En ole aikoihin kirjoittanut mitään. Motivaatio on ollut kadoksissa. Oikeastaan Tahkon rinteet ja rinteet tyhjensivät minut niin totaalisesti, ettei urheilu ole ollut millään tasolla mukaansatempaavaa. Toki edelleenkin urheilusta saan semmoista hyvää fiilistä, mutta motivaatio lähteä tekemään jotain on kyllä harvinaisen matalalla.
Viime syksy käytännössä elokuusta vuoden vaihteeseen saakka meni katellessa. En halunnut lähteä lenkille. En halunnut. Uimassa kävin vain pakosta, koska olin ostanut talvella uintikertoja, jotka piti käyttää marraskuun loppuun mennessä. Nekin käynnit olivat pakkopullaa. Ja motivaatiota laski lisää tuo Tuusulan uimahalli. Sen sijaan, että voisit tehdä treeniä, joudut uimaan wannabe-uimareiden kanssa, jotka tulevat nopeiden uimareiden radalle uimaan rintaa ja tukkimaan koko radan. Ja kun väkeä on paljon, ohikaan ei pääse, ellei päädyssä rumasti vaan tuikkaa ohi. Mut se siitä.
Työhommat reissuineen verottivat syksyltä kotiaikaa, jota en sitten halunnut haaskata treenamiseen. En oikeastaan jaksanut pitkän päivän jälkeen vielä lähteä lenkille tai salille. Ei yhtään kiinnostanut. Sen sijaan ahmin Netflixiä, koska se tuntui hyvältä.
Vuoden vaihteen jälkeen aloitin. Otin kamat mukaan töihin ja kävin salilla. En jaksanut mitään, hyvä että osasin edes käyttää salin laitteita. Seuraavana päivänä olin kipeä kaikkialta. Lähdin juoksemaan. Etenin hiljaista 7min/km vauhtia sykkeet punaisella. Ja kahden kilsan jälkeen oli palattava kotiin hädälle.
Motivaatiota ei ollut yhtään, mutta jaksoin juosta ja käydä salilla sentään maaliskuun puoleen väliin sakka. Sitten olikin firman reissu Portugaliin jossa syötiin hyvin. Nälkä ei ollut tämän reissun puheenaihe jopa minullakaan. Sieltä tultiin ja taas oli käynnistymisvaikeuksia. Sitten pitkään olleen lumen takia pyöräilyn aloitus vähän venyi. Kaverit kyllä kävi lenkillä, mutta minä en. En halunnut lähteä kylmään polkemaan ja pelkäämään rengasrikkoja.
Jahka lumet hävisivät, aloin kulkemaan pyörällä töissä. Tässäkään ei ollut motivaatiota lähteä aamulla kylmään, vaan menin julkisilla töihin pyörä mukanani (pyörän kanssa tuliu noudatettua inva-ohjeita, ei ole helppoa heilläkään kulkea. Kokeiltaa joskus) ja iltapäivällä poljin kotiin. Näin sain kevyen startin pyöräilykauteen. Kolmisen viikkoa ehdin kulkea näin, kunnes sitten pitkin lähteä Japaniin lomalle.
2,5 viikko myöhemmin tultiin takaisin Suomeen. Olin mä Japanissa sentään Okinawalla käynyt meressä uimassa kahdesti, ehkä yhteensä 800m. Heti tiistaina paukasin sitten pyörällä töihin. Voi jestas että voi tämmöinen diesel käydä punaisella, ihan kauheeta. Kahdessa viikossa oli pakko saada itsensä johonkin kuosiin, että kehtaa edes kisoihin mennä. Näistä myöhemmin.
Mut lyhykäisyydessään talvi meni motivaatiota etsiskellen. En tosin löytänyt sitä vieläkään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti