maanantai 29. kesäkuuta 2015

Fast 'n Furious Vantaankoskella

Porvoon Ajojen pettymys on mielessä käsitelty ja Porvoossa tehdyistä virheistä opittu. Työmatkaa ajellessa on päässäni soinut ääni, joka käskee matkalla kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin, jotka valmistavat kilpailuun. Näistä esim. risteykset ja niistä kiihdytys.

Juhannus meni leppoisasti Lahden seudulla. Kävin kerran uimassa puvun kanssa muutaman sata metriä ja uimistani jopa kuvattiin. On se kauhean näköistä. Toinen urheiluksi miellettävä tekonen oli käynti Pajulahden seikkailupuistossa. Se oli todella nastaa.

Juhannuksen jälkeinen viikko olikin vähän vaikeampi. Tiistaina kävin töissä pyörällä ja tuntuma oli hyvä. Illalla päälle osunut sade leikkasi lenkistä vajaan 20km pois, mikä tietysti harmitti. Ke lepo. Torstaina poljin töihin, mutta yksi homma venytti työpäivän puoli kahdeksaan illalla, enkä jaksanut enään polkea kotiin, joten soitin emännän hakemaan.
---------------------------------------------------------------------

Vantaankoski Racea edeltävänä päivänä firma tarjosi viihdettä vapaa-ajalle ja sinnehän oli mentävä. Kävimme Kampissa keilaamassa ja menimme Brondaan syömään. Ei ihan paras tankkaus kilpailuun ja kotona olin vasta puoli yksi yöllä. Mahdollisimman nopeasti sänkyyn ja unta kaaliin.

Aamulla tsekkasin kamat nopeasti kasaan ja mietin contourin kiinnittämistä tankoon. En sitten kiinnittänyt, kun en ollut ladannut sitä ja ajattelin, että tuskimpa sitä kisassa tarvitsee.

Ennen kisaa suoritin aika minimaalisen alkuverryttelyn, 6km, joka kuitenkin aiemmin suorittamiini oli pisin. Seuraavalla kerralla täytyy ajaa enemmän. Muutaman sanan vaihdon parin seurakaverin kanssa, mutta aika vähällä jäi sosiaalinen puoli.

Hiukan ennen lähtöä kaveri yllytti lähtemään eturivistä. Olihan nämä sentään meidän seuran järjestämät kilpailut, joten tottakai kolme ACT-paitaa asettuu etu-Skodan perään. Lähdön hetki koitti, ja säntäsimme matkaan. Vedin Anssin kanssa ekat 3km, kunnes takaa alkoi tulla innokkaampia vetäjiä ja hyvä niin kun sykkeet olivat tosi korkealla.

Tällä kertaa kilpasarjassa ajettiin aktiivisesti ja pyrin itsekin käyttämään hitaat hetket asemien paranteluun. Porvoon suurimmat virheet: liikkeellelähtö perältä, kärsiä jojoliikkeistä ja pelin lukemattomuus eivät saaneet nyt toistua. Muutamaan mäkeen hain itselleni hyvän paikan, jotta sain ajaa omaa vauhtia eikä kyttäillä edellämenijää.

Ensimmäisen kerran toivoin kameran olevan mukana n. 20km kohdalla (muistaakseni) kun edessäni henkilö A osui henkilö B:n takavaihtajaan eturenkaallaan. Takavaihtaja meni solmuun ja taisi A:n kiekostakin lentää kuitua, kun minun eteeni tuli 20€:n setelin kokoinen kuitupala. Molemmat taisivat selvitä pystyssä ja pääsivät reunaan.

Pari kilometriä ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä pieni sadekuuro tuli päällemme kastellen tien ja kuskit. Käännyttyämme toiselle kierrokselle ja ajettuamme kilometrin verran, tie kuivui. Eli pahimpaan paikkaan oli satanut vettä.

Toisella kierroksella porukka jatkoi tasaista ajamista ja joitain pieniä irtiottoja alkoi olemaan, mutta ne kestivät maksimissaan 15 minuuttia, kun ne ajettiin kiinni. Kilometrihaarukassa 41,7 - 43,3 mäessä Tommi ja kilpailun kolmanneksi sijoittunut kaveri lähtivät ajamaan irtiottoa kiinni ja minäkin osallistuin vetämällä koko pääjoukon mukanani.Kierros ajettiin loppuun ilman sen suurempia tapahtumia.

Kolmannen kierroksen ekat 10km tunsin porukassa jotain kyttäämisen makua. Ryhmän ajo oli hillittyä, mutta muutamia vähän agressiivisiakin polkaisuja nähtiin ja porukka vähän eli. Kukaan ei halunnut avata peliä eikä kukaan halunnut päästää ketään karkuun.

Kolmannella kierroksella näin ensimmäisen kaatumisenkin, mutta en enää muista, mitä siinä tapahtui. Sitä kameraa olisi nyt tarvittu.

69km asti jalkani tuntuivat tosi hyviltä. Mutta taisin alamäessä saada hyvät vauhdit ja jatkoin niillä vauhdeilla seuraavaan ylämäkeen, jonka sitten painoin isolla liekillä kun niin muutkin tekivät. Hapot iskivät reisiin. Pelkäsin että oliko tämä nyt tässä. Mutta ei ollut, kukaan ei onneksi lähtenyt irti.

Riispankyläntiellä 74km paikkeilla loivassa ylämäessä alkoi tapahtumaan. Ajoin keskiviivan päällä, ja kaksi ajoi edessäni n. 5m päässä viivan vasemmalla puolella. Heillä taisi tulla keskenään vartalokontaktia, ja oikeanpuolimmaisen eturengas alkoi resonoimaan sivusuunnassa huonon asfaltin takia. Siitä se sitten lähti kuin törmäystestinukke kaatuen asfalttiin. Näin kun kaverin pää kolahti todella voimakkaasti asfalttiin. Silmälasit lensivät ja minun ajolinjani meni hänen pään ja lasien välistä. Onni onnettomuudessa oli se, että tie kaarsi oikealle ja kaatunut oli vasemmalla kaistalla eikä hän eikä pyörä jäänyt muun porukan alle. Silloin olisi tullut lisää uhreja. Jouduin hidastamaan vauhtia ja uudelleen kiihdyttämään, mikä vei tuhona voimia.

75km paikkeilla nousin vahingossa porukan kärkeen. Tie oli märkä, joten en halunnut paskaa silmilleni niin tämä oli hyvä ratkaisu. Kilometrin verran kesti vetoa, kunnes takaa tultiin kovaa ohitseni. Siinä oli ohittajia n. 5kpl ja pääsin kuudenneksi. Viimeinen kilometri menossa. Sain peesissä hieman levättyä. Toiseksi viimeinen risteys näkyi. Tipahdin kyydistä ja eteeni syntyi rakoa, joku ajoi vasemmalta ohitseni. Tommi oli edessäni. Hänen edellään kilpailijalla tuli jotain ongelmia ja hän kaatui. Tommi oli hänen oikealla puolellaan ja joutui hyppäämään kanttikiven yli kelville puhkoen takarenkaansa. Anssi ajoi risteyksen jälkeen rinnalleni ja tukimme tien. Pyysin Anssiltaa rauhaa viimeiseen mutkaan ja vähän tilaa. Anssi antoi. Minulla tapahtui pieni liukastuminen ja otin pienen kontaktin Anssiin. Anssi alkoi yllyttämään kiriin, mutta sanoin että saat mennä ensin. Paukkuja oli vielä vähän, mutta mielenkiintoni rynnimiseen meni kun näin nämä kaksi kaatumista. Ajelin tasaisen kovaa maaliin Anssin perässä vajaan 10m päässä ollen kilpailun 13.

Kilpailun jälkeen vaihdoin muutaman sanan Anssin ja Tommin kanssa, sitten minuun iski niin kova pistos, että piti lähtä käymään miten sille toisena kaatuneelle kaverille kävi. Ajoin paikalle ja siellä hän makasi, onneksi seurakaverinsa kanssa. Jututin heitä ja lähdin etsimään apua. Naisten SM-kisat olivat käynnissä ja sopivasti poliisimoto tuli vastaan, jolle huusin APUA ja hän kiihdytti katsomaan. Muutaman minuutin päästä tuli ambulanssi ja kaatunut kaveri saatiin hoitoon. Kaatuja oli saanut jonkinsortin aivotärähdyksen ja muistinmenetyksen, koska hän ei muistanut missä on eikä mitään muutakaan tästä päivästä.

