torstai 9. kesäkuuta 2011

Pyöräily putsaa mielen ja kehittää uusia ideoita

 Yllätyssatanen


Lauantaina pitimän herätä aamulla aikaisin pyykkivuorolle. Pyykkien loppupuolella tein lounaan ja syötyäni sen aloin miettimään minne poljen. Ajattelin alustavasti kiertää n.80km. Miten kävi?

Ilma oli täydellinen, tuuli ihan kivasti mutta sain väännettyä mielessäni vastatuulen vilvoittavaksi ajoviimaksi. Ajatus toimi. Kiertelin mitä ihmeellisemmin lähiseudun teitä. 70km:n kohdalla tuntui vielä todella hyvälle ja vauhtikin oli ihan kohtalaista. Heti kohta aloinkin jo hyytyä. Jaksoin kämpille asti, jolloin mittarissa oli 95km. Pakko oli muutama kilometri vielä kiertää ja lopulta 102 km oli mittarissa kun seuraavan kerran tulin kotipihaan. Yllätyin miten hyvin jaksoin kiertää kesän toisen satasen. Ja vieläpä alle neljään tuntiin.

Lenkillä en muistaakseni nähnyt mitään mieleenpainuvaa. Mutta olen huomannut miten lenkillä tulee suunniteltua vaikka mitä: pienkuormaajaa, portaatonta vaihteistoa fillariin, viikonloppureissua ja mitä tekisin lottovoitolla. Nämä ajatukset, vaikkakin junnaavat paikallaan, piristävät mieltä ja saa unohtamaan työasiat. Nimenomaan työasiat ja kaikki mitä töissä tapahtuu. Vielä kun on kokematon omassa työssä niin tulee tehtyä munauksia joista sitten kolleegat kuittaavat.

Tiistain kierros

Tiistaina olisi ollut yksi porukkalenkki tarjolla, mutta en jaksanut mennä. Koin että tarvin omaa mietintärauhaa jota saan satulan päällä. Iltaisin sängylläkin voi miettiä, mutta silloin nukahtaminen kärsii. Reilu 60km meni suhteellisen nätisti, vaikkakin tuulta oli. Nyt jopa siihen malliin että se ei enää ollut luonnollista ajoviimaa.

Lenkillä alkoi vaivaamaan ketjuista lähtevä ääni. Vaikka sen voiteli, se äänteli. Vaikka sitä sääti, se äänteli. En keksinyt mitä tekisin.

Tylsyyden täyttäminen

Keskiviikon 46km lenkki oli päähänpisto, en ollut suunnitellut keskiviikolle mitään. Juuri tämä "mitään" taisi johtaa lenkkiin, koska ulkona ilma oli mielettömän hyvä ja sisällä kohtuuttoman kuuma. Aivan, ulkona oli viileämpää, ja ajoviimaa kaipasin kovasti. Kiertelin reilun 20km kunnes pysähdyin soittamaan sihteerille että missä mennään. Jostakin kumman syystä hän koitti soittaa juuri samaan aikaan. Tässä kamppailussa operaattori valitsi sen määräävämmän ja päästi mun soiton läpi. Sovittiin että menen käymään hänellä ja aloin polkemaan vierailulle.

Vierailulla kesti ja pääsin vasta 21 jälkee ajelee kotia kohti. Ilma oli ihan hyvä, ehkä hieman liian viileä noin vähälle vaatetukselle. Eniten häiritsi pensaiden tykönä parveilevat pienet ötökät, joita lensi päin ajolaseja ja kasvoja. Onneksi sentään oli lasit.

1+1+1 = 3
















Eli ihan äsken töistä tullessa vastaan ajoi mies lapsiensa kanssa. Vanhin lapsi, n.4v, ajeli itsenäisesti edellä. Perässä tuli isä pyörällään, johon oli kytketty peräpyörä, jota polki n.4v lapsi. Tähän peräpyörään oli kytketty peräkärry jossa oli yksi lapsi. Yhdistelmä oli ihailtava, että oli pakko katsella kauan taakse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti