lauantai 30. heinäkuuta 2011

Näitä lenkkejä lisää

Aamulla heräsin vähän sekavana klo 9.17. Mieli teki kovasti vielä nukkua, mutta en saanut unta eikä toisaalta huvittanut nousta. Tempasin itseni ylös kuin lehmä maasta ja söin todella hyvän aamupalan. Katsoin vielä koneelta sääennustukset ja mapsista vähän reittiä. Pullot täyteen, vaatteet päälle ja lenkille.

Ilma oli ihan mukavan lämmin, 20-23 astetta ja aurinko paistoi sopivasti kunnes jokin pilvi tuli eteen. Tuuli oli ennustuksen mukaan 4 m/s kaakosta/idästä. Alkumatkan ajoinkin vastatuuleen ja Villähteellä pysähdyin ensimmäisen kerran. Siellä on tänä viikonloppuna heinäpäivät, joten pitihän sitä käydä kattoo kun koko kylä oli grillin parkkipaikalla. Sillä hetkellä tämän kylän tapahtuma näytti lähinnä torikirppikseltä jossa oli musiikkiesityksiä ja poni- sekä koira-ajelua.

Matkalla Villähteelle näin semmoisen näyn, että oksat pois. Vastaan rullaluisteli nainen yleisurheilun kisa-asua muistuttavassa vaatetuksessa, eli lyhyt, pieni toppi ja tiukat, lyhyet trikooshortsit. Eikä se nainen ollut lauta, vaan kohtuu muodokas tapaus. Häntä olis saanut sakottaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. 

Jatkoin matkaani Artjärvelle. Oli tosi kivaa ajella sivumyötäiseen kuullen heinäsirkkojen sirinän sekä renkaiden ja viljan hulinan. 40km kohdalla tunsin kovan kivun, piston, rinnassani. Ei, ei ollut onneksi vielä sydämen puolella, vaan oikealla. Mätkin hetken rintaani ja pysähdyin pysäkille. Ensin luulin että ampiainen pisti, mutta tuo näyttää lähinnä paarman puremalta. Mistä lie paarma äkännyt nousta kyytiin ja pistää.

Ihan Artjärvelle asti en ajanut, koska olisi pitänyt koukata. Mutta ennen kylää ne maalaistalot, kumpuilevat pellot sekä hiljainen ympäristä herätteli ajatuksia ja haaveita asumisesta siellä. Toisaalta, Artjärvi on vähän turhan kaukana Lahdesta, jos täällä olis töissä. Artjärveltä oli tarkoitus jatkaa Orimattilaan, mutta en missään nähnyt kylttiä joten piti ajaa suoraan ja tulin Myrskylään, Uudellemaalle. En ole vielä kertaakaan ajamalla käynyt eri läänin puolella, joten sekin neitsyys tuli rikottua. Myrskylä on ihan kivannäköinen paikka. Sielläki olis mielenkiintoinen asua. Myrskylässä mittariin tuli 60km ja patukansyöntitauko. Huomasin, että Myrskylän kirkko on todella jännä. Se näytti semmoselta neljään suuntaan olevalta siipirakennukselta, eli luultavasti ylhäältä katsottuna se on ristin mallinen. Lisäksi kirkon tyköä oli hienot näkymät järvelle.

Myrskylässä oli viitta Orimattilaan ja käännyin sinne. Kova vastatuuli (lue: ylimääräinen ajoviima) alkoi hidastaa matkantekoa. Sykkeet hakkasivat päälle 150 tasamaalla kohtuu vauhdilla. Onneksi tuli metsää ja alamäkeä jottai palautui.

Orimattilaan tullessa mittari näytti 83km. Tuo väli Myrskylä-Orimattila oli lenkin ikävin pätkä: kova vastatuuli ja kapea tie. Pitääkin miettiä uudelleen miten ajais jos käy etelämpänä ja tulee takaisin ajaen Lahteen. Positiivinen yllätys oli, että Orimattilasta oli hävinnyt kaikki ne lentävät muurahaiset, joita oli tosi paljon reilu viikko sitten keskiviikkona. Orimattilasta ajoin kohti Luhtikylää sivumyötäiseen tuuleen. Vastaan ajoi mies vihreissä vaatteissa ja mustalla Bianchilla. Luhtikylästä jatkoin Herralaan.

Tais olla hieman Herralan jälkeen, kun mittariin pyörähti 100km. Aikaa oli kulunut 3 tuntia ja 50minuuttia. Herralasta lähdin koti Riihimäentietä, joten mutkaa oli tulossa. Riihimäentien pätkä olikin sitten ikävää vastatuulta. Loppumatkallakin tein vielä pienen mutkan ja sama bianchikuski tuli vastaan. Kotipihassa mittari näytti 126km ja aikaa kului 4:54:42. Ihan kiitettävän kauan meni, samoin meni kaloreita: 3524 kcal.

Se, miksi näitä lenkkejä saisi tulla enemmän, on fiilis ja motivaation takia. Koko reissun oli hyvä fiilis ja motivaatiotakin oli paljon. Edes siinä 80km kohdalla en huomannut motivaationpuutetta, jota on ollut melko monesti yli satasta ajaessa. Olen todella tyytyväinen itseeni. Jos vielä huomenna kävis 10km ajamassa niin tämä kuukausi olisi tämän ajokauden runsaskilometrisin kuukausi.

Reitti tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti