Juu joulu on taas. Onpahan vuosi mennyt taas nopiaa, liian nopiaan. Tätä menoa oon 50 ennen kuin huomaankaan. Mut ei auta valittaa, tätä se on. Mukava taas välissä olla kotona ja touhuta täällä perheen kanssa ja nähdä ystäviä, joita nykyään näkee aivan liian vähän.
Nyt on vehkeitä jotta voi touhuta. Olen koko syksyn suunnitellut pyörille telinettä jossa niitä voisi pitää seinällä pystyssä. Olisi asunnossa hyvä paikka niille mutta ei kehtaa ruuvata koukkuja seinään. Varsinkaan kun en ole vuokranantajan kanssa keskustellut näiden sisustuselementtien hallussapidosta. Pitänee yrittää saada tehdyksi se ja laittaa tänne kuvia.
Kohta tulee vuoden vaihde ja sen myötä lupaamisien paikka. Olenkin tässä miettinyt että teen lupauksia joita voin toteuttaa ettei tarvitse stressata tai nähdä hirveesti vaivaa. Siispä seuraavaa: tammikuun 11- toukokuun 31. välisenä aikana pitäisi joka viikko ajaa fillarilla lenkkiä vähintään 50km. Koulu- eikä kauppamatkoja lasketa, vain ne mitä kertyy mittariin. Koulumatkojahan kertyisi viikossa 10km, joten ei siinä paljoa tarvitsisi polkea.
Toinen lupaus: pitäisi alkaa laittaa kroppaa kuntoon. Eli vähintäänkin sen 50 vatsaa viikossa. Ja voisi tehdä selkää ja punnerruksia sen saman verran. Ja pitäisi selvitellä koulun kuntosalin käyttöoikeutta. Se olisikin mahtavaa jos pääsisi käyttämään hyvää salia ilmaiseksi. Uimahallin kuntosalikin on niin kallis, 2€ + 2,2€:n uimahallimaksu.
Hyvä(t) lukija(t): toivotan teille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
torstai 24. joulukuuta 2009
maanantai 14. joulukuuta 2009
Bongauksia
Taidan tässä huvin vuoksi aloittaa bongailemaan kaduilta erikoisia pyöriä ja jotain muuta asiaan liittyvää. Tässäpä pari kuvaa ensi alkuun.
Citymarketin pyöräkatoksessa oli seuraavanlainen täysjousto. Joutunee takaiskari lujille kun on tarakkakin.
Valitettavasti näitä näkee kaduilla ihan liikaa.
Citymarketin pyöräkatoksessa oli seuraavanlainen täysjousto. Joutunee takaiskari lujille kun on tarakkakin.
Valitettavasti näitä näkee kaduilla ihan liikaa.
lauantai 12. joulukuuta 2009
Parin päivän kuulumiset
Viikko 49 meni sairastellessa. Tämä viikko on mennyt toipuessa ja vähän liikkuen. Kokeita oli viikolla 3 joten aika meni lukemiseen ja piti vielä varautua 4. kokeeseen jota ei onneksi ollut vielä. Joka aamu kouluun polkiesa ja iltapäivällä takasin on ulkoilma ottanut henkeen ja lujasti. Välissä on joutunut yskimään hirveästi. Mutta olemma paranemaan päin.
Perjantaina kävin hieman kauempana kaupoissa ja niin edelleen, mittariin kertyi 12km. Ihan hyvin jaksoin eikä yskittänyt hirveästi joten olin luottavainen että voin lauantaina käydä ajamassa lenkin. Mutta vielä perjantaihin. Polkiessani takaisin kevyen liikenteen väylää pitkin vastaan tuli ilmaislehtiä jakava tyttö. Hän ajoi autokaistalla, minun kanssa samaan suuntaan menevällä kaistalla väärään suuntaan! Kelo oli jotain 17 paikkeilla eli oli jo aika hämärää. Hänellä ei ollut Jopossa valoja eikä heijastimia. Häneltä itseltään puuttui kypärä ja tuossa hommassa olisi turvallista pitää vielä heijastinliiviä. Ilmeisesti tuosta työstä maksetaan niin hyvin että oma henki on halpa siihen verrattuna.
Lauantaina mietin aamulla että menenkö tänään uimaan ja sunnuntaina ajamaan lumisateeseen. Päätin että ajetaan tänään ja uidaan huomenna jos uidaan. Lähdin ajamaan ja kiertelin hieman paikkoja. Poikkesin kerran metsäänkin ajamaan kun oli niin houkuttelevan näköinen polku. Kiva se oli taas ajella metsässä mutta takarenkaassa oli liian vähän ilmaa ja joka hypyssä sekä juuren ylityksessä tuntui että kolahti vanteelle.
Ajelin yhden pyöräkaupan ohitse ja huomasin että siellä oli Trekkejä kun ei ennen ollut. Ilmeisesti ovat ottaneet niitä myyntiin kun Bike Planetista ne olivat hävinneet. Kolmas pyöräkauppa, Lahden Polkupyörähuolto, oli saanut ensi vuoden malleja paljon, varsinkin käyräsarvisia. Kävin perjantaina katsomassa ja alkoi tekemään mieli Focuksen Mares Disc:ä, sitä joka jäi viime keväänä ostamatta kun ei ollut sopivaa kokoa. Inhoan vannejarruja!!
Niin, hajosipa pyörästä myös tuo kammissa ollut housunsuoja. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan outoa ääntä ja katsoin että ei mitään irti. Sitten laskin mäkeä alas ja laitoin isoimmalle eturattaalle niin kuului ääni ja se suoja oli kengän ympärillä. Käytin kenkää irti ja sinne se tippui kadulle. Nyt katselin tuota kolmatta ratasta ja jotenkin näyttää siltä että ois kierteet korkannu 4:stä ruuvista. Aika jännä.
Perjantaina kävin hieman kauempana kaupoissa ja niin edelleen, mittariin kertyi 12km. Ihan hyvin jaksoin eikä yskittänyt hirveästi joten olin luottavainen että voin lauantaina käydä ajamassa lenkin. Mutta vielä perjantaihin. Polkiessani takaisin kevyen liikenteen väylää pitkin vastaan tuli ilmaislehtiä jakava tyttö. Hän ajoi autokaistalla, minun kanssa samaan suuntaan menevällä kaistalla väärään suuntaan! Kelo oli jotain 17 paikkeilla eli oli jo aika hämärää. Hänellä ei ollut Jopossa valoja eikä heijastimia. Häneltä itseltään puuttui kypärä ja tuossa hommassa olisi turvallista pitää vielä heijastinliiviä. Ilmeisesti tuosta työstä maksetaan niin hyvin että oma henki on halpa siihen verrattuna.
Lauantaina mietin aamulla että menenkö tänään uimaan ja sunnuntaina ajamaan lumisateeseen. Päätin että ajetaan tänään ja uidaan huomenna jos uidaan. Lähdin ajamaan ja kiertelin hieman paikkoja. Poikkesin kerran metsäänkin ajamaan kun oli niin houkuttelevan näköinen polku. Kiva se oli taas ajella metsässä mutta takarenkaassa oli liian vähän ilmaa ja joka hypyssä sekä juuren ylityksessä tuntui että kolahti vanteelle.
Ajelin yhden pyöräkaupan ohitse ja huomasin että siellä oli Trekkejä kun ei ennen ollut. Ilmeisesti ovat ottaneet niitä myyntiin kun Bike Planetista ne olivat hävinneet. Kolmas pyöräkauppa, Lahden Polkupyörähuolto, oli saanut ensi vuoden malleja paljon, varsinkin käyräsarvisia. Kävin perjantaina katsomassa ja alkoi tekemään mieli Focuksen Mares Disc:ä, sitä joka jäi viime keväänä ostamatta kun ei ollut sopivaa kokoa. Inhoan vannejarruja!!
Niin, hajosipa pyörästä myös tuo kammissa ollut housunsuoja. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan outoa ääntä ja katsoin että ei mitään irti. Sitten laskin mäkeä alas ja laitoin isoimmalle eturattaalle niin kuului ääni ja se suoja oli kengän ympärillä. Käytin kenkää irti ja sinne se tippui kadulle. Nyt katselin tuota kolmatta ratasta ja jotenkin näyttää siltä että ois kierteet korkannu 4:stä ruuvista. Aika jännä.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Vastoinkäymisiä
Torstaina 19.11 loukkasin nilkkani sählyssä. Olin maalivahtina viime minuuteilla kun tuli uusi maalivahti ja astui jalkani päälle kun olin menossa polville. Siinä se meni. Kävely kämpille oli tuskallista, matkaa kun on reilu 1,5 km.
Pidin viikon lepoa ja torstaina 26. kävin kokeilee juoksemista. Päkiäjuoksu asfaltilla kävi kipeää. Hiekkatiellä pystyi juoksemaan niin kanta- kuin päkiätyylillä. Ja käännökset oikealle päin kävivät todella kipiää.
Perjantaina ajattelin käydä uimassa mutta olo oli hieman vetelä niin en sitten mennyt. Lauantaina heräsin aamulla ja olo oli normi huonounisen yön jälkeen. Iltapäivällä syödessä huomasin ettei ruoka oikein maistu. Tästä vajaa tunti, tunsin kuinka sydän hakkaa hirveesti, lihaksia pakotti ja olo oli vetelä. Tiesin jo tässä vaiheessa että kuumetta taitaa olla ja kun mittasin niin olihan sitä. Iltaa kohden kuume nousi ja nukkumaan mennessä sitä oli jo 38,6. Join yhden Panadolin ja yön nukuin huonosti koska pää oli hirveen kipeä.
Sunnuntaina heräsin ja tunsin ettei olo niin paha ookkaan. Kuume oli laskenut alle 37,5:n. Keskipäivällä otin buranan koska pää oli hirveän kipeä. Tunti tästä tunsin että pää oli normaali. Mittasin kuumeen eikä sitä ollut. Eikä ollut sitten koko loppupäivänä. Mutta koko viikon ollut kurkkukipu on vieläkin ja lisäksi tuli yskä. Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Näillä näkymin tämä viikko menee ihan katellesa. Toivottavasti pääsis jo pian ajamaan ja juoksemaan.
Pidin viikon lepoa ja torstaina 26. kävin kokeilee juoksemista. Päkiäjuoksu asfaltilla kävi kipeää. Hiekkatiellä pystyi juoksemaan niin kanta- kuin päkiätyylillä. Ja käännökset oikealle päin kävivät todella kipiää.
Perjantaina ajattelin käydä uimassa mutta olo oli hieman vetelä niin en sitten mennyt. Lauantaina heräsin aamulla ja olo oli normi huonounisen yön jälkeen. Iltapäivällä syödessä huomasin ettei ruoka oikein maistu. Tästä vajaa tunti, tunsin kuinka sydän hakkaa hirveesti, lihaksia pakotti ja olo oli vetelä. Tiesin jo tässä vaiheessa että kuumetta taitaa olla ja kun mittasin niin olihan sitä. Iltaa kohden kuume nousi ja nukkumaan mennessä sitä oli jo 38,6. Join yhden Panadolin ja yön nukuin huonosti koska pää oli hirveen kipeä.
Sunnuntaina heräsin ja tunsin ettei olo niin paha ookkaan. Kuume oli laskenut alle 37,5:n. Keskipäivällä otin buranan koska pää oli hirveän kipeä. Tunti tästä tunsin että pää oli normaali. Mittasin kuumeen eikä sitä ollut. Eikä ollut sitten koko loppupäivänä. Mutta koko viikon ollut kurkkukipu on vieläkin ja lisäksi tuli yskä. Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Näillä näkymin tämä viikko menee ihan katellesa. Toivottavasti pääsis jo pian ajamaan ja juoksemaan.
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Varusteita ja maastoajoa
Jaahas, pari viikkoa vierähtänyt edellisestä päivityksesä. Asialle on selityksiäkin, nimittäin kun nämä mun ajamiset rajoittuvat viikonloppuihin ja olin isäinpäiväviikonlopun kotona käymässä niin en ajamaan päässyt.
Aloitetaan nyt vaikka varusteista: tuossa 3.11 posti toi Verkkokauppa.comista tilaamani Ventus G730 -GPS-dataloggerin. Ihan kiva vehje tuo dataloggeri kun näkee jälkeenpäin missä on tullut seikkailtua. Hieman epäluotettava tuo on kun tuo mittaa nopeuteen jännän piikin melko alkupäähän matkaa. Ja korkeus merenpinnastakin vaihtelee paljon, vaikka juoksisin/ajaisin tasamaalla. Tuon epäluotettavuuden takia ehkä turha ostos, mutta mitä voit odottaa 34,40€ maksavalta laitteelta? Ja kaiken lisäksi sama ominaisuus on jo uusimmissa sykemittareissa, toivottavasti tarkempana.
Toinen ostos oli Haglöfsin Cobra -takki. Oli tarkoitus tilata saman valmistajan Massif-takki mutta epähuomiossa tilasin tuon. 12.11 oli pehmeä paketti tipahtanut postiluukusta. Takki on jotain Polartecin Power Shield-pintaista. Sen pitäisi pitää tuulta 98%:sesti. Tosin Massifissa olisi Windstopper-kalvo joka hengittää hyvin ja pitää tuulen 100%:sti. Hengittää tämä Cobra-takkikin, mutta kun selkä ja etuosa on samaa kangasta niin ei niin hyvin kuin Massif sen oletettavasti tekisi. Lisäki Massifissa olisi ollut kunnon vetoketjulliset tuuletusaukot kainalossa. Cobrassa vain taskut ovat verkkokangasta ja sen pitäis hengittää taskujen kautta.
Sitten tämänpäiväiseen lenkkiin. Tässä olisi karttana:
Näytä maastoajo 15.11.2009 suuremmalla kartalla
Eli jäljistä näkee että ajelin vähän missä sattuu kun lähdin uusille poluille. Jotakin ulkoilureittejä tuola oli paljon. Ja polkujakin kohtalaisesti. Niinkin pääsi käymään että kun ajelin pientä polkua pitkin ja olin tulossa ulkoilureitille, katsoin huuruisten lasien läpi että joku pikku oja tuossa. Tulin siihen ojaan aika hitaalla vauhdilla mutta painoa oli liikaa eturenkaan päällä. Se tökkäsi siihen ojaan ja hiljalleen pyörä lähti kippaamaan eteenpäin. Lopuksi olin siinä tasapainopisteessä josta joko mennään tangon yli tai tullaa renkaille alas. Tietenkin puusta tippui vettä pisara tai kaksi kypärään ja niin sitä mentiin tangon yli, taas. Mutta en pidä tätä kertaa pahana, kun koko homma tapahtui niin hitaasti että kerkesin nauttia ja miettiä kaikkea kivaa siinä. Kun menin ympäri niin naureskellen keräsin luuni talteen ja jatkoin ajamista.
Monta pitkää hetkeä myöhemmin ajelin pyörätietä pitkin ja huomasin että metsään menee polku. Lähdin seuraamaan sitä. Aikani ajelin ja tulin joen varteen ja siellä se polku oli ihan kiva ajettava. Mutta sitten se loppui kuin seinään, kaikki kengänjäljet loppuivat. Oli enää kissojen ja koirien jälkiä. Seurailin niitä ja tulin sähkölinjan alle. Seurasin vielä jälkiä ja ne menivät risukkoon. Kuljin varmaan 400m hirveän tiheää risukkoa pitkin seuraten niitä jälkiä jotka hukkasin loppujen lopuksi. Tulin pyörätielle ja sieltä hortoilin takaisin kämpille.
Aloitetaan nyt vaikka varusteista: tuossa 3.11 posti toi Verkkokauppa.comista tilaamani Ventus G730 -GPS-dataloggerin. Ihan kiva vehje tuo dataloggeri kun näkee jälkeenpäin missä on tullut seikkailtua. Hieman epäluotettava tuo on kun tuo mittaa nopeuteen jännän piikin melko alkupäähän matkaa. Ja korkeus merenpinnastakin vaihtelee paljon, vaikka juoksisin/ajaisin tasamaalla. Tuon epäluotettavuuden takia ehkä turha ostos, mutta mitä voit odottaa 34,40€ maksavalta laitteelta? Ja kaiken lisäksi sama ominaisuus on jo uusimmissa sykemittareissa, toivottavasti tarkempana.
Toinen ostos oli Haglöfsin Cobra -takki. Oli tarkoitus tilata saman valmistajan Massif-takki mutta epähuomiossa tilasin tuon. 12.11 oli pehmeä paketti tipahtanut postiluukusta. Takki on jotain Polartecin Power Shield-pintaista. Sen pitäisi pitää tuulta 98%:sesti. Tosin Massifissa olisi Windstopper-kalvo joka hengittää hyvin ja pitää tuulen 100%:sti. Hengittää tämä Cobra-takkikin, mutta kun selkä ja etuosa on samaa kangasta niin ei niin hyvin kuin Massif sen oletettavasti tekisi. Lisäki Massifissa olisi ollut kunnon vetoketjulliset tuuletusaukot kainalossa. Cobrassa vain taskut ovat verkkokangasta ja sen pitäis hengittää taskujen kautta.
