tiistai 11. lokakuuta 2011

Taisteluvoitto

Viime viikolla tiistai-iltana (4.10) pieni lasin sirpale painu etukumeista läpi ja puhkaisi ne. Keskiviikkona mietin miten saisin päälykumen paikattua niin, että pystyisin ajamaan 13km matkan takaisin kotiin. Katselin mitä tallista löytyy ja löysin ohutta, kovaa muovia. Vanhasta sisurista leikkasin pienen palasen jolla käärin muovinpalan ja teippasin ne pieneksi paketiksi. Sitten teippasin paikan päälykumen sisäpuolelle reijän kohdalle ja hyvin piti. Ei uusi sisuri puhjennut.

Perjantaina kävin prismasta ostamassa Continental Tourride 700Cx28. Heitin kumin lauantaina paikalleen ja läksin poljeskelemaan. Olin ajanut 15km kun hoksasin, että etukumissa oli selkäheittoa monta milliä, joka aiheutti jumputtavaa matkantekoa. Ajoin 52km:n lenkkini loppuun. Sunnuntaina katselin että ompa hyvä ilma. Ajattelin äkkiä laittaa kumin paremmin paikalleen ja sitten lähteä nauttimaan hienosta syyspäivästä. Ja mitä vielä. Ähelsin ainakin kuusi tuntia sen kumin kanssa jotta sain selkäheiton pois. Nyt siinä on sitten sivuttaisheittoa, mutta eiköhän sen kaa pärjää lumen tuloon asti. Peukalot meinaa olla pikkusen herkkänä kovasta vääntämisestä. Yksi muovinen rengasrauta kului melko muodottomaksi päivän aikana. Illalla pääsin heittämään pienen lenkin klo 18 jälkeen, kun oli jo kylmää, ei aurinko oikein paistanut ja tuuli kohtalaisesti.

Renkaanostoreissulla ostin myös 4x2l packin Pepsi Maxia tarjouksesta. Mietin onneksi etukäteen miten kuskaan sen. Otin parit mustekalat matkaan ja nostin sitten pullot paketissa tarakalle ja laitoin kiinni. Täytyy sanoa että melko paljon vaikutti kaarrekäyttäytymiseen kun tarakalla on tuon verran painoa.

Maanantaina lähdin tyttöystävän tykö pyörällä, vaikka sato ja tuuli. Olin hyvällä tuulella, joten ajattelin ottaa tämän haasteena ja opettavana reissuna. Ja sitähän se oli. Opin, ettei Sigman mittaria kannata laittaa tankoon kiinni ja käyttää sadeviittaa, koska sadeviitta saattaa pyöräyttää mittaria ja se tipahtaa välille. Kiva oli vesisateessa etsiä mittaria lehtien peittämältä pyörätieltä 1km:n matkalla. Mittari löytyi valoristeyksestä ajokaistan vierestä. Toinen opetus oli, että älä käytä reppua jos käytät sadeviittaa. Ja jos käytät reppua, laita se vaikka tarakalle tai vatsan puolelle. Muuten ajelet "hame korvissa" eli viitta nousee selän puolelta niskaan. Varmasti hieno näky. Kolmas opetus: valoa ei ole koskaan liikaa. Lidlistä ostettu pyöränvalo on tehokas, mutta se valo on neliön kokoisella alueella ja hajavaloa on melko vähän. Eiköhän me silti yritetä pärjätä sillä. Jännästi tuo 13km:n matka taittui henkisesti nopeasti. Monesti tuntuu että tylsä reitti ja aikaa kuluu. Nyt meni aikaa paljon, mutta maisemat vaihtuivat silti kivasti eikä kyllästymistä tapahtunut.

Ja, tadaa! Mieleeni juolahti (taas! huoh) uusi idea. Katettu, kolmirenkainen nojapyörä työmatkakäyttöön. Mutta sitten hautasin ajatuksen lähes yhtä nopeasti kun hoksasin minkälaisilla muutoksilla suunnittelemastani tavarafillarista saisi tehtyä toimivan pyörän sadekelille ettei kastuis ihan läpimäräksi.

Tämmöstä tällä kertaa. Täytyy joku päivä kirjoittaa tuote-arvio repusta.

ps. Kilometrikisasta oli tullut uutinen tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Linkki tässä. Kai tässä täytyy olla pikkusen ylpeä itsestään kun poljin lähes kolminkertaisen määrän mitä keskiarvo oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti