyys työsuuntaan, Terbergissä ketteryys ja kuorman käsiteltävyys on mahtavaa.

Anyway, koulutus jatkui eteenpäin ja trukkikurssin päätyttyä meillä oli paluu tavalliseen arkeen muun yksikön mukaan. Heti ens alkuun liikuntakoulutuksessa menimme esteradalle treenaamaan. Treenaamisen jälkeen kellotettiin jokaiselle aika. Olin 9. paras. Parista esteestä otin pummit, ei riittänyt mielenkiinto vaivautua pahemmin tuhlaamaan aikaa. Ns. roomalaisessa pöydässä iskin kylkiluuni sen verran ihanasti, että yksi on vieläkin kipeä.

Samaisella viikolla meillä oli 3 vuorokauden harjoitus metsässä. Harjoituksen pääpaino oli ryhmän taistelu ja puolustus vihollisuhan alla. Samalla käsiteltiin pikkusen tavaraa trukilla. Meidän ryhmänjohtaja eväs meiltä kahdelta trukkikuskilta oikeuden nukkua lain vaatimaa yötä, koska meidän vahvuus oli liian pieni, että oltais voitu pyörittää kohtuullisella kuormituksella vartiovuoroja. Harjoituksessa aukkilaiset tiedusteli ja hyökkäili. Joukkueemme nappasi ensimmäisenä yönä neljä tiedustelijaa. Taistelut sujuivat kohtalaisen hyvin, vaikken kovinkaan moneen päässyt osallistumaan.

Toisen päivän lopuksi sain tehdä vuorolistat seuraavalle yölle ja päivälle. Tein listan omasta mielestäni hyvin ja se kelpasi ryhmänjohtajalle. Järkkäsin itselle 4 tunnin tauon iltaan klo 21-01. Tietysti onni puuttui peliin ja porukalla kesti kauan hoitaa tavaran nouto illalla, jolloin vartiovuoroni venyi kahdella tunnilla. Lisäksi jouduin hakemaan iltapalaa kun kukaan muu ei sitä hakenut ja reissussa meni tunti. Tulin iltapalan kaa teltalle ja sain nukuttua puolisen tuntia ennen seuraavaa vuoroa.

Iltapalan hakureissulla näin näkyjä. Kattelin pyöräilessä, että tuossahan on laskuvarjotiedustelijoita. Osoittelin niitä aseilla ja käskin luovuttaa aseet ja pysähtyä. Kuitenkin toinen niistä siirtyi hiljalleeen taaksepäin. Käskin sitten heitä uudemman kerran ja kun ei käskyä toteltu, ajattelin mennä lähemmäs toista tiedustelijaa ja napata sen. Kun menin lähelle, huomasin että se liikkui jotenkin oudosti poispäin. Otin askeleita taaksepäin ja sanoin, että jos mua ei totella, laitan valot päälle ja katsotaan ketä olette. Laitoin valot ja siinähän seisoi pari metrin mittaista koivua.

Kolmantena päivänä alkoi jo kovasti kotiin lähtö polttelee puolenpäivän aikoihin. Vaan tietenkin taas meihin hyökättiin. Ja jouduin vahvistusporukkaan, jotka lähtivät jahtaamaan Pasia. Heitimme tunnin tetsauksen runsaalla juoksemisella jne. kunnes lopulta pääsimme lähelle Pasin paikkaa, mutta ei sitä näkyny. Odottelimme vartin verran ja poistuimme. Tämän jälkeen vielä siirsimme leiriä pari kilometriä ja parin tuntia siitä söimme ja lähdimme polkemaan kovaa vauhtia kohti kassua.

Harjoitus oli aika mitään sanomaton taisteluteknisesti. En ainakaan kokenut kehittyväni ollenkaan. Ainoa missä tunsin kehittyneeni, oli poteron kaivaminen. Kaivoin nimittäin ensimmäisen poteron alusta loppuun. Trukkiakaan en saanut ajaa kuin 2 minuuttia kun siirsin sen ilmasuojaan ja naamioin. Täytyy todeta, että pari yötä alle 4 tunnin unilla ei toistaiseksi tuntunut pahalta, kun olimme kokoajan ulkona kylmässä. Mutta kasarmilla alkoi jo puolen tunnin jälkeen silmät painumaan kasaan.

Tällä viikolla on koulutushaarakoe, jonka läpäisystä palkitaan kuntoisuuslomalla ja hihamerkillä. Toivottavasti menee hyvin.

ps. Tänään kävin veksissä näyttää kylkiluuta. Ilmeisesti siellä on joku rusto ottanu osumaa ja sain lääkekuurin, enkä hoksinut pyytää huomista vapaaksi, joutuu sit huomenna juoksee coopperin.

Intti osa 3: Paluu arkeen ja metsään

Päivystysviikko meni hyvin ja samoin kisat. Espanjalaisten kaa tulin hyvin juttuun, sain heiltä espanjan armeijan avaimenperän. Vastalahjaksi annoin suomi-kynttilän. Viikko tosiaan meni kivasti päivystäessä, mutta viimeisen vuoron jälkeen oli paluu arkeen. Vedin su-ma yöllä päivystysvuoron 03-07. Sen jälkeen meidät vietiin B-ajolupakurssille. Kurssilla kaikki torkkui, joten tunnit olivat 20min pitkät ja tauot yhtä pitkiä. Kurssi kesti viikon ja siihen sisältyi teoriaa ja automarsseja. Kyllä, käytii huvikseen ajamassa ympäri maakuntia. Tehtiin pari noin sadan kilometrin marssia ja harjoiteltiin peruuttamista kärryn kaa ja ilman. Ihmetyttää, miten ihmisille on vaikeeta jopa pelkän auton peruuttaminen keilaradalla.

Aiheeseen oli myös koe. Kymmenen kysymyksen sarja puolustusvoimien ajosäännöistä ja 50 tilannekuvaa, samoin kuin normaalissakin ajokorttikokeessa. Kuvat meni 0 virheillä, mutta teoriassa oli 1 virhe liikaa ja homma kusi. Yritin koetta pari viikkoa myöhemmin ja se meni läpi, 0 teoriasta ja 2 virhettä kuvissa.

Viikon päätteeksi meillä oli vala, joka meni nyt suht hyvin, kukaan ei tainnut pökrätä. Samana viikonloppuna kävin vanhempien luona pitkästä aikaa kun kerta kyydillä pääsi. Tämän  jälkeen meillä oli pari viikkoa normi koulutusta kassulla, johon ei nyt ihmeellisiä asioita mahdu. 10.-14.9 olimma sitten viiden päivän harjoituksessa. Tässä harjoituksessa toimin lähettinä, joka oli aika fyysistä työtä. Vein viestejä juosten ja pyörällä eri ryhmille. Laskin, että kierros oli n. 500m pitkä. Pyörällä sitä olisi ajanut vaikka koko päivän, mutta juostessa taisteluvarustuksessa hapot iskivät yllättävän nopeesti.

Ensimmäinen päivä meni vähän tehtäviä opetellessa ja harjoituspaikkaan tutustuen. Toisena päivänä pitikin toimittaa jo oikeita viestejä ja olin kahden kokelaan ja vänrikin kaa maaliryhmä, joka hyökkäs alueelle. Se oli hauskaa ja jännää. Kolmantena päivänä piti munki taistella oikeesti ja juosta viestejä ja vettä tuli taivaan täydeltä. Kastuin kaikinpuolin läpimäräksi. Ei sen puoleen, olin hiestä märkä koko viikon, joten ei vesisade paljon tilannetta pahentanut. Kolmantena päivänä päästiin myös saunaan ja suihkuun ja sotkuautolle. Neljäntenä päivänä meillä oli kaikennäköisiä harjoituksia, en muista mitä kaikkea tehtiin. Viidentenä päivänä yllätin joukkueen pojat suojeluhälytyksellä ja alettiin valmistautumaan kasarmille paluuseen. Kassulle oli kiva tulla, mutta tuntui että olisi siellä metsässäkin vielä pärjännyt.

Semmosta pientä edellisten viikkojen ajalta. Tänää käytiin Habitare-sisustusmessuilla ja Ikeassa.

Ps. 110 aamua enää :)

Nojapyörien koeajoa

Lauantai-aamuna suunnistin kohti kärkkäistä, jonne tuli nivalasta Savenmaan auto. Heillä oli mukana vain nojapyöriä. Malleina oli kolmipyöräinen ja kaksipyöröisiä oli yksi alaohjauksella, yksi yläohjauksella ja kilpamalli yläohjauksella sekä 200€:n puolinojapyörä. Testasin kaikkia paitsi viimeksi mainittua.

Aloitin testaamisen kolmipyöräisellä, jossa eturenkaat kääntyivät. Pyörä oli vakaa ja todella mukava ajaa. Ylitin reunakivetyksiä ja ne ylittyivät pehmeästi. Ylityksissä pyörä ravisti kivasti luoden hyvän fiiliksen. Kokeilin ajaa kovaakin ja pyörä piti hyvin kurssinsa. Pikaisella testillä huomasin joitain pieniä suunnitteluvirheitä, esim etuvaihtajan vaijeri hankasi terävää kulmaa vasten. Kolmipyöräisenä pyörä ei voi olla erikoisen ketterä mutta tämä tuntui kääntyvän varsin kivasti. Kääntösäde riippuu tehdasasetuksilla jonkinverran polkijan reisien paksuudesta, sillä ääriasentoon kääntäessä ohjaustangot ottivat ikävästi reisiin. Hintaa pyörällä olisi reilun pari tonnia, joka on mielestäni muutaman satasen liikaa pyörän osiin ja työn laatuun nähden. Näin jälkikäteen aloin miettimään miten pahasti vaatteet sotkeutuvat, jos ajan märällä tiellä ja käännän. Noh, eipä tuota tarvi vielä murehtia...

Seuraavaksi testasin ajaohjauksella olevaa 1626-mallia, eli pyörää, jonka eturengas on 16" ja takarengas 26. Renkaiden koosta en ole varma, silmämääräisesti arvioiden koot näyttivät mainituilta. Liikkeellelähtö oli tosi vaikeaa ja kun viime aikoina en ole juurikaan ajellut, tasapaino tuotti suurimman ongelman. Liikkeellepääsyn jälkeen meni pari minuuttia tottuen uuteen asentoon ja hakien tasapainoa. Tässä pyörässä näytti työn laatu ihan hyvältä mutta sama etuvaihtajan vaijerin moka oli tässäkin. Itseasiassa se oli kaikissa malleissa. Tällä pyörällä ajaminen oli aika jännittävää korkeuden ja lyhyen akselivälin takia. Hintaa oli jotain 1800€.

Kolmanneksi kokeilin pikaisesti savenmaan omistajan pyörää joka olu muutaman vuoden ajettu pyörä. Vanhuuden ja huonon hoidon tunsi ja näki. Jarrut olivat raskaat käsitellä ja löysää liikettä oli paljon, vaihteet toimivat suurinpiirtein ja ketjut olivat ruosteessa. Tämäkin oli alaohjauksella. En oikein tykännyt ko. pyörästä, joten vein sen äkkiä takaisin.

Neljäs pyörä oli niinsanottu kilpamalli 2626 eli edessä ja takana oli 26" renkaat ja yläohjauksella. Ison eturenkaan tunsi ajoasennossa. Akseliväli oli hieman pidempi kuin alaohjauspyörässä ja ajoasento oli lähes vaakataso. Tasapainon löytäminen oli hankalaa ja ajaminen huteraa. Kyseisellä pyörällä pääsisi varmasi kovaa jos vaan osaisi ajaa. Hintaa oli 1500€ koska kyseinen oli jo vanhaa mallia kait.

Viimeisenä ajoin yläohjauksella olevaa 1626. Sen tiedän sanoa, että yläohjaus on huonompi kuin alaohjaus. Komentosilta tuntuu ahtaalta ja ahistavalta kun tanko on rinnan päällä ja käsien asento on aika ikävä.

Myyjän mukaan heidän myydyin malli on kolmirenkainen ja ymmärrän sen tämän testin perusteella. Ajaminen on vakaata ja mukavaa eikä tarvitse pelätä kaatumista. Jos ihmisen pitäisi kokeilla jotai erikoista, niin se olisi nojakilla ajaminen. Kokemuksena tämö oli hyvä ja silmiä avartava. Kokemus oli palata nopsan satulalle ja lähteä sillä polkemaan. Tuntui, että sitä seuraa maailmaa korkealta eikä kulje mihinkään. Jos kyseisestä valikoimasta valitsisin pyörän, todennäköisesti ottaisin kolmipyörän tai kaksipyöräisen alaohjauksella.

Intti osa 2

Edellisen kirjoituksen jälkeen joku ihme yskä-kurkkukiputauti pääsi iskemään. Viikon selvisin palveluksessa kipeällä kurkulla, kunnes kahden yön metsäleirillä viimeisenä päivänä nousi kuume. Pääsin autokyydillä kasarmille ja buranan voimalla suoriuduin päivästä. Seuraava päivä oli perjantai ja lomillelähtö paino päälle. Sekin päivä meni buranalla. Viikonlopun sairastin yksin kotona noin 38 kuumeessa. Lomilta palattiin maanantaina ja tiistaina kävin terveystarkastajan kautta. Sain kivasti kolme päivää vp:tä ja yhden vmtl:n. Sitten viikko olikin jo pulkassa ja päästiin taas lomille.

Lomalla sairastin vielä yskää ja sitä on edelleen. Seuraava viikko alko todella yllätyksellisesti. Viikko-ohjelman mukaan leirille lähtö oli tiistaina, mutta ohjelmaa oli muutettu ja leirille mentiin maanantaina puolen päivän aikaan. Illalla vitutti ensimmäisen kerran intin aikana. Leirillä käytiin läpi taistelijan tutkinnon asioita ja hiottiin tekniikat kuntoon. Keskiviikkona oli taistelijantutkinnon koerata, joka meni mielestäni hyvin. Sain useammalla radalla täydet pisteet. Torstaina oli ammunnat, joista taitaa napsahtaa kuntoisuusloma ja ansiomerkki. Torstaina myös tultiin takaisin kasarmille.

Perjantai olikin intin oudoin päivä. Aamulla oli kapteenin tunti, jossa puhuttiin seuraavan viikon tapahtumista ja uusista joukkuejaoista. Kattelin kun oman nimeni kohdalla luki vieressä päivystys. Seuraavaksi kapteeni lyö tiskiin todella tiukan aikataulun, jonka mukaan päivän pitäisi mennä. Tunnin jälkeen luokkaan jäivät ne, joiden nimen kohdalla luki se päivystys. Luutnantti toteaa ensimmäiseksi, että kyseinen aikataulu ei koske meitä ja ollaan koko viikko kasarmilla päivystystöissä, kun muut ovat metsässä evakossa. Ihan mieletön lottovoitto osu taas kohdalle :D Täällä Lahdessahan järjestetään nyt ( 13.- 19.8 sotilas 5-ottlun mm-kisat.

Perjantai, lauantai ja sunnuntai meni järjestelyjä tehdessä ja joka ilta päästiin iltavapaille. Metsässä nukkuvat kaverit pääsevät toki myös iltavapaille, mutta eivät vissiin saa postua leirityspaikalta. Meillä päivystäjillä on ollut ihan sairaan rentoa, ei tätä voi sanoa edes armeijaksi kun on niin helppoa. Täältä pöydän takaa päästään myös juttelee ulkomaalaisille kilpailijoille. Eilen jouduin puhelimen välityksellä tulkkaamaan espanjasta suomeen ja päinvastoin. Mukavaa kun kisoissa on niin paljon espanjankielisistä maista osallistujia. Tämmöstä tällä kertaa täältä kasarmin alueelta.

Alokas Paulin kuittaa tämän tekstin naisten kerroksen päivystäjän pöydän takaa.

Intti, osa 1 ja muuta läpinää

Bloggaaminen on nyt jäänyt vähemmälle intin takia eikä pyöräilemään ole ollut asiaa. Tietysti olemma ajaneet intin "one size fits all" -sinkuloita. Kyseiset mankelit ovat ihan asiallisia, jos vauhtia pidettäisiin sopivasti ja satula on oikein säädöissään. Kaikille kyseiset fillarit eivät sovi, sillä joukkueessamme on yksi niin lyhyt, että hän joutuu varvistaen polkemaan. Olemme poikien kanssa miettineet, miksei puolustusvoimilla ole käytössä jokaisen polkupyörää eli Jopoa. Sillä voisivat kaikki ajaa ja ne olisivat kevyempiä kuin nykyiset.

Älypuhelimien aikaan ihminen on entistä riipuvaisempi sähköstä. Metsäleireillä sähköä on vain autonkuljettajalla, joten sähkö täytyy viedä mukana. Tilasin Dealextremestä CarBose-merkkisen ulkoisen usb-akun (tuotenumero 112133 ). Sain kyseisen laitteen viikko sitten. Paketissa tuli mukana brittiläinen laturi, joten se piti hommata erikseen. Kävin Clas Ohlsonilta hakemassa usb-laturin, jolla voi ladata kahta usb-laitetta yhtä aikaa. CarBosen vaatimuksena oli laturi, joka antaa 1A virtaa ulos ja Clasun laturi antaa 2A, eli kahdelle laitteelle 1 A.

Sitten kokemuksia laitteesta. Sen kapasiteetti on 5200mAh, joten sillä pitäisi ladata reilun kolme kertaa Lumian akku. Lumian akkua en ole ladannut täyteen CarBosesta, koska tarvetta ei ole ollut. Olen ajatellut, että jos akku latais vain sen verran mitä tarvii, Carbose riittää pidemmäksi aikaa. Metsäleirillä latailinkin lumiaa näin, ja akku riitti hyvin lainaksi asti. Toistaiseksi laite on ollut hyvä käyttää ja se on mukavan pieni mukanakuljetettavaksi. Olen ollut laitteeseen tyytyväinen. Aluksi mietin aurinkokennolaturia, mutta ilmeisesti tämä on parempi vaihtoehto.