Sitten tämänpäiväiseen lenkkiin. Tässä olisi karttana:
Näytä maastoajo 15.11.2009 suuremmalla kartalla
Eli jäljistä näkee että ajelin vähän missä sattuu kun lähdin uusille poluille. Jotakin ulkoilureittejä tuola oli paljon. Ja polkujakin kohtalaisesti. Niinkin pääsi käymään että kun ajelin pientä polkua pitkin ja olin tulossa ulkoilureitille, katsoin huuruisten lasien läpi että joku pikku oja tuossa. Tulin siihen ojaan aika hitaalla vauhdilla mutta painoa oli liikaa eturenkaan päällä. Se tökkäsi siihen ojaan ja hiljalleen pyörä lähti kippaamaan eteenpäin. Lopuksi olin siinä tasapainopisteessä josta joko mennään tangon yli tai tullaa renkaille alas. Tietenkin puusta tippui vettä pisara tai kaksi kypärään ja niin sitä mentiin tangon yli, taas. Mutta en pidä tätä kertaa pahana, kun koko homma tapahtui niin hitaasti että kerkesin nauttia ja miettiä kaikkea kivaa siinä. Kun menin ympäri niin naureskellen keräsin luuni talteen ja jatkoin ajamista.
Monta pitkää hetkeä myöhemmin ajelin pyörätietä pitkin ja huomasin että metsään menee polku. Lähdin seuraamaan sitä. Aikani ajelin ja tulin joen varteen ja siellä se polku oli ihan kiva ajettava. Mutta sitten se loppui kuin seinään, kaikki kengänjäljet loppuivat. Oli enää kissojen ja koirien jälkiä. Seurailin niitä ja tulin sähkölinjan alle. Seurasin vielä jälkiä ja ne menivät risukkoon. Kuljin varmaan 400m hirveän tiheää risukkoa pitkin seuraten niitä jälkiä jotka hukkasin loppujen lopuksi. Tulin pyörätielle ja sieltä hortoilin takaisin kämpille.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Rantapolku
Aamulla herättyäni mittari näytti -8 astetta. Odottelin muutaman tunnin ja lähdin hieman ennen yhtä iltapäivällä ajamaan maastoon kun mittari näytti vain -3. Kuvittelin että sielä on kylmä mutta eipä ollutkaan.
Halusin käydä jotain uutta reittiä ajamassa, siksi kävin ajamassa jo keväällä suunnittelemani, mutta toteuttamattoman, rantapolun. Rantapolusta kuulin Vastatuuleen-blogista. En vain keväällä Merida-innostuksen takia kerennyt ajamaan tuota. Linkki lähtöpaikkaan.
Tästä asunnoltani tuli melkein 7km tuohon paikkaan josta metsään mennään. Itse menin sen verran metsään että valitsin tuolta väärän polun Korpikodinkadun päästä. Ajelin jotain polkua ja tulin Rantakankareenkadulle. Jatkoin kadun päähän josta löysin autojen kääntymispaikan josta sitten menin metsään.
Polku kulki 3,9ha:n luonnonsuojelualueen läpi. Tai joku suojelumetsä se oli. Luin kyllä sen kyltin jossa oli jotain puhuttu siitä metsästä. Mutta kun ei pyörällä ajoa kielletty niin sinne siis. En muista poikkesinko polulta vai menikö se polku oikeasti isolle kalliolle josta oli ihan hyvät näkymät järvelle. Rehellisesti sanottuna ajamaan tuola kalliolla ei pystynyt. Siispä pyörä olalle ja kävelemään.
Tulin taas polulle jota jatkoin vähän matkaan kunnes tulin paikkaa josta otin jo kuvan:
Muita kuvia:
(Kuvat puhelimella otettu.)
Polun pohja oli todella vaihtelevaa. Välissä oli hirveä kivikko josta joutu kantamaan pyörän. Välissä taas pohja oli todella hyvä ajaa. Loppupäässä polkua ajattelin että kyllä tämä varmaan alkaa jo paranemaan kun tullaan Messilän leirintäalueelle. No toisin kävi:
Lähdin tietä myöten takaisin Lahteen päin kunnes huomasin metsään menevän polun. No ei tarvinut monesti kysyä menenkö. Ajelin polkua pitkin ja sitten se tuli ratsastusreitille. Ei haitannut kun ei heppoja tullut vastaan. Hienoja polkuja löysin tuoltakin ja ajelin polkuja pitkin Salpausselän hyppyrimäkien tykö. Hieman ennen mäkiä huomasin että takalokarin kiinnitysruuvi oli irtoamaisillaan ja lokari hankas rengasta vasten. Pysähdyin, arvion mitä joutuisi tekemään ja jouduinkin tekemään. Pyöräytin pyörän ympäri, takakiekko irti, toinen kiinnitysruuvi irti (oli onneksi löysällä) ja kiristin tätä ensimmäistä ruuvia. Sitten toinenkin kiinni ja äkkiä suorinta tietä kämpille.
Järjestelin tässä kämppäni uuteen järjestykseen ja nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan pyörille jonkinnäköistä pystysäilytystelinettä. Luultavasti lankusta teen sen rungon.
Halusin käydä jotain uutta reittiä ajamassa, siksi kävin ajamassa jo keväällä suunnittelemani, mutta toteuttamattoman, rantapolun. Rantapolusta kuulin Vastatuuleen-blogista. En vain keväällä Merida-innostuksen takia kerennyt ajamaan tuota. Linkki lähtöpaikkaan.
Tästä asunnoltani tuli melkein 7km tuohon paikkaan josta metsään mennään. Itse menin sen verran metsään että valitsin tuolta väärän polun Korpikodinkadun päästä. Ajelin jotain polkua ja tulin Rantakankareenkadulle. Jatkoin kadun päähän josta löysin autojen kääntymispaikan josta sitten menin metsään.
Polku kulki 3,9ha:n luonnonsuojelualueen läpi. Tai joku suojelumetsä se oli. Luin kyllä sen kyltin jossa oli jotain puhuttu siitä metsästä. Mutta kun ei pyörällä ajoa kielletty niin sinne siis. En muista poikkesinko polulta vai menikö se polku oikeasti isolle kalliolle josta oli ihan hyvät näkymät järvelle. Rehellisesti sanottuna ajamaan tuola kalliolla ei pystynyt. Siispä pyörä olalle ja kävelemään.
Tulin taas polulle jota jatkoin vähän matkaan kunnes tulin paikkaa josta otin jo kuvan:
 |
Muita kuvia:
 |
 |
(Kuvat puhelimella otettu.)
Polun pohja oli todella vaihtelevaa. Välissä oli hirveä kivikko josta joutu kantamaan pyörän. Välissä taas pohja oli todella hyvä ajaa. Loppupäässä polkua ajattelin että kyllä tämä varmaan alkaa jo paranemaan kun tullaan Messilän leirintäalueelle. No toisin kävi:
 |
Lähdin tietä myöten takaisin Lahteen päin kunnes huomasin metsään menevän polun. No ei tarvinut monesti kysyä menenkö. Ajelin polkua pitkin ja sitten se tuli ratsastusreitille. Ei haitannut kun ei heppoja tullut vastaan. Hienoja polkuja löysin tuoltakin ja ajelin polkuja pitkin Salpausselän hyppyrimäkien tykö. Hieman ennen mäkiä huomasin että takalokarin kiinnitysruuvi oli irtoamaisillaan ja lokari hankas rengasta vasten. Pysähdyin, arvion mitä joutuisi tekemään ja jouduinkin tekemään. Pyöräytin pyörän ympäri, takakiekko irti, toinen kiinnitysruuvi irti (oli onneksi löysällä) ja kiristin tätä ensimmäistä ruuvia. Sitten toinenkin kiinni ja äkkiä suorinta tietä kämpille.
Järjestelin tässä kämppäni uuteen järjestykseen ja nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan pyörille jonkinnäköistä pystysäilytystelinettä. Luultavasti lankusta teen sen rungon.
tiistai 27. lokakuuta 2009
1000 km ja liinat kii
Ulkona +8 lämmintä ja sumuinen vesisade jossa tihkuttaa jonkin verran vettä. Katselin sääennustetta ja tuumasin että tämä on viikon viimenin "lämmin" päivä koska loppuviikko sunnuntaihin asti olisi nollan tietämillä. Kun vielä pääsin koulustakin jo ennen 13:sta niin oli hyvin aikaa lähteä ajamaan.
En oikein keksinyt missä voisin ajaa 40km jotta saisin Meridalla 1000 km rikki tälle vuodelle. Pyörin tässä kaupungin lähettyvillä 6km säteellä keskustasta. Kun olin ajanut 20km tuntui että taidan oikasta kämpille mutta hetken päästä aloin nauttimaan sateessa ajosta. Ihme.
Hirveästi tekevät tietöitä nyt. Lenkin aikana taisin 4 kertaa osua tietyömaalle. Pisin huono tienpätkä taisi olla jotain 1,5km paikkeilla. Ikävä kun vettä sataa ja tiestä irtoaa hiekkaa. Tämän lenkin jälkeen pitäisi pyörä pestä mutta taidan odottaa hetken ja sitten purkaa tuon ja pestä voimansiirto perusteellisesti. Jos ostaisi trainerin jotta voisi talvella polkea sisällä.
Normaalista lenkistä poikkeavia juttuja oli neljä: orava, henkilöauto, tolppa ja liukkaat lehdet. Orava siksi etten niitä normaalisti lenkeillä näe. Tämä orava tuli jostain puskista, juoksi edestäni katukivetyksen päälle ja juoksi muutaman metrin matkan noin metrin edelläni. Sitten yhtäkkiä se pääättikin mennä sen pyörätien yli jota ajoin ja olin lähellä ajaa kurren yli. Käytös muistuttaa aika paljon ihmesten kävelyä pyöräteillä.
Sitten henkilöauto. Ajoin isomman tien vieressä menevää pyörätietä pitkin. Olin tulossa risteykseen johon tuli katu oikealta. Sieltä tuli auto. Kärkikolmio oli sijoitettu niin että autoilijan kuuluisi väistää autoja sekä kevyttä liikennettä. No miten kävi? Se auto tuli vauhdilla ja ajattelin että hidastan jotten jää alle. Sitten se autokin jarrutti ja katsoin kuskia joka katsoi minua. Ajattelin että voisin ajaa ja olin jo toisen kaistan kohalla suojatiellä kun tämä painoi kaasua ja ajoi edestäni. Olisihan kuskille voinut näyttää opastemerkkejä mutta en sitten enää nähnyt tarpeelliseksi näytellä perään niitä.
Tolppa. Ajelin mäkeä alas ja katsoin sivulle ja kun katsoin taas eteeni huomasin siihen ilmestyneen 10cm halkaisijaltaan ja 1,5m korkean tolpan. Ja tolppa oli musta eikä siinä ollut mitään varoitusnauhoja tai heijastimia. Ihmetyttää vain että miten semmoinen tolppa oli n. 70cm päässä pyörätien oikeasta reunasta, eli aika keskellä. Ajattelin pysähtyä ottamaan siitä kuvan ja ilmoittavani siitä kaupungille mutta en viitsinyt kaivaa puhelinta taskusta ja kastella sitä sateessa.
Liukkaat lehdet ovat näköjään vaarallisia. Yhdessä alamäessä tunsin kuinka oli jo perä lähteä alta. Onneksi ei kumminkaan lähtenyt kun alkaa noita kopittamisia olemaan jo ihan tarpeeksi tälle kesälle. Ja ihmetyttää se että ne lehdet voidaan haravoida/puhaltaa/lapioida pois nurmikoilta ja parkkipaikoilta. Mutta ei millään kevyen liikenteenväyliltä. Naurettavaa touhua. Yhdessä paikassa oli kerätty pyörätielle lehtikasoja keskellä tietä. Tämäkin on joidenkin ruudinkeksijöiden hieno teko.
Tästä eteenpäin varmaan ajelen ulkona Trekillä ja koitan jostakin ostaa trainerin. Lisäksi pitäisi alkaa miettimään yhtä projektia, laskea hieman kustannusarviota ja kartoittaa tarvikkeet. Lisäksi pitäis tehdä jo mainitsemani Meridan täyspuhdistus. Ja sitä varten sijoitella asunnossa huonekalut eri järjestykseen jotta saisin touhuamistilaa.
En oikein keksinyt missä voisin ajaa 40km jotta saisin Meridalla 1000 km rikki tälle vuodelle. Pyörin tässä kaupungin lähettyvillä 6km säteellä keskustasta. Kun olin ajanut 20km tuntui että taidan oikasta kämpille mutta hetken päästä aloin nauttimaan sateessa ajosta. Ihme.
Hirveästi tekevät tietöitä nyt. Lenkin aikana taisin 4 kertaa osua tietyömaalle. Pisin huono tienpätkä taisi olla jotain 1,5km paikkeilla. Ikävä kun vettä sataa ja tiestä irtoaa hiekkaa. Tämän lenkin jälkeen pitäisi pyörä pestä mutta taidan odottaa hetken ja sitten purkaa tuon ja pestä voimansiirto perusteellisesti. Jos ostaisi trainerin jotta voisi talvella polkea sisällä.
Normaalista lenkistä poikkeavia juttuja oli neljä: orava, henkilöauto, tolppa ja liukkaat lehdet. Orava siksi etten niitä normaalisti lenkeillä näe. Tämä orava tuli jostain puskista, juoksi edestäni katukivetyksen päälle ja juoksi muutaman metrin matkan noin metrin edelläni. Sitten yhtäkkiä se pääättikin mennä sen pyörätien yli jota ajoin ja olin lähellä ajaa kurren yli. Käytös muistuttaa aika paljon ihmesten kävelyä pyöräteillä.
Sitten henkilöauto. Ajoin isomman tien vieressä menevää pyörätietä pitkin. Olin tulossa risteykseen johon tuli katu oikealta. Sieltä tuli auto. Kärkikolmio oli sijoitettu niin että autoilijan kuuluisi väistää autoja sekä kevyttä liikennettä. No miten kävi? Se auto tuli vauhdilla ja ajattelin että hidastan jotten jää alle. Sitten se autokin jarrutti ja katsoin kuskia joka katsoi minua. Ajattelin että voisin ajaa ja olin jo toisen kaistan kohalla suojatiellä kun tämä painoi kaasua ja ajoi edestäni. Olisihan kuskille voinut näyttää opastemerkkejä mutta en sitten enää nähnyt tarpeelliseksi näytellä perään niitä.
Tolppa. Ajelin mäkeä alas ja katsoin sivulle ja kun katsoin taas eteeni huomasin siihen ilmestyneen 10cm halkaisijaltaan ja 1,5m korkean tolpan. Ja tolppa oli musta eikä siinä ollut mitään varoitusnauhoja tai heijastimia. Ihmetyttää vain että miten semmoinen tolppa oli n. 70cm päässä pyörätien oikeasta reunasta, eli aika keskellä. Ajattelin pysähtyä ottamaan siitä kuvan ja ilmoittavani siitä kaupungille mutta en viitsinyt kaivaa puhelinta taskusta ja kastella sitä sateessa.
Liukkaat lehdet ovat näköjään vaarallisia. Yhdessä alamäessä tunsin kuinka oli jo perä lähteä alta. Onneksi ei kumminkaan lähtenyt kun alkaa noita kopittamisia olemaan jo ihan tarpeeksi tälle kesälle. Ja ihmetyttää se että ne lehdet voidaan haravoida/puhaltaa/lapioida pois nurmikoilta ja parkkipaikoilta. Mutta ei millään kevyen liikenteenväyliltä. Naurettavaa touhua. Yhdessä paikassa oli kerätty pyörätielle lehtikasoja keskellä tietä. Tämäkin on joidenkin ruudinkeksijöiden hieno teko.
Tästä eteenpäin varmaan ajelen ulkona Trekillä ja koitan jostakin ostaa trainerin. Lisäksi pitäisi alkaa miettimään yhtä projektia, laskea hieman kustannusarviota ja kartoittaa tarvikkeet. Lisäksi pitäis tehdä jo mainitsemani Meridan täyspuhdistus. Ja sitä varten sijoitella asunnossa huonekalut eri järjestykseen jotta saisin touhuamistilaa.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Lupauksien lunastamista
Ilmeisesti on unohtunut laittaa siitä projekti-Nopsasta kuva. Kumma kyllä mulla on hämärä muistikuva että oisin joskus laittanut tänne. Mutta jos en niin linkitetään se vielä uudestaan:
 |
torstai 15. lokakuuta 2009
OTB ja loma
Torstai-aamuna heräin jo puoli 8 vaikka koulu alkoi vasta klo 12.15. Ulkona oli mukava ilma ja pari astetta pakkasta joten ajattelin lähtä ajamaan maastoon. Ajattelin käydä Tapanilassa ajelemassa uusia polkuja. Ei tuu monestikkaan lähdettyä kovinkaan kauas ja nyt aamulla oli aikaa niin mikä ettei. Hieman ajelin helppoja polkuja aluksi että tottuu menoon.
Huomasin jossakin kohti yhen isomman tien toisella puolella ollessani yhden komian kivisen polun alamäkeen. Ajattelin että ajalen tuon alas. Arvion kumminkin sen hieman väärin, en tiedä johtuiko laseista. Katoin että tämä on suht jyrkkä mäki vaikka se olikin tosi jyrkkä. Lähin ajamaan sitä alas ja taas piru hyppi olkapäälläni sanoen:" Älä jarruttele, se on nynnyjen hommaa." Suojelusenkeli nukkui vielä tuossa vaiheessa joten ei muutaku vapaalla alas.
Hieman ennen puolta väliä vauhti oli varmaan jo lähempänä 40, ainakin siltä tuntui. Jostakin ohjausvirheestä suostuin suoralla polulla polun viereen ja vastassa oli mänty, n.2cm halkaisijaltaan ja 70 cm pitkä. Ajoin siihen mäntyyn pahki ja sitten miestä vietiin.
Olin jotenkin ilmassa selälläni kun pidin vielä pyörästäni kiinni. Hieman ennenkun osuin maahan niin päästin irti ja pyörä lähti omille teilleen. Tömähin itse maahan ja pyörin villisti monta kierrosta. Sitten vauhti loppui ja aloin kasailee luitani. Otin ajolasit vierestäni. Hyvin pilateeman lasit kestivät tuommoisen. Tarkistin että onko puhelin kunnossa kun se oli hiihtovyössä joka oli selän puolella. Ilmeisesti vesipullo pelasti puhelimen.
Pyörälle ei käynyt juuri mitenkään, ainakin totesin niin pikatutkimuksessa. Kämpillä kahtelin että oli muutama naarmu tullut. Ajelin siinä vähän matkaa ja huomasin miten on pää ja kylki kipeenä. Otin kypärän pois päästä ja huomasin että kypärään oli tullut melko syvä kolo siihen kohti mistä pää oli kipeä. Ilmeisesti kypärä pelasti mut joltain pahemmlta. Pahimmassa tapauksessa kuolemalta. Kylkeä en viitsinyt metsässä katsoa vaan päätin vilkaista sitä kotona.
Kävin vielä ajamassa jonku verran. Ei enää uskaltanut ajelle kovinkaan kauas eikä kovinkaa kovaa. Ihan vain itseä säästellen. Ja pelkäsinkin että jos tässä kävi jotain vakavempaa. Ajelin kämpille ja katsoin kylkeä. Huomasin että oli selän puolelle tullut aika paha jälki. Samoten oikeaa etureittä ja nilkkaa vähän kolotti, kuten myös vasenta olkapäätä. Pitää joku päivä lisätä kuvat kypärästä ja kyljestä.
Lenkin jälkeen kävin suihkussa ja menin kouluun. Ei ollut oikeen kiva opiskella kun oli pää kipeä ja väsytti. Kotiin päästyäni vetäsin yhden burana 400:sen ja olo parani hetkessä paljon. Niin paljon että kykenin illalla pelaamaan sählyä.
Huomenna perjantaina viimene koulupäivä ja sitten alkaa viikon syysloma. Voin ottaa rennosti, toivottavasti.
Kypärään tuli reikä. Taitaa mennä vaihtoon tuo.
Kyljykseenkin tuli ruhjeita. Onneksi ei mennyt luita poikki.
Huomasin jossakin kohti yhen isomman tien toisella puolella ollessani yhden komian kivisen polun alamäkeen. Ajattelin että ajalen tuon alas. Arvion kumminkin sen hieman väärin, en tiedä johtuiko laseista. Katoin että tämä on suht jyrkkä mäki vaikka se olikin tosi jyrkkä. Lähin ajamaan sitä alas ja taas piru hyppi olkapäälläni sanoen:" Älä jarruttele, se on nynnyjen hommaa." Suojelusenkeli nukkui vielä tuossa vaiheessa joten ei muutaku vapaalla alas.
Hieman ennen puolta väliä vauhti oli varmaan jo lähempänä 40, ainakin siltä tuntui. Jostakin ohjausvirheestä suostuin suoralla polulla polun viereen ja vastassa oli mänty, n.2cm halkaisijaltaan ja 70 cm pitkä. Ajoin siihen mäntyyn pahki ja sitten miestä vietiin.
Olin jotenkin ilmassa selälläni kun pidin vielä pyörästäni kiinni. Hieman ennenkun osuin maahan niin päästin irti ja pyörä lähti omille teilleen. Tömähin itse maahan ja pyörin villisti monta kierrosta. Sitten vauhti loppui ja aloin kasailee luitani. Otin ajolasit vierestäni. Hyvin pilateeman lasit kestivät tuommoisen. Tarkistin että onko puhelin kunnossa kun se oli hiihtovyössä joka oli selän puolella. Ilmeisesti vesipullo pelasti puhelimen.
Pyörälle ei käynyt juuri mitenkään, ainakin totesin niin pikatutkimuksessa. Kämpillä kahtelin että oli muutama naarmu tullut. Ajelin siinä vähän matkaa ja huomasin miten on pää ja kylki kipeenä. Otin kypärän pois päästä ja huomasin että kypärään oli tullut melko syvä kolo siihen kohti mistä pää oli kipeä. Ilmeisesti kypärä pelasti mut joltain pahemmlta. Pahimmassa tapauksessa kuolemalta. Kylkeä en viitsinyt metsässä katsoa vaan päätin vilkaista sitä kotona.
Kävin vielä ajamassa jonku verran. Ei enää uskaltanut ajelle kovinkaan kauas eikä kovinkaa kovaa. Ihan vain itseä säästellen. Ja pelkäsinkin että jos tässä kävi jotain vakavempaa. Ajelin kämpille ja katsoin kylkeä. Huomasin että oli selän puolelle tullut aika paha jälki. Samoten oikeaa etureittä ja nilkkaa vähän kolotti, kuten myös vasenta olkapäätä. Pitää joku päivä lisätä kuvat kypärästä ja kyljestä.
Lenkin jälkeen kävin suihkussa ja menin kouluun. Ei ollut oikeen kiva opiskella kun oli pää kipeä ja väsytti. Kotiin päästyäni vetäsin yhden burana 400:sen ja olo parani hetkessä paljon. Niin paljon että kykenin illalla pelaamaan sählyä.
Huomenna perjantaina viimene koulupäivä ja sitten alkaa viikon syysloma. Voin ottaa rennosti, toivottavasti.
Kypärään tuli reikä. Taitaa mennä vaihtoon tuo.
Kyljykseenkin tuli ruhjeita. Onneksi ei mennyt luita poikki.
torstai 1. lokakuuta 2009
Sakkopäivä monelle
Kun eteläisessä Suomessa ja Oulussa poliisi on sakoittanut monia autoilijoita, ei pyöräilijätkään ole jääneet ilman. Oulussa poliisit sakottivat yli sata pyöräilijaa kun ajoivat keskusta-alueella jalkakäytävällä. Asiasta kyllä sakottavat.
Tässä muutamat linkit: Iltalehden versio ja Iltasanomien versio.
Tässä muutamat linkit: Iltalehden versio ja Iltasanomien versio.
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Liikenneturva liikenteessä
Maanantaina palloin kaupoissa ja etsiskelin uusia sisäpelikenkiä. Löysinkin sitten sopivat itselleni, Prismasta Asiksen 60€:n kengät. Istuivat todella hyvin minun jalkaan. Yllättäen Adidas, joka on ollut luottomerkkini n.5 vuotta, ei sopinutkaan jalkaani. Ilmeisesti kengät tulivat eri tehtailta kuin lenkkarit. Kierteli kauppaa ja löysin pienin fish-led -lampun, joka on tarkoitettu pyörään jotta muut tiellä liikkujat näkevät sinut. Ostin kun hintaa oli vain 2€.
Iskin sen lampun Meridaan kiinni ja lähdin tiistaina lenkille. Ennen lähtöä mietin kauan aikaa miten paljon laitan vaatetta, laitanko kenkien talvisuojat ja laitanko heijastinliiviä. No kävi niin että laitoin paljon vaatetta, talvikengänsuojat (ulkona oli 4 lämminta ja märkä tie) ja heijastinliivit.
Ajelin sitten ympäri Lahtea, kävin Hollolassa ja kiertelin Mukkulassa. Tulin keskustaan, ajoin Vesijärvenkatua eteläänpäin rautatieasemalle. Jotain 200m ennen asemaa katsoin että on aika pimeä paikka ja laitoin valon päälle. No eihän semmosella pienellä ledillä minä näe mitään, mut muut (toivottavasti) näkevät minut.
Tulin siihen alikulkuun niin poliisit ja heijastinliivinaisia oli vastassa. Poliisit pyäsyttivät edellä ajaneen ja pitivät hänelle puhuttelun kun hänellä ei ollut valoja eikä heijastinliivejä. Ja yksi niistä liikenneturvan naisista kehui minun vaatetusta ja varustelua. Ja poliisikin kehui minua. Ja sain osallistua arvontaa josta yllättäen voitin heijastimen. Lisäksi minusta otettiin kuva, täytyy alkaa katsomaan mistä se löytyisi.
Jatkoin matkaa kun vasta oli 25km takana ja suunnittelin jos kiertäisin vielä 10km lisää. Aikani ajoin ja ohitin yhden miehen joka ajoi vanhalla käyräsarvisella. Ajelin vielä 5km ja tulin vanhalle helsingintielle. Sitten yhdessä ylämäessä ohitin uudestaan sen saman miehen. Ilmeisesti sieltä jostain menee jokin pyörätie jota en ole itse hoksannut.
Nippa nappa tarkenin tuolla lenkillä. Hanskaa oli liian vähän, lisäpohjalliset saisi olla ajokengissä ja lokarit saisi hommata pyörään. Pitää varmaan sitten siinä nastojen oston yhteydessä, jos nyt edes ostan nastoja tuohon. Aika näyttää.
Hymyilytti poliisien jälkeen kun vastaan ajeli monennäköistä ihmistä ilman kypärää ja muita suojavarusteita. Mitäköhän poliisit ovat niille sanoneet?
Iskin sen lampun Meridaan kiinni ja lähdin tiistaina lenkille. Ennen lähtöä mietin kauan aikaa miten paljon laitan vaatetta, laitanko kenkien talvisuojat ja laitanko heijastinliiviä. No kävi niin että laitoin paljon vaatetta, talvikengänsuojat (ulkona oli 4 lämminta ja märkä tie) ja heijastinliivit.
Ajelin sitten ympäri Lahtea, kävin Hollolassa ja kiertelin Mukkulassa. Tulin keskustaan, ajoin Vesijärvenkatua eteläänpäin rautatieasemalle. Jotain 200m ennen asemaa katsoin että on aika pimeä paikka ja laitoin valon päälle. No eihän semmosella pienellä ledillä minä näe mitään, mut muut (toivottavasti) näkevät minut.
Tulin siihen alikulkuun niin poliisit ja heijastinliivinaisia oli vastassa. Poliisit pyäsyttivät edellä ajaneen ja pitivät hänelle puhuttelun kun hänellä ei ollut valoja eikä heijastinliivejä. Ja yksi niistä liikenneturvan naisista kehui minun vaatetusta ja varustelua. Ja poliisikin kehui minua. Ja sain osallistua arvontaa josta yllättäen voitin heijastimen. Lisäksi minusta otettiin kuva, täytyy alkaa katsomaan mistä se löytyisi.
Jatkoin matkaa kun vasta oli 25km takana ja suunnittelin jos kiertäisin vielä 10km lisää. Aikani ajoin ja ohitin yhden miehen joka ajoi vanhalla käyräsarvisella. Ajelin vielä 5km ja tulin vanhalle helsingintielle. Sitten yhdessä ylämäessä ohitin uudestaan sen saman miehen. Ilmeisesti sieltä jostain menee jokin pyörätie jota en ole itse hoksannut.
Nippa nappa tarkenin tuolla lenkillä. Hanskaa oli liian vähän, lisäpohjalliset saisi olla ajokengissä ja lokarit saisi hommata pyörään. Pitää varmaan sitten siinä nastojen oston yhteydessä, jos nyt edes ostan nastoja tuohon. Aika näyttää.
Hymyilytti poliisien jälkeen kun vastaan ajeli monennäköistä ihmistä ilman kypärää ja muita suojavarusteita. Mitäköhän poliisit ovat niille sanoneet?
lauantai 26. syyskuuta 2009
Tour de Lahti
Torstaina tuli Late käymään, ystävä Oulusta. Kävelin häntä vastaa asemalle ja koko matkan mitä käveltii kämpilleni hän haukku tätä kaupunkia, minun kaupunkia. Tulimme kämpille, tein ruokaa ja syötyämme levähdimme n. tunnin ennenkuin lähdimme ajamaan.
Olin vaihtanut Trekkiinni flätit takaisin jotta hän voisi polkea tavallisilla kengillä. Harmi että Contin semislicksit ovat Nopsan alla niin ei voinut niitä käyttää Trekissä. Mutta hyvinhän hän pysyi perässä nuillakin :D
Lähdimme torstaina turhan myöhään liikkeelle. Tarkoitus oli ajella ympäri Lahtea ja nähdä mahdollisimman paljon näkemisen arvoista. Hyvin me kerettiinkin kiertää ennen yön tuloa. Pimeä oli jo kun tulimme kämpille ja useita vaaratilanteita sattui. Pahin ehkä kaatumiseni.
Yhdessä risteyksessä käännyin kattomaan missä Late tulee ja sitten kun katsoin eteen niin olinkin jo liian reunassa ja yritin väistää keskelle tietä. Mutta epäonnistuin ja poljin otti kivetykseen, silloin mentiin. En tiedä miten kuvailisin kaatumistani, mutta kaaduin oikealle kylelleni nurmikkoon ja pyörähdin siitä kerran ympäri ja lopulta pysähdyin jotain aitaa vasten jalat taivasta kohti. Keräilin luuni siinä ja katsoin tuliko pyörään mitään. Ei onneksi tullut mutta kyllä pelotti ajaa kovaa sen jälkeen.
Olisiko noin 15 minuuttia myöhemmin laskimme pyörätietä pitkin mäkeä alas. Mutkassa oli katuvalo pimeänä, kiitos Lahden kaupungin "joka toinen katuvalo pimeänä-säästetään rahaa" -projektin. Katsoin huonolla pimeännäölläni että oliko tuolla liikettä. Aloin jarruttamaan ja näin sitten kaksi tyttöä tien vieressä ovan ja pihan puolella mesoamassa. Onneksi eivät tulleet tielle koska vauhtia oli n.40. Eivätkä tytöt varmastikkaan nähneet meitä, kun meillä ei ollut heijastinliivejä eikä valoja. Pitäisi ehkä jonkinlaiset huomiovalot laittaa ostoslistalle.
Perjantaina kävin pari tuntia koulussa ja otin omaa vapaata koska en viitsinyt jättää Latea yksin kämpille niin pitkäksi aikaa. Lähdimme sitten keskustaan Mamma Mariaan syömään. Syötyämme hyvin kuljeksimme kaupungilla jonkin aikaa ja tulimme kämpille vaihtamaan vaatteet. Sitten läksimme taas ajamaan.
Tällä kertaa kävinmme Messilässä poimimassa se kova alamäki. Nyt tein uudestaan nopeusennätykseni, 65,07 km/h. Lauri tuli kaukana perässä, johtuen Trekin renkaista kun hän sanoi ettei päässyt kuin 50km/h vaikka olen itsekin mennyt sillä 59 samassa paikassa. Teimme uukkarin ja hapotimme itsemme nousemalla mäki takaisin ylös. Jalkarannassa kävimme poimimassa Kankaankadun nousun. Tällä kertaa nousu tuntui kevyemmältä kuin edelliskerralla. Sitten ajoimme Riihimäentien vartta alamäkeen kaupunkia kohti ja kurvasimme kämpille suihkuun.
Asemalla ennen hyppäämistään junaan Lauri totesi että tämä on aika hieno paikka ja varmasti viihtyisä.
Oli ilo kun sai majoittaa kaveri tänne, täällä kun tuttuja käy IHAN LIIAN VÄHÄN, vaikka ennen tänne muuttoani moni sanoi että me tullaan sinne sitten dokaamaan. Eipä ole näkynyt...
Lisäksi illalla olin vielä tekemisissä toisen raahelaisen kanssa. Hienot kaksi päivää :))
Olin vaihtanut Trekkiinni flätit takaisin jotta hän voisi polkea tavallisilla kengillä. Harmi että Contin semislicksit ovat Nopsan alla niin ei voinut niitä käyttää Trekissä. Mutta hyvinhän hän pysyi perässä nuillakin :D
Lähdimme torstaina turhan myöhään liikkeelle. Tarkoitus oli ajella ympäri Lahtea ja nähdä mahdollisimman paljon näkemisen arvoista. Hyvin me kerettiinkin kiertää ennen yön tuloa. Pimeä oli jo kun tulimme kämpille ja useita vaaratilanteita sattui. Pahin ehkä kaatumiseni.
Yhdessä risteyksessä käännyin kattomaan missä Late tulee ja sitten kun katsoin eteen niin olinkin jo liian reunassa ja yritin väistää keskelle tietä. Mutta epäonnistuin ja poljin otti kivetykseen, silloin mentiin. En tiedä miten kuvailisin kaatumistani, mutta kaaduin oikealle kylelleni nurmikkoon ja pyörähdin siitä kerran ympäri ja lopulta pysähdyin jotain aitaa vasten jalat taivasta kohti. Keräilin luuni siinä ja katsoin tuliko pyörään mitään. Ei onneksi tullut mutta kyllä pelotti ajaa kovaa sen jälkeen.
Olisiko noin 15 minuuttia myöhemmin laskimme pyörätietä pitkin mäkeä alas. Mutkassa oli katuvalo pimeänä, kiitos Lahden kaupungin "joka toinen katuvalo pimeänä-säästetään rahaa" -projektin. Katsoin huonolla pimeännäölläni että oliko tuolla liikettä. Aloin jarruttamaan ja näin sitten kaksi tyttöä tien vieressä ovan ja pihan puolella mesoamassa. Onneksi eivät tulleet tielle koska vauhtia oli n.40. Eivätkä tytöt varmastikkaan nähneet meitä, kun meillä ei ollut heijastinliivejä eikä valoja. Pitäisi ehkä jonkinlaiset huomiovalot laittaa ostoslistalle.
Perjantaina kävin pari tuntia koulussa ja otin omaa vapaata koska en viitsinyt jättää Latea yksin kämpille niin pitkäksi aikaa. Lähdimme sitten keskustaan Mamma Mariaan syömään. Syötyämme hyvin kuljeksimme kaupungilla jonkin aikaa ja tulimme kämpille vaihtamaan vaatteet. Sitten läksimme taas ajamaan.
Tällä kertaa kävinmme Messilässä poimimassa se kova alamäki. Nyt tein uudestaan nopeusennätykseni, 65,07 km/h. Lauri tuli kaukana perässä, johtuen Trekin renkaista kun hän sanoi ettei päässyt kuin 50km/h vaikka olen itsekin mennyt sillä 59 samassa paikassa. Teimme uukkarin ja hapotimme itsemme nousemalla mäki takaisin ylös. Jalkarannassa kävimme poimimassa Kankaankadun nousun. Tällä kertaa nousu tuntui kevyemmältä kuin edelliskerralla. Sitten ajoimme Riihimäentien vartta alamäkeen kaupunkia kohti ja kurvasimme kämpille suihkuun.
Asemalla ennen hyppäämistään junaan Lauri totesi että tämä on aika hieno paikka ja varmasti viihtyisä.
Oli ilo kun sai majoittaa kaveri tänne, täällä kun tuttuja käy IHAN LIIAN VÄHÄN, vaikka ennen tänne muuttoani moni sanoi että me tullaan sinne sitten dokaamaan. Eipä ole näkynyt...
Lisäksi illalla olin vielä tekemisissä toisen raahelaisen kanssa. Hienot kaksi päivää :))
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Mietiskelyä tien päällä
Viime päivät päässäni on pyörinyt pari ajatusta: intti ja pyöräprojekti. Intin vaihtamista olen suunnitellut jonnekin tänne etelään ja tekisi mieli rakentaa pyörä. Kyllä, ihan alusta asti tilata mieleiset osat netistä. Mutta kumma kyllä kun alkaa kattomaan aluksi sopivaa runkoa, koko homma tökkää siihen. Ei tahdo löytyä mielestä CC-runkoa levyjarruin. Ja jos löytyykin, hintaa on +400€.
Palataan ajassa viime tiistaille. Kävin silloin hieman poimimassa mäkiä täsä Lahdesta. Kävin Männistönrinteenkadulla kiipeämässä aika rankan mäen. Ja mäen päältä oli hienot maisemat eteläiseen Lahteen. Sitten ajoin Messiläntieä jossa on aluksi aika pienoinen mäki ja sen jälkeen mukavan pitkä alamäki.
Tämän jälkeen kuvittelin tulleeni reissun rankimpaan mäkeen, Jalkarannantien mäkeen Messilän tykönä. Tässä mäessä saa hyvät vauhdit alaspäin mutta ylöspäin on tekemistä. No kumminkin kävi niin että ei sekään tuntunut mitenkään pahalta. Mietin että miten saisin puristettua vähä mehuja ulos ja päätin poiketa Kankaankadulla. Kankaankadun nousu on varmasti Lahden rankimpia, ainakin jyrkkyyden puolesta. Sekin noustiin ylös kunnialla, eli olisin päässyt Royal Cycling Teamiin. Täytyy ensi keväällä käydä suorittamassa pääsykoe.
Keskiviikko oli lepo. Torstaina kävin kaupassa Meridalla ja käytyäni kämpillä lähin vielä heittämään pienen lenkin. Perjaina kävin uimahallissa katsomassa miten tämä hylje pysyy pinnalla. Enhän minä uinut kuin 1 kilometrin, mutta menkööt se ekan kerran piikkiin. Lauantai taisi olla lepo, muistaakseni.
Sunnuntaina lähin heti aamusa joskus puoli 10 aikoihin ajamaan. Tarkoituksena oli ajaa Vesijärven ympäri ja poiketa vielä jossakin. No näinhän siinä kävi. Alkumatka Lahdesta Jalkarannan ja Messilän kautta Hollolan kirkonkylälle oli hiljainen väli, ei ollut mitään mainittavaa. Tai no on sen verran että Messilän mäessä tulin alas 63,29km/h vauhdilla! Eli tein oman ennätykseni nopeuden suhteen ja samalla menin ensimmäisen kerran yli 60:nen. Viimeksi menin 59,xx keväällä.
Jotenkin Hollolan kirkonkylän jälkeen on tylsää jatkaa Hillilän kylään asti. Se pätkä on jotenkin niin puuduttava. Lisäksi tällä välillä joka pysähdyksen jälkeen ei kulkenut ollenkaa ajaminen. Tuntui kuin olisi ollut kumit puhki ja jarrut laahaamassa. Tulin kumminkin monen vitutuksentunteen jälkeen tielle 24. Siinä risteyksen jälkeen tuli reissun toinen maantiepyöräilijä vastaan. Lähdin sitten vasemmalla kohti Asikkalan kirkonkylää. Olin monesti katsonut että näyttää olevan 7% nousu. Ja tänään se piti käydä kokeilee. Ei tuo tuntunut pahalta n.45 km ajon jälkeenkään. Kun pääsin mäen päälle, alkoi miltein heti lasku. Onneksi lasku ei ollut yhtä tärisyttävä, olihan tie soratietä!
Onnellisesti tulin Asikkalan kirkonkylälle joka ei ole kovinkaan häävin näköinen kylä. Jotenkin en tuntenut tähän semmoista vetoa kuin tunnen Hollolan kirkonkylää kohtaan. Lähdin sitten siitä kohtu Pulkkilanharjua kun matkaa ei ollut kuin 5 km. Ja sanottakoon että kyllä kannatti käydä. Hienot maisemat mutta valitettavasti en auringon takia saanut otettua hyvää kuvaa paikasta.
Tein u-käännöksen koska halusin jo kotiin. Tietenkin minun tuurilla koko matka Pulkkilanharjulta Vääksyyn oli vastaista. Ja matkaa oli varmaankin se 15 km. Mutta loppujen lopuksi tulin Vääksyyn ja jatkoin sieltä Vesivehmaalle. Vesivehmaalta ajoin Paimelan kautta Mukkulaan ja sieltä Kisapuiston kautta kämpille.
Muutamia huomioita:
* Miksi on pakko suojateiden kohalle laittaa niitä katukiviä ja jättää semmoiset 5 cm:n pykälät? Tätä en vaa ole ymmärtänyt.
* Ihmiset voisivat hieman opetella käyttäytymään pyöräteillä. Tuli monta ihmistä vastaan jotka ajoivat/kävelivät oikealla puolella tietä, eli minun kaistalla! Ei ole mukava eikä turvallistakaan alkaa minun väistämään toiselle puolelle eikä ole sen vastaantulijan takaa tulevan mukava ohittaa oikealta puolelta.
* Mäen nousu ei mielestäni ole yhtään helpompaa jos sahaat sitä pyörätietä laidasta laitaan. Osta kevyempi pyörä jossa on vaihteita. Ei se sinun 15 vuotiaana ostamasi Tunturi ole enää sinun heikoille voimillesi hyvä. nyt puhutaan vanhuksista.
* Miksi niitä kalja- ja viinapulloja täytyy rikkoa pyöräteille? Sen voisi heittää vaikka siihen pysäkin taakse metsään jos haluaa päästä heti eroon siitä.
Tosiaan lenkki oli 104 km pitkä ja aikaa kului huimat 4h 29 min sykemittarin mukaan.
Lopuksi joku kuva tähän:
ps. Miksi tämän Bloggerin täytyy oletuksena lisätä kuva tekstin alkuun vaikka kursori on tekstin lopussa?
Palataan ajassa viime tiistaille. Kävin silloin hieman poimimassa mäkiä täsä Lahdesta. Kävin Männistönrinteenkadulla kiipeämässä aika rankan mäen. Ja mäen päältä oli hienot maisemat eteläiseen Lahteen. Sitten ajoin Messiläntieä jossa on aluksi aika pienoinen mäki ja sen jälkeen mukavan pitkä alamäki.
Tämän jälkeen kuvittelin tulleeni reissun rankimpaan mäkeen, Jalkarannantien mäkeen Messilän tykönä. Tässä mäessä saa hyvät vauhdit alaspäin mutta ylöspäin on tekemistä. No kumminkin kävi niin että ei sekään tuntunut mitenkään pahalta. Mietin että miten saisin puristettua vähä mehuja ulos ja päätin poiketa Kankaankadulla. Kankaankadun nousu on varmasti Lahden rankimpia, ainakin jyrkkyyden puolesta. Sekin noustiin ylös kunnialla, eli olisin päässyt Royal Cycling Teamiin. Täytyy ensi keväällä käydä suorittamassa pääsykoe.
Keskiviikko oli lepo. Torstaina kävin kaupassa Meridalla ja käytyäni kämpillä lähin vielä heittämään pienen lenkin. Perjaina kävin uimahallissa katsomassa miten tämä hylje pysyy pinnalla. Enhän minä uinut kuin 1 kilometrin, mutta menkööt se ekan kerran piikkiin. Lauantai taisi olla lepo, muistaakseni.
Sunnuntaina lähin heti aamusa joskus puoli 10 aikoihin ajamaan. Tarkoituksena oli ajaa Vesijärven ympäri ja poiketa vielä jossakin. No näinhän siinä kävi. Alkumatka Lahdesta Jalkarannan ja Messilän kautta Hollolan kirkonkylälle oli hiljainen väli, ei ollut mitään mainittavaa. Tai no on sen verran että Messilän mäessä tulin alas 63,29km/h vauhdilla! Eli tein oman ennätykseni nopeuden suhteen ja samalla menin ensimmäisen kerran yli 60:nen. Viimeksi menin 59,xx keväällä.
Jotenkin Hollolan kirkonkylän jälkeen on tylsää jatkaa Hillilän kylään asti. Se pätkä on jotenkin niin puuduttava. Lisäksi tällä välillä joka pysähdyksen jälkeen ei kulkenut ollenkaa ajaminen. Tuntui kuin olisi ollut kumit puhki ja jarrut laahaamassa. Tulin kumminkin monen vitutuksentunteen jälkeen tielle 24. Siinä risteyksen jälkeen tuli reissun toinen maantiepyöräilijä vastaan. Lähdin sitten vasemmalla kohti Asikkalan kirkonkylää. Olin monesti katsonut että näyttää olevan 7% nousu. Ja tänään se piti käydä kokeilee. Ei tuo tuntunut pahalta n.45 km ajon jälkeenkään. Kun pääsin mäen päälle, alkoi miltein heti lasku. Onneksi lasku ei ollut yhtä tärisyttävä, olihan tie soratietä!
Onnellisesti tulin Asikkalan kirkonkylälle joka ei ole kovinkaan häävin näköinen kylä. Jotenkin en tuntenut tähän semmoista vetoa kuin tunnen Hollolan kirkonkylää kohtaan. Lähdin sitten siitä kohtu Pulkkilanharjua kun matkaa ei ollut kuin 5 km. Ja sanottakoon että kyllä kannatti käydä. Hienot maisemat mutta valitettavasti en auringon takia saanut otettua hyvää kuvaa paikasta.
Tein u-käännöksen koska halusin jo kotiin. Tietenkin minun tuurilla koko matka Pulkkilanharjulta Vääksyyn oli vastaista. Ja matkaa oli varmaankin se 15 km. Mutta loppujen lopuksi tulin Vääksyyn ja jatkoin sieltä Vesivehmaalle. Vesivehmaalta ajoin Paimelan kautta Mukkulaan ja sieltä Kisapuiston kautta kämpille.
Muutamia huomioita:
* Miksi on pakko suojateiden kohalle laittaa niitä katukiviä ja jättää semmoiset 5 cm:n pykälät? Tätä en vaa ole ymmärtänyt.
* Ihmiset voisivat hieman opetella käyttäytymään pyöräteillä. Tuli monta ihmistä vastaan jotka ajoivat/kävelivät oikealla puolella tietä, eli minun kaistalla! Ei ole mukava eikä turvallistakaan alkaa minun väistämään toiselle puolelle eikä ole sen vastaantulijan takaa tulevan mukava ohittaa oikealta puolelta.
* Mäen nousu ei mielestäni ole yhtään helpompaa jos sahaat sitä pyörätietä laidasta laitaan. Osta kevyempi pyörä jossa on vaihteita. Ei se sinun 15 vuotiaana ostamasi Tunturi ole enää sinun heikoille voimillesi hyvä. nyt puhutaan vanhuksista.
* Miksi niitä kalja- ja viinapulloja täytyy rikkoa pyöräteille? Sen voisi heittää vaikka siihen pysäkin taakse metsään jos haluaa päästä heti eroon siitä.
Tosiaan lenkki oli 104 km pitkä ja aikaa kului huimat 4h 29 min sykemittarin mukaan.
Lopuksi joku kuva tähän:
ps. Miksi tämän Bloggerin täytyy oletuksena lisätä kuva tekstin alkuun vaikka kursori on tekstin lopussa?
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Voi mahoton, pässi seisoo tielä haittona
Oli aurinkoinen aamu jota olin kytännyt jo monta päivää. On ollut hirveä hinku päästä ajamaan mutta ei ole enää iltasella kerennyt. Tänään sitten päätin mennä kun ei muutakaan huvittanut tehdä ja oli aurinkoista, joskis tuulista. Reitin olin katsonut joskus ennemmin kesällä ja nyt piti lähtä toteuttamaan se.
Elikkä lähdin kotoa kohti Tuomiojaa. Matkan varrella huomasin useampia hyvännäköisiä hiekkatietä ja sitten koukkasinkin yhdelle. Poljin sitä pitkästi kunnes tulin eräkämpän pihaan. Hieman harmitti kun nii pitkästi poljin turhan tähden. Mutta löysin hyvännäköisen puolukkametsän. Sitten tulin takaisin päällystetylle tielle ja jatkoin matkaa.
Tuomiojalla en ole muistaakseni ennen käynyt. Näytti ihan asialliselta pikkukylältä. Kyllä sillekin kylälle tekisi terää paikallisjuna Raahesta Iihin, josta lehdessä puhuttiin. Tuomiojalle vain pysäkki nii ei tarvitsisi linja-autojen ajella siellä tyhjänä. Itsekin tykkäisin jos pääsisin Raahesta junalla Lahteen ettei tarvitsisi ajaa Vihantiin asti seisoskelemaan. Tosin "Raahen radan" johdosta tulisi yksi vaihto lisää.
Tuomiojalla myös tuuli kääntyi sivuvastaisesta sivu/suoraan myötäseksi, joka piristi vauhtia kummasti. Ruukissa olin vähän aikaa ihmeissäni että mihin suuntaan minun pitäis lähteä. Ruukkikaan kun ei ole minulle tuttu. Mutta löysin oikean suunnan ja nokka kohti Revonlahtea.
Revonlahdella lähdin joen eteläpuoleista tietä pitkin Siikajoelle koska muistaakseni tämä tie on se "suurempi". Aikani poljin ja tie muuttuikin soratieksi. Ajattelin kumminkin jatkaa myötäiseen kun ei yhtään kiinnostanut tuo vastatuuli. Aikani poljin ja Hummastinjärventien risteyksessä vastaani tuli seuraavanlainen kummajainen:
Kyllä, se on pässi! Mut se huomasi heti ettei pärjää mun pässille (Käyräsarvi-Meridalle) joten se kääntyi sivutielle.
Jatkoin matkaani vielä Siikajoelle josta poljin uutta päällystettä pitkin Olkijoelle. Uusi päällyste ei ole vielä parhaimmillaan ajatellen pyöräilyä. Joten odotetaan ensi kesää sen suhteen. Kova vastatuuli vaivasi koko loppumatkaani kotia asti jota olikin jotain yli 30 km:ä. Ja kotona oli tyhjä olo, aamupala oli aika köykänen ja eväitä en ottanut reissulle koska en odottanut reissun olevan näin pitkä. Tässä on mennyt koko ilta palautellessa eikä oikein jaksa edes tehdä mitään. Mut mukava kesäloman viimeinen pyörälenkki täällä pohjoisessa. Lauantaina menen takaisin Lahteen ja alkaa uudet lenkit siellä sitten.
Elikkä lähdin kotoa kohti Tuomiojaa. Matkan varrella huomasin useampia hyvännäköisiä hiekkatietä ja sitten koukkasinkin yhdelle. Poljin sitä pitkästi kunnes tulin eräkämpän pihaan. Hieman harmitti kun nii pitkästi poljin turhan tähden. Mutta löysin hyvännäköisen puolukkametsän. Sitten tulin takaisin päällystetylle tielle ja jatkoin matkaa.
Tuomiojalla en ole muistaakseni ennen käynyt. Näytti ihan asialliselta pikkukylältä. Kyllä sillekin kylälle tekisi terää paikallisjuna Raahesta Iihin, josta lehdessä puhuttiin. Tuomiojalle vain pysäkki nii ei tarvitsisi linja-autojen ajella siellä tyhjänä. Itsekin tykkäisin jos pääsisin Raahesta junalla Lahteen ettei tarvitsisi ajaa Vihantiin asti seisoskelemaan. Tosin "Raahen radan" johdosta tulisi yksi vaihto lisää.
