Lipat

Edellinen teksti kuukausi sitten keräsi yllättävän paljon lukijoita, liki 250, kun Miragebikes jakoi kirjoitusta.

Oli nätti sunnuntaipäivä ja kun olin yksin kotonakin, minulla oli hyvin aikaa lähteä pienelle pyörälenkille. Edeltävänä päivänä oli tarkoitus mennä, mutta pieni selän niksahtaminen rauhoitti kummasti menohaluja ja jäin kotiin pelaamaan pleikkaa. Tänä aamuna selkä tuntui normaalilta ja ne eiliset liikkeet, joissa selkään sattui, ei sattunut enää.

Lenkille lähtiessä oli taas kaikki vaatteet hukassa, varsinkin housut. Kävin koko kämpän läpi, enkä löytänyt housuja, joita käytin kuukausi sitten. Aikani haeskelin ja löysin vastaavat, mutta ne eivät mahtuneet päälle pitkien kalsareiden kanssa :( Siispä piti tyytyä tuulihousuihin.
Semmonen lenkki. Tuosta Kulloontieltä ylöspäin ajoin pienen pätkän metsässä, joka oli virhe. Mutta kun tien varressa oli hyvännäköinen polku jota pitkin lähdin ajamaan, en voinut kuvitellakkaan kuinka huonoksi se muuttuukaan. Lenkki oli kyllä kaikinpuolin ihan mukava, mutta hyytävä tuuli jostain lounaan suunnasta oli todella ikävä.

Onhan mulla jotain uuttakin. Ostin marraskuun alussa CRC:stä Shimano XT T780 -kombipolkimet. Nämä siitä syystä, että edeltävät Tecoran SPD-polkimet saivat vettä sisäänsä ja toisen polkimen muoviset liukulaakerit ovat väljät joka aiheuttaa vinkumista. Toinen syy oli tuo kombimahdollisuus. Jos nyt sattuu, että talvella heittäytyy ihan hurjaksi niin voi käyttää talvikenkiä lenkillä.

Shimano XT T780

Sitten pieni "Älä osta" -kirjoitus. Ostin Biltemasta arkipyörään ajovaloksi led-taskulampun tuotenumerolla 24900. Tämä on kiinteästi kiinnitettynä pyörään. Alumiinirunkoinen kyllä kiinnittyy kätevästi reikänauhalla etutarakkaan ja takana oleva virtanappi ovat minulle plussaa, mutta patterinkesto on jotain ihan hirveetä.  Entinen sittarista ostettu lamppu pärjäsi samoilla 3x AAA-paristoilla koko talven päivittäisellä 20-30min käytöllä. Tämä pilateeman vitsaus toimii hädin tuskin tuota ilmoitettua 15 tuntia, yksillä paristoilla pärjää just ehkä kuukauden. Halpa ostaa, kallis käyttää, niinkuin monet muutkin halpistavarat. Tuomio: älä osta.

Fiksuja innovaatioita

Pitkin vuotta olen bongaillut erilaisia fiksuja innovaatioita liittyen pyöräilyyn ja nytpä sain idean kasailla mielestäni hyviä juttuja yhteen tekstiin. (Tästä voi tulla pitkä teksti).

The Copenhagen Wheel

Asutko mäkisessä kaupungissa kuten Lahti? Silloin The Copenhagen Wheel voi olla kätevä. Se on takanapa, johon on integroitu vaihteisto, akku, moottori ja erinäköisä sensoreita ja älyä. Tämä projekti on ilmeisesti aloitettu jo 2000-luvun loppupuolella ja nyt yritys on saanut tarpeeksi rahoitusta. Myyntihintoja en löytänyt, mutta The Guardianin tekstissä mainitaan hinnaksi $600.

Kuva: (C) Max Tomasinelli www.nytimes.com

Yritys mainostaa navan olevan helppo ja nopea tapa muuttaa tavallinen pyörä sähköavusteiseksi hybridipyöräksi. Erillistä akkua, ohjausta tai kaapelointeja ei tarvita. Akkua ei tarvitse ladata, koska sähkömoottori regeneroi sähköä jarrutuksissa ja polkemalla taaksepäin, joten toiminta on samantapaista kuin hybridiautoissa. Akkullisella pitäisi kyetä ajamaan 15 mailia eli n. 20km.

(C) inventorspot.com

Pinion P1.18

Seuraavaksi varsin uusi pitkäaikaiseen ja huolettomaan ajoon pätevä saksalainen taidonnäyte Pinion P1.18 runkovaihteisto. Vaihteistosta on tullut tuotantoversio vuonna 2012. Vaihtesto asennetaan runkoon erikseen vaihteistolle tehdylle paikalle keskiölaakerin tilalle. Möhkäle on aika painava, 2,7kg ynnä muut tilpehöörit, mutta ketjuvaihteista laajempi välityssuhdealue, vaivattomuus ja esteettinen ulkonäkö kompensoivat lisäpainoa.

http://www.bongersbikes.nl

http://www.bongersbikes.nl

Pinion on tarkoitettu toisen saksalaisen, Rohloffin kilpailijaksi. Vaihteita Pinionissa on 18, mikä on 4 enemmän kuin Rohloffissa. Ulkonäöllisesti nämä kaksi eroavat paljon toisistaan, Rohloff on napavaihtesto.

Pinionin sisällä on 60ml bioöljyä voitelemassa rattaita, eikä sisään pääse kuraa eikä vettä. Näin vaihteisto kestää pitkään, valmistajan arvion mukaan 60 tkm ja öljynvaihtoväli n. 10tkm /1 vuosi.

enduro-mtb.com

Ehkä suurin hidaste näiden laadukkaiden, yli 10-vaihteisten napa/kotelovaihteiden yleistymiseen on niiden hieno tekniikka ja korkea hinta. www.bongersbikes.nl myy 29" alumiinirunkoista,remmivetoista keskitason maastopyörää Pinionin vaihteilla hintaan 4999€ ja Rohloffin vaihteistolla olevaa pyörää hintaan 4495€.

Lähteenä käytin englannin kielelle käännettyä www.bongersbikes.nl -sivustoa.

Miragebikes Nomad

Nojapyöristä kiinnostuneille on tarjolla suomalaista designia, kun Miragebikes toi oman nojapyöränsä markkinoille. Miragebikesin Nomad on malliston ensimmäinen pyörä, joka tuo paremmin suomalaisille tietoon ketjuttoman pyörän. Nomadissa voimansiirto kammilta takapyörään tapahtuu runkoputken sisäänrakennetulla kardaanilla. Kardaanin molemmissa päissä kulmavaihteet ovat suojattuja, joten kyseessä on varsin huoltovapaa pyörä.

(C) www.miragebikes.com

Nomad on kohtalaisen painava, 21kg, ja kallis 2990€, mikä hieman karsastaa monen ostohaluja. Samalla rahalla ja samaan painoon saisi kaksi hyvää kevyen harrastajan maantiepyörää. Kardaaniveto ei taida olla voimansiirtomenetelmistä kevyimmästä päästä, mutta tässäkin, vaivattomuus on painoa.

(C) recumbentjournal.com

Lähde: www.miragebikes.com

Voyage Cruiser
Voyage Cruiser tarjoaa helppoa ajamista automaattivaihteiden vuoksi. Päällepäin pyörä on ruma kuin saapas, mutta idea ihan hyvä. Tässä pyörässä tietokone laskee nopeudesta ja kadenssista sopivan välityssuhteen ja toteuttaa sen takapyörässä olevalla NuVincin portaattomalla vaihdenavalla.

(C)evelvethebike.com

Cruiserin etupyörän napadynamo generoi tietokoneen tarvitseman energian, joten erillisiä paristoja tai akkuja ei tarvita. Pyörän osat ovat perus markettitasoa, mutta NuVinci, sitä ohjaava äly ja SRAM:n dynamonapa ovat laadukkaampaa kamaa ja muodostavatkin suurimman osan n. $1000 hinnasta.

Lähde: http://evolvethebike.com/our-bikes/

Helios
Helios on  vuonna 2013 Kaliforniassa alkunsa saanut yritys, joka tekee polkupyörän ohjaustankoja lähinnä kaupunkikäyttöön fix- ja normipyöriin. Erikoista ohjaustangoissa on niiden ominaisuudet: 500lm etuvalo, vilkut ja takavalot, Bluetooth-yhteys sekä GPS-paikannus.