Ja vielä intistä näin yli-ikäisenä. Näyttää siltä, että tää oli ihan fiksua, sillä ei nämä alkuviikot ainakaan ole olleet mitenkään raskaat. Ainoa asia, joka oikeesti vähä vaivaa on nuorempien kitiniä melkein kaikesta mitä tehdään. Hyviä puolia on mielestäni saamani erikoisasema: alikersantteja en juurikaan kutsu herra alikersanteiksi, nuoremmat antaa tilaa, saan helpot vartiovuorot leireillä ja tekemiseeni ollaan tyytyväisiä. Katsotaan uudestaan miten menee sitten p-kauden loppupuolella

Auringonottoreissu Helsinkiin

Maanantai-iltana katselin sääennusteita ja mietin mikä päivä lähtisin Helsinkiin. Päätös lähdöstä meni tiistai-aamuun, ja aamulla ysiltä oli lähtöpäätös tehty. Oli kiire keretä 10:17 lähtevään junaan. Pakkasin kamat ja lähdin asemalle. Päämääränä oli Pasila, josta ajaisin Finlandia-talon nurkille, sieltä Baanaa pitkin rannikolle ja kiertelisin Helsingissä. Tavoitteena oli ajaa n. 40km kaupungissa hitaasti, sitten 100km Lahteen, eli 140km oli tavoite. Varusteina mulla oli hiihtovyö, jossa kaksi taskua ja pullotasku. Pullotaskuun pakkasin kaksi Savotan 0,5l vesipussia vedellä täytettynä. Oikeanpuoleiseen taskuun laitoin tuuliliivin, kännykän ja kännykkäpussin, joka toimi lompakkona. Vasempaan taskuun laitoin kartan, monitoimityökalun ja avaimet. Pyörän ohjaustangon juureen kiersin vaijerilukon ja satulalaukkuun laitoin paikkavärkit sekä kaksi energiapatukkaa. Luonnollisesti runkotelineissä oli pari pulloa. Pasilaan tultiin kivasti ja sieltä lähdin polkemaan Töölönöahden länsipuolta Olympiastadionin kautta. Hieman ennen stadionia ajoin huolimattomasti valtavan lasisirpalekasan yli, mutta onneksi ei tullut rengasrikkoja. Pääsin Finlandiatalolle ja sitten pitikin jo katsoa karttaa. Hieman kiertelin ja löysin mielettömän hienon puiston, josta Baana aukesi.

 Hurrasin itsekseni ja pysähdyin käynnistämään Sports trackerin ja jatkoin ajamista Baanaan. Baana näytti todella hienolta ja pikaisesti katsottuna hyvin toteutetulta. Työt olivat vielä kesken, sillä Baanaan tehdään ramppeja ja liittymisportaikkoja, joita vielä rakennettiin.

Baana on aika lyhyt, vain pari kilometriä, mutta oikaisee paljon Töölöstä Ruoholahden reunoille. Baanan loppupäästä ei ollut pitkästi Verkkokauppa.comiin, mutta jätin tälläkertaa väliin. Ajelin muiden pyöräilijöiden perässä rannikkoa pitkin itään päin. Sieltähän löyty hienoja ulkoilureittejä ja hyviä auringonottopaikkoja kalliosta. Rannan lähettyville oli rakennettu hienoja kerrostaloja. Osasin jo kuvitella itseni asumaan ko. taloissa. Taitavat olla ehkä ainoita paikkoja Helsingissä, jossa voisin asua.

Ajelin rantaa pitkin hiekkatietä kunnes törmäsin mieheen joka hääräsi pyöränsä kanssa. Ensin ajoin ohi, mutta päätin kääntyä takaisin ja mennä auttamaan. Miehen hybridistä oli etulokarin pultti irronnut. Mies löysi pultin ja mutterin maasta, mutta ei saanut omilla työkaluilla pulttia kireelle. Miehellä oli ruuvimeisseli ja mulla monitoimityökalu. Hetkessä pultti oli kirrattu ja mies tyytyväinen. Siinä juteltiin Ranskan ja Italian ympäriajosta. Mies mainitsi, että on pohjois-Italiasta jostakin pienestä kylästä. Kuulemma monena vuonna Giron joku vuoristoetappi on loppunut hänen ikkunan alle. Mies puhui todella hyvää suomea, josta päättelin että hän on asunut kauan Suomessa. Kaivoin kartan ja kyselin hieman vinkkejä häneltä.

Reitiltä löyty kivoja kallioita, joita ajelin Meridalla ja myös kivoja taloja. Yllä keltanen talo piti kuvata valon takia, mutta seki meni pilalle puhelimen kameran takia. Silmin näin pientä dramatiikkaa kuvassa kun aurinko paistoi keltaiseen taloon kirkkaasti ja taustalla pilvet olivat tummat ja uhkaavan näköiset. 

Kiersin Kaivopuiston reunoja pitkin Kauppatorille, jossa oli hulinaa. Jalkauduin ja aloin katselemaan lättypaikkaa, mutta joka paikka oli niin täynnä, etten kehdannut jäädä. Jatkoin matkaa kiertäen Katajanokan, jossa kävin ilmais-wc:ssä. Jatkoin Merihaan kautta Sörnäisiin, josta aloin seuraamaan Itäväylää kohti Itistä. Itäkeskuksen ohi ajoin ja seikkailin asuinalueella, ennenkuin löysin takaisin reitille. Pysähdyin Linnavuorentien Teboilille syömään Kotipizzaa. Listalta valitsin pekoni-kananmuna-sipuli-pizzan. Join litran vettä, täytin vesivarastot ja matka jatkui.

Suurempi ajovirhe tapahtui, kun en ajanutkaan kehä 1:n vartta Tuusulanväylälle, vaan rohkesti kiersin kehä 3:n kautta. Siitä tulikin lisämatkaa melko paljon mutta kiva maalaismaisema korvasi ylimääräiset kilometrit. Kun aloin lähestyy Lahdentietä, ajoin jonkin kalliinnäköisen asuinalueen läpi. Ne talot olivat -huhhuh- melkosia. Niissä silmä lepäsi. Jatkoin Lahdentietä ja käännyin Koivukylänväylälle. Koivukylänväylää pitkin pääsin Tuusulanväylälle, jota ei tietenkään saanut ajaa pyörällä. Heitin pienen mutkan, kunnes totesin, että täytyy ajaa Tuusulantietä. Sitä päästelin Tuusulaan, josta lähdin kiertämään Tuusulajärven länsipuolta Järvenpäähän, jossa pysähdyin kauppaan.

Tuusulajärven kierros on paikallisille legendaarinen reitti, jota mä en oppinu arvostamaan. Huonosti merkattua tietä, klv hyppää yhtäkkiä toiselle puolelle tietä, kapea reitti ja reitti kiersi kaukaa järven. Odotin jotain parempaa. Pysähdyin reitin varrelle kuntovihkon kohdalla syömään energiapatukat ja istumaan hetkeksi.  Järvenpäässä pysähdyin k-supermarketista ostamaan jäätelön ja pari trippiä. Siitä poljin Mäntsälän kautta Lahteen, jossa kiersin pienen sakkolenkin.

Päivän saldo oli 150km, 6h 55min satulan päällä, keskisyke 122, kaloreita paloi 3781kcal ja kaupanpäälle tuli pienet rusketusrajat.

Ps. pyörän päällä on nyt istuttu 304 tuntia ja kilometrejä 7273km.

Piirsin Google mapsilla suurinpiirtein reitin. Harmi kun maps on niin rajoittunut näyttämään reittiä oikein eikä anna merkata kaikkia pisteitä. Niin ja sports tracker kaatuili pari kertaa niin en saanut dataa reissusta :(

Yleisurheilukentällä

Pitää varsin kokeilla tätä bloggaamista puhelimella. Melko jännältä touhulta tää vaikuttaa, kun koko lause ei mahdu näytölle kerralla. Eli pahoitteluni, jos tekstissä on erikoisia sanoja väärässä paikassa. Helsingin EM-kisojen ja tulevan intin kunniaksi piti eilen käydä vierailee yleisurheilukentällä. Helsinkiin asti ei menty, vaan tyydyttiin Radiomäen kenttään. Tyttöystävän kans kokeiltiin vähän pituutta ja tassua paikaltaan. Kentällä käynnillä oli syykin, nimittäin piti kokeilla miten coopper kulkee. Edellinen viikko on ollut urheilemisen ja pyöräilyn kannalta hiljainen joten ennakkoon tiesin, että tiukkaa tulee tekemään. Tassun hyppiminen ennen cooperia ei ole hyvä idea, painetaan se mieleen. Ennätykseni cooperissa on 16 vuotiaana juostu 3220m. Ihan tähän en pääse nykyään, sen tiedän. Painoa on nuista päivistä tullut ainakin 6 kg lisää, eikä se kaikki ole lihasta. Etukäteen asetin tavoitteeksi seitsemän kierrostena eli 2800m. Se olisi tälle kunnolle ja massalle ihan hyvä tavoite. Pari ensimmäistä kierrosta meni ihan hyvin. Sitten alkoi selkä lyömään lukkoon ja etureidet alkoivat kiristää. Kahdeksan viimeistä minuuttia oli tuskaista juoksemista. Lopuksi yllättäen aika loppui kesken ja saldoa kertyi 2650m. Pieni pettymys se oli, mutta oli ihan tiedettävissä, ettei tässä olla nuoruuden iskussa. Suurimpana negatiivisena yllätyksenä tuli tuo selän reagointi ja positiivisena nilkan reagtio. Nimittäin tuo huonompi nilkka ei reagoinut mitenkään. Se ei tullut kipeäksi. Tästä testistä tiedän, miten täytyy jäljellä oleva aika käyttää. Pitää vetää pyörällä kunnon happoreenejä, joissa vedetään henki oikein ahtaalle. Aikaa ei vain ole paljoa, mutta tarpeeksi jotta coopperin tulos paranisi.

Suunto Cadence POD

"Kun kerran kohdalle sattuu, täytyy poimia talteen." Näin ajattelin, kun vierailin eilen Launeen Sportiassa. Olin viikonloppuna saanut päähäni, että olisi kiva tietää kadenssit ajaessa. Surffailin pitkin nettiä ja etsiskelin eri vaihtoehtoja, kuten Sigman 1609-mittaria ja otsikossa mainittua podia. Sigmalaisen totesin turhan kalliiksi ja turhaksi ostokseksi, kun nykyinen Sigma 906 toimii hyvin. Niinpä kallistuin Suunnon Cadence Podiin, joka toimii Suunto T4C-mittarin kanssa. Katselin hintoja netistä ja pod oli aika kallis, 45 eurosta ylöspäin. Kävin Prismasta ostamassa ruokaa ja katselin, että siellä hinta oli 49,90€. Laitoin podin jo koriin, kunnes mietin, että tulisikohan kohta taas asiakasomistajapäivät, jolloin saisi -15%. Hintaa jäisi silloin rapiat 37€. Ripustin podin takaisin koukkuun roikkumaan ja siirsin ostotapahtumaa tulevaisuuteen. Prisman jälkeen suunnistin Sportiaan, koska siellä oli kesäalennukset. Suurena alennusfriikkinä menin tottakai tutkimaan koko myymälän. Alelaatikossa oli jotain turhaa tavaraa, enkä katsonut sitä tarkasti. Sitten kiersin sykemittaritelineet läpi ja vielä fillaritavarat kunnes päädyin uudestaan saman alelaarin tykö. Toisesta kulmasta katsottuna huomasin podin laarissa, hinta 20€ ja voitontanssit päälle! Katselin vielä vaatteitakin, mutta totesin, että en juuri nyt enkä lähitulevaisuudessa (1v eteenpäin) tarvitse, joten jätin vaatteet hengareihin ja käppäilin kassalle. Kotona asentelin podin paikalleen. Ensin täytyi parittaa mittari ja pod. Pienen kuuklailun jälkeen löysin ohjeet kun en enään muistanut miten tämä tehtiin. Homma alkoi toimimaan heti laakista, joten ei muutakuin pod nippareilla kiinni runkoon. Paikka oli hieman ahdas, koska pulloteline ja pumpun teline olivat hieman vaikeuttamassa töitä. Lopulta pod asettui hyvin pumpun taakse suojaan ja magneetti tarrasi hyvin kiinni polkimen akseliin. Kokeilin mitä mittari näyttää kadenssiksi paikallaan taaksepäin pyöriessä ja se toimi! Sitten vain ulos. Kovan tuulen vuoksi kävin vain 18km testilenkin. Seurasin kadenssia ja omia tuntemuksia. Huomasin, että tässä alkukeväästä on tullut ajettua aika monta lenkkiä melko diiselimäisesti 70-85 kadenssilla. Täytynee alkaa nostaa kierroksia jotta vähä pysyis jalat liikkeessä. Otin pienen vedon jossa sain kadenssin nousemaan 130 kierrokseen minuutissa. Kaikinpuolin tämä cadence pod on hyvä lisävaruste ja tuohon hintaan kannatti ostaa :) Ja pyörällä napsahti 7000 km rikki, mittarilukema on tarkalleen 7016km.

Fillaritapahtuma Narikkatorilla

Talvella ei tullut käytyä Goexpo-messuilla Helsingissä, joten vahinko piti ottaa takaisin kesällä. Helsingissä Narikkatorilla järjestettiin 12.6.2012 fillaritapahtuma, jossa juhlistettiin Baanan ja Fiilari-näyttelyn avaamista sekä fillaristit ajoivat Kriittisen retken ympäri kaupungin katuja.

Tapahtuman yhteydessä muutama putiikki pystytti telttansa torille ja toivat näyteille erilaisia pyöriä. Koeajoin muutaman pyörän, joita olen monesti halunnut mutta ei ole ollut mahdollisuutta. Tunnelma torilla oli iloinen, melkein juhlava ja sää suosi. Paikalla oli lukemattomasti pyöriä, paljon itse rakennettuja ja osallistujia oli kivasti, joidenkin arvioiden mukaan kriittiselle pyöräretkelle osallistui 370 polkijaa.

Koeajamisen aloitin todella erikoisesta, brittiläisestä taidonnäytteestä, Moulton TSR 30 Campagnolon osilla. Moulton tuntui mielettömän kivalta ajaa. Se oli ketterä, pehmeä jousituksensa takia ja runko tuntui aika jämptiltä putkien paksuuteen nähden. Painoa pyörällä oli varmaan alle kymmenen kiloa, ainakin siltä tuntui tällä hauisvaa'alla. edit: edellinen linkki kertoi painoksi 11,4kg. (Tää vaaka heittää, irtokarkkeja ostaessa 400g tuntuu 200g:lta ;) )

Seuraavaksi halusin testata vähä isompaa pyörää, joten valkkasin samasta kopista tavarafillarin. Tarjolla oli monenlaista tavaran kuljetuksesta lasten kuljettamiseen. Valitsin Christiania Light -pyörän. Kyseinen pyörä taisi olla 7-vaihteisella takanavalla ja levareilla etunavassa. Ajaminen oli hieman raskaampaa koska pyörä oli huomattavasti tavallista pyörää painavempi. Suoraan ajaminen tuntui ihan normaalilta, mutta kaarteisa ylimääräinen pyörä tuntui. Kaartaessa tuntui, että pyörä heittää mut pois kyydistään. Koitin korjata kallistamalla sisäkaarteeseen, mutta ei tuntunut auttavan. Pysähdyttyäni kääntelin pyörää paikallaa ja huomasin, että kyllä se runko ihan normaalisti kaarti sisäkaarteeseen päin, mutta melko vähän.

Halusin palata nopeisiin pyöriin, joten kävin hakemassa sähköavusteisen fillarin koeajoon. Pyörä oli Kalkhoff Impulse 8C HS 8-G Nexus 15Ah Diamant. Myyjä kehui pyörässä olevan markkinoiden tehokkaimpia akkuja ja tehokkaimpia laillisia moottoreita. Hyppäsin ja lähdin polkemaan. Laitoin heti Power-asetukselle, jotta saisin tuntea, mitä se avustus parhaimmillaan on. Pienillä vaihteilla tasamaalla avustuksesta ei ollut mitään tietoa, joten piti kokeilla muita vaihteita. 5 vaihteella tasamaalla avustus alkoi jo tuntumaan. Ei tarvinnut kuin pari polkaisua ja moottori nykäs vauhtia lisää. Moottorin käynnistyksen huomasi sivustakatsojat, sen verran isoa oli mun vartalon liike taaksepäin. Eli pyörä tavallaan lähti vähän alta :D 

Lopuksi, tottakai piti kokeilla Pelagon fillaria. Kävin hakemassa Pelago Stavanger 365:n kaupunkiversiona. Aiemmin olen testannut sitä käyräsarvisena krossariversiona ja nyt piti kokeille miltä se tuntuu toisenlaisena versiona. Yllätyin miten pysty ajoasento saadaan pyörään, jossa on eri tangolla sporttinen asento. Pyörän selässä pystyin kuvitttelemaan itseni ajelemassa Amsterdamin katuja puku päällä ja läppäri köytettynä etutarakkaan. Meno oli mukavan rauhallista, kevyttä, pehmeää ja nautittavaa.

Koeajojeni jälkeen kiertelimme kaupungilla ja palasimme tapahtumapaikalle katsomaan suurta joukkoa pyöräilijöitä, jotka odottivat lähtöä kriittiselle pyöräretkelle. 

Erikoisia fillareita edustivat seuraavat, kuvia klikkaamalla näet isompina:

Paikalla olis myös tandemeja, nojapyöriä, peräkärryjä, riksapyöriä jne jne. Katso lisää kuvia osoitteessa: http://picasaweb.google.com/102966089141547561400/FillaritapahtumaNarikkatorilla
Tapahtumasta tietoa: www.fiilari.fi , kaupunkifillari

Kuitua keulaan ja menoksi

Jääkiekon MM-kotikisat vol 1 ovat ohi ja Venäjä vei kaiken pölyjä myöten. Kisojen aikana ei paljoa ehtinytkään ajamaan, mutta eipä syytetä jääkiekkoa. Olin viikon verran poissa pyörän läheisyydestä ja reilun puoli viikkoa kiireisenä. Vihdoin Sunnuntaina 20. päivä pääsin kasaamaan pyörään pestyt osat ja taakse ultegran pakan. Ennen reissuun lähtöä purin pyörän, otin lokasuojat irti ja huomasin, että etuhaarukan kruunussa ei ollut reijät kohdillaan. Ennen pultti meni nätisti sisään mutta ei enään. Maanantaina 21. päivä vein pyörän Launeen polkupyörähuoltoon. Epäilin, että ohjausputki oli irtoamassa kruunusta. Kerroin murheeni ja Jari oli sitä mieltä, että ei siellä voi olla vikaa, mutta otti kumminkin tutkintaan. Tänä aamuna (ti 22.) hän soitti klo 8.30 herättäen mut ja sanoi, että sieltä on liimaus pettäny paikasta, jota epäilin. Tilalle laitettiin Spessun musta hiilikuitukeula, koska samanlaisen tilaaminen Taiwanista olisi vienyt päälle kuukauden kallista ajoaikaa. Haarukka ja vaihtotyö meni takuuseen, onneksi.

