perjantai 27. elokuuta 2010

Jokohan helpottaisi?

Aivan mahotonta! Voe mahoton paikka!

Kiirettä on ollut kuin palomiehellä venäjällä. Kokoajan on ollut jotain menoa, tekemistä, huonoja ilmoja, pientä tautia tai jotain muuta harrastusta vakavasti haittaavaa toimintaa. Nyt tosin luulisi hieman helpottavan kun yksi haittatekijä, kesätyöt, ovat kohta ohi. Tarkalleen 5,5 tunnin kuluttua. Kivasti tässä on kesä mennyt töissä, touhutessa ja pyöräilessä. Elokuu jää historiaan kaikkein synkimpänä kuukautena: vain yhden (1) kerran olen käynyt ajolenkillä, olikohan 7. pvä.

Sen jälkeen on ollut Lahden reissua, nuorien reenauttamista, kesän sadon keräilyä ja suunnittelua. Tänää pitää lähtä uudestaan Lahteen ja lauantaina jatkaa Sipooseen ja Helsinkiin. I Sibbo (Sipoossa) on Vattenfall-seuracupin finaali. Jee jee, seuramme, Raahen Vesa, on metsästänyt monta vuotta finaalipaikkaa. Muistaakseni viime vuonna jäi muutamasta pisteestä kiinni paikka joten tänä vuonna oli tosi yritystä. Kyseinen seura on ollut kahdesti finaalissa ennen tätä päivää, vuonna 2001 Lapualla ja 2003 Lohjalla. Olen nyt paikalle lähtevästä seuran porukasta ainoa joka on joskus kilpaillut finaalissa, tai edes ollut paikalla koska kukaan nykyisistä valmentajista, mukaanlukien nuorisopäällikkö, eivät ole olleet finaalissa. Edellisissä finaaleissa olin kilpailemassa, Lapualla P13-sarjassa hyppäsin kolmiloikkaa ja Lohjalla P15-sarjassa heitin kiekkoa. Heitin ennätykseni 43.31 1kg:n kiekolla ja mikä parasta, voitin. Voitto on aina voitto mutta tätä voittoa arvostan vieläkin todella paljon koska kisassa oli koviakin heittäjiä ja vain lajivoittajat palkittiin. Ja kermana kakun päällä, olin seuran ainoa voittaja (pieni itsekehu). Palataanpa maan pinnalle. Eli tämän vuoden finaali on mulle kolmas finaali jossa olen mukana, tällä kertaa valmentajana. Jännittää miten kaksi 15-vuotiasta nuorta hyppää sielä.

Ilahduttavaa nähdä kun valmennettavani ovat parantaneet seiväshyppyään tässä kuukauden aikana kun olen treenauttanut heitä. Lauantaina nähdään mikä on sato, kestääkö hermot, onko tekniikka hukasa ja mistä päin tuulee. Molemmilta voi odottaa omaa ennätystä, tytölle veikkaan jotain 220 kun 11.8 hän hyppäsi ensimmäisen kerran kilpaa ja tuloksen 190. Poika onkin jännä tapaus. Jos tekniikka pysyy kasassa, keskittyminen säilyy ja yks tekniikkavirhe korjaantuu, voidaan odottaa jopa lähemmäs kolmen metrin tulosta. 11.8 hän hyppäsi 230, nyt tuo korkeus on aikalailla läpihuutojuttu.

Lauantaina ikimuistoisen finaalikokemuksen jälkeen ajellaan Helsinkiin katsomaan Suomi-Ruotsi -maaottelua. Toivottavasti ilma ei ole kovinkaan huono.

Ensi viikko on reissua ja menoa täynnä, eikä silloin kerkeä ajamaan. Teemmä tyttöystävän kanssa reissun lappiin, tai no tuohon vähä pohjosemmas. Reitti on alustavana tämmöinen: Raahe-Oulu-Ranua-Posio-Kuusamo-Posio-Rovaniemi-Ylitornio-Haaparanta-Oulu-Raahe. Katsotaan jos reissusta kirjoittaisi jotain tännekkin, vaikkei fillarointiin mitenkään liity. 7.9 alkaa koulu ja siitä eteenpäin on (toivottavasti) aikaa fillaroida. Jos vielä saisi yhden 500km ajettua niin olen tyytyväinen vaikkei tämän vuoden ajomäärätavoite totteudukkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti