Keravan Kevätpolkaisu

Pahoitteluni heti alkuun, että tämän tekstin tuottaminen on viikon myöhässä. Hieman kiirettä on pitänyt ja satulan päällä vietettiin kuluneella viikolla ihan kohtalaisen hyvin aikaa.

Kevätpolkaisu poljettiin 18.5.2014 Talman koululta lähtien ja hieman eri paikkaan päättyen. Matkana oli 90km tai 45km. Itse ajoin pidemmän matkan. Meillä oli melkein koko seura liikenteessä, joten ihan tuntemattomien sekaan ei tarvinnut mennä ajamaan.

Keli oli lähes täydellinen. Lämpöä oli muistaakseni 24, auringossa vielä lämpimämpi. idän ja kaakon suunnasta puhaltanut tuuli tuntui lähes koko matkan vastatuulelta, mutta vilvoitti sopivasti ja vähensi nesteen tarvetta.

Ennen lähtöä mielessäni vielä kummitteli viimekesäinen Satasen kuntoajo, se tunne kun energia loppuu ja lopussa keuhkot loppuu. Lisäksi jännitin, miten palautuisin matkasta ja miten itse matka selvitään. Viime vuonna Satasen Kuntoajon jälkeenhän minulle tuli pieni kuume kolmeksi päiväksi.

Kisapaikka oli n. 6km päässä kotoa, joten sain puhuttua paremman puoliskon ympäri ja menimme kisapaikalle pyörällä. Olimme paikalla tunti ennen lähtöä. Numerolapun hain ennakkoon Keravan Intersportista, joten kisapaikalla ei tarvinnut sitä murehtia. Kuitenkin kävin kisakansliassa sen verran, että otin sieltä proteiinipatukoita, proteiinijuomaa ja keksejä. Tämän pienen, ylimääräisen tankkauksen hoidin 30min ennen lähtöä.

ACT:n kuskit ja sporttipäällikkö ryhmäkuvassa. Kuva: Pauliina Arrenius

Matkaan lähdettiin klo 11. Alun saattoajo kesti n. 3km, mittari näytti melkein kokoajan vähintään 35km/h ja minusta ajoi paljon väkeä ohi. Vauhtini ei riittänyt pääjoukkoon, joten päätin hetken pitää 30-35 vauhdin ja löytää jonku hyvän porukan. Toisin kävi. Jäin yksin. Näin, että edessä saavutan hitaasti porukkaa ja takaa tuli lähes samaa vauhtia porukka. Ajoin 16km yksin, kunnes sain pari henkilö kiinni ja peesailin heitä. 10km sivuvastanen osuus oli vienyt jo voimia kohtalaisesti. Juuri ennenkuin sain nämä pari kiinni, ampiainen sukelsi avoimesta paidan vetoketjusta sisään ja pisti pari kertaa oikeaan kylkeen. Luulin sen olleen numerolapun hakaneulan, mutta hakaneula oli kyllä kiinni.

Ensimmäiset 50m takana.

Ajoimme 4km yhdessä, kunnes takaa tuli juna, jonka naisveturi ilmoitti tämän olevan reilun 30km/h keskivauhtiin tähtäävä porukka, heitä oli viisi. Ensimmäinen kierros olikin jo puolivälissä. Hetken ajoimme 8 hengen ryhmässä, kunnes pari ensimmäistä löytöäni jäivät kyydistä. Taukopaikan kohdalle saavuttaessa olin vetovuorossa ja laput silmillä ajoin paikan ohi. Asiasta tuli melko välittömästi palautetta huumorilla varustettuna.

Näin mentiin ensimmäinen kierros 6 hengen voimin, josta taisi yksi kaartaa jo maaliin. Me muut 5 jatkettiin ajamista. Homma toimi hyvin vielä 60km asti. Sitten taas yksi tipahti. Matkaa jatkettiin neljästään kohti taukopaikkaa. Taukopaikalle tehtiin nopea pitstop juoden nopeasti järjestäjän tarjoamaa vettä ja mehua sekä nappasin yhden banaanin matkaan, jonka söin vauhdissa. Tauolta lähdettyämme liikkeelle yhdellä ryhmäläisellä iski semmoiset hapot jalkoihin, ettei hän vain kertakaikkiaan päässyt vauhtiin. Liikkelle hän kyllä pääsi, mutta ei pysynyt enää meidän vauhdissa.

Lopun matkaa ajoimme nätisti yhdessä, kunnes n. 3km ennen maalia yhdessä mäessä joukon toinen miespuolinen nykäisi pienen eron, jota lähdin ajamaan kiinni. Reidet eivät riittäneet, ja lopulta hän meni menojaan. Maaliintulo oli loivan vastatuulisen mäen päällä metsässä. Maalintulon jälkeen tunsin jotain olkapääni päällä ja raotin hieman hihaa. Sieltähän se viheliäinen ampiainen lähti sitten lentoon ja maalipaikalla kaikki, jotka tämän kuulivat, kauhistelivat pistosta.

Vielä muutama metri maaliin.

Lopullisissa tuloksissa olin 96. ajalla 2:48:25,5. Voittajalle, seurakaverille hävisin 32 minuuttia ja 19 s. Oma tavoite oli näin kesän ekaan starttin ja huonolla kunnolla alittaa 3 tuntia. Viimeisen 20 km olisi voinut yrittää ajaa vähän nopeammin.

Suullinen raportointi kuntoajosta ja fiiliksistä. Kuvassa numera 2 kantava henkilö voitti kuntoajon.

Summa summarum, Kevätpolkaisu oli hyvä tapahtuma, reitti oli aika hyvä lukuunottamatta muutamaa huonompaa pätkää ja tiukkaa shikaania. Kunto on (tai oli) yllättävänkin hyvä tähän aikaan vuodesta, vaikka kaikki kovat vetotreenit (työmatkatempot) on jääny tekemättä ja olen keskittynyt peruskunnon parantamiseen polkien pienemmillä sykkeillä.

Kisan jälkeen on mukava istua alas ja nauttia palautuspatukkaa ja palautussmoothieta.

Lisää aiheesta voi lukea seuramme kuulumisista. Tulokset tässä.

Selkävaivoja

Keravan Kevätpolkaisun jälkeisellä viikolla ajoin liki 12h tuntia ja 293km. Alaselässä alkoi tuntumaan tiistaina pientä kovuutta lihaksessa. Keskiviikosta perjantaihin kipua oli vähän, joka tuntui vain kävellessä. Lauantaina kipu vain yltyi, paikallaan ei voinut pysyä. Sunnuntaina sitten istuttiinkin suurin osa ajasta korkealla keittiönjakkaralla, pyöriteltiin päätä ja katseltii ympärille. Suomen pelin erätauolla erehdyin lattialle makaamaan muka oikaistakseni selkää. En mainannut päästä kivuitta ylös. Maanantaina selkä oli vielä aika paha, mutta selvästi parempaan päin.

Tiistainan meninkin työterveyslääkärille, joka tutki ja sanoi, että selässä näyttää olevan lihaskramppi. Hän määräsi syömään buranaa ja sain reseptin lihasrelaksanttilääkkeisiin, jotka hain apteekista. Tänään keskiviikkona selkä onkin jo varsin hyvä, mutta jumi tuntuu edelleen. Yritän tänään käydä kävelee, jos selkä ja sää antaa myöten. Tarkoitus ja haave olisi, että ensi viikolla pääsisi takaisin pyörän selkään.