Ihmettelin, kun joskus kuului erikoinen rusahdus jarruttaessa ja se myös tuntui. Nyt vastaanlaisia tunteita eikä ääniä ollut, joten suunta on parempaan. Pyötä tuntuu käteen paremmalta, kun enää ei tulee niin paljon tärinöitä haarukan läpi. Kävin ajamassa vajaa 50km sisäänajolenkin:)

Kauden eka satanen

Ennenkuin syvennytään otsikon aiheeseen, turistaan hieman mitä tässä on viikon-parin aikana tapahtunut.

Lauantaina 14.4 oli paikallisessa liikkeessä kesäkauden avaus. Tarjolla oli kahvia, pullaa, uusia fillareita ja paljon asiakkaita, allekirjoittanutkin oli yksi heistä. Mun piti käydä pikavisiitillä, mutta kävikin niin, että aikaa meni yli tunti liikkeessä. Katselin sillä silmällä maantiepyöriä ja crossareita. Muutamasta maantiefillarista oli -25% tarjous, mutta en voinut sortua. Sen sijaan oli spessun crossari, joka kiinnosti kivasti. En kumminkaan alkanut sen kummemmin hieromaan kauppoja, kun Meridallakin on vielä vajaa 4tkm edessä.

Hoidin jopa muutaman asiankin kyseisessä liikkeessä. Kyselin crossarin etujarruista, nykyiset cantileverit tuntuvat voimattomilta vaikka paloja on vaihdeltu. Myyjä suositteli ensin vaihtamaan kaapelikuoren stopparin parempaan, mutta niitä ei heillä ollut hyllyssä. Ostin uuden tuuliliivin liikkeestä.

Kotiin päästyäni selailin netistä erilaisia jarruvaihtoehtoja ja ajattelin kokeilla Tektro CR720-jarruja. Nämä lähtivät briteistä liikkeelle, luultavasti saapuvat tällä viikolla Lahteen. Kun saan nuo, pyörä otetaankin hetkeksi teloille, sillä se täytyy puhdistaa kunnolla, vaihtaa maantiepolkimet paikoilleen ja asentaa jarrut.

Viime keskiviikkona 18.4 kävimmä Helsingissä Stockmannin hulluilla päivillä. Siellä ei ollut mitään näihin hommiin liittyvää, joten se siitä. Mutta Kampin käynnin jälkeen kävelimme Kalevankadulle uuteen Pelagon kivijalkamyymälään. Myymälän ulkonäkö oli hieno ja teemaltaan sopiva Pelagon fillareille. Vaikka myymälässä oli pieni sekasorto päällä, tavaraa oli ihan hyvin näkyvillä, mutta hinnat olivat hieman hukassa.

Aikani ihailtuani fillareita tuli myyjäpoika juttelee. Hän tarjosi koeajoon Stavangeria, jota oli pakko lähteä kokeilee. Kyseessä on vannejarrullinen, 105-osilla oleva krossari-tyylinen pyörä, jonka voi hyvin varustella lokareilla sekä etu- ja takatarakalla. Pyörä tuntui mukavan kevyeltä ja jämäkältä, vaikka runko onkin terästä. Ajossa fillari tuntuikin todella mahtavalta. Se rullasi kivasti, kiihtyi kivasti ilmeisesti kevyiden kiekkojen ansiosta. Pelago Stavanger jäi houkuttamaan todella paljon, joka siinä määrin, että kun rahaa on ja fillarinvaihtoaika tulee, sitä täytyy käydä uudestaan koeajamassa ja puntaroida muita vaihtoehtoja.

Lauantaina ja sunnuntaina oon ajellu lenkkejä, ensin 70km ja sitten 105km. Lauantain lenkki oli tuulisessa säässä mutta contit pyörivät hyvin, joten vahingossa ajauduin turhankin pitkälle lenkille. Sunnuntain tavoitteena oli puhkaista satanen ja sehän meni. Reitti, jota ajoin, oli tuon 105 ilman mitään sakkolenkkejä, joten reittivalinta onnistui hyvin. Lenkillä ehkä ikävin tilanne sattui yhdessä mutkassa, joka kaartoi oikealle. Vastaan tuli auto, tie oli kapea ja takaakin tuli auto. Tietenkin takaatulija lähti ohittamaan eikä vastaantulija mahtunut paljoa väistämään. Auto meni turhankin läheltä, joten päätin, että jos vastaava tilanne tulee, levitän vasemman käteni vasemmalle, jotta saisin toivottavasti omaa tilaa. Paras juttu lenkillä oli herrasmies, jonka ensin ohitin Orimattilassa ja hän jäi perään roikkumaan. Noin kilometrin päästä hän ajoi rinnalle ja ajoimme yhtämatkaa Renkomäkeen asti. Tämä juttuseura antoi mukavasti virtaa, kun ylämäkeen noustiin kevyesti 28km/h vauhdilla. Lenkki onnistui täydellisesti, sykkeet pysyivät alueella, nopeus oli ekalle sataselle sopiva mutta motivaatio oli hieman hukassa välillä ja housut hiertivät. Tästä on kumminkin hyvä jatkaa.

ps. tätä kirjoittaessa kuuntelen Radio Voiman lähetystä sm-liigan finaalista, jonka JYP vei 2-1 ja voitti mestaruuden.

6tkm rikki

Perjantaina 13 päivä napsahti Meridan mittariin 6010km. Vielä olisi vähintään 4tkm edessä ennen vaihtoa. Olisin tyytyväinen, jos saisin ajettua 2tkm tämän kesän aikana. Mitään suuria juhlia tuommoisen kilometrimäärän rikkominen ei aiheuta, varsinkaan kun kovimmat polkijat ajavat vuodessa kolme kertaa tuon, minkä minä olen ajanut kolmen vuoden aikana.

Eilisellä lenkillä näkyi jo aika vahvasti kevään merkkejä. Vastaan polkivat aika-ajopyörä ja maantiefillari sekä joku tyttö rullaluisteli. Pyörien määrä liikenteessä on taas lisääntynyt, hiekanpoistokalusto on liikkeellä ja nurmikko alkaa näkymään. Aika vahvasti näyttää siltä, että se kevät ja varsinkin kesä tulee.

Tänään heti aamusta silmääni pisti pari mielenkiintoista uutista: Ajatko liikenneympyrässä oikein ja yleisimmät matkat 1-3km. Ensimmäistä uutista voisin kommentoida sanoen, että suurin osa ei osaa ajaa oikein. Varsinkaan Lahdessa jäähallin vieressä olevassa ympyrässä. Toisekseen, kaikki liikenneympyrät eivät ole samanlaisia, esimerkiksi Lahdessa Prisman tykönä oleva liikenneympyrä. Uudenmaankadulta tultaessa ympyrään kolmio on vasta suojatien jälkeen, jolloinka autojen ei tarvitse (minun lakitiedon mukaan) väistää pyöräilijöitä, mutta jalankulkijoita kylläkin. Samasta ympyrästä poistuttaessa yllä mainitulle kadulle päin taas menetellään ihan normaalisti, eli kääntyvä ajoneuvo on väistämisvelvollinen.

Jälkimmäinen uutinen kertoo suoraan kuinka laiskoja suomalaiset ovat. Pitkillä matkoilla on alettu suosia junia ja lentokoneita, jalan ja pyörällä liikkuminen on vähentynyt entisestään ja lyhyet matkat ajetaan autolla. Junien ja lentokoneiden suosiminen on ok mielestäni. Mutta nuo lyhyet matkat. On se kumma kun noin helppo asia nähdään niin ylitsepääsemättömänä. 1km kävely vie aikaa alle 10min, pyörällä rennosti ajaen alle 5 minuuttia. Keskusta-alueella autolla on huomattavasti hitaampaa taittaa tuo matka, varsinkin ovelta ovelle. Kolmen kilometrin matka täällä Lahdessa keskustassakin on mielestäni autolla nopeampaa, mutta siihempä ei ole tarvinnut sortua vapaa-ehtoisesti. Tekstistä voisi päätellä, että jos suomalaiset tekevät noin lyhyitä matkoja, laiskoille sopisi sähköauto tai hybridiauto ja hieman ahkeremmille sopisi sähköavusteinen fillari kärryn kaa tai pitkäperänä.

Nokia Lumia 710: 1kk: Havaintoja

Lupailin edellisessä Lumia-kirjoituksessa, että kirjoitan kokemuksia kuukauden jälkeen. Nyt on aika lunastaa lupauksia.

Lumia 710 on mukavan oloinen laite kädessä. Takakansi on hieman kumin oloinen, jolloin se ei ole liukas. Kameran linssin on hieman upotettu, jolloin sormen rasvat eivät sotke sitä. Puhelimen näppäimet tuntuvat tosi hyviltä. Alla muutama havainto, joita olen tehnyt:

• Kerran laite boottasi oudosti kun laitoin lataukseen
• Kerran tausta-ajo-ominaisuus katosi kokonaan. Puhelimen boottauksella alkoi toimimaan.
• Kaiutinääni on huono puhelun aikana. Vastapuoli sanoo kuuluvaan kovaa kohinaa taustalta eikä puhujan äänestä saa selvää. Olisiko taustahälymikrofonissa häikkää vai softassa?
• Myös puhelimen mukana tullut hands-free rätisee ikävästi molempiin suuntiin.
• Salama on aika onneton, tai se ei ole tarpeeksi laaja. Kuviin jää mustat reunat.
• Erikoisinta on ehkä musiikkisoittimen toiminta: sen saa helposti käynnistettyä mutta en saa millään sammumaan. Puhelimen boottaus on ollut ainoa keino.
• Biisien lisääminen soittoääneksi on "helppoa". Tässä linkki ohjeisiin. Koko prosessi näin pikaisesti: muokkaa haluamastasi biisistä max 40s pitkä, max 1 MT kooltaan olevan mp3-tiedosto. Zunella muutetaan tyylilajiksi ringtone ja siirretään puhelimeen. Sitten vain puhelimessa valitaan kyseinen biisi soittoääneksi. Helppoa, eikö? Edellisessä puhelimessa se onnistui vain valitsemalla biisin kohdalla "käytä soittoäänenä".
• Tämän kerrostalon pyykkituvassa on huono kuuluvuus. Siellä Lumia kadotti 3G-signaalin ja siirtyi 2G:hen. Tullessani asuntooni Lumia näytti edelleen 2G-kenttää ja vieläpä täydet kentät. Todellisuudessa puhelin oli tippunut kokonaan verkosta. Pari tuntia myöhemmin yritin soittaa mutta ei toiminut. Boottasin, löytyi 3G ja soittaminenkin onnistui.
• Näyttö reagoi valoon turhankin herkästi puhelun aikana. Kun pikkuisen liikuttaa puhelinta, näyttö "aukiaa" ja poski hipaisee vahingossa Lopeta puhelu-valintaa. Sitten kun haluat oikeasti lopettaa puhelun ja otat puhelimen korvalta, kestää n. 1s ennenkuin näyttö herää.
• Sports Trackerin gps-vastaanotin ei tykkää alikuluista, se menee niissä todella helposti sekaisin ja aiheuttaa n. 2km mutkan lenkkiin pomppimalla. 
• Akun kesto on ollut minun käytössä semmosta vuorokausi ja muutama tunti päälle. Odotellaan päivitystä joka voisi parantaa akun kestoa.
• Ihmiset-toiminto on kätevä mutta kaipaisin siihen syntymäpäiväilmoituksia.
• [edit 1] Kamera näytti pelkästään mustaa. puhelimen boottauksella alkoi toimimaan 

Tämmöistä tällä kertaa. Olen ollut puhelimeen tyytyväinen. Tuo puheluiden katkaiseminen vahingossa johtuu jonkinverran itsestäkin, täytyy oppia sulkemaan se näyttö napista puhelun alussa. Pienet lapsentaudit ovat sallittuja, mutta toivoisin, että Microsoft kuuntelisi palautteita ja kehittäisi tätä parempaan suuntaan.

Edit 1: 29.3.2012 17:40

Talven ja katusuunnittelun analysointia

Nyt on hyvä aika muistella mennyttä talvea kun uusi ajokausi ei ole vielä täysin alkanut.

Talvesta jäi mieleen myöhäinen lumentulo, Lahdessa vasta joulun aikoihin. Liukasta oli jo joulukuun alussa ja 10cm räntää/lunta tuli itsenäisyyspäivän aikoihin, joka suli pois. Näin muistelen.

Lunta tulikin talven aikana ihan kivasti, vaikka lunta taisi olla vähemmän kuin kahtena edellistalvena. Aurauksen laatu on ollut paikoin huono, paikoin hyvä, syksyllä kesken jääneet tietyöt ovat olleet hankaloittamassa auraamista ja talviset tietyöt vielä sotkivat kuvioita.

Huonoa auraus on ollut esimerkiksi Isku-areenan edessä, Trion edessä, suojateiden kohdilla ja taloni vieressä olevassa risteyksessä. Isku-areenan edessä ihmetyttää kun se klv aurataan varsin kapeaksi ja kun lunta tulee tarpeeksi, klv laajenee ajokaistan päälle. Keväällä tulee kivoja yllätyksiä kun lumi alkaa pehmetä ja sulaa paljastaen reunakivetyksen. Trion edessä lumimassoja on puskettu pyörätelineiden päälle ja pyöräkaistan päälle, jonka takia pyöräkaista on siirtynyt pyöräkaistan ja ajokaistan väliselle kivetykselle. Täristää kivasti. Huonosti auratut suojatiet ja niihin liittyminen hankaloittavat ehkä eniten kevyttä liikennettä. Ajokaista aurataan ja klv aurataan, mutta kukaan ei muista ajaa poikittain suojatien yli tai edes lapioida liittymät. Onpa kiva kun metrin matkalla on 20cm lunta. Ajappa siitä pyörällä tai kävele melkein millä tahansa kengillä. Paras paikka mielestäni on tuossa 300m päässä kun kaupan pihalta tulee suojatie klv:lle. Sitä ei varmasti ole aurattu koko talvena. Harvoin tulee kyseisestä paikasta mentyä, mutta kerran menin ja huomasin että kun pihan puolella noustaa n.30cm ylemmäs, kävellää lumen päällä ja laskeudutaan 30cm klv:lle. Lopuksi ihana, jokavuotinen murheenpaikka taloni edessä, joka on jo kolmatta talvea. Lunta pusketaan risteyksessä pensasaidan päälle ja jätetään klv:lle. Ajoittain paikan on joutunut kiertämään ajokaistan kautta koska lumikasaa ei ole voinut kiertää saatika siitä nousta klv:lle. Tämä huonosti aurattu risteys johtunee osittain auraajien rajasta, joka näyttäisi olevan kyseisessä risteyksessä.

Hyvää on ollut, ööö, en nyt kyllä yhtäkkiä keksi :D

Aurauksesta ja lumikasoista päästään itse asiaan. Lätkäistään ensin muutama kuva:

Kuva 1

Kuva 2

Kuva 3

Kävin tänään Lidlissä ja paluumatkalla kuvailin paria risteystä, joita en muistanutkaan mitä niiden kuuluisi kesällä olla. Katso risteykset Google Mapsista: kuva yksi+kaksi ja kuva kolme. Kuvassa kolme on muuten yksi hauskuus. Kun klikkaat yllä olevaa linkkiä, näet risteyksen synkkänä, pilvisenä päivänä. Otappa yksi askel eteenpäin tai taaksepäin Launeenkadulla ja katso miltä risteys näyttää aurinkoisena päivänä :)

Kuva yksi on Launeenkadun (vasemmalla) ja Patomäentien (lähtee oikeall) risteyksestä. Kuvassa yksi suojatien toisessa päässä näyttäisi olleen lumikasa, joka on kovasti sulaamassa. Voi vain kuvitella miten paljon tuossa on ollut lunta joka on tukkinut suojatietä.

Kuvassa kaksi käännyin 90 astetta oikealle päin ja kuvasin suunnan johon en ole menossa. Kuvasta nähdään, että suojatie ei ole käytännössä ollut talvella käytössä ollenkaan, vaan kaikki kevyt liikenne on mennyt suojatien vierestä. Kaikki tämä johtuu suojatien molemmissa päissä olevista lumikasoista.

Kolmas kuva on Launeenkadun ja Mustanmäenkadun (lähtee oikealle) risteyksestä. Kolmannessa kuvassa taas toinen puoli on aurattu hyvin mutta toinen puoli on tukittu. Lisäksi suojatie tekee klv:hen ison mutkan ja kermana kakussa on korkeat pykälät suojatien risteyksen puolella.

Mielestäni lumenaurauksessa pitäisi katsoa enemmän mihin se lumi jätetään. Toisaalta, kaikki ei mene auraajien piikkiin, vaan suomalaisen tiearkkitehtuurin piikkiin. Kuvassa yksi risteys on laaja, koska risteävä tie ei ole 90 asteen kulmassa päätiehen nähden. Tämän takia suojatie ei ole suora vaan mutkanen. En tiedä määrääkö joku laki suojatien etäisyyden risteyksessä, onko se että yksi auto täytyy mahtua suojatien ja toisen tien väliin? En tiedä, enkä jaksa ottaa selvääkään. Jos mun täytyis suunnitella tuo risteys uusiksi. siirtäisin suojatien vasemmalle lähemmäs Launeenkatua, ehkä hieman kaventaisin suojatieviivoja sekä tekisin reunakivat mataliksi. Näin tuo nykyinen lumikasa ei häiritsisi kevyttä liikennettä ja autoliikenne ajaa kumminkin tapansa mukaan suojatien päälle odottamaan. Näin on vaikka olisi reilusti yli auton mitta suojatien jälkeen.

Kuvassa kaksi riittäisi, että suojatie siirretään ihan Patomäentien reunaan. Klv:n mutkat häviäisivät, lumelle tulisi tilaa sekä autot laillisesti pääsisivät lähemmäs risteystä. Nythän tuohon ei mahdu kuin Smart poikittain Patomäentien ja suojatien väliin.

Kolmannessakin kuvassa siirtäisin suojatien lähemmäs Launeenkatua. Klv:ltä katoaisi mutkat, autot hidastaisivat oikeasti suojatielle koska se olisi Launeenkadun vieressä eikä 5m päässä.

Näin loppuun voin huokasta ajatuksiani: 1)käykö katusuunnittelijan mielessä mihin se lumi laitetaan? 2) Onko katusuunnittelijan mielestä risteyksen käytettävyys kaikkien kannalta hyvä? 3) Säilyykö risteys "paikallaan" myös talvella lumen aikana vai "siirtyykö" risteys jonnekkin päin?

Viikonlopun jälkeen kirjoitankin taas aivan eri aiheesta, nimittäin tulee Lumialla kuukausi täyteen ja siitä täytyy hieman kirjoitella :) Kuulemiin ja kivaa kevään odotusta.