Kisasta jäi hyvä maku. Vauhti oli todella kovaa, 77km@40,2km/h on kovaa kyytiä. Kilpailijoita oli jotain 40kpl. Ryhmäajo oli siistiä ja kilpailijat mukavan aktiivisia. Näitä kisoja lisää.


Tulokset:
http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2015/vantaa_race_27.6.htm

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Kuusijärven triathlon ja Porvoon Ajot

Tästä tulee pitkä kertomus, lyhennettynä: Kuusijärven triathlon meni hyvin, Porvoon ajot huonosti.

Torstaina 4.6 postiin saapui Wigglestä tilaamani Orca TNR-märkäpuku. En ole koskaan märkäpukua omistanut ja vain kerran käyttänyt päällä, mutta ajattelin, että kai semmoinen pitää hommata jos meinaa kokeilla triathlonia.

Torstaina puin puvun päälle, menin jääkylmään suihkuun ja kappas, ei tullut kylmä. Tästä rohkaistuin ja kävin perjantaina Rusutjärvessä vähän uimassa kovassa tuulessa. Alkuun pelotti, mutta vesi ei edelleenkään tuntunut kylmältä. Sitten pelotti uida vedessä, jossa ei näe eteensä.

Kuusijärven Triathlon

Lauantaille luvattiin sopivaa 15 asteista auringonpaistetta ja älytöntä etelätuulta. Tuuli tulisi häiritsemään pyöräilyä, mutta olin luottavainen itseeni, onhan vastatuuliajoa harjoiteltu työmatkoilla. Kuusijärvelle saatiin auto helposti parkkiin ja käveltiin tapahtumapaikalle.

Kyllä sitä taas tunsi itsensä niin aloittelijaksi kisapaikalla. Olin ihan pihalla mitä ja missä järjestyksessä pitäis tehdä. Lopulta rauhotuin ja mietin asioita ja sain kaiken järjestykseen. Olin parina päivänä miettinyt mitä tarvin vaihtopaikalla ja samaan tulokseen päädyin tositilanteessa.

Kisainfo vei hirveästi aikaa verryttelyltä, ja porukka lähtikin keskenkaiken verkkaamaan, niin tein minäkin. Puin märkkärin päälle, uin n. 60m ja sitten lähtöalueelle odottelemaan.
Kilpakuntosarja oli melko tavallisten pulliaisten lähtö. Photo: www.onevision.fi

Lähtö tapahtui vedestä. Laiturin vieressä oli vettä sen verran että hyvin ylsi seisomaan. Vieläkin mua vähän pelotti musta vesi, mutta rohkastuin, kun ajattelin että tässä on reilu sata miestä samassa tilanteessa. Itse lähtötilanne oli vähän epäselvä ja kärki oli 10m muita edellä.
Photo: www.onevision.fi

Poliisisireeni ulvahti tasan 10:20 ja lähtö tapahtui. Kauhee pärskiminen alkoi kun reilu sata kilpakuntosarjaan startannutta miestä lähtivät uimaan. Nyrkkiä ja potkuja tuli joka suunnasta. Löysin hyvän raon, jossa mahduin uimaan. Välillä törmäilin ja minuun törmäiltiin, mutta se on normaalia, eikä siitä pidä panikoitua. Sen sijaan vähän panikoin uintisuunnan ja matkan kanssa. Tuntui, ettei se eka poiju tule koskaan. Sieltä se kuitenkin tuli ja kääntöpaikalla joutui uimaan koiraa, kun ruuhkaa oli niin paljon.

Kääntöpaikalta pystyi sitten uimaan seuraavalle poijulle hyvää matkavauhtia kun tilaa oli. Yhteen selkää uivaan uimariin törmäsin, mutta muuten meni aika nätisti. Viimeisellä poijulla otin härskisti sisäkaistan ja sitten pieni loppukiri kohti maihinnousupaikkaa. Juoksumatka sujui mukavasti vaihtopaikalle, ja sain riisuttua märkkärin yläosan juostessa.

Vaihtopaikalla löysin oman paikkani helposti ja aloin riisumaan vasenta lahjetta. Alkoi pyörryttää. Otin tangosta tukea ja yritin jatkaa riisumista, mutta pyörrytys jatkui. Tarrasin molemmin käsin kiinni tangosta, hengähdin puoli minuuttia ja olo parani. Riisuin märkkärin, puin kengät, kypärän ja lisäpaidan ja lähdin juoksemaan pyörän kanssa Lahdentietä kohti.

Pyöräilyosuus ajettiin Lahdentietä edestakaisin n. 7km siivua edes takaisin. Pohjoiseen päin oli makea myötätuuli, eteläänpäin kauhea vastanen. Mielestäni onnistuin pyöräosuudella hyvin, ohitin monta kaveria, harvempi ohitti minua ja hyvällä keskinopeudella ajoin osuuden.

Toiseen vaihtoon tultaessa väistin vastaan juoksevaa kilpailijaa ja ajauduin väärään väliin, mutta onneksi rivistöstä löytyi tyhjä kohta, josta pääsin omaan välikköön. Noin muuten vaihto meni hyvin, kun varusteita vain vähennettiin ja kengät vaihdettiin. Juoksuosuus tapahtui maastossa, ja heti alussa tunsin oikealla puolella keuhkon alla pistosta, joka sitten kesti joko juoksuosuuden. Juoksu kulki kyllä hyvin ja tässäkin ohitin monta kaveria. Viimeiset 1,5km kiristin vauhtia ja viritin pientä loppukiriä.
Photo:www.onevision.fi


Maalissa meitä odotti mitali, palautuspatukoita ja vesipullo. Lopputuloksissa olin kilpakuntosarjassa 33/81 ajalla 1:26:28 häviten voittajalle 15:44.

Porvoon ajot

Sunnuntaihin heräsin levänneenä eikä mikään paikka ollut pahemmin kipeenä, mitä nyt vasenta nilkkaa vähän aristi. Autoiltiin Porvooseen kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta saisimme edes parkkipaikan autolle. Porvoossa olikin aika täyttä.

Alkuverryttelyn aloitin hyvissä ajoin, jotta jalat heräisi. Jalat tuntuivat tosi hyvälle pyörittelyssä ja ihan 30km/h vauhdissa. Olin luottavaisin mielin ja odotin innolla lähtöä.

Tommin kanssa jutustelua ja välineiden tsekkaus ennen lähtöä.

Porvoossa hoidettiin omatoiminen lähtökuittaus ja sitten jäimme karsinaan odottelemaan siirtoa lähtöpaikalle. Jo tässä kohtaa tein virheen kun jäin porukan perälle, Anssi toimi viisaasti ja siirtyi mahdollisimman eteen. Hän olikiin saanut vinkin ex-ammattilaiselta Kanaselta.
Viivalla oli ahdasta.
Lähtö tapahtui jyrkkään ylämäkeen ja nousua jatkui vielä n. 300m ennenkuin alkoi alamäki ja vauhti kasvoi. Ensimmäiset 15km jalat tuntuivat hyviltä. 15-19 km tuntuivat hitaammilta kilometreiltä kierroksella ja olin luottavainen. Ensimmäisen pahan virheen tein ennen Mestareiden nousua, kun en hitaalla pätkällä noussut ylemmäs. Toisen virheen tein mäen jälkeen, kun aloin syömään geeliä vähän ennenkuin tultiin takaisin maalialueelle. Siinä oli tiukkoja mutkia ja jarruja tarvittiin, joten jouduin pitelee geeliä käsissä ja puristin pussista loput geelit sormille. Maalimäkeen tapahtui ihan älytön kiihdytys, ja kovavauhtista ajoa kesti maalista seuraavat 10km eteenpäin Kerkkoon mäkeen asti.

