Yleisurheilukentällä

Pitää varsin kokeilla tätä bloggaamista puhelimella. Melko jännältä touhulta tää vaikuttaa, kun koko lause ei mahdu näytölle kerralla. Eli pahoitteluni, jos tekstissä on erikoisia sanoja väärässä paikassa. Helsingin EM-kisojen ja tulevan intin kunniaksi piti eilen käydä vierailee yleisurheilukentällä. Helsinkiin asti ei menty, vaan tyydyttiin Radiomäen kenttään. Tyttöystävän kans kokeiltiin vähän pituutta ja tassua paikaltaan. Kentällä käynnillä oli syykin, nimittäin piti kokeilla miten coopper kulkee. Edellinen viikko on ollut urheilemisen ja pyöräilyn kannalta hiljainen joten ennakkoon tiesin, että tiukkaa tulee tekemään. Tassun hyppiminen ennen cooperia ei ole hyvä idea, painetaan se mieleen. Ennätykseni cooperissa on 16 vuotiaana juostu 3220m. Ihan tähän en pääse nykyään, sen tiedän. Painoa on nuista päivistä tullut ainakin 6 kg lisää, eikä se kaikki ole lihasta. Etukäteen asetin tavoitteeksi seitsemän kierrostena eli 2800m. Se olisi tälle kunnolle ja massalle ihan hyvä tavoite. Pari ensimmäistä kierrosta meni ihan hyvin. Sitten alkoi selkä lyömään lukkoon ja etureidet alkoivat kiristää. Kahdeksan viimeistä minuuttia oli tuskaista juoksemista. Lopuksi yllättäen aika loppui kesken ja saldoa kertyi 2650m. Pieni pettymys se oli, mutta oli ihan tiedettävissä, ettei tässä olla nuoruuden iskussa. Suurimpana negatiivisena yllätyksenä tuli tuo selän reagointi ja positiivisena nilkan reagtio. Nimittäin tuo huonompi nilkka ei reagoinut mitenkään. Se ei tullut kipeäksi. Tästä testistä tiedän, miten täytyy jäljellä oleva aika käyttää. Pitää vetää pyörällä kunnon happoreenejä, joissa vedetään henki oikein ahtaalle. Aikaa ei vain ole paljoa, mutta tarpeeksi jotta coopperin tulos paranisi.