Kauden eka lenkki

Kirjoitetaampa tällä kertaa Tuulilasin tyyliin. Tuulilasi-lehden viimeisillä aukeamilla on juttu jostain onnettomuudesta jota käsitellään lehdessä.

Mies, 23 vuotta, osti uuden takarenkaan fillariinsa. Lenkkiä edeltävänä päivänä hän asensi sen entisen tilalle. Seuraavana päivänä oli muutama aste lämmintä ja aurinko paistoi. Tiet olivat osittain kosteita. Lenkki alkoi klo 17:42, aurinko oli jo parhaansa esittänyt ja kylmyys alkoi hiipiä maille.

Mies lähti ajolenkille. Kauden ensimmäisen lenkin ja sulan tien vuoksi lenkki tapahtui alle 500m päässä miehen kotoa. Sulaa tietä pystyi ajamaan reilun kilometrin verran. Autoliikenne oli vähäistä.

Viiden kilometrin ajon jälkeen mies poistui tuttua reittiä liikenneympyrästä. Tie oli etelä-pohjois-suuntainen, hieman ylämäkeä pohjoiseen päin. Aurinko oli paistanut päivällä tielle kostuttaen reunimmaisen ajouran. Ajettuaan 50m ympyrästä vastaan tuli auto, jonka takia mies ei uskaltanut ajaa totutusti keskellä tietä. Mies vilkaisi taakseen ja näki että liikenneympyrässä oli auto, joka saattoi kääntyä samaan suuntaan.

Käännettyään katseensa eteen mies huomasi eturenkaan menevän sulan tien kosteaan ajouraan. Eturengas lähti alta oikealle. Mies laskee jalkansa maahan korjatakseen tilannetta. Pyörän painopiste muuttuu, jolloin pyörä lähtee kaatumaan vielä kiinni olevan jalan puolelle. Mies yrittää jarruttaa mutta uudet renkaat eivät pidä. Mies kaatuu ja pyörähtää pyörän yli. Vastaantuleva auto teki hätäjarrutuksen katsoakseen miten kävi. Mies nousi maasta ehjänä loukkaamatta itseään ja korjasi pyöränsä sivuun, jotta ympyrästä tuleva auto pääsee ohittamaan.

Vaurioina paikaltaan pyörähtänyt oikea vaihtajakahva, johon tuli melkoiset naarmut. Muualle pyörään eikä miehen vaatteisiin ei tullut mitään jälkiä.

 

Spekulointi

 Miksi näin kävi? Ilmeisesti vilkaisu taakse aiheutti pienen horjahtamisen, jolloin pyörä kääntyi oikealle ja ajautui mustalle jäälle. Painopiste oli ilmeisesti pyörän vasemmalla puolella, jolloinka eturengas karkasi alta oikealle. Vasemman jalan laskeminen maahan aiheutti painopisteen muutoksen pyörän oikealle puolelle jalan päälle, joka oli vielä pyörässä kiinni. Tämä voima lähti puskemaan eturengasta vasemmalle, jolloin oikeaa jalkaa ei enää saanut polkimesta ja maahan tueksi.

Yhteenveto

Vaikka on lämmintä, aurinko paistaa ja sulattaa lunta, kannattaa varoa iltapäivällä auringonlaskun aikaan viilentyvää vettä, joka on liukasta. Nastarenkailla olisi ehkä vältetty kaatuminen ja kuvissa näkyvä kolhu. 

Lenkille tuli pituutta vajaa 6km. Nyt pitää koittaa oikea kahva ja katsoa toimiiko se. Tankoteipit voisi vaihtaa samalla.

Nokia Lumia 710: 24h

Tiistaina tilattu Lumia 710 tupsahti lähipostiin jo torstaina, jolloinka kävin hetimmiten hakemassa sen ja otin käyttöön. Puhelimen paketti oli erikoisen mallinen, sillä se muistutti lyhennettyä maitopurkkia.

 
No, sinetti auki ja katsotaan mitä paketin sisältä paljastuu.

Paketissa tuli mukana puhelimen, akun ja laturin lisäksi usb-kaapeli, laadukkaan oloiset korvanapit ja nappeihin vaihdettavat tyynyt. Mitään ohjelmistolevyä tai edes kunnollisa manuaaleja ei tullut mukana.

Käyttöönotto oli helppoa, micro-sim-kortti sisään, akku paikalleen, takakansi kiinni ja virrat päälle. Asetusvelho opastaa alkuasetuksissa. Tietojen siirto vanhasta puhelimesta onnitui hyvin ja oli helppoa: ensin bluetoothit päälle molempiin, luodaan yhteys molempien välille ja Lumiassa aloitetaan yhteystietojen nouto. Menee n.30s kun reilu 80 yhteystietoa siirtyy uuteen kapulaan.

Heti aluksi huomasin jännän erikoisuuden, nimittäin semmoista tavallista yhteystietolistaa ei ole. Valikossa on kohta "ihmiset", johon yhteystiedot tulevat. Ja erikoista oli sekin, että en saanut millään näkyviin siirrettyjä yhteystietoja. Pohdin hetken mistä kiikastaa mutta uutuuden innon vuoksi sivutin asian ja jatkoin asetusten määrittelyä. Loin puhelimeen Googlen, Windows Liven ja Facebookin tilit. Puhelin haki itsestään yhteystiedot kaikista palveluista ja linkitti niitä yhteen. Jos oli yhteystietoja, joita puhelin ei osannut linkittää, niin ne voi tosi helposti linkittää käsin. Linkitysvaiheessa myös löysin ne siirretyt numerot, joita pystyi linkittämään mutta edelleenkään ne eivät ilmestyneet listaan.

Valikkorakenne on yksinkertainen. Se on niin yksinkertainen, että ensikertalaisen ei tarvitse pelätä puhelinta. Valikoita on kaksi: Metro-tyylinen ja listaus. Metrossa on isot kuvakkeet ja voit vapaasti heitellä niitä eri järjestykseen ja lisäillä tärkeitä henkilöitä ja sovelluksia suoraan valikkoon. Erittäin kiva juttu. Listaukessa on sitten kaikki muut asiat, joita ei ole laitettu Metroon. Eli asetukset, asennetut sovellukset ja paljon, paljon muuta. Hieman harmittaa, että Metron alle ei saa omaa taustakuvaa, vaan nappuloiden värit voi valita valmiista värivaihtoehdoista. Taustakuvan voi kyllä valita, mutta se näkyy vain lukitusikkunassa.

Kamera tuntuu ihan kohtalaiselta. On se parempi mitä nykyisessä, mutta häviää varmasti kuvanlaadussa Applen Iphonelle ja Lumia 800:lle. Tosin eipä sillä ole niin paljoa merkitystä mulle. Puhelimella tulee otettua vain jotain räpsyjä jos jossakin on kuvaamisen aihetta, mutta varsinaiset kuvat tulee kuvattua järkkärillä. Näyttä on kyllä mukava ja reagoi hyvin, vaikka siinä on vielä tehtaan suojamuovi päällä. Zoomaamiset hoidetaan IPhonen tyyliin sormia lähentämällä ja loitontamalla.

Ohjeet ovat hauskat. Ne ovat netissä, jonne pääsee puhelimen Ohjeet-nappulan kautta. Ohjeet muistuttavat Microsoftin Windowsin ohjeita ollen kuitenkin paremmat, eivätkä kysele: "Oli näistä ohjeista hyötyä?". Enpä ole ohjeisiin turvautunut koska puhelin on oikeasti niin yksinkertainen. Ja yksinkertainen on kaunista. Sovellukset ovat lähes kaikki maksullisia, mutta joitakin ilmaisiakin löytyy. Latasin RD Lite-sovelluksen, jolla voi etähallita tietokonetta lähiverkossa ja sit sekuntikellon. Sport Tracker tuli vakiona mukana. Lisäksi lataisin melkeimpa ne ainoat, ilmaiset pelit: miinaharava ja sudoku. Edes matopeliä en nähnyt marketissa.

Uusi ja vanha kapula rinnakkain. Paksuus on lähes sama, pituudessa lumia on vajaa 1cm pidempi ja leveydessä lähes 1,5cm leveämpi.

Tästähän voisi tarinoida vaikka kuinka, mutta rajoitetaan vähän. Ajattelin tähän listata havaitsemiani plussia ja miinuksia. Jos kirjoittaisi Lumiasta vielä enemmän 1kk:n käytön jälkeen.
Plussat:

• Näyttö ja sen tuntuma
• Käyttiksen toimivuus ja puhelimen teho
• Pirteä käyttis ja Metro
• IE9:n toiminta
• Muisti 8GB
• Mukana tuleva Microsoft Office-paketti

Miinukset:

• Muistikorttipaikan puute
• Akun kesto (tällä räpläämisellä ja pelaamisella 25h)
• Metron taustakuvan puuttuminen

Kevät -ja moni muukin asia -tulee

Eilen aurinko paisteli jo lupaavasti enteillen lämmintä ja aikaista kevättä. Tänään sitten sateli räntää ja oli loskasta. Pyöräily on hieman vaikeeta, varsinkin jos tie on aurasprioriteettiasteikossa jossakin x:n lähettyvillä. On meinaa semmosta soutamista laidasta laitaan, ettei poliisitkaan erota ajaako se selvinpäin.

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa Lidlissä. Ihan vain mielenkiinnosta. Ei siellä oikeen mitään ostamisen arvoista tällä kertaa ollut. Ulkona kirosin pyöräparkkia, Siihen kulmaan kun oli aurattu lunta ja vain kolme kannatinta oli käytettävissä. Lidlissä kumminkin asioi aika paljon vähävaraisia, pyörällä kulkevia, koska heillä ei ole autoa. Voisin melkein valehdella itsekin kuuluvani tähän porukkaan.

 

 Lauantaina kävin tyttöystävän perheen kanssa teatterissa katsomassa Suomen kuuluisinta kallopäätä Jorma Uotista. Ihan kiva esitys oli, enpä mä muuta osaa sanoa. Aiemmin päivällä tulin pyörällä torille, odottelin tyttöystävän siskoa, jonka kyydillä menin sitten niille. Illalla tultii autolla teatteriin ja sieltä lähtiessä annoin avaimet anopille. Hän katteli ihmeissään ja kysyi etkö tulekaan meille? Sanoin että en ku menen huomenna jyväskylään. Hän sitten että no aja nyt edes kotia niin me jatketaan siitä. Sanoin että taidan kävellä torille ja jatkaa siitä pyörällä. Sieltä tuli sen luokan taivastelut ja ihmettelyt että ei ole tosikaan :D Ilmeisesti tämä mun liikkuminen pyörällä ympäri vuoden kelissä kuin kelissä ei iske häneen.

Sunnuntaina kävin bussilla mutkan jyväskylässä. Siellä huomasin että siellä on monet pyörätelineet paljon fiksummin mitä lahdessa ja niistä pidetään talvellakin huolta. Ei lahdessa ketään kiinnosta pitää pyörätelineitä millään tavalla auki talvella, mikä sinänsä on huono, koska se karsii käyttäjiä. Toin siskon tyköä keittiömonitoimikoneen, jonka sain joululahjaksi. Eihän sitä voinu tietenkään mitenkään kantaa kotia, vaan se täytyi laittaa tarakalle.

 

Laitoin parilla kuormausliinalla (700kg) lastin kiinni. Hyvin se istui tuohon tarakalle eikä häirinnyt yhtään. Hieman kyytiin nousua häiritse, mut sekin on ratkaistavissa käyttämällä tuulihousuja tai verkkareita. Lunta satoi koko päivän kun pyörän renkaatkin ovat hautautuneet hankeen ja klv:itä ei tietenkään ollut aurattu. Lisäksi oli kiva vastatuuli koko matkan. Lähdin polkemaan ja totesin että tää on helppoa. Vauhtia hieman hidasti auraamaton tie, jolloinka pyörä oli hankala hallita ja kävelijöiden aiheuttamat kuopat tärisytti hirveesti. Perille kumminkin pääsin muutaman minuutin hitaampaa mitä ilman kuormaa.

Yksi vastaantullut ulkomaalainen mies kysyi ylämäkeen ajaessani: " onko raskasta?". vastasin vaan että eipä tämä ja hymyilin.

Tänään kävin pyörällä Gigantissa katsomassa puhelinta. Kun edellisellä kerralla pähkäilin puhelinta, niin nyt olen tehnyt ratkaisun ja tilannut puhelimen. Yllättäen, kuin puskista ja puun takaa tilasin Nokia Lumia 710:n. Sen verran on tullut 800-mallia näpläiltyä ja Windows Phone alkoi kiinnostamaan. Onhan tuo euron kalliimpi kuin esimerkiksi Galaxy S+ mutta eiköhän se ole sen euron verran parempi ;) Arvioisin, että saan puhelimen parin viikon päästä, jolloin voin hieman kirjoitella tuntemuksia siitä. Tässä keväällähän pitäisi vielä tulla pikkuvelimalli 610, mikäli huhut pitävät paikkaansa.

Tarakkaa olen pohtinut kovasti tuohon eteen ja olen jo melko varma, että sen kevään aikan teen. Oikeesti. Tämä ei jää vain suunnitteluasteelle. Olen katsellut netistä erilaisia vaihtoehtoja melko paljon joista sitten apinoin ideoita. Toivottavasti saan opparin tehtyä maaliskuun puoleenväliin mennessä, jolloinka jäisi sitten enemmän aikaa tarkemmalle suunnittelemiselle ja huhtikuussa voisin sitten käydä tekemässä sen. Kevättä, Lumiaa ja asfalttia odotellessa.

Puhelinpähkäilyä

Aika vierähtää melko nopeasti ja huomaat, että puhelimesi alkaa olemaan hautajaisia vailla. Omani, Nokia 5630 Xpressmusic on palvellut hyvin syyskuusta 2009 lähtien. Viikko sitten näyttöön tuli pari vaakaviivaa, eivätkä ne poistuneet boottaamalla. Viikon aikana viivat ovat pidentyneet ja olen alkanu pikkuhiljaa pelkäämään, milloin puhelimeni pimenee. Edelliset puhelimet ovat kestäneet aika tarkkaan 2 vuotta, joten tämä on jo paljon plussan puolella.

Kävin eilen (30.1) prismassa tutkimassa puhelintarjontaa ja jos saisi jotain mallia kokeilla. Silmääni iski Samsung Galaxy XCover. IP-67 -vesitiiveys, pölynkesto ja iskunkesto houkuttaisi. Muutenkin puhelin vaikutti päälisin puolin pätevältä vehkeeltä ja voisi olla mielenkiintoinen laite. Kattelin mitä muita olisi ollut, eikä oikein Samsungilta ollut muita kivoja siinä hyllyssä. No tieten oli siellä galaxy s:ää, mutta sekin on liian kallis. Xcover puolustais paikkaansa päälle 200€:n hinnallaan. Siirryin hyllyllä eteenpäin ja Nokian kohdalla katselin mitä on tarjolla. Oli joko ihan hirveitä peruspuhelimia, qwerty-näppiksellä olevia tai sit älypuhelimia. Älypuhelimista Lumia 800 ihastutti laadullaan, Windowsilla ja sen käytettävyydellä. Olin ihan myyty. Himo androidiin hieman jarrutti Lumian ostoa, kuten myös hyllyssä ollut hinta, 469€. Btw, ei ollut hyllyssä mitään mainintaa ennakkomyynnistä tai myynnin aloituspäivästä. En tiedä olisko sen saanut heti matkaan =)

Poljin sit kotia ja kattelin netistä mitä malleja olisi jne. Samsungin Galaxy Mini houkutteli syksyllä ja meinasinpa sen kerran ostaa, mut toppasin oston. Nokiaakin tutkin, mutta siellä on vain Symbian-käyttiksellä olevia puhelimia, eikä ne oikein vakuuta. Tuntuu, että oon saanu Symbianista tarpeekseni.

Vielä ostamisesta. Olen katsellut mitä operaattorini verkkokauppa tarjoais kytkynä. Operaattoria ei ole vara vaihtaa, kun nykyään on pienellä kuukausimaksulla ilmaista soittoa lähes kaikille ihmisille, joille mun tarviikaan soittaa. Tällä hetkellä olis kolme vahvaa ehdokasta ja niiden +/-:t:
Samsung Galaxy XCover, hinta 24kk sopparilla: 192€
+ IP67-kestävyys
+ Akku 1500mAh
+ Android 2.3
- Iso koko, pieni näyttö
- Kamera 3Mp
- Sisäinen muisti 160mt + muistikortti
- Näistä painavin
- Prossu vain 800 MHz

Samsung Galaxy Mini, hinta 24kk sopparilla: 24€
+ Halpa
+ Pieni koko, kevyt
- Android 2.2
- Hidas prossu tässäkin
- Kamera 3Mp
- Akku

Samsung Galaxy S plus, hinta 24kk sopparilla:216€
+ Näytön koko
+ Akku 1650mAh
+ Kamera 5Mp
+ Android 2.3
+ HSDPA 14,4 Mbps
+ HD-videokuvaus
+ Prossu 1,4 GHz
- Kestävyys mun käytössä ?
- Uusi malli, bugeja?

Lähde: Samsungin sivuilta vertailu 31.1, Puhelimien hinnat DNA Pro:n nettikaupasta.

Spekseissä Galaxy S plus on paras nuista ja Mini huonoin, XCover seisoo siinä välissä. Luin jotain arvosteluita ja kokeiluja XCoverista, ja niissä puhuttiin, että teknisesti se vastaa pari vuotta vanhaa HTC:n Desireä. Arveluttaa ostaa niin vanhaa tekniikkaa kun uutta saa 24€ kalliimmalla. Nyt vertailun tekoajan pähkäiltyäni vaaka on kallellaan S plussaa, mutta eroa ei ole paljon XCoveriin. Lähinnä mielessäni pyörii seuraavat asiat:

• Miten ylläolevat puhelimet kestävät lenkkikäytössä (pyöräily, juoksu)?
• Miten mahtuu matkaan fillarilenkille? Nykyisellä Nokiallakin satulalaukku on ihan täynnä.
• Jos käytän puhelinta vuorokauden, enkä hoksi lataa ja pitäisi lähteä 4 tunnin fillarilenkille, akku ei taida piisata -> täytyisi olla a) aurinkokennolaturi, b) halpapuhelin rinnakkaiskortilla lenkkikäyttöä varten

 Saapa nähdä mikä tulee ostettua ja miltä se vaikuttaa. Täytyy sit kirjoittaa jonkinverran kokemuksista kun saan uuden puhelimen, oli se sitten jokin yllä tai joku muu puun takaa.