Peace! Salaisia käsimerkkejä kannattajille. Ei vaan, pyyhin geelisiä sormia housuihin.
Toisen kierroksen puolivälissä kun vauhti taas hiljeni, Anssi painoi lähelle kärkeä. Mulla alkoi jo jaloissa tuntumaan uupuminen. Kaikissa mäissä joudun tekemään töitä pysyäkseni kyydissä ja jojo-liike joukon perällä ei yhtään edesauttanut ajamista.

Kolmas kierros lähti taas liikkeelle kovalla kiihdytyksellä ja vauhdinpidolla. Maalimäessä oli tullut rakoa muuhun joukkoon, jota ajettiin pienellä porukalla kiinni. Sitten kun rako ajettiin umpeen, vauhti vähän hiljeni. Hetken ehdin huilia joukon perällä, kun vauhti taas kiihtyi ja Kerkkoon mäkeen tehtiin taas töitä. Olin ihan puhki mäen päällä, hengitin sen minkä keuhkoissa oli kapasiteettia. Jojo-ilmiössä piti vielä kiriä alamäessä, jotta oltiin taas kyydissä. Katselin eteen ja näin vilauksen Anssista melko kärjessä.

Kolmannella kierroksella Mestareiden mäkeen tulin joukon mukana mutta olin melko hapoilla. En antanut sen häiritä, vaan risteyksestä keräsin niin paljon vauhtia kuin suinkin mahdollista. Mäki nousu hyvin ja nousin edellämenneiden rinnalle. Kunnes ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, kahden sekunnin aikana tapahtui jotain maagista ja tipahdin 20m päähän joukosta. Homma vaan loppui siihen, mäkeen ei riittänytkään paukkuja. Yritin puristaa vielä, mutta jalat eivät vääntäneet vauhtia. Mäen päällä olin jo 50-60m päässä edellämenijästä. En voinut uskoa. Loivaan alamäkeen yritin vielä painaa, mutta pyörä ei kiihtynyt. Maalisuoralle tullessa ero pysyi samana, mutta mäessä ei oikein irronnut, mutta yritin näyttää siltä, että taistelen mukana. Maalin jälkeen en enää nähnyt ketään, syke hakkasi ihan älyttömiä enkä saanut happea. Ensimmäisessä risteyksessä katsoin olevan sopiva lepuutuspaikka ja jätin siihen parkkiin. Ilokseni voin todeta, että heti paikalle ilmestyi kolme henkilöä kysymään vointia ja tarjoamaan apua.

Täytyy todeta, että palautuminen on sairasta. Edellisen päivän rasitus vei voimat kovatehoiselta suoritukselta. Mutta parin minuutin makaaminen ja hengittely palautti voimat niin, että ihan oikeasti hetken mietin vielä jatkamista, mutta kun kerta jätetään kesken niin jätetään vaan. Ihan hyvin jaksoin vajaan kympin verran kiertää loppuverkkaa ja kannustaa muita kilpailijoita.



Ensi vuonna sitten paremmin, joko Kuusijärvellä tai Porvoossa.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Juosten jalat alta

edit: tämä on isompi päivitys edellisen päivän julkaisusta

Juoksin Tuusulajärven puolimaratonin 23.5.2015, eli tästä on vähän kulunut aikaa. Kiirettä on töiden vuoksi pitänyt niin en ole oikein ehtinyt koneella kirjoittelemaan.

Päivä oli lämmin, mutta tuulinen. Varasin kotoa muka oikeat vaatteet mukaan, mutta verrytellessä tunsin, että vaatetta taitaa olla nyt liikaa. Ja sitähän oli, vähemmälläkin olisin tarennut. En ottanut huomioon, että lämpötila voi nousta melko paljon päivän aikana.



Juoksu lähti ihan hyvin käyntiin. Olin ajatellut vauhdiksi n. 5min/km, joka minusta tuntui hyvältä. Juoksu eteni hyvin 5km:iin asti ja pysyin aikataulussa, kunnes reisien kalvoissa alkoi tuntumaan kireyttä. Jalat alkoivat jäykistymään.



8km kohdalla aloin vain ajattelemaan juoksua ja juoksin "vakkari" päällä tasaista vauhtia. 10km:n kohdalla alkoi hieman helpottaa eikä vielä tuntunut pahalta. Vastatuuli tietysti vähän vei intoa, mutta se viilensi samalla mukavasti.

15km:n kohdalla alkoi pistämään oikeaan keuhkoon. Onneksi olin sopivassa porukassa niin pysyin juoksussa mukana väkisin roikkumalla. 18km:n kohdalla pistäminen vähän rauhoittui ja aloin henkisesti valmistautumaan loppukiriin. Viimeiset 1,5km juoksin ihan hyvää vauhtia ja ohitin paljon porukkaa. Maalisuoralla menin vielä aika kovaa ja hengitykseni kuulosti todella vaikealta. Niin vaikealta ja äänekkäältä, että ohittamani vanha mies kääntyi katsomaan minua.



Maalissa olin ajassa 1:45:09 ja sijoitus oli 98/338 muistaakseni.



Ohessa dataa:

Puolimaran jälkeen maalissa jalat olivat tyhjät ja keuhkot piiputtivat. Minuutin maattuani nousin ylös ja lähdin kävelemään.Se sattui. Portaiden nousi sattui. Söin tapahtumapaikalla pikkusen ja sitten kotia kohti. En tehnyt loppuverryttelyä kun en pystynyt. "Jaloilla ei enää tänä viikonloppuna juosta" oli ajatuksissani.

Sunnuntaille kipu oli yhtä kovaa. Maanantaina poljin töihin ja siinä huomasin, kuinka eri lihaksia käytetään juoksussa ja pyöräilyssä. Kun kävellessä ja juostessa sattui nivusiin, etureisiin, pohkeisiin ja sääriin, pyöräilessä sattui vain nivusiin ja etureisiin vain silloin, kun polki putkelta. Maanantaina menin hierojalle päivän päätteeksi, joka sitten hieroi palauttavaan tyyliin ja repi penikat auki.

Tiistaina tuntui hyvälle mutta vähän edelleen sattui. Keskiviikkona pystyin jo kävelemään normaalisti eikä sattunut. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että puolimaraton on matka, jossa täytyy jo juosta. Ja juoksemista kannattaa harjoitella, minulla oli juoksua edellisen 2kk:n ajalta n. 10km verran... On vaarallinen yhdistelmä, kun tietää olevansa hyvässä kunnossa, mutta ei sitten ole treenannut lajia.

Seuraavana olisi la 6.6 ensimmäinen sprinttitriathlon Kuusijärvellä ja su 7.6 Porvoon ajot ja ihan kilpasarjassa.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Kevään klassikkokuntoajo: Kevätpolkaisu 2015

Kevätpolkaisua edeltävä viikko oli varsin vilpoisa ja minua huoletti viikonlopun sää. Lauantaina ennuste alkoi näyttämään ihan hyvää keliä, pilviä ja muistaakseni 13 astetta lämmintä. Ennuste ei pitänyt onneksi paikkaansa, vaan puolitoista tuntia saimme ajaa kauniissa auringonpaisteessa ja noin 15 asteen lämmössä. Loppumatka olikin pilvistä.

Matkaan lähdin lyhyissä housuissa ensi kertaa tälle vuoteen. Paitoina aluspaita, ajopaita ja irtohihat. Ihan nappi yhdistelmä. Hyvin tarkenin jopa tuulessa ja pilvisessäkin kelissä.

Lähdön hetkellä vierestäni lähtenyt Anssi totesi, että ex-pääministeri Alexander Stubb ajaa myös ja lähtee eturivistä. Siitä seuramme Robin innostui ja marssi eturiviin. Jälkeenpäin ajateltuna lähdin itsekin liian takaa, olisin hyvin voinut olla muutaman metrin edempänä. Lähtö sujui rauhallisesti ilman mitään draamaa.

Lahdentielle päästyämme vapaa vauhti alkoi ja nopeus kasvoi lähemmäs 50km/h. Ryhmässä huomasin, että taisi olla aika monelle kesän ensimmäinen ryhmäajo, kun se oli joillakin melkoista seilaamista. Pornaisiin päin käännyttyämme tielle 146 sivutuuli otti roolia ja tien oikea reuna oli aika tyhjä. Moottoripyörä ajoi vasenta kaistaa ja jatkuvasti huuteli ihmisiä siirtymään omalle kaistalle.

