Intti osa 6: Lumi

Tämä ei nyt ole mitenkään tärkee päivitys, mut päätin kirjoittaa, sillä tänään meillä alkoi talvi. Saimme luvan käyttää talvivaatteita ja lunta tuli päivän aikana vajaa 5cm. Saa nähä miten lunta tulee ensi viikolla, kun olemma viikon mittaisessa ampumaharjoituksessa kaukana kotoa.

Intti osa 5: Koulutushaarakoe

Tästä asiasta täytyy kirjoittaa ihan erikseen. Oli se sen verran erikoinen kokemus. Eli kyseessä on koe, jonka läpäistyään ratsumies näyttää, että on oppinut E-kauden asiat.

Keskiviikkona  17.10 iltasella pakkailimme määrätyt tavarat mukaan reppuun. Otin pakollisen varustuksen lisäksi kaksi energia/proteiinipatukkaa. yhden itselämpiävän teen, otsalampun ja omat varahanskat. Repusta tuli painava, mutta niin tuli kaikilla muillakin.

Torstai-aamuna meillä oli teoriakoe, jonka jälkeen vielä meille kerrottiin varustemuutoksista ja piti pakkailla uudestaan. Koe meni kait ihan keskitasoon. Olin vähän pihalla nimikkeiden aukaisemisesta mutta ilmeisesti sain sen verran pisteitä, että pääsin läpi. Kokeen jälkeen siirryimme autoilla maastoon, jossa suoritettiin käytännön asiat.

Ensimmäiseksi maastopaikan huoltorakennuksessa vaihdoimme urheiluasusteen päälle ja lähdimme suunnistamaan. Kiersimme parin kaverin kanssa melkein kaikki rastit yhdessä. Juoksimme ihan hyvää vauhtia. Kun oli enään kolme rastia jäljellä, tulimme yhden paskahuussin kohdalle. Sanoin pojille että menen paskalle, jatkakaa matkaa. Kävin siinä huussissa pikaisesti ja lähdin etsimään yksin rasteja. Päätin ottaa pienen loppukirin ja juoksin hieman kovempaa. Sain viimeisellä rastilla taas pari kaveria kyytiin, joiden kaa juostiin maalipaikalle. Minun aika oli n. 1:01, kun kärki meni 56 minuuttiin. Ihan hyvä suoritus, vaikka tuli ylimääräinen varikkokäynti.

Suunnistuksen jälkeen syötiin lounas ja alettiin kiertää rastirataa. Rastiradalla piti osata ilmaselosteen täyttö (4/5), hyllykortin täyttö (4/5), radion ja sanelukoneen käyttö (1/5), kahlaaminen (1/1), portin pystyttäminen ja vartiointi (5/5), nuotion sytyttäminen (5/5) ja laatikkoralli (5/5). Merkkasin sulkuihin saamani pisteet. Sanelukonetta en ole ikinä käyttänyt niin en osannut kuin kasata ja se oli siinä. Laatikkoralli oli fyysisesti vaativin, kun n. 20kg painavia laatikoita piti viedä kolme kappaletta yksi kerrallaan 100m päähän ja lopuksi tuoda ne takaisin. Minun aika oli 7:43 ja kärki oli 7:30. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Kahlaaminen oli niin utopinen, ettei sitä voinut ottaa todesta. Olin asiasta tietoinen ennen taistelukaveriani, jolle kerroin mitä on edessä. Hän ei kertakaikkiaan uskonut minua. Menimme suorituspaikalle, jossa luutnantti odotti meitä. Hän kertoi tilanteen ja katsoimme kaverin kanssa hieman hämmentyneenä häntä. Tämän jälkeen katsoimme toisiamme ja aloimme nauramaan. Sitten aloitettiin tehtävä. Se on jännä miten ei kiireessä vaan voi ajatella mitä on edessä. Siinä vaan kaivoin ensin uimahousut ja pyyhkeen esille, riisuuduin, pakkasin kamani, puin uikkarit, otin tavarat pään päälle ja lähdin ylittämään järveä merkatusta paikasta. En osannut edes ajatella veden lämpötilaa, vaan kävelin kaikessa kiireessä. Puolivälissä vettä oli navan yläpuolelle, kriittinen paikka oli jo ylitetty ja varpaita paleli. Meinasin horjahtaa ja kaatua, mutta onneksi niin ei käynyt. Saavuin rannalle ja aloin vaihtamaan vaatteita. Kun sain vaatteet päälle, tuli mukavan lämmin olo.

Kun rastirata oli kierretty, söimme päivällisen ja pidimme hetken taukoa. Tässä vaiheessa voinen sanoa, että vettä alkoi satamaan heti suunnistuksen jälkeen eikä ollut mitenkään erikoisen lämmintä. Pimeän tultua joskus klo 19:00 menimme ampumaradalle ampumaan pimeässä. Meillä oli 10 laukauksen kilpailu. Otin riskin ja vedin päivätähtäimellä, jolla sain 6/10 tauluun. Se oli ihan riittävä mulle. Ammunnan jälkeen meillä oli iltapalaa ja vapaata aikaa 2-4 tuntia.

Illalla 21:30 ryhmä, johon kuuluin 9 muun kanssa, siirryimme ulos. Ulkona tarkistettiin varusteet, luovutettiin aseet ja odotettiin tulevaa. Yks taukki oli jättänyt makuupussin pois turhana varusteena ja sakkona jouduimme käymään kilometrin päässä ilmoittautumassa varusteiden kanssa. Ja aikaa oli vartti. Emme tietenkään ehtineet, joten jouduimme pakkaamaan ruokalaatikot autoon. Tämän jälkeen saimme kartan ja aloitimme suunnistamaan takaisin kasarmia kohti. Lähdimme liikkeelle klo 22:15. Kukaan ei ottanut karttaa, joten mun piti ottaa ja hoitaa suunnistaminen.

Kävelimme aluksi pienen pummin kunnes löysimme oikean polun. Kävelimme sitä aikamme pitäien liikaa taukoja, kunnes törmäsimme toiseen ryhmään. Yhdistyimme ja lähdimme kävelee. Löysimme portin, josta lähdimme sitten väärään suuntaan. Kävelimme varmaan 2, ellei jopa 3 tuntia ennenkuin löysimme itsemme paikasta, jonka tunsimme. Siitä kävelimme ensimmäiseen checkpointtiin. Saimme uuden kartan ja seuraavaan checkpointtiin oli matkaa reilu 5 km. Aikaa meni taas ihan älyttömästi ku muut ryhmän jäsenet olivat aivan puhki. Selvisimme perille, jossa porukka kevensi reppuja pois ja saimme uuden kartan, joka vei  meidät Nostavaan. Matka Nostavaan oli koko marssin paskin pätkä koska en tuntenut tietä ja se oli soratietä ja älyttömän mäkistä. Lisäksi vesisade, tuuli, jalka- ja hartiakivut alkoivat viemään fiilistä. Porukka oli jo todella väsynyttä, osa nukahteli seisaalleen ja taukoja jouduttiin pitämään entistä tiheämmin ja kävelemään hitaammin. Lopulta klo 5:30 saavuimme Nostavaan jossa meitä oli vastassa kersantti, joka kertoi tämän olevan maalimme. Porukka huokaisi helpotuksesta. Jos vain olisi ollut vielä aikaa, olisin halunnut jatkaa sieltä kasarmille, sen 7km.

Meidät tuotiin autolla kasarmille, jossa söimme aamupalan ja touhusimme kaikkea pientä ja vietimme nukkumispalvelua. klo 14:30 siirryimme lomavarustuksessa ulos ja maaliin päässeet henkilöt palkittiin koulutushaaramerkillä ja kuntsarilla. Lisäksi kapteeni kertoi hieman haikeita uutisia, sillä olemme viimeinen joukkue, joka koulutetaan kuljetuseskadroonassa. Kuulemma vuodenvaihteen jälkeen eskadroonaan ei tule enää uutta saapumiserää.

No sitten omat fiilikset reissusta: Päivä oli rankka mutta kuntoni riitti hyvin. Jalat alkoivat hieman hajoamaan, mutta olisin vielä kestänyt. Fiilistä hieman laimensi porukan valittaminen joko vauhdista, mun suunnistustaidoista tai ilmasta tai niistä telamiinoista. Olen tyytyväinen miten kestin henkisesti ja fyysisesti eikä väsymystä juuri esiintyny. Tähän auttoi ne patukat, jota vedin. Vesisade ja kylmyys toki hidasti minuakin, mutta se oli kaikille sama.

Intti osa 4: Juna on jo kotia päin

Ompas kuukausi mennyt nopeasti. Inttiuran puoliväli saavutettiin aikoja sitten. Juna kolkuttelee kovasti kotia kohti. Täytyy sanoa, että olen tuntenut itseni henkisesti pirteämmäksi kuin esim viime syksynä. Ei oo havaittavissa mitään syysväsymystä jne.

Mitä tässä on edellisestä kerrasta tapahtunut? Meillä oli parin viikon mittainen trukkikurssi josta sitten saimma trukin ajoluvan lompakkoon. Samassa piti tulla etu nukkua joka yö vähintään 6 tuntia, myös metsässä, mutta näitä etuja saamma vielä odottaa. Trukkikurssilla ajelimme LM tracin pientä runko-ohjattavaa trukkia ja Kingloadin Terberg-kolmipyöräistä trukkia. Molempiin trukkeihin tuli tietynlainen viha-rakkaus-suhde. "Lämäri" on mukavan tilava ja siin on hyvä näkyvyys työsuuntaan, Terbergissä ketteryys ja kuorman käsiteltävyys on mahtavaa.