(C) ridehelios.com

Ominaisuudet ovat aika vakuuttavat. Valoja ja niiden värejä ja toimintoja ohjataan älypuhelimella. GPS:ää käytetään etäpaikannukseen, joka on kätevä jos/kun pyörä varastetaan. Taaksepäin valaisevat ledit toimivat takavaloina ja käännyttäessä nappia painamalla ne muuttuvat vilkuiksi. Kätevää. Tankoon integroitu valaisin toimii puoliteholla 20h ja täydellä teholla 9h. Väriohjelmia on 9 erilaista.

(C) ridehelios.com

Tankoja on saatavilla rajoitetun ajan hintaan $199. Tuote on mielestäni todella fiksu, mutta jotta ostaisin omaan käyttöön, tangossa pitäisi olla lataus etupyörän dynamosta ja stemmiin voisi sijoittaa nappeja, joilla ohjailla toimintoja. Ja tietysti usb-lataus stemmiin.

Lähde: http://www.ridehelios.com/

Twowheelcool:n tuotteet
Eurobiken kuvia selailessa törmäsin Twowheelcoolin tuotteisiin, joissa on muutama hyvä innovaatio. Esille nostaisin Helmet Light:n ja Dash Phone Mountin.

Twowheelcoolin Facebook-sivuilta

Kypärävalo tulee Euroopassa myyntiin keväällä 2014. Kypärävalo kiinnittyy kypärään kahdella remmillä ja valossa on valot eteen ja taaksepäin. Varsin kätevä kapistus ihmiselle, joka haluaa tulla nähdyksi pimeällä. Kypärävalossa on se hyvä puoli, että esimerkiksi autojen takaa tai aidan takaa tullessa risteykseen pyöräilijä näkyy pimeällä, kun valot liikkuvat korkealla. Suomen tieliikennelaki ei vain taida hyväksyä kypärävaloja ainoiksi valoiksi, muistaakseni valon täytyy olla kiinteästi pyörässä kiinnitettynä.

Twowheelcoolin Facebook-sivuilta

http://www.twowheelcool.com

Puhelinteline on silikoonista valmistettu lisävaruste, joka kiinnittyy takana olevilla henkeleillä tangon ympärille. Valitettavasti teline on vain iPhone 5:lle, joten ihan kaikkia käyttäjiä se ei palvele. Hintana näyttäisi olevan vajaa $40.

Lähde: http://www.twowheelcool.com

Sandwichbike
Ikeaan tottuneena polkupyöräkin voisi olla "kasaa itse kotona" -tyylinen, ekologinen ja erikoinen. Tähän pyrkii Bleijh Industrial design Studion suunnittelema Sandwichbike. Pyörän runko on tehty puusta ja muutamat kriittiset osat ovat metallia. Pyörä toimitetaan paketissa, ja asiakas kasaa rungon kotonaan.

http://www.sandwichbikes.com/products/sandwichbike

Painoa pyörällä on 17kg ja hintaa Euroopassa 799€.
Lähde: http://www.sandwichbikes.com/products/sandwichbike

Sama studio on suunnitellut Giant Downtown, vastineen suomalaiselle Jopolle, tai ehkä enemmänkin Tunturi Chattille.

Se, mikä tässä pyörässä on hauskaa, on tuo ohjaustanko, joka toimii myös lukkona. Siinäpä varastat pyörän ja jätät ohjaustangon pylvääseen kiinni. Tästä pyörästä ei pahemmin löydy tietoa netistä, ilmeisesti tämä on jo vanha juttu.

Lähde: http://www.bleijh.com/en/mobility.html

Tämmöstä näin syksyn pimeisiin iltoihin. Giantin ostoslistaa olen hiljalleen alkanut kehittelemään päässäni, siitä lisää ehkä joskus muulloin.

Ai niin, vielä tähän loppuun kuva kauppareissulta

Hain Lidlistä ruokaa, ostoskassi ei ollut mukana enkä raaskinut ostaa muovikassia. Ratkaisin asian sitomalla isot tavarat tarakalle ja yhden pienemmän tavaran laitoin taskuun. Vieressä seisoskellut mummo ihmetteli kuinka uskallan näin kuljettaa tavaraa ja väitti, että nuo munat tulevat rikkoontumaan. Vajaa pari kilometriä myöhemmin kotona totesin, että mummo oli väärässä, kaikki munat olivat ehjiä.