Tuomiojalla myös tuuli kääntyi sivuvastaisesta sivu/suoraan myötäseksi, joka piristi vauhtia kummasti. Ruukissa olin vähän aikaa ihmeissäni että mihin suuntaan minun pitäis lähteä. Ruukkikaan kun ei ole minulle tuttu. Mutta löysin oikean suunnan ja nokka kohti Revonlahtea.
Revonlahdella lähdin joen eteläpuoleista tietä pitkin Siikajoelle koska muistaakseni tämä tie on se "suurempi". Aikani poljin ja tie muuttuikin soratieksi. Ajattelin kumminkin jatkaa myötäiseen kun ei yhtään kiinnostanut tuo vastatuuli. Aikani poljin ja Hummastinjärventien risteyksessä vastaani tuli seuraavanlainen kummajainen:
Kyllä, se on pässi! Mut se huomasi heti ettei pärjää mun pässille (Käyräsarvi-Meridalle) joten se kääntyi sivutielle.
Jatkoin matkaani vielä Siikajoelle josta poljin uutta päällystettä pitkin Olkijoelle. Uusi päällyste ei ole vielä parhaimmillaan ajatellen pyöräilyä. Joten odotetaan ensi kesää sen suhteen. Kova vastatuuli vaivasi koko loppumatkaani kotia asti jota olikin jotain yli 30 km:ä. Ja kotona oli tyhjä olo, aamupala oli aika köykänen ja eväitä en ottanut reissulle koska en odottanut reissun olevan näin pitkä. Tässä on mennyt koko ilta palautellessa eikä oikein jaksa edes tehdä mitään. Mut mukava kesäloman viimeinen pyörälenkki täällä pohjoisessa. Lauantaina menen takaisin Lahteen ja alkaa uudet lenkit siellä sitten.
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Ajoa ja kilpailua
Lauantaina 22. pvä keksin lähtä pienelle koeajolle. Olin säätänyt satulaa eteenpäin ja kallistanut sitä eteen. Lenkillä huomasin että saisi kallistaa vielä enemmän eteenpäin kun tuntu vielä painavan haaroihin. Samoten pääsin ihailemaan ja kiroamaan hyviä pesutaitojani. Ketjut olivat heti mustat vanhasta öljystä ja hiekanpölystä.
Mut itse ajoon. Lähdin kotoa ja poljin hiljalleen n.20 vauhdilla 2 ensimmäistä kilometriä jotta vähän lämpenisi. Sitten Malmitiellä huomasin kuinka tuuli on myötäinen. Edestä isompaa ratasta päälle ja kampeamaan. Kohtalaisilla sykkeillä pystyin pitämään vauhdin siinä yli 30:nen. Kun tulin kaupunkiin ja mittarissa oli 16km, oli keskinopeuteni jo yli 31:den! Ennätys minulle. Normaalit lenkit sujuvat 21-23:n keskinopeudella. Oli se niin herkkua ajaa tuommoinen pitkä veto.
Sitten itse kaupunki. Yhtä hiljainen kuin aina ennenkin. Vastatuuli olikin sitten ikävä takaisin tullessa ja vauhti tippui sen takia.
Ja loppuun pieni uutinen: Tähän päätin kilpayleisurheilu-urani. Vesan kisat olivat viimeiset kisat. Seuraavaksi lista syistä miksi päädyin tähän:
* Kun vanhemmat eivät ole nopeita ihmisiä juoksemaan, miksi minä olisin? En ole tarpeeksi nopea ottelijaksi
* Puntti on kasvattanu lihaksiani nuorena liikaa. Nyt ne ovat liian isot kestävyysjuoksuun.
* Heittolajeihin olen liian pieni, hidas ja voimaton.
Mut liikkumista ja urheilua en unohda. Enkä sitä mitä se parhaimmillaan on. Mut kisoissa huonoja tuloksia tehdessä siitä katoaa se hohto.
Mut itse ajoon. Lähdin kotoa ja poljin hiljalleen n.20 vauhdilla 2 ensimmäistä kilometriä jotta vähän lämpenisi. Sitten Malmitiellä huomasin kuinka tuuli on myötäinen. Edestä isompaa ratasta päälle ja kampeamaan. Kohtalaisilla sykkeillä pystyin pitämään vauhdin siinä yli 30:nen. Kun tulin kaupunkiin ja mittarissa oli 16km, oli keskinopeuteni jo yli 31:den! Ennätys minulle. Normaalit lenkit sujuvat 21-23:n keskinopeudella. Oli se niin herkkua ajaa tuommoinen pitkä veto.
Sitten itse kaupunki. Yhtä hiljainen kuin aina ennenkin. Vastatuuli olikin sitten ikävä takaisin tullessa ja vauhti tippui sen takia.
Ja loppuun pieni uutinen: Tähän päätin kilpayleisurheilu-urani. Vesan kisat olivat viimeiset kisat. Seuraavaksi lista syistä miksi päädyin tähän:
* Kun vanhemmat eivät ole nopeita ihmisiä juoksemaan, miksi minä olisin? En ole tarpeeksi nopea ottelijaksi
* Puntti on kasvattanu lihaksiani nuorena liikaa. Nyt ne ovat liian isot kestävyysjuoksuun.
* Heittolajeihin olen liian pieni, hidas ja voimaton.
Mut liikkumista ja urheilua en unohda. Enkä sitä mitä se parhaimmillaan on. Mut kisoissa huonoja tuloksia tehdessä siitä katoaa se hohto.
perjantai 7. elokuuta 2009
Väliraportti
Tässä on taas menny monta päivää etten ole mitään maininnut täällä. Noh kerrataampa hieman:
Olen saanut pyörän hiottua ja tänään vetäisin (toivottavasti) viimeisen kerroksen maalia, väriä en paljasta :) Lisäksi takakiekon olen purkanut ja hommannut uudet pinnat sekä uuden takanavan vanhasta mummopyörästä. Takanavan merkkiäkään en vielä paljasta, löysin ihan sattumalta sen.
Ostoslistaa olen karsinut. Pakollisia ostoksia ovat ketju, gripit, heijastimet. Vähemmän pakollisia on satulaputki ja uusi satula. Nykyisetkin menettelee, satula on tosin hieman revennyt ja putken sisälle olen joskus laittanu vahviketta. Nyt n.25 cm pitkä putki painaa varmaan kilon.
Olen tässä hieman ajellut. Semmosia n. 40km lenkkejä olen ajellut hiljalleen. Tämä on vaan niin tylsää seutua että ei täällä kiinnosta kovinkaan paljoa ajella. Tosin tuo kaupunki on ihan mielenkiintoinen arki-iltana siinä 19 aikaan kun kaupat ovat kiinni. Joka paikassa on niin hiljaista.
Tänään pesin ja säädin Meridaa. Huomenna asennan siihen kevyen tarakan jotta lenkeillä kulkee vähän tavaraa mukana, lähinnä takki. Mutta huomenaamuna täytyy herätä kuudelta jatkamaan työtä.
Olen saanut pyörän hiottua ja tänään vetäisin (toivottavasti) viimeisen kerroksen maalia, väriä en paljasta :) Lisäksi takakiekon olen purkanut ja hommannut uudet pinnat sekä uuden takanavan vanhasta mummopyörästä. Takanavan merkkiäkään en vielä paljasta, löysin ihan sattumalta sen.
Ostoslistaa olen karsinut. Pakollisia ostoksia ovat ketju, gripit, heijastimet. Vähemmän pakollisia on satulaputki ja uusi satula. Nykyisetkin menettelee, satula on tosin hieman revennyt ja putken sisälle olen joskus laittanu vahviketta. Nyt n.25 cm pitkä putki painaa varmaan kilon.
Olen tässä hieman ajellut. Semmosia n. 40km lenkkejä olen ajellut hiljalleen. Tämä on vaan niin tylsää seutua että ei täällä kiinnosta kovinkaan paljoa ajella. Tosin tuo kaupunki on ihan mielenkiintoinen arki-iltana siinä 19 aikaan kun kaupat ovat kiinni. Joka paikassa on niin hiljaista.
Tänään pesin ja säädin Meridaa. Huomenna asennan siihen kevyen tarakan jotta lenkeillä kulkee vähän tavaraa mukana, lähinnä takki. Mutta huomenaamuna täytyy herätä kuudelta jatkamaan työtä.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Maastoajoa Raahessa
Jaakko laitteli viestiä lauantai-iltana että huomenna olisi porukkalenkki Raahesa. No päätin jättää Ylivieskan reissun väliin ja menin Raaheen ajamaan. Kumminkin kävi niin ettei Jaakko sattuneista syistä päässyt ajamaan mutta onneksi Miikka urheiluajoilta oli sentään paikalla. Lähdettiin kahdestaan ajamaan.
Ajettiin Kaupunginmetsästä lähtevää luontopolkua pitkin. Polku oli paikoin aika haasteellinen ja välissä helppo. Reitti sisälsi monenlaista: hiekkatietä, soratietä, normaalia polkua, kivikkoista polkua, pitkospuita, suota ja ladunpohjaa. Suopätkä oli mieleenpainuvin. Miikka ajo edellä ja pysähtyi yhtäkkiä sanoen että pitkoset on veden alla ja näyttää olevan aika huonokuntoset sekä kehotti käyttämään oikeanpuoleista pitkosta. No Miikka meni edeltä ja kaikki meni hyvin. Sitten minä tulin ja toistaiseksi meni hyvin kunnes eturengas tippui pitkosten väliin ja painui runkoa myöten suohon. Siinä hetken naureskelin ja kiroilin ja vetäsin pyörän ylös. Oli se kaamea näky.
Jatkettiin matkaa. Välissä polku oli kasvanut hyvin umpeen heinästä, nokkosista, pajuista ja vadelmapensaista. Yhdessä kohtaa oli lato ja polku kiersi ladon oikealta puolelta heinikon kautta. Miikka meni edeltä ja en huomannut kun hän teki pienen kiertoliikkeen. Ajelin sokkona perässä aatellen ettei tässä mitään ole. Noh tottakai siinä oli pienen ojan pää. Keula edellä ajoin ojaan ja lensin tangon yli. Onneksi ei käynyt mitenkään.
Yhdessä kohtaa testasimme toistemme pyöriä. Miikan Kona tuntui aika kähyltä peliltä, olihan tuo paremminlla osilla ja tuplasti paremmalla haarukalla varustettu. Miikkahan pyöräsuunnistaa ja ajaa samat kisat kyseisellä pyörällä.
Lopuksi ajoimme Kiiluntieltä voimalinjojen alla Jokelaa kohti. Kävi niin löysimme Jokelasta tulevan hiihtoladun pohjan ja tulimme sitten Jokelaan. Siitä lähdimme kumpikin omiin suuntiin. Ajelin vajaat pari kilometriä kunnes vasemmalle päin lähti tie. Lähdin ajamaan kyseistä tietä pitkin. Välissä tie oli aika pehmeää liejua, välissä se meni peltojen reunalla ja synkässä metsässä. Sitten loppujen lopuksi päädyin erään tutun pihan läheisyyteen. Ajelin sieltä sitten tietä pitkin kotia.
Mukava maastotutustumisajo oli ja oli mukava nähdä vanhaa kaveria jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Lenkkini kesti 3 tuntia 15 minuuttia ja matkaa kertyi 47 kilometriä. Kyllä huomasin kuinka huonossa kunnossa olenkaan.
ps. lisätäämpä edelliseen tekstiin kuva projektipyörästä.
Ajettiin Kaupunginmetsästä lähtevää luontopolkua pitkin. Polku oli paikoin aika haasteellinen ja välissä helppo. Reitti sisälsi monenlaista: hiekkatietä, soratietä, normaalia polkua, kivikkoista polkua, pitkospuita, suota ja ladunpohjaa. Suopätkä oli mieleenpainuvin. Miikka ajo edellä ja pysähtyi yhtäkkiä sanoen että pitkoset on veden alla ja näyttää olevan aika huonokuntoset sekä kehotti käyttämään oikeanpuoleista pitkosta. No Miikka meni edeltä ja kaikki meni hyvin. Sitten minä tulin ja toistaiseksi meni hyvin kunnes eturengas tippui pitkosten väliin ja painui runkoa myöten suohon. Siinä hetken naureskelin ja kiroilin ja vetäsin pyörän ylös. Oli se kaamea näky.
Jatkettiin matkaa. Välissä polku oli kasvanut hyvin umpeen heinästä, nokkosista, pajuista ja vadelmapensaista. Yhdessä kohtaa oli lato ja polku kiersi ladon oikealta puolelta heinikon kautta. Miikka meni edeltä ja en huomannut kun hän teki pienen kiertoliikkeen. Ajelin sokkona perässä aatellen ettei tässä mitään ole. Noh tottakai siinä oli pienen ojan pää. Keula edellä ajoin ojaan ja lensin tangon yli. Onneksi ei käynyt mitenkään.
Yhdessä kohtaa testasimme toistemme pyöriä. Miikan Kona tuntui aika kähyltä peliltä, olihan tuo paremminlla osilla ja tuplasti paremmalla haarukalla varustettu. Miikkahan pyöräsuunnistaa ja ajaa samat kisat kyseisellä pyörällä.
Lopuksi ajoimme Kiiluntieltä voimalinjojen alla Jokelaa kohti. Kävi niin löysimme Jokelasta tulevan hiihtoladun pohjan ja tulimme sitten Jokelaan. Siitä lähdimme kumpikin omiin suuntiin. Ajelin vajaat pari kilometriä kunnes vasemmalle päin lähti tie. Lähdin ajamaan kyseistä tietä pitkin. Välissä tie oli aika pehmeää liejua, välissä se meni peltojen reunalla ja synkässä metsässä. Sitten loppujen lopuksi päädyin erään tutun pihan läheisyyteen. Ajelin sieltä sitten tietä pitkin kotia.
Mukava maastotutustumisajo oli ja oli mukava nähdä vanhaa kaveria jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Lenkkini kesti 3 tuntia 15 minuuttia ja matkaa kertyi 47 kilometriä. Kyllä huomasin kuinka huonossa kunnossa olenkaan.
ps. lisätäämpä edelliseen tekstiin kuva projektipyörästä.
lauantai 18. heinäkuuta 2009
Projekti polkaistu käynttin
Taisi olla keskiviikko tai torstai kun talutin pyörän halliin ja aloin purkamaan sitä. Parina iltana purin sitä ja aikaa kulu yhteensä 1,5 tuntia. Nyt olen suunnitellut mitä siihen ostan ja hieman maalaustakin olen miettinyt. Käsin hioessa kerkeää miettimään monenlaista ;).
Tällä hetkellä ostoslistalla on:
*eturissa
*ketju
*takavanne kokonaisuutena
*gripit
*jokunen hassu heijastin
*kaarilukko
*v-jarrun länget, palat, vaijeri ja kahva eteen
Jotta pyörän menettäminen varkaustapauksessa ei harmittaisi niin paljoa, kunnostan tämän halvalla. En osta mitään Shimanoa tai muutakaan tunnettua merkkiä, vaan pyritään pysymään halvoissa pilateeman ja Kärkkäisen osissa.
edit: lisätty kuva.
Tällä hetkellä ostoslistalla on:
*eturissa
*ketju
*takavanne kokonaisuutena
*gripit
*jokunen hassu heijastin
*kaarilukko
*v-jarrun länget, palat, vaijeri ja kahva eteen
Jotta pyörän menettäminen varkaustapauksessa ei harmittaisi niin paljoa, kunnostan tämän halvalla. En osta mitään Shimanoa tai muutakaan tunnettua merkkiä, vaan pyritään pysymään halvoissa pilateeman ja Kärkkäisen osissa.
edit: lisätty kuva.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
SM-viestit ja palu arkeen
Viikko 26 oli todella kiireinen. Joka päivä menin töiden jälkeen kentälle rakentaa kamerajärjestelmää ja olin iltaisin sen 3-4 tuntia kentällä. Lisäksi kotona tein kisoihin liittyviä valmisteluja ja tutkin eri pikku juttuja. Tämän takia viime viikolla en kerennyt edes pyörääni nähdä, saatika lenkkareita.
SM-viestit olivat hieno kokemus, varsinkin järjestäjänä on etuoikeuksia joita on kiva käyttää. Parasta on se että pääsee kentälle kuvaamaan, kukaan ei kysele kuka olet. Lisäksi on niin mukava kun voi pompottaa muita. Jotkut nimeltä mainitsemattoman pääkaupunkiseudun suurseuran urheilijat tahtoivat karata katsomosta kentälle jakamaan ruusuja seuransa mitalisteille. Niille oli mukava sanoa "Stop, pääsy kielletty".
Työpäivät viikonloppuna venyivät pitkiksi, lauantaina olin aamulla ennen 8:aa kentällä ja lähdin klo 20 illalla. Kotona siirsin kuvat koneelle, muokkasin ja siirsin picasaan. Kuvat olivat klo 00 siirrettynä. Sunnuntaina olin taas ennen klo 8:aa aamulla kentällä ja poistuin vasta 21.
Makesti nukutun yön jälkeen oli aika raskasta olla päivä töissä. Töiden jälkeen menin kentälle vielä purkamaan kaapeleita. Ajelin kotia ja illalla laitoin pyörän auton perään ja ajelin Raaheen hakemaan siskot ja poljin takaisin. Matkaa kertyi 14,7km ja aikaa kului 37 min. Ihan kohtuu hyvä totutteluajo kun oikeasta liikunnasta on aikaa. Jouduin säätämään vaihteita noin 10 min ajon jälkeen.
Vielä viesteistä: viralliset kisasivut tässä, kuva-albumi tässä ja Youtube-videot tässä.
Ja vielä omat tunteeni: Edellisistä sm-kisoistani on jo melkein 2 vuotta. Tämä kahden päivän kova ja hektinen meno muistutti kymmenottelua suoritukseltaan: koko päivä pitää olla skarppina ja tekemisissä samojen ihmisten kanssa. Kisojen loputtua tuntui kuin joutuisin eroamaan perheestä ja emme näkisi enään koskaan. Tietotekniikkatiimin johtaja Anteron käteltyä kurkkuuni takertui palanen ja roskaa tuli silmiin hänen suurista kiitoksen sanoista. Kisojen jälkeen oli todella upea fiilis ja haikea fiilis koska tätä ei vähään aikaan enää koe.
SM-viestit olivat hieno kokemus, varsinkin järjestäjänä on etuoikeuksia joita on kiva käyttää. Parasta on se että pääsee kentälle kuvaamaan, kukaan ei kysele kuka olet. Lisäksi on niin mukava kun voi pompottaa muita. Jotkut nimeltä mainitsemattoman pääkaupunkiseudun suurseuran urheilijat tahtoivat karata katsomosta kentälle jakamaan ruusuja seuransa mitalisteille. Niille oli mukava sanoa "Stop, pääsy kielletty".
Työpäivät viikonloppuna venyivät pitkiksi, lauantaina olin aamulla ennen 8:aa kentällä ja lähdin klo 20 illalla. Kotona siirsin kuvat koneelle, muokkasin ja siirsin picasaan. Kuvat olivat klo 00 siirrettynä. Sunnuntaina olin taas ennen klo 8:aa aamulla kentällä ja poistuin vasta 21.
Makesti nukutun yön jälkeen oli aika raskasta olla päivä töissä. Töiden jälkeen menin kentälle vielä purkamaan kaapeleita. Ajelin kotia ja illalla laitoin pyörän auton perään ja ajelin Raaheen hakemaan siskot ja poljin takaisin. Matkaa kertyi 14,7km ja aikaa kului 37 min. Ihan kohtuu hyvä totutteluajo kun oikeasta liikunnasta on aikaa. Jouduin säätämään vaihteita noin 10 min ajon jälkeen.
Vielä viesteistä: viralliset kisasivut tässä, kuva-albumi tässä ja Youtube-videot tässä.
Ja vielä omat tunteeni: Edellisistä sm-kisoistani on jo melkein 2 vuotta. Tämä kahden päivän kova ja hektinen meno muistutti kymmenottelua suoritukseltaan: koko päivä pitää olla skarppina ja tekemisissä samojen ihmisten kanssa. Kisojen loputtua tuntui kuin joutuisin eroamaan perheestä ja emme näkisi enään koskaan. Tietotekniikkatiimin johtaja Anteron käteltyä kurkkuuni takertui palanen ja roskaa tuli silmiin hänen suurista kiitoksen sanoista. Kisojen jälkeen oli todella upea fiilis ja haikea fiilis koska tätä ei vähään aikaan enää koe.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Kiirettä pitää
Tämä olisi pitänyt jo eilen laittaa mutta väsymyksen määrä oli niin valtava.
Oli suunnitelmissa aloittaa Nopsan kunnostaminen. Siinä vaan kävi nyt niin että tämä viikko on ollut hirveän kiireellinen johtuen täällä Raahessa järjestettävistä viestijuoksun SM-kisoista. Koko viikko on kaikki illat mennyt kentällä rakentaen lähiverkkoa ja testaten laitteita. Nyt viikonloppuna on ne kisat ja ensi viikon alussa puretaan kaikki pois.
Kiire on vienyt ajan kaikelta liikkumiselta. Onneksi työssä ei tarvitse koko aikaa istua, muuten olisin vetelä lötkö. Ensi viikolla pitäisi aloittaa kova treenaaminen, vaikkakin se on myöhäistä ajatellen tämän kesän kisoja. Näyttää tää mun touhu nyt aika loppuunajetulta, ei ole motivaatiota treenata niin hullusti kuin joskus ammattikouluaikoina jolloin vedin parhaana päivänä 3 treeniä ja parhaalla viikollakin yli 13 treeniä.
Koitanpa ensi viikolla laitella kuvia sm-viesteistä. Ja voisin laittaa kuvan Nopsasta ennen käsittelyä.
Oli suunnitelmissa aloittaa Nopsan kunnostaminen. Siinä vaan kävi nyt niin että tämä viikko on ollut hirveän kiireellinen johtuen täällä Raahessa järjestettävistä viestijuoksun SM-kisoista. Koko viikko on kaikki illat mennyt kentällä rakentaen lähiverkkoa ja testaten laitteita. Nyt viikonloppuna on ne kisat ja ensi viikon alussa puretaan kaikki pois.
Kiire on vienyt ajan kaikelta liikkumiselta. Onneksi työssä ei tarvitse koko aikaa istua, muuten olisin vetelä lötkö. Ensi viikolla pitäisi aloittaa kova treenaaminen, vaikkakin se on myöhäistä ajatellen tämän kesän kisoja. Näyttää tää mun touhu nyt aika loppuunajetulta, ei ole motivaatiota treenata niin hullusti kuin joskus ammattikouluaikoina jolloin vedin parhaana päivänä 3 treeniä ja parhaalla viikollakin yli 13 treeniä.
Koitanpa ensi viikolla laitella kuvia sm-viesteistä. Ja voisin laittaa kuvan Nopsasta ennen käsittelyä.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Positiivisesti hikinen viikonloppu
Hikeä pintaan nostatti kivasti koko viikon kestänyt lämpöaalto joka oli jotenkin eksynyt Raaheen. Töissä meni vettä reilu 2 litraa per päivä ja kokistakin meni pullo viikon aikana. Jollakin pitää itseään piristää kun kahviakaan ei voi enää juoda.
En muista olenko mainittut mistä aika varmasti on johtunut tämä minun kuumeilu. No kerrompa nyt. Mietimme porukalla ja hoksasimme että kahvi voi olla se tekijä. Joten heitin kahvin pois ja viikon olen ollut ilman. Aluksi näytti että eipä sillä ole vaikutusta mutta loppuviikosta se alkoi jo näkymään.
Nyt olen lauantaina käynyt aamulla heittämässä keihästä ja alkuillasta pelaamassa sählyä kavereiden kanssa. Sählystä johtuen olenkin tänään sunnuntaina kipeä joka paikasta. On pohkeet,etu- ja takareidet, pakarat, alaselkä, kyljet ja kädet kipeenä. Kyljet sen takia kun 4 kertaa pallo kopsahti. Ja tietenkin oli täys veto joka osu.
Tämä tuleva viikko on varmasti aika kiireinen. Pitää touhuta SM-viestejä varten monia juttuja. Sitten pitäisi 1.7 aloittaa vanhan Nopsan kunnostaminen. Otin tosin varaslähdön ja ruuvasin tarakan irti ja aloin istuttamaan sitä Meridaan.
En muista olenko mainittut mistä aika varmasti on johtunut tämä minun kuumeilu. No kerrompa nyt. Mietimme porukalla ja hoksasimme että kahvi voi olla se tekijä. Joten heitin kahvin pois ja viikon olen ollut ilman. Aluksi näytti että eipä sillä ole vaikutusta mutta loppuviikosta se alkoi jo näkymään.
Nyt olen lauantaina käynyt aamulla heittämässä keihästä ja alkuillasta pelaamassa sählyä kavereiden kanssa. Sählystä johtuen olenkin tänään sunnuntaina kipeä joka paikasta. On pohkeet,etu- ja takareidet, pakarat, alaselkä, kyljet ja kädet kipeenä. Kyljet sen takia kun 4 kertaa pallo kopsahti. Ja tietenkin oli täys veto joka osu.
Tämä tuleva viikko on varmasti aika kiireinen. Pitää touhuta SM-viestejä varten monia juttuja. Sitten pitäisi 1.7 aloittaa vanhan Nopsan kunnostaminen. Otin tosin varaslähdön ja ruuvasin tarakan irti ja aloin istuttamaan sitä Meridaan.
torstai 18. kesäkuuta 2009
Pyörämatkailija
Tuossa työaikana olin ajamassa Raahesta Tuomiojantielle päin. Kastellintien risteyksestä n.300m pohjoiseen päin tuli pyörämatkailija vastaan. Näytti pikaisesti katsottuna olevan Ortliebin laukut takana, tankolaukku edessä ja teltta tarakalla. Tiedä häntä minne oli menossa. Mutta ilman kypärää ajoi hän, siitä miinukset.
Kävin kaverilla mutkan pyörällä vaikka tätä pientä lämpöilyä onkin. Ketjut olisi jo korkea aika pestä mutta ei tässä ole kerennyt. Ääni oli jo sitä luokkaa ja lisäksi Trekki on siitepölyn peitossa. Tekisi mieli tilata se ketjupesuri jostakin, mutta mistä? Vähän olen suunnitellut tilata pitkän ajopaidan ja tuulitakin sekä sen etuhaarukan ulkomailta. Jos siinä samalla saisi.
Olen tässä tämän viikon kokeillut elää "lahtelaista" elämää, eli syödä kuten Lahdessa. Mutta ei ole auttanut tähän kuumeeseen. Seuraavaksi voisi alkaa syyttämään tätä taloa.
Kävin kaverilla mutkan pyörällä vaikka tätä pientä lämpöilyä onkin. Ketjut olisi jo korkea aika pestä mutta ei tässä ole kerennyt. Ääni oli jo sitä luokkaa ja lisäksi Trekki on siitepölyn peitossa. Tekisi mieli tilata se ketjupesuri jostakin, mutta mistä? Vähän olen suunnitellut tilata pitkän ajopaidan ja tuulitakin sekä sen etuhaarukan ulkomailta. Jos siinä samalla saisi.
Olen tässä tämän viikon kokeillut elää "lahtelaista" elämää, eli syödä kuten Lahdessa. Mutta ei ole auttanut tähän kuumeeseen. Seuraavaksi voisi alkaa syyttämään tätä taloa.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Raahe tekee sen sinulle...
Tässä ollaan edellisestä pyörälenkistä asti sairasteltu kohta vajaa 2 viikkoa. Ensin oli yskää ja ääni painoksissa, sitten se väheni ja lämpö nousi 37:n tuntumaan. En tykkää tästä ollenkaan. Pitäis päästä jo urheilemaan ja polkemaan mutta minkäs teet?
Ilmeisesti ne kesäkuun alussa tekemäni lenkit "vähillä vaatteilla" olivat pahaksi.
Nyt yritetään toipua jotta pääsis vähän yleisurheilemaankin. Mut tämä näyttää aika huonolta.
Ilmeisesti ne kesäkuun alussa tekemäni lenkit "vähillä vaatteilla" olivat pahaksi.
Nyt yritetään toipua jotta pääsis vähän yleisurheilemaankin. Mut tämä näyttää aika huonolta.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Raahe on pannukakku
Sunnuntaina ja maanantaina kävin hieman ajelemassa täällä kotikonnuilla Raahessa. Sen voin sanoa että ei ole yhtään ikävä tätä kovaa merenrantakaupungin tuulta. Eikä tätä viileää ilmaa. Lisäksi tiet ovat liian tasaiset. Joku on leikannu kaikki mäet pois täältä. Muutamaa mäkeä kävin kokeilee jotka pari vuotta sitten olivat rankkoja mäkiä. Meridalla en kerennyt edes pykältää pienemmälle ennenkuin mäki loppui jo kesken.
Lahdessa taisin viimeisen viikon ajella liian vähillä vaatteilla, nyt on yskä ja kurkkukipua, Mut toivottavasti kesä parantaa.
Lahdessa taisin viimeisen viikon ajella liian vähillä vaatteilla, nyt on yskä ja kurkkukipua, Mut toivottavasti kesä parantaa.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Se on kesä alkanut
Tänään piti saada Meridalle ne puuttuvat 100km jotta kehtaa viedä ensihuoltoon. Rantaa pitkin ajoin Vesivehmaata kohti, vähän eksyilin mutta löysin onneksi oikean reitin. Vesivehmaan tiellä tuli vastaan n.15 maantiepyöräilijän joukku. Oli hienoa nähdä kerrankin liikenteessä tuommoinen määrä pyöräilijöitä. Muutenkin näytti olevan pyöräteillä ruuhkaa, kiitos auringonpaisteen. Olipa jokunen rullaluistelija. Parhainten jäi mieleen Vesivehmaalla tyttö, joka laitteli luistimiaan keskellä pyörätietä pyllistäen minuun päin. Jostain kumman syystä syke nousi sillä sekunnilla 20 lyöntiä...
Vesivehmaan kentällä näytti olevan avoimet ovet. Hirveästi oli ihmisiä kertynyt sinne ja pienkoneet hinasivat ultrakevyitä liitokoneita taivaisiin. Siellä pidin ensimmäisen tauon ja otin muutaman kuvan joita laitan joskus lähipäivinä.
Jatkoin ajamista ja ohitin tauolla olleen Bianchikuskin. Aikaa meni joku 15 minuuttia kun vierestä kuullui: "On se hyvä ilma ajella." Hymyilin takaisin, kun yllättävistä sanoista johtuen jäädyin. Pitkän aikaa poljin niin että näin hänet kokoajan. Sitten tuli vähän vaikempi kohta minulle ja Bianchikuski katosi. Tulin Vierumäelle ja lähdin Vuolenkoskentietä pitkin ajamaan niin siellähän Bianchisti oli tien varressa laittelemassa klossia kuntoon. Taas ajelin pitkän matkaa ja Vierumäentien risteyksessä katoin taakse niin sinne Bianchisti kääntyi. Itse jatkoin eteenpäin ja käännyin Ylä-Järvistentielle.
Pitkän aikaa oli ettei juuri mitään erikoista näkynyt. Yhessä paikassa pyörätie oli pottupeltoa, jossakin Uudenkylän paikkeilla. Ajelin autotietä pitkin nii johan ihmiset tööttäilivät. Tai no yksi tööttäs kun minun takaa tuli auto ilman valoja. Sitten Uudessakylässä oli ryhmä laardiperseitä tiellä. Kysyin kovaan ääneen pääsekö tästä mutta mitään ei tapahtunut. Kiersin heidät reunan kautta. Kyllä se sitten tympii kun ihmiset hortoilevat pyörätiellä.
Nastolan ja Villähden välimaastossa ylämäessä oli tien tukkona nojapyörä. Tottakai piti hidastaa ja puhutella tätä kuskia. Hän oli viime kesänä ostanut kysyisen pyörän ja nyt ajeli ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Olipa hän kokeillut sitä talvellakin mutta ei ollut vetorenkaassa pitoa.
Lenkin lisäksi kävin juoksemassa vajaan puolituntia. Kyllä tuntu leijaamiselta juokseminen 116km ajamisen jälkeen. Ja nälkä oli mahdoton, onko ihmekään kun ajoin 4 tuntia 46 minuuttia mittarin mukaan ja olin yhdellä leivällä liikkeellä. Karttaa tässä. Matka heittää koska en viitsinyt joka koukkausta merkata. Pitäisikö ostaa MyLogger?
Vesivehmaan kentällä näytti olevan avoimet ovet. Hirveästi oli ihmisiä kertynyt sinne ja pienkoneet hinasivat ultrakevyitä liitokoneita taivaisiin. Siellä pidin ensimmäisen tauon ja otin muutaman kuvan joita laitan joskus lähipäivinä.
Jatkoin ajamista ja ohitin tauolla olleen Bianchikuskin. Aikaa meni joku 15 minuuttia kun vierestä kuullui: "On se hyvä ilma ajella." Hymyilin takaisin, kun yllättävistä sanoista johtuen jäädyin. Pitkän aikaa poljin niin että näin hänet kokoajan. Sitten tuli vähän vaikempi kohta minulle ja Bianchikuski katosi. Tulin Vierumäelle ja lähdin Vuolenkoskentietä pitkin ajamaan niin siellähän Bianchisti oli tien varressa laittelemassa klossia kuntoon. Taas ajelin pitkän matkaa ja Vierumäentien risteyksessä katoin taakse niin sinne Bianchisti kääntyi. Itse jatkoin eteenpäin ja käännyin Ylä-Järvistentielle.
Pitkän aikaa oli ettei juuri mitään erikoista näkynyt. Yhessä paikassa pyörätie oli pottupeltoa, jossakin Uudenkylän paikkeilla. Ajelin autotietä pitkin nii johan ihmiset tööttäilivät. Tai no yksi tööttäs kun minun takaa tuli auto ilman valoja. Sitten Uudessakylässä oli ryhmä laardiperseitä tiellä. Kysyin kovaan ääneen pääsekö tästä mutta mitään ei tapahtunut. Kiersin heidät reunan kautta. Kyllä se sitten tympii kun ihmiset hortoilevat pyörätiellä.
Nastolan ja Villähden välimaastossa ylämäessä oli tien tukkona nojapyörä. Tottakai piti hidastaa ja puhutella tätä kuskia. Hän oli viime kesänä ostanut kysyisen pyörän ja nyt ajeli ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Olipa hän kokeillut sitä talvellakin mutta ei ollut vetorenkaassa pitoa.
Lenkin lisäksi kävin juoksemassa vajaan puolituntia. Kyllä tuntu leijaamiselta juokseminen 116km ajamisen jälkeen. Ja nälkä oli mahdoton, onko ihmekään kun ajoin 4 tuntia 46 minuuttia mittarin mukaan ja olin yhdellä leivällä liikkeellä. Karttaa tässä. Matka heittää koska en viitsinyt joka koukkausta merkata. Pitäisikö ostaa MyLogger?