Ensimmäisellä kierroksella Hevonselässä tuntui, että pientä joukon hajoittamista olisi liikkeellä, joten päätin kiriä itseni porukkaan. Pornaistiin tultiin sulassa sovussa vastatuulessa. Pornaisista eteenpäin oli huonoa päällystettä tarjolla, ja renkaita paukkuikin melko monella ja itsekin ajoin pari kertaa todella pahasti kuoppaan, mutta onneksi ei käynyt mitään.



Linnapellossa tie teki tiukan mutkan alamäessä oikealle, n. 100m suora ja tiukka mutka vasempaan. Jälkimmäisestä kärki lähti kovaa kiihdyttämään vastatuuleen ja kirin tässä itsekkin, jotten tipahtaisi. Kyydissä pysyttiin, mutta sykkeet vähän nousi. Taas tasaista ryhmäajoa Nikkilän kautta Talmaan ja uusi kierros alkoi.

Toisen kierroksen alussa Lahdentiellä oli yleinen ruokatauko, kun lähes kaikki edessäni olevat kuskit kaivoivat evästä ja söivät. Itsekkin, ryhmän painostuksesta, nautin siinä geeliä ja juomaa. Lahdentien pätkä oli tosi kovavauhtinen koska meillä oli hyvä myötätuuli ja iso ryhmä menee aina pieniä kovempaa.

Eipä toisella kierroksella oikein tapahtunut mitään kovinkaan erikoista. Pornaisten jälkeen taas muutamilla paukkui kumit ja pulloja lenteli. Nikkilässä Jussaksentiellä juuri ennen ylämäkeä jollain naisella meni voimansiirto sekaisin. Ketjut lähti rattailta ja takavaihtaja näytti pyörähtäneen pakan ympäri.

Tästä muutaman sata metriä eteenpäin käännyttäessä Lukkarintieltä Nikkiläntielle oli yksi kuski pyyhkässyt päin liikenteenjakajaa ja hän makoili tiessä kamat levällään.

Martinkyläntielle käännyttäessä ilmassa alkoi tuntumaan pientä jännitystä. Osa teki vahvaa nousua kohti kärkeä, mutta itse vielä pidin pääni ja ajoin vain mukana. n. 4km ennen maalia aloin vähän katselemaan paikkaa keskiviivan tienoilta, jotta olisin hyvin iskemässä jos joku tulisi vetämään. Valitettavasti joku X-Tri Lahden edustaja ajeli mun vasemmalla puolella pikkusen etupuolellani, että olin vähän pussissa. Ja sama kaveri sompaili aika paljon sivusuunnassa. Yhden kerran osuinkin kunnolla hänen takarenkaaseen, mutta onneksi pyörät eivät lähteneet alta. Se kontakti söi aika hyvin vauhtia pois.

Viimeinen risteys vedettiin aika siististi ja leveesti koko tien leveydeltä. Loppusuoralla en enään miettinyt muutakuin, että täysiä ja koitin katsella rakoja, joista mahtuu ajamaan hitaammista ohi. Viimeinen nousi hidasti vauhtia, mutta ei tuntunut läheskään niin pahalta kuin viime vuonna. Maalissa olin aika hyvävoimainen, viime vuonna olin ihan puhki.



Tavoitteeni oli olla 100. parhaan joukossa, ajaa nopeammin kuin viime vuonna ja ehkä päihittää tiettyjä nimiä. Kuinka ollakkaan, kaikki toteutui. Jopa liiankin hyvin. Olin tuloksissa 9. eli pääjoukon kärkipäässä tulin maaliin, aika oli 19minuuttia parempi kuin viime vuonna vaikka matkaa oli 6km enemmän ja päihitettyjä nimiä en nyt kehtaa julkaista, jokainen voi lukea ne tuloksista ;)

Tulokset linkitän ja otan talteen, jahka kevätpolkaisun sivut taas toimisisivat.
Alla Garmin dataa

 Ja tässä video viimeisen 2minuutin tapahtumiin:
http://1drv.ms/1FsljQn