Pyörällä töihin

Olenkin tainnut aiemmin mainita, että kuljen pyörällä töihin joinakin työpäivinä. Nyt kun kesä muuttui syksyksi ja ilmat epävakaiksi, täytynee alkaa pohtimaan junalippua. Pyörän asema työmatkakulkineena tipahtaa sijalle kolme, kun kesän ajan se on ollut ensisijainen kulkupeli ennen autoa ja junaa. Nyt siis järjestys juna, auto, pyörä. Saatan toki kulkea vielä lokakuussakin pyörällä, jos ilmat ovat suotuista, mutta silloin en saa taloudellista säästöä. Yksi kannustin pyöräilyyn on ollut raha ja säästynyt aika. Käsitellään ensin aika ja  tuota rahapuolta alempana.

Aika

Laskin keväällä, että julkisilla ovelta ovelle työmatkaani kuluu aikaa 51min suuntaansa pyöräilyneen ja kävelyineen. Autolla matkan taittaa 30-50min, riippuen ihan viikonpäivästä. Perjantaisin pääsee nopeiten, hitaiten muina päivinä. Pyörällä meni kesällä parhaimmillaan 55:53, normiajat ovat 60-67min, näihin lisätään vielä suihku n.10min. Eli päivässä käyttämäni aika työmatkaan: juna 1h 42min, auto 1h-1h 40min ja pyörä yhteensä 2h 20min - 2h 34min. Autolla liikkuminen on kaikista stressaavinta ja todennäköisyys onnettomuudelle on suuri. Junalla matkaaminen on tylsää ja vähän stressaavaa, kun on tungosta junissa, mutta onnettomuusriskiä ei käytännössä ole. Pyörä on kaikista stressivapainta loma-aikoihin, mutta stressimittari kohoaa 1%:iin kun koululaiset jne valtaavat kelvit. Pyörän riskit ovat auton ja junan väliltä.

Mutta tärkein pointti työmatkoissa on ollut se hyötyliikunta, joka on yhtälailla lenkkeilyä kuin normi kotoa-kotiin lenkit. Tietysti matka töihinpäin on aina sama, mutta töistä kotiin voi koukata mistä haluaa. Jos käyttäisin päivästäni tuon 1h 40 min kulkemiseen jollakin muulla, se on pois liikunnasta. Työpäivän jälkeen olisin vähän ennen klo 17 kotona, pieni ruokailu, lepo, lenkkivalmistelut ja lenkille. Tähän olisikin kulunut tunti ja siihen päälle parin tunnin lenkki, kello olisi ainakin 20 illalla. Pyörällä töistä tullessa olen kotona matkasta riippuen klo 17:30-19:00, ja pääsen sitten lepäämään. Lenkille lähtö ei kaadu "en mä nyt jaksta tai viiti" -ajatuksiin, koska töistä on vaan pakko päästä kotia. Hyvä kannustin.

Raha

Sitten se lähestulkoon suurin kannustin ajan kanssa: raha.

Kulkuväline	Hinta/pv	Hinta/kk	Yhteensä kk
Juna, lippu 31 vrk	4,4	137
Auto, 5l/100, 1,62€/l	4,86*	106*	201

Tähdellä merkkasin autoilun polttoainekulut ja laskin verot, vakuutukset ja renkaiden kulumiset yhteensä-kenttään. Verot tekevät 7,33€/kk, vakuutukset 66,33€/kk ja renkaat n. 1€/60km. Huoltokuluja ja arvonalenemista en ole laskenut, huoltokulut tekenevät euron päivälle.

No minkä verran pyöräily on säästänyt? Aloin kulkemaan töissä pyörällä 18.4 ja viimeinen ajokerta ennen junalipun ostoa on 17.9.  Alettuani kulkemaan junalippu oli vielä voimassa ja se loppui 23.5. Jatkoin junalippua vielä kymmenellä sarjalipulla. Olen käynyt 49 kertaa pyörällä töissä huhtikuun ja syyskuun välissä ja 34 kertaa toukokuun lopusta syyskuuhun. Työpäiviä tuossa välissä on mun laskujen mukaan 108, joista voi vähentää 5 junapäivää (sarjaliput), 5 etäpäivää ja 13 päivän loman, eli työpäiviä on sitten 85. Näistä pyörällä 34 ja loput 51 autolla.

Autoilun kustannukset (otetaan taulukosta 201/22) ovat 466€. Junalla koko kesä olisi maksanut (3,5*137) 479€. Jos autolla olisin ajanut koko kesän, hintaa olisi tullut 776€. Auto-pyörän sekakäytöllä olen säästänyt pelkkään autokäyttöön nähden 310€. Ihan hyvä säästö, vaikkei tuota rahaa ole missään säästössä. Nuilla rahoilla sai mm. lennot Berliiniin.

Tällä hetkellä kausi 2013 on maksanut 0,46€/km johtuen uuden pyörän investoinneista. Ilman Giantin ostoa kauden hinta olisi 0,11€/km.

ps. kaikki laskelmat ovat suurpiirteisiä, paitsi viimeisen kappaleen kausien hinnat.

edit 15.10.2013: kävin syyskuussa tämän kirjoituksen jälkeen vielä pari kertaa töissä ennen junalipun ostoa. En jaksa laskea mitä se vaikuttaa laskuihin. (36 kertaa pyörällä kesän aikana.)

Uutta pyörää

Kauheen kiireistä on taas ollut nämä pari viikkoa. Palataanpa ajassa vähän taaksepäin.

Parisen viikkoa sitten ostin uuden pyörän. Joo, lupasin itselle, että kun Meridalla tulee 10tkm täyteen, ostan jotain uutta. Näinhän sitten kävi, vaikka olisin halunnut ehkä jahkailla vielä pidempään. Trekin Domane 4.3 tai 4.5 himoitsin, mutta ne oli vielä aika hintavia. Kaveri puhui mut ympäri.

Ostopaikaksi vaihtui Variston Bike Planet ja pyöräksi Giant. Liikkeessä oli yksi kappale mulle sopivan kokoista ja sopivaan hintaan. Malli on TCR Composite 2. Siinä on Ultegran ja 105:n osia sekaisin ja jokunen mikä lie -osa.

Ajoasentoa säätelin iltasella puolisen tuntia ulkona kahden kuusiokoloavaimen kanssa. Asennosta tuli hyvä ja se tuntuu samalta kuin Meridassa. Reilu 40km on pisin lenkki jonka olen ajanut ja tunne ajoasennosta on edelleen hyvä. Isoin ero Meridaan on keveys (3kg kyvyempi) ja kuiturungon tuoma tärinävaimennus.

Huonoja puoliakin olen löytänyt. Ultegran kahvat ovat paksut tangon liityntäkohdasta ja vähän muhkuraiset, joten siitä ei saa semmosta mukavaa otetta kuin Tiagran kahvoista. Tai sitten tämä on vain tottumiskysymys. Toinen huono asia on tanko. Tykkäsin enemmän Meridan tangosta. Se on fiksumman mallinen kun haluaa ajaa alaotteelta ja vaihtaa vaihteita tai jarruttaa. Giantissä siinä kohtaa on tiukka mutka, eikä mun sormet oikein yllä vivuille. Lisäksi, tangonpää tulee 3 cm liikaa takaisinpäin, elikkä kun poljen tangolta ja vaikka käännyn, polvet lyövät tangon päähän.

Oston yhteydessä ostin pari pullotelinettä ja satulalaukun. Mittariksi olen kaavaillut Sigma Rox 9.1:stä. Sitä ei saa Suomesta järkihintaan, joten joudun tilaamaan sen Saksasta kun on taas vähän enemmän rahaa.

Olen kyllä innoissani uudesta pyörästä, mutta nämä kelit vielä innostusta. On niin epävakaista. Saksassa oli unelmakelit lenkkeilylle, palataan siihen myöhemmin. Keväällä kun koeajoin Trekkiä, myyjä sanoi, että osta heti, niin saat ajella kesän uudella pyörällä. En silloin halunnut ostaa, koska halusin ensin päästä tavoitteeseeni ennen uuden ostoa.