Anyway, koulutus jatkui eteenpäin ja trukkikurssin päätyttyä meillä oli paluu tavalliseen arkeen muun yksikön mukaan. Heti ens alkuun liikuntakoulutuksessa menimme esteradalle treenaamaan. Treenaamisen jälkeen kellotettiin jokaiselle aika. Olin 9. paras. Parista esteestä otin pummit, ei riittänyt mielenkiinto vaivautua pahemmin tuhlaamaan aikaa. Ns. roomalaisessa pöydässä iskin kylkiluuni sen verran ihanasti, että yksi on vieläkin kipeä.

Samaisella viikolla meillä oli 3 vuorokauden harjoitus metsässä. Harjoituksen pääpaino oli ryhmän taistelu ja puolustus vihollisuhan alla. Samalla käsiteltiin pikkusen tavaraa trukilla. Meidän ryhmänjohtaja eväs meiltä kahdelta trukkikuskilta oikeuden nukkua lain vaatimaa yötä, koska meidän vahvuus oli liian pieni, että oltais voitu pyörittää kohtuullisella kuormituksella vartiovuoroja. Harjoituksessa aukkilaiset tiedusteli ja hyökkäili. Joukkueemme nappasi ensimmäisenä yönä neljä tiedustelijaa. Taistelut sujuivat kohtalaisen hyvin, vaikken kovinkaan moneen päässyt osallistumaan.

Toisen päivän lopuksi sain tehdä vuorolistat seuraavalle yölle ja päivälle. Tein listan omasta mielestäni hyvin ja se kelpasi ryhmänjohtajalle. Järkkäsin itselle 4 tunnin tauon iltaan klo 21-01. Tietysti onni puuttui peliin ja porukalla kesti kauan hoitaa tavaran nouto illalla, jolloin vartiovuoroni venyi kahdella tunnilla. Lisäksi jouduin hakemaan iltapalaa kun kukaan muu ei sitä hakenut ja reissussa meni tunti. Tulin iltapalan kaa teltalle ja sain nukuttua puolisen tuntia ennen seuraavaa vuoroa.

Iltapalan hakureissulla näin näkyjä. Kattelin pyöräilessä, että tuossahan on laskuvarjotiedustelijoita. Osoittelin niitä aseilla ja käskin luovuttaa aseet ja pysähtyä. Kuitenkin toinen niistä siirtyi hiljalleeen taaksepäin. Käskin sitten heitä uudemman kerran ja kun ei käskyä toteltu, ajattelin mennä lähemmäs toista tiedustelijaa ja napata sen. Kun menin lähelle, huomasin että se liikkui jotenkin oudosti poispäin. Otin askeleita taaksepäin ja sanoin, että jos mua ei totella, laitan valot päälle ja katsotaan ketä olette. Laitoin valot ja siinähän seisoi pari metrin mittaista koivua.

Kolmantena päivänä alkoi jo kovasti kotiin lähtö polttelee puolenpäivän aikoihin. Vaan tietenkin taas meihin hyökättiin. Ja jouduin vahvistusporukkaan, jotka lähtivät jahtaamaan Pasia. Heitimme tunnin tetsauksen runsaalla juoksemisella jne. kunnes lopulta pääsimme lähelle Pasin paikkaa, mutta ei sitä näkyny. Odottelimme vartin verran ja poistuimme. Tämän jälkeen vielä siirsimme leiriä pari kilometriä ja parin tuntia siitä söimme ja lähdimme polkemaan kovaa vauhtia kohti kassua.

Harjoitus oli aika mitään sanomaton taisteluteknisesti. En ainakaan kokenut kehittyväni ollenkaan. Ainoa missä tunsin kehittyneeni, oli poteron kaivaminen. Kaivoin nimittäin ensimmäisen poteron alusta loppuun. Trukkiakaan en saanut ajaa kuin 2 minuuttia kun siirsin sen ilmasuojaan ja naamioin. Täytyy todeta, että pari yötä alle 4 tunnin unilla ei toistaiseksi tuntunut pahalta, kun olimme kokoajan ulkona kylmässä. Mutta kasarmilla alkoi jo puolen tunnin jälkeen silmät painumaan kasaan.

Tällä viikolla on koulutushaarakoe, jonka läpäisystä palkitaan kuntoisuuslomalla ja hihamerkillä. Toivottavasti menee hyvin.

ps. Tänään kävin veksissä näyttää kylkiluuta. Ilmeisesti siellä on joku rusto ottanu osumaa ja sain lääkekuurin, enkä hoksinut pyytää huomista vapaaksi, joutuu sit huomenna juoksee coopperin.