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
100 km yhteistä taivalta
Tänään tuli Meridalla 100 kilometriä eli n. 62 mailia täyteen. Mitään pahaa ei oo vielä löytynyt tulokkaasta. Se on mukavan kevyt (maastopyörään verrattuna), rullaa ja kulkee kovaa. Tanko on kyllä parasta verrattuna maasturin suoraan tankoon. Maantieajossa se on monien eri otemahdollisuuksien kanssa parempi.
Jos muistelen Trekkiä 100km:n kohdalla, voin sanoa että Merida on ollut paljon parempi. Trekissä oli vaihteet hienosäätämättä, levyt hankasivat ja haarukka ei toiminut kunnolla mikä johtui valmistusvirheestä. Ainoat asiat mitä kaipaisin Meridaan Trekistä ovat levyjarrut ja kevyemmät vaihteet. Saisi olla hieman kevyempää pykälää ettei tarvitsisi jyrkässä mäessä hapottaa jalkoja. Kumma vaikka minulla on lihaksikkaat jalat niin joissakin paikoissa loppuu ruuti (!).
Mietin tänään myyjän sanoja: "Jos joskus innostut matkailemaan niin tämä on oikein hyvä pyörä siihen. Tähän saa hyvin istumaan etu- ja takalaukut." No jos nyt lähtisin vaikka ajamaan euroopan läpi Espanjaan niin vaihtaisin kampiin pari-kolme hammasta pienemmät rattaat. Ja taakse ehkä 27 hampaisella olevan pakan jotta ei lopu ruuti mäessä. Ja kun alkaa miettimään että jos olisin menossa tekemään pitkää matkaa ja aikaa olisi, mihin minulla olisi niin kiire? Jos suurimmalla pykälällä polkisi helposti n. 37-40 km/h niin se saa riittää matkatavaroiden kanssa.
Vielä pitäisi sotkia toinen mokoma tuolla ja viedä ensihuoltoon ennen kesää.
Ja vielä joutsenia matkan varrelta
Ps. Oli mukavaa kun vastaantulevat fillaristit tervehtii. Ja paras näky oli kyllä Cannondalen maasturilla vastaan polkenut nuori naishenkilö. Oli ilmeisesti menossa maastoon ajamaan.
Jos muistelen Trekkiä 100km:n kohdalla, voin sanoa että Merida on ollut paljon parempi. Trekissä oli vaihteet hienosäätämättä, levyt hankasivat ja haarukka ei toiminut kunnolla mikä johtui valmistusvirheestä. Ainoat asiat mitä kaipaisin Meridaan Trekistä ovat levyjarrut ja kevyemmät vaihteet. Saisi olla hieman kevyempää pykälää ettei tarvitsisi jyrkässä mäessä hapottaa jalkoja. Kumma vaikka minulla on lihaksikkaat jalat niin joissakin paikoissa loppuu ruuti (!).
Mietin tänään myyjän sanoja: "Jos joskus innostut matkailemaan niin tämä on oikein hyvä pyörä siihen. Tähän saa hyvin istumaan etu- ja takalaukut." No jos nyt lähtisin vaikka ajamaan euroopan läpi Espanjaan niin vaihtaisin kampiin pari-kolme hammasta pienemmät rattaat. Ja taakse ehkä 27 hampaisella olevan pakan jotta ei lopu ruuti mäessä. Ja kun alkaa miettimään että jos olisin menossa tekemään pitkää matkaa ja aikaa olisi, mihin minulla olisi niin kiire? Jos suurimmalla pykälällä polkisi helposti n. 37-40 km/h niin se saa riittää matkatavaroiden kanssa.
Vielä pitäisi sotkia toinen mokoma tuolla ja viedä ensihuoltoon ennen kesää.
Ja vielä joutsenia matkan varrelta
Ps. Oli mukavaa kun vastaantulevat fillaristit tervehtii. Ja paras näky oli kyllä Cannondalen maasturilla vastaan polkenut nuori naishenkilö. Oli ilmeisesti menossa maastoon ajamaan.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Kun kauppaa päätät mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
Kun mainitsin ennemmin cc:n ostamisesta, en arvannut että se voisi olla näin tarkkaa toimintaa. Marssin Lahden Polkupyörähuoltoon verkkarit päälläni ja adidaksen lenkkarit jalassa, en odottanut että minua pidettäisiin kovinkaan potentiaalisena ostajana. Myyjät kävivät pari kertaa kysymässä mitä saisi olla ja sanoin että tulin katsomaan pyörää maantielle niin sanoivat että hetken päästä tulee näiden pyörien myyjä.
Myyjä tuli ja kerroin että olen hakemassa cc-pyörää maantielle. Hän jututti minua varmaan puoli tuntia kysellen tottumuksistani ja vastaillen kysymyksiini. Sitten päätin että haluan kokeilla tuota Focus Mares Disciä. Hän otti sen alas sieltä telineestä ja alkoi säätämään sitä minulle. Aikansa säädettyään menimme ulos ja hän katsoi kuin koeajoin sitä. Lopetettuani ajon hän sanoi että runko on aavistuksen liian pieni eikä isompaa ollut.
Kysyin mitä saisin jos jättäisin levyjarrut pois. Hän sanoi että katsotaan. Hän mittasi Focuksen vaakaputken ja meni mittomaan muita vaihtoehtoja. Sitten hän nosti esille Merida CC3:n. Taas alkoi pyörän säätäminen minulle. Hän laski istuinta, vaihtoi stemmin ja sääti tangon korkeutta. Taas ulos ajamaan. Tämä tuntui jo paljon paremmalle ja joku toinen pyöräiliä sano että saisi olla pitempi stemmi. Ja taas vaihdettiin stemmiä. Kokeilin ja nyt se tuntui hyvälle.
Hetki puhuttiin ulkona ja sanoin että kyllä mä tämän otan. Vietiin pyörä sisälle hän alkoi laittamaan sitä luovutuskuntoon. Hän vaihtoi renkaat pistosuojattuihin Continentalin Contacteihin sanottuani että tykkään Continentaleista. Lisäksi sain samaan kauppaan paljo muutakin tavaraa kohtaa hintaa / ilmaiseksi. Ja kahvitkin vielä päälle.
Hieman harmittaa ettei Focuksesta ollut isompaa kokoa. Ne levyjarrut olisivat olleet mukavat. Ja pyörän väritys oli mukavempi silmälle.
Täytyy melkein mainita että jos myyjä olisi ollut yhtään huonompi niin kaupat olisivat jääneet tekemättä. Näin hyvää ja asiantuntevaa myyjää en ole koskaan tavannut missään kaupassa. Tulevaisuudessakin ostan maantiepyörät tuolta liikkeestä.
Tässä pyörä:
Näillä mennään muutama vuosi eteenpäin:
Myyjä tuli ja kerroin että olen hakemassa cc-pyörää maantielle. Hän jututti minua varmaan puoli tuntia kysellen tottumuksistani ja vastaillen kysymyksiini. Sitten päätin että haluan kokeilla tuota Focus Mares Disciä. Hän otti sen alas sieltä telineestä ja alkoi säätämään sitä minulle. Aikansa säädettyään menimme ulos ja hän katsoi kuin koeajoin sitä. Lopetettuani ajon hän sanoi että runko on aavistuksen liian pieni eikä isompaa ollut.
Kysyin mitä saisin jos jättäisin levyjarrut pois. Hän sanoi että katsotaan. Hän mittasi Focuksen vaakaputken ja meni mittomaan muita vaihtoehtoja. Sitten hän nosti esille Merida CC3:n. Taas alkoi pyörän säätäminen minulle. Hän laski istuinta, vaihtoi stemmin ja sääti tangon korkeutta. Taas ulos ajamaan. Tämä tuntui jo paljon paremmalle ja joku toinen pyöräiliä sano että saisi olla pitempi stemmi. Ja taas vaihdettiin stemmiä. Kokeilin ja nyt se tuntui hyvälle.
Hetki puhuttiin ulkona ja sanoin että kyllä mä tämän otan. Vietiin pyörä sisälle hän alkoi laittamaan sitä luovutuskuntoon. Hän vaihtoi renkaat pistosuojattuihin Continentalin Contacteihin sanottuani että tykkään Continentaleista. Lisäksi sain samaan kauppaan paljo muutakin tavaraa kohtaa hintaa / ilmaiseksi. Ja kahvitkin vielä päälle.
Hieman harmittaa ettei Focuksesta ollut isompaa kokoa. Ne levyjarrut olisivat olleet mukavat. Ja pyörän väritys oli mukavempi silmälle.
Täytyy melkein mainita että jos myyjä olisi ollut yhtään huonompi niin kaupat olisivat jääneet tekemättä. Näin hyvää ja asiantuntevaa myyjää en ole koskaan tavannut missään kaupassa. Tulevaisuudessakin ostan maantiepyörät tuolta liikkeestä.
Tässä pyörä:
Näillä mennään muutama vuosi eteenpäin:
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Maantiekuumeen lievitystä
Lähdin pienelle chillauspyöräilylle ajatuksena käväistä parissa kaupassa katsomassa sandaaleja kesäksi. Mutta eipä niitä näkynyt missään. Ei ollut Sportiassa ja intersportissa minkäänlaisia.
Ajattelin että poikkean samalla sitten polkupyörähuollossa ja Bikeplanetissa katsomassa maantiepyöriä. No kumpikaan ei ollut auki sunnuntaina. Jatkoin sitten matkaa Launeen perhepuiston kautta Hennalaan ja sieltä Hyppyrimäkien juurelle.
Hyppyrimäkien tyköä menin metsään ajamaan polkuja. Muutaman sadan metrin jälkeen ajettuani kivistä polkua aloin hinkumaan täysjoustoa, tai ainakin parempaa haarukkaa, tuo kun ei oo mikää maata kaatava. Yhdessä mäessä sain kovat vauhdit ja katsoin sopivaksi vaihtaa purulta toiselle. Siinä välissä oli n. 60 cm:n nousu n.40 asteen kulmassa. Kovalla vauhdilla tulin siihen ajattelematta mitä voisi tapahtua. No hyvä etten ajatellut, koin elämäni ensimmäisen hypyn pyörälläni enkä kaatunut. Hypyllä oli mittaa varmaan 1,5 metriä mutta se tunne oli todella mahtava.
Oli mukava ajella kuivilla metsäpoluilla, tuonne täytyy mennä vielä uudestaan. Aamun säätelin etujarrua koska se piti hankaavaa ääntä ja maaston rankat jarrutukset olivat hyvää sisäänajoa.
Harmiksenne (onneksenne) kamera ei lähtenyt matkaan koska tarkoitus oli vain käydä kaupassa ja ajaa rantaan lukemaan kirjaa. No ehkä joku toinen kerta..
Ajattelin että poikkean samalla sitten polkupyörähuollossa ja Bikeplanetissa katsomassa maantiepyöriä. No kumpikaan ei ollut auki sunnuntaina. Jatkoin sitten matkaa Launeen perhepuiston kautta Hennalaan ja sieltä Hyppyrimäkien juurelle.
Hyppyrimäkien tyköä menin metsään ajamaan polkuja. Muutaman sadan metrin jälkeen ajettuani kivistä polkua aloin hinkumaan täysjoustoa, tai ainakin parempaa haarukkaa, tuo kun ei oo mikää maata kaatava. Yhdessä mäessä sain kovat vauhdit ja katsoin sopivaksi vaihtaa purulta toiselle. Siinä välissä oli n. 60 cm:n nousu n.40 asteen kulmassa. Kovalla vauhdilla tulin siihen ajattelematta mitä voisi tapahtua. No hyvä etten ajatellut, koin elämäni ensimmäisen hypyn pyörälläni enkä kaatunut. Hypyllä oli mittaa varmaan 1,5 metriä mutta se tunne oli todella mahtava.
Oli mukava ajella kuivilla metsäpoluilla, tuonne täytyy mennä vielä uudestaan. Aamun säätelin etujarrua koska se piti hankaavaa ääntä ja maaston rankat jarrutukset olivat hyvää sisäänajoa.
Harmiksenne (onneksenne) kamera ei lähtenyt matkaan koska tarkoitus oli vain käydä kaupassa ja ajaa rantaan lukemaan kirjaa. No ehkä joku toinen kerta..
lauantai 2. toukokuuta 2009
Tour de Vesijärvi
Ilma: +20 celcius, länsituulta 3 m, pilvetön taivas.
Lähdin polkemaan hieman ennen kello 12 aamulla. Pahaksi onnekseni torilla oli joku pyöräkauppias. Jäin porisemaan hänen kanssaan ja melkein tein tarjouksen 90-luvun alun Bianchin maantiefillarista. Mutta jäi tekemättä, sanoin miettiväni matkalla sitä. No sen verran mietin pari minuuttia että uusi vai vanha, plussat ja miinukset kummastakin.
Polkaisin Jalkarantaan ja sieltä lähdin Messilään päin. Messilässä on suuri alamäki joka päättyy laskettelurinteiden juurelle. Mäen päällä keräsin hieman vauhtia ja laitoin suurinta pykälää silmään. Mäen juurella mittari näytti 57 km/h mikä on oma nopeusennätys pyörällä alamäkeen. Hollolan kirkonkylä on aina yhtä hieno. Se on kyllä kylä joka tekee jotenkin lähtemättömän vaikutuksen.
Jatkoin kampien kiertämistä ja aikani poljettua tulinkin Manskiveen. Laskin alamäkeen ja huomasin että tulee kaksi tyttöä koiran kanssa vastaan. Katsoin sykemittariani ja se näytti 97. Sitten lähempänä tyttöjä ne alkoivat hymyilemään. No siitä ujon maalaispojan pulssi nousi 20:llä lyönnillä. Sitten kun vielä erehdyin kattomaan tyttöjä sillä silmällä niin johan nousi taas 20:llä lyönnillä. Sitten tulikin ylämäki ja hieman huono homma jos juurella syke on jo lähes 140. Miksiköhän niinki kauniit tytöt olivat sielä korpikylässä? Tulisivat kaupunkiin, niin kauniita täälä ei vielä oo näkynykkään.
Poljin taas aikani ja tulin Kurhilaan, ja heti siitä Hillilään. Molemmat olivat ihan kivan näköisiä kyliä jossa maanviljely kukoisti. Siellä oli isännät kovasti peltotöissä.
Asikkalaan tultuani ohitin tandempariskunnan. Olivat tauolla ja kova suuteleminen kesken niin en viitsinyt jäädä porisuttamaan heitä. Palloilin kylällä ja löysin sitten sinne kanavalle. Otin kuvan padosta ja joku mies tuli sanomaan ettei ole koskaan hoksannut tuosta kuvakulmasta ottaa kuvaa. Hän sitten antoi hieman vinkkejä kanavan varressa olevista paikoista. Söin yhden lakkajäätelön kanavan varressa ja hieman petyin siihen palleroon joka kumminkin maksoi 3,5€ !! Yli 20 mrk. Miettikää sitä !
Takaisin päin tuleminen olikin aika yksitoikkoista. Jyväskyläntietä polkea autojen seassa. Tosin mieltä nosti aika paljon oikealta tulleet pyöräilijät jotka sanoivat yhteen ääneen että hyvin menee. Nostin peukkua takaisin.
Vesijärven rantaan olikin mukava tulla ja matkustajasatamassa olikin ihmisiä joita sai pujotella ja varoa. Mutta ehjinä selvittiin.
Lopuksi: Koko matkan kyrsi etulevarin aiheuttama ääni joka ei ollut jatkuvaa eikä säännöllisä mutta häiritsevää. Yksi päivä säädin takalevarin kohilleen kun se piti ääntä. Nyt se ääni on siirtynyt eteen.
Nyt voisi alkaa katselee itselle CC:tä tai maantiepyörää. Olenkin muutaman vaihtoehdon löytänyt mutta mietin että kumman tyyppisen pyörän ottaisin.
Ja picasaan on lisätty muutama kuva matkasta. Ja tässä olisi karttaa reitistä. Kartta on loppupäästä suurinpiirtein johtuen Googlen autoriippuvuudesta
Lähdin polkemaan hieman ennen kello 12 aamulla. Pahaksi onnekseni torilla oli joku pyöräkauppias. Jäin porisemaan hänen kanssaan ja melkein tein tarjouksen 90-luvun alun Bianchin maantiefillarista. Mutta jäi tekemättä, sanoin miettiväni matkalla sitä. No sen verran mietin pari minuuttia että uusi vai vanha, plussat ja miinukset kummastakin.
Polkaisin Jalkarantaan ja sieltä lähdin Messilään päin. Messilässä on suuri alamäki joka päättyy laskettelurinteiden juurelle. Mäen päällä keräsin hieman vauhtia ja laitoin suurinta pykälää silmään. Mäen juurella mittari näytti 57 km/h mikä on oma nopeusennätys pyörällä alamäkeen. Hollolan kirkonkylä on aina yhtä hieno. Se on kyllä kylä joka tekee jotenkin lähtemättömän vaikutuksen.
Jatkoin kampien kiertämistä ja aikani poljettua tulinkin Manskiveen. Laskin alamäkeen ja huomasin että tulee kaksi tyttöä koiran kanssa vastaan. Katsoin sykemittariani ja se näytti 97. Sitten lähempänä tyttöjä ne alkoivat hymyilemään. No siitä ujon maalaispojan pulssi nousi 20:llä lyönnillä. Sitten kun vielä erehdyin kattomaan tyttöjä sillä silmällä niin johan nousi taas 20:llä lyönnillä. Sitten tulikin ylämäki ja hieman huono homma jos juurella syke on jo lähes 140. Miksiköhän niinki kauniit tytöt olivat sielä korpikylässä? Tulisivat kaupunkiin, niin kauniita täälä ei vielä oo näkynykkään.
Poljin taas aikani ja tulin Kurhilaan, ja heti siitä Hillilään. Molemmat olivat ihan kivan näköisiä kyliä jossa maanviljely kukoisti. Siellä oli isännät kovasti peltotöissä.
Asikkalaan tultuani ohitin tandempariskunnan. Olivat tauolla ja kova suuteleminen kesken niin en viitsinyt jäädä porisuttamaan heitä. Palloilin kylällä ja löysin sitten sinne kanavalle. Otin kuvan padosta ja joku mies tuli sanomaan ettei ole koskaan hoksannut tuosta kuvakulmasta ottaa kuvaa. Hän sitten antoi hieman vinkkejä kanavan varressa olevista paikoista. Söin yhden lakkajäätelön kanavan varressa ja hieman petyin siihen palleroon joka kumminkin maksoi 3,5€ !! Yli 20 mrk. Miettikää sitä !
Takaisin päin tuleminen olikin aika yksitoikkoista. Jyväskyläntietä polkea autojen seassa. Tosin mieltä nosti aika paljon oikealta tulleet pyöräilijät jotka sanoivat yhteen ääneen että hyvin menee. Nostin peukkua takaisin.
Vesijärven rantaan olikin mukava tulla ja matkustajasatamassa olikin ihmisiä joita sai pujotella ja varoa. Mutta ehjinä selvittiin.
Lopuksi: Koko matkan kyrsi etulevarin aiheuttama ääni joka ei ollut jatkuvaa eikä säännöllisä mutta häiritsevää. Yksi päivä säädin takalevarin kohilleen kun se piti ääntä. Nyt se ääni on siirtynyt eteen.
Nyt voisi alkaa katselee itselle CC:tä tai maantiepyörää. Olenkin muutaman vaihtoehdon löytänyt mutta mietin että kumman tyyppisen pyörän ottaisin.
Ja picasaan on lisätty muutama kuva matkasta. Ja tässä olisi karttaa reitistä. Kartta on loppupäästä suurinpiirtein johtuen Googlen autoriippuvuudesta
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Pyöräretkeilyä
Aamulla kello 10.30 lämpömittari näyttää n.15c. Tämä tietää hyvää päivää pyörälenkille. Söin hieman ennen lähtöä kaurapuuroa jotta jaksaa ja tein eväät. Tarkoituksena olisi polkea 100 km.
Vaatteita laittaessa mietin sopivaa vaatetusta. Laittaakko lyhyt ajopaita alle ja tuulitakki päälle vai tekninen aluspaita ja sen päälle takki. Päädyin sitten lyhyeen paitaan ja tuulitakkiin. Ja eikun matkaan.
Reittini meni näin: Lahti-Ahtiala-Villähde-Orimattila-Luhtikylä-Herrala-Hollola-Hollolan KK-Jalkaranta ja takaisin Lahden keskustaan
Hieman ajatuksia lenkiltä:
1) Jos autoihin suunnitellaan paikallaankäyntiäänen mittausta, sama pitäisi olla myös moottoripyörille. En tiedä ovatko kuskit kuuroja jos eivät kuule oman pyöränsä käyntiä kuin raiskaamalla pakoputki.
2) Maantie- tai CC-fillaria tekisi mieli. Tuolla lenkillä oli kulunut vähemmän energiaa jos olisi ollut kevyempi pyörä.
3) Jos ei uutta pyörää nii ainakin nykyiseen Trekkiini voisin ostaa toisen pullotelineen. Jouduin ostamaan 0,5l Cokiksen Herralan hienosta Elintarvikekioskista huimaan 2,2€:n hintaan. Mutta oli viisas ostos.
4) Vaatteiden suhteen pitäisi olla tulevaisuudessa tarkempi: Kunnon pyöräilyhousut ja rohkeasti vaatetta vähemmän. Välissä tuli liian kuuma. Ja kartan voisi ostaa...
Hyvä ilma oli laittanut hirveästi ihmisiä liikkeelle. Tiellä tuli motoristeja vastaan ja fillaristeja myös. Tuli jopa yksi Cannondalen tandemi. Hienolta näytti. Lisäksi tuli jokin 6- tai 8 tuhatsarjan Trek, kirkkaan keltaisena. Nyt tiedän minkä väriseksi maalaan Raahessa olevan kakkospyöräni.
Lahdessa Pikku-vesijärven puisto oli aivan täynnä piknikillä,juomassa ja aurinkoa ottamassa olevia ihmisiä. Oli ihmisiä jopa niin paljon että sai tarkkaan suunnitella miten pujottelee siellä.
Tämän päiväinen lenkki oli 106km pyöränmittarilla ja aikaa meni 4h 50min. Tässä olisi karttaa reitistä noin suurinpiirtein.
Vaatteita laittaessa mietin sopivaa vaatetusta. Laittaakko lyhyt ajopaita alle ja tuulitakki päälle vai tekninen aluspaita ja sen päälle takki. Päädyin sitten lyhyeen paitaan ja tuulitakkiin. Ja eikun matkaan.
Reittini meni näin: Lahti-Ahtiala-Villähde-Orimattila-Luhtikylä-Herrala-Hollola-Hollolan KK-Jalkaranta ja takaisin Lahden keskustaan
Hieman ajatuksia lenkiltä:
1) Jos autoihin suunnitellaan paikallaankäyntiäänen mittausta, sama pitäisi olla myös moottoripyörille. En tiedä ovatko kuskit kuuroja jos eivät kuule oman pyöränsä käyntiä kuin raiskaamalla pakoputki.
2) Maantie- tai CC-fillaria tekisi mieli. Tuolla lenkillä oli kulunut vähemmän energiaa jos olisi ollut kevyempi pyörä.
3) Jos ei uutta pyörää nii ainakin nykyiseen Trekkiini voisin ostaa toisen pullotelineen. Jouduin ostamaan 0,5l Cokiksen Herralan hienosta Elintarvikekioskista huimaan 2,2€:n hintaan. Mutta oli viisas ostos.
4) Vaatteiden suhteen pitäisi olla tulevaisuudessa tarkempi: Kunnon pyöräilyhousut ja rohkeasti vaatetta vähemmän. Välissä tuli liian kuuma. Ja kartan voisi ostaa...
Hyvä ilma oli laittanut hirveästi ihmisiä liikkeelle. Tiellä tuli motoristeja vastaan ja fillaristeja myös. Tuli jopa yksi Cannondalen tandemi. Hienolta näytti. Lisäksi tuli jokin 6- tai 8 tuhatsarjan Trek, kirkkaan keltaisena. Nyt tiedän minkä väriseksi maalaan Raahessa olevan kakkospyöräni.
Lahdessa Pikku-vesijärven puisto oli aivan täynnä piknikillä,juomassa ja aurinkoa ottamassa olevia ihmisiä. Oli ihmisiä jopa niin paljon että sai tarkkaan suunnitella miten pujottelee siellä.
Tämän päiväinen lenkki oli 106km pyöränmittarilla ja aikaa meni 4h 50min. Tässä olisi karttaa reitistä noin suurinpiirtein.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
Biodieselille kyytiä
Tänään kävin tähän astisista lenkeistä pisimmän, 78 km. Kova tuuli häiritsi loppumatkasta jo aika paljon ja söi motivaatiota. Alkutaival oli aika helppo 40 km:iin asti kun myötäinen puhalsi.
N. 10 km:n jälkeen sain hyvän mielen vastaantulleelta pyöräilijältä. Sen voimalla oli mukava polkia Vierumäelle asti, josta lähin sitten Nastolaan päin. Muutamia kuvia otin väliltä joita en jaksa tänne lisätä, niitä voi toki katosa picasasta.
Matkan varrella oli aika paljon metsää ja kun kerta tykkään myös tehä metsätöitä isäni kanssa, aloin miettimään että onko täällä Lahti-Heinola-Nastola -kaupungeilla edes metsänhoitoyhdistystä? Suurin osa näkemistäni metsistä olivat joko n.20 vuotiasta risukkoa tai todella vanhaa ja pimeää kuusimetsää. Asialle saisi tehdä jotain täällä.
Lisäksi ihmettelin suomalaisia sauvakävelijöitä. N. 1/10:stä käyttää niitä aivan oikein tehden niilla töitä. Toiset 1/10:stä pitää niitä mukava, mutta heiluttavat niitä oudosti taivasta kohden ja näitä saa varoa ettei ole pian sauva pinnojen välissä. Loput pitävät sauvoja mukana eivätkä tiedä mitä niillä tehdä. He liikuttavat niitä oikein hitaasti toivoen niiden parantavan liikuntasuoritusta ja osalle ne ovat kuin tuntosarvet jolla tunnustella asfaltin liukkautta.
Tämänpäiväinen reissu olisi tässä linkissä.
N. 10 km:n jälkeen sain hyvän mielen vastaantulleelta pyöräilijältä. Sen voimalla oli mukava polkia Vierumäelle asti, josta lähin sitten Nastolaan päin. Muutamia kuvia otin väliltä joita en jaksa tänne lisätä, niitä voi toki katosa picasasta.
Matkan varrella oli aika paljon metsää ja kun kerta tykkään myös tehä metsätöitä isäni kanssa, aloin miettimään että onko täällä Lahti-Heinola-Nastola -kaupungeilla edes metsänhoitoyhdistystä? Suurin osa näkemistäni metsistä olivat joko n.20 vuotiasta risukkoa tai todella vanhaa ja pimeää kuusimetsää. Asialle saisi tehdä jotain täällä.
Lisäksi ihmettelin suomalaisia sauvakävelijöitä. N. 1/10:stä käyttää niitä aivan oikein tehden niilla töitä. Toiset 1/10:stä pitää niitä mukava, mutta heiluttavat niitä oudosti taivasta kohden ja näitä saa varoa ettei ole pian sauva pinnojen välissä. Loput pitävät sauvoja mukana eivätkä tiedä mitä niillä tehdä. He liikuttavat niitä oikein hitaasti toivoen niiden parantavan liikuntasuoritusta ja osalle ne ovat kuin tuntosarvet jolla tunnustella asfaltin liukkautta.
Tämänpäiväinen reissu olisi tässä linkissä.
torstai 16. huhtikuuta 2009
Kenkien ulkoiluttaminen
Lähdin aamulla puoli 10 aikaan lenkille testatakseni uusia Shimanon kenkiä ja lukkopolkimia. Oli ensimmäinen lenkki lukkopolkimilla ikäni aikana. Tuntuivat todella hyviltä polkea ja kevyeltä verrattuna käyttämiini talvikenkiin mallia Halpa-Halli. Lenkillä löysin hyviä polkuja välissä joten poikkesin metsäänkin.
Aurinko paistoi kivasti ja lähtiessä lämpöä oli -0,5 astetta. Takaisin tultuani oli jo 3 lämmintä. Matkalla olin 2h 21min ja matkaa kertyi 36km
Aurinko paistoi kivasti ja lähtiessä lämpöä oli -0,5 astetta. Takaisin tultuani oli jo 3 lämmintä. Matkalla olin 2h 21min ja matkaa kertyi 36km
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Pääsiäisloma ja lomalta paluu
Pääsiäinen tuli ja meni. Loman olin pohjoisessa Raahessa kotona käymässä niin eipä pyörään paljoa koskettu. Tai no tuli tutkittua romuja turhankin läheltä sillä huolsin siskon halpis pyörän merkiltään Family. Vahvistui fraasi "Halvalla ei saa hyvää".
Kotoa toin Bilteman tarakan ja venttiiliadapterisarjan jotka isä oli ostanu. Lisäksi teetätin isällä alumiinista muutaman puslan jotta sain etulokarin paremmin kiinni ja tarakan paikalleen. Tarakka on nyt Trekissä siihen asti että alkaa kesä jotta saan fiksattua kauppapyöräksi Nopsani ja vaihdan sen siihen.
Tänään tiistaina jokin kärpänen puri mua koulussa ja piti käydä ostaa lukkopolkimet mallia Shimano PD-DM520 ja kengät Shimano M-075G. Lisäksi ostin pyöräilyhanskat.
Kotoa toin Bilteman tarakan ja venttiiliadapterisarjan jotka isä oli ostanu. Lisäksi teetätin isällä alumiinista muutaman puslan jotta sain etulokarin paremmin kiinni ja tarakan paikalleen. Tarakka on nyt Trekissä siihen asti että alkaa kesä jotta saan fiksattua kauppapyöräksi Nopsani ja vaihdan sen siihen.
Tänään tiistaina jokin kärpänen puri mua koulussa ja piti käydä ostaa lukkopolkimet mallia Shimano PD-DM520 ja kengät Shimano M-075G. Lisäksi ostin pyöräilyhanskat.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2009
Sunnuntailenkki
Nukuttuani huonon yön johtuen keskustan kovista yöäänistä, heräsin aamulla kirkkain silmin ja aloin suunnitella tämän päivän lenkkiä. Katselin hieman kartalta minne päin sitä tänään suunnistaisi koska olisi mukava välissä käydä katsomassa uusia paikkoja. Keksittyäni minne menisin, odottelin iltapäivää jotta hieman ulkoilma lämpiäisi.
Pyöräilin Jalkarantaan ja jatkoin sieltä eteenpäin Messilään. Yhdessä mäessä näin hyvän paikan napata kuva Vesijärvestä, joten pysähdyin siihen. Otettuani kuvan joku muu pyöräilijä polki ohitseni ja jatkoi erisuuntaan kuin minä.
Paljoa en reissulla nähnyt johtuen pehmeästä soratiestä joka potutti suoraan sanoen. Kun olin selvinnyt paikkaan jonne suunnittelin meneväni, oli aikaa kulunut 2 tuntia ja matkaa kertynyt hieman yli 30 km. Takaisin Lahteen tulin Hollolan Kirkonkylän ja keskustan kautta hyviä asfalttiteitä pitkin. Huomasin että takarenkaassa on liian vähän ilmaa ja se pitäisi myös vaihtaa sileäksi kesärenkaaksi.
Pyöräilin Jalkarantaan ja jatkoin sieltä eteenpäin Messilään. Yhdessä mäessä näin hyvän paikan napata kuva Vesijärvestä, joten pysähdyin siihen. Otettuani kuvan joku muu pyöräilijä polki ohitseni ja jatkoi erisuuntaan kuin minä.
Paljoa en reissulla nähnyt johtuen pehmeästä soratiestä joka potutti suoraan sanoen. Kun olin selvinnyt paikkaan jonne suunnittelin meneväni, oli aikaa kulunut 2 tuntia ja matkaa kertynyt hieman yli 30 km. Takaisin Lahteen tulin Hollolan Kirkonkylän ja keskustan kautta hyviä asfalttiteitä pitkin. Huomasin että takarenkaassa on liian vähän ilmaa ja se pitäisi myös vaihtaa sileäksi kesärenkaaksi.
Tervetulopuhe
Moi kaikille.
Olen koko ikäni tykännyt fillareista. Nyt muutettuani pois kotoa, löysin fillarit todenteolla. Tammikuussa ostin mtb:n itselleni ja olen sillä sytytellyt itselleni suurempaa pyöräilykipinää.
Olen ikäni tykännyt liikunnasta. Alle 15-vuotiaana hiihdin, pelasin lentopalloa, yleisurheilin ja pelailin kavereiden kanssa kiekkoa ja jalkapalloa. Vartuttuani hiihto jäi aika vähäksi, lentopallo loppu kokonaan, pelailut jatkuivat mutta yleisurheilu on ollut täysillä mukana tähän päiväänkin saakka. Riittämättömän nopeuteni takia yleisurheilu näyttää siirtyvän horrostilaan syksyllä, joten jotakin piti keksiä. Ja keksin pyöräilyn.
Tässä blogissa olisi tarkoitus vähän sepitellä omia tuntemuksia ja ajatuksia pyörälenkeiltä sekä pitää hieman julkista kirjaa harrastuksesta.
Kommentoida saa. Saa toki huomautella jos siltä tuntuu.
Olen koko ikäni tykännyt fillareista. Nyt muutettuani pois kotoa, löysin fillarit todenteolla. Tammikuussa ostin mtb:n itselleni ja olen sillä sytytellyt itselleni suurempaa pyöräilykipinää.
Olen ikäni tykännyt liikunnasta. Alle 15-vuotiaana hiihdin, pelasin lentopalloa, yleisurheilin ja pelailin kavereiden kanssa kiekkoa ja jalkapalloa. Vartuttuani hiihto jäi aika vähäksi, lentopallo loppu kokonaan, pelailut jatkuivat mutta yleisurheilu on ollut täysillä mukana tähän päiväänkin saakka. Riittämättömän nopeuteni takia yleisurheilu näyttää siirtyvän horrostilaan syksyllä, joten jotakin piti keksiä. Ja keksin pyöräilyn.
Tässä blogissa olisi tarkoitus vähän sepitellä omia tuntemuksia ja ajatuksia pyörälenkeiltä sekä pitää hieman julkista kirjaa harrastuksesta.
Kommentoida saa. Saa toki huomautella jos siltä tuntuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)