Seuraavaksi täytyy keksiä mitä tekis Meridalle. Haluaisin pitää sen, mutta en oikein kestä ajatusta, että se seisois turhana, kuten entinen maastopyöräni teki. Meridasta voisi jalostaa kaupunkipyörän, asentaa leveämmät renkaat, lokarit ja tarakan sekä valot. Mutta kun se on kuitenkin jonkin arvonen rahallisesti ja joku pitkäkyntinen voisi tykätä napata sen. Merida kyllä sopisi hyvin syksyn ja kevään väliselle ajalle, mutta talvella ei varmaan tule paljoa ajeltua, kun pimeä tulee aikaisin ja viikonloppuisin olen aina jossain menossa. Täytyy nyt kuitenkin pitää sitä vielä tämä talvi ja katsoa keväällä maantiekelien alkaessa, että mitä sille tekisi.

Satasen kuntoajo 2013

Elämäni ensimmäinen "fillarikilpailu", vaikkakin ei tässä varsinaisesti kilpailtu. Itse olin kilpailuasenteella, kilpailin itseäni ja kelloa vastaan.

Lauantaina pohdin minkälaisella taktiikalla lähden liikkeelle. Pähkäilin vähän miten ajoitan kolmen energiapatukan syönnin, pysähdynkö 66km kohdalla Pornaisissa, pärjäänkö yhdellä vai kahdella pullolla ja miten jaan vauhdin.

Taktisesti ajattelin, että reilun tunnin kohdalla (n.35-40km) syön ensimmäisen patukan. Toisen ajattelin syödä vajaan parin tunnin (60-65km) ja kolmannen sitten 2,5h ajon jälkeen (n. 85km). Vauhdinjakossa päätin, että roikun 34km/h porukan mukana ainakin 50km asti. Olin kovasti yhden juomapullon kannalla ja ajattelin, että tankkaan pullon joko Sipoossa tai Pornaisissa.

Elin lauantain säästellen keräten energiaa sunnuntaille. En tehnyt mitään urheilullista ja koitin ottaa rennosti. Kuitenkin, illalla alkoi pieni jännitys, sillä nukuin yön tosi huonosti. Sydän hakkasi, hiki virtas eikä unta pahemmin tullut.

Aamulla jouduin heräämään normaalia aikaisemmin, jotta ehdin laittaa pyörän takarenkaan kuntoon. Ongelmana oli sitten liian pieni sisäkumi, 18-25 x700C ei oikein toiminut 28x700C ulkokumin kanssa. Asensin sisäkumiksi sitten 28-36x700c kumin, ja homma toimi.

Kisapaikalla alkoi jännittämään enemmän ja koitin pysyä rauhallisena ja välttää turhaa hötkyilyä. Lopulta lähdön aika koittin klo 11. Ensimmäiset 5km oli saattoajoa. Sen jälkeen kärki lähti ja meidänkin ryhmä paineli 40-50km/h. Lopulta meni alkoi rauhoittumaan. 10km kohdalla jaloissa alkoi tuntua jo pientä happoa, joka hirvitti. Kaveri meinas, että isketään ryhmän kärkeen, mutta sanoin, että en pysty. Hän lähti kärkeen, minä jäin omaan paikkaan.

Sipooseen tullessa nopeusryhmät olivat hahmottuneet aika hyvin ja löysin itselleni hyvän paikan yhden naisen perästä. Muutin tässä vaiheessa taktiikkaani, aloitin ensimmäisen patukan syönnin 20km:n kohdalla, oisko ajettu 40min. Patukan syönti oli vähän vaikeeta, se oli kuivaa, purkkamaista ja kova vauhti sekä mäkiset maastot eivät paljoa helpottaneet syöntiä. Sain ensimmäisen patukan syötyä 30km:n kohdalla loppuun.

Seuraavan patukan syönnin aloitin muistaakseni 40km kohdalla, eli noin 1h 34 min kohdalla. Sen söin hieman nopeammin. Maaston jatkuva mäkisyys oli pieni haaste, koska ylämäessä ei voinut hidastaa ja jäädä edellämenevästä, sillä alamäkeen ero kasvaa nopeasti. Mäet oli pakko iskeä. Tosin, oli monia mäkiä, joihin kärki ei iskenyt, silloin normaalisti vauhtia pitäen edellämenevän sai kiinni.

Alettiin saapumaan Pornaisiin. Olin hyvin porukassa mukana, mutta kylän kohdalla olevassa ylämäessä tapahtui jotain. Nukahin ajatuksissani hetkeksi, ryhmä vetäs väliä 30m ja jäin kokoajan porukasta. Sekunnin tuhannesosassa tein päätöksen, että kurvaan pitstopille. Join mehua, vettä ja vähän suolakurkkua. Kaverini sai minut kiinni juottopisteellä. Hän oli kaatunut edeltäni 30km aiemmin ja jäi köröttelemään taakseni. Lähdimme liikkeelle ja ideana oli ajaa yhdessä, mutta olin hyvissä voimissa ja kolmen tunnin alitus oli mahdollista, joten jätin kaverin. 70km:n kohdalla aloin syömään kolmatta patukkaa.

Sain edeltäni pariskunnan kiinni. He asettuivat peesiini ja 5 km myöhemmin saavutimme vielä yhden miehen, joka ajoi ennen Pornaista samassa ryhmässä kanssani. Vedin letkaa 80km asti, jolloin aloimme pyörittää vuorovetoa. Ajoimme näin 90km asti, kunnes tie kastui ja vauhti alkoi hidastumaan. Tunsin olevani edelleenkin voimissani, vaikka sykkeet oli tapissa. En tykkää peesata ketään vesisateessa tai märällä tiellä, joten katsoin mäen olevan hyvä iskunpaikka ja jätin porukan taakseni. Porukka jäikin aika nopeasti taakseni.

Ajelin kuin reikäpää viimeisen reilun kympin ja vedet join loppuun 97km kohdalla. Mittari näytti 100km ajassa 2:58:05. Matka kuitenkin jatkui ja jatkui, joten mittari näköjään valehtee jonkin verran. Lopulta näin maalialueen reilu 500m ennen maalia ja aloitin loppukirin. Maalissa mittarini näytti 104km ja aikaa 3:05:31. Virallisesti matkaa taisi olla 101km, aikani 3:05:21 ja sijoitus 163. Kaloreita kului sykemittarin mukaan 3750 ja keskisyke 171! Keskinopeus mittarissani taisi olla 33,74km/h ja virallisesti 32 jotain.

Kisasta jäi hyvät fiilikset. Vasemman jalan varpaat alkoivat puutumaan 50km jälkeen, hengitys muuttui aina vain vaikeammaksi 90km jälkeen. Ja nyt seuraavana päivänä pohkeet ovat totaalisen lukossa.

Jostain syystä Sport-tracker ei anna lisätä tähän iframea, joten linkki trakkeriin tässä.

Kuva: suberpolkijat.kuvat.fi

(C) Tomi Ruokola

ps. Miksi mä olen niin nolon näköinen, kypäräkin miten sattuu.

Huima heinäkuu

Heinäkuussa oli lähes kaikki kohdillaan. Ilmat olivat aika hyvät eikä pitkiä taukoja tullut sateen tai muiden menojen takia. Heinäkuussa painelin 15 päivänä 1023km työmatkaa ja muutaman lenkin. Myös kauden eka satanen meni rikki heinäkuussa. Kaikinpuolin mukava kuukausi.

Heinäkuun 7. päivän paikkailla huomasin takarenkaassa n. 5mm halkeuman, josta pullotti epäilyttävä kupla. Kuvittelin, että se oli sisäkumi, mutta ajattelin, että eikai se nyt ole. Reilu 800km tuli ajeltua ennenkuin elokuun 6. päivä vaihdoin takakumin. Aloin asennuksen jälkeen tutkimaan takakumia ja siellähän oli halkeuma läpi asti. Viimeistään nyt olen käyttänyt kaiken tuurini! Uusi takakumi vanha, tuttu ja turvallinen Continental Tourride 28x700C.

Sama kumi; vasemmalla yli 4800 km ajettu takakumi ja oikealla uusi kumi.

Tämä viikko on ollut aika tarkkaa ajojen suunnittelua, sillä sunnuntaina olis tarkoitus osallistua Satasen kuntoajoon. Kaveri sai houkuteltua mukaan, joten pakkohan siihen oli tarttua. Ja vaikka kyseessä on kuntoajo, meidän tavoitteena on alittaa kolme tuntia. Tiukkaa tekee, sillä keskinopeuden pitäisi olla siinä 34-36 km/h:n paikkeilla.

10 000 000 m

Nyt se tuli täyteen. Kymmentätuhatta kilometriä olen ajanut takaa ja pitänyt välitavoitteena. Nyt se toteutui. Tuon Meridan selässä on nyt istuttu 410 tuntia, satulassa alkaa jo olemaan pientä kulumaa ;) Tänää kilometrejä kertyi 93, joista 29 työmatkaa, 18 siirtymää kohtauspaikalle, 40 yhteislenkkiä ja 6 kotimatkaa. Oli nätti päivä, hyvät energiat ja fiilis jonka lisäksi oli mukava nähdä inttikaveria pitkästä aikaa.Energiaa oli ihan liiankin hyvin, olisi voinut kiertää vielä 20km, mutta maltti on valttia.
 
Mullahan oli tavoitteena, että jos 10tkm tulee täyteen tänä kesänä, syksyllä alan kattelee uutta pyörää. Täytyy alkaa tässä suunnittelemaan, ostaisko syksyllä kaverin kautta, vaiko tinkaisko työpaikalta työsuhdefillarin. Kaikki on vielä auki.

Kesän iloja

Kesäkuu tuli ja meni, käteen jäi rusketusrajat ja vähäiset ajokilometrit. Kesäkuun alkuhan oli lämmin, aamusin oli lähes 20 lämmintä kun lähdin polkee töihin ja iltapäivästä oli päälle 25 ja todella aurinkoista. Viikonloppujen hyvät ajoilmat menivät ohi jatkuvan reissaamisen vuoksi ja kesän satanen on vielä rikkomatta. Kesäkuun loppupuolella tulikin sitten parin viikon sadejakso, joka vesitti lenkkeilyä ja työmatkoja. Kilometrit jäivät 607km:iin.

Kesäkuun kohokohta oli viimeinen viikonloppu, jolloin piipahdimme Heinävedellä vuokramökissä. Sen parempaa mökkipaikkaa en ole ikinä nähnyt ja toivon pääseväni sinne joskus uudestaan.

 



Lisää ilonaiheita ovat tuoneet parin ystävän menestymiset yleisurheilukentillä pitkin eurooppaa. Henri Pakisjärvi ja Tuomo "Espoon Borza" Salonen ovat alkaneet vakioitumaan Suomen maajoukkueissa. On ilo seurava heidän menestymistä kun itsellä ei rahkeet riittänyt. Tuomo tempas eilen (4.7) oman uuden ennätyksensä Lausannen miesten 800m:n b-finaalissa voittaen sen ajalla 1.49,82. Go Tuomo ja Henkka!

Monenlaisia ajatuksia olen taas pyöritellyt päässäni viime aikoina. On käynyt mielessä, että jos syksyllä kysyis työpaikalta mahdollisuutta työsuhdefillariin. Ongelmaksi olen kehitellyt työmatkan, joka on talviajoon liian pitkä. Jos matka olis 10km, yrittäisin hankkia talveksi hyvän kulkupelin, jolla kulkea.

Toinen ajatus on ollut jonkinlaisen nojapyörän hankinta kokeilumielessä, mutta rahat eivät vielä riitä. Kolmas, villi ajatus on tandem-pyörä tai -nojapyörä, jotta pääsis sihteerinki kaa liikkeelle. Neljäs ajatus on ollut Nopsan  korvaaminen tavarapyörällä, kuten tämmöisellä Somalla tai Donkyllä. Liikaa ajatuksia taas...

ps. Mieleeni on herännyt ajatuksia pääkaupunkiseudun pyöräteiden kunnosta. Olen pitkään miettinyt miksi ne tiet menevät rikki ja ovat huonossa kunnossa. Onko se
a) halpa työ ja huono suunnittelu
b) isoilla koneilla tehtävät ajot klv:llä vai
c) tehää tahallaan huonoa

ps2. Lumian panoraamatoiminto kutistaa kuvaa melkosen paljon ja jotenki se ei näy oikein tässä sivulla. Klikkaamalla aukeaa oikea kuva.

Toukokuu

Toukokuu oli kyllä kohtalaisen hyvä mun mielestä. Lämmöt nousi hiljalleen, aurinko alkoi paistamaan ja koivuihin tuli lehti. Toukokuussa tuli liikuttua Meridalla 18 päivänä, eli yli puolet kuusta pyörällä. Lähinnä kaikki kuun kilometrit on tullu väliltä koti - työpaikka -koti. Eli en ole erikseen pahemmin heittänyt lenkkiä, taulukkoa katsoessa huomaan, että vain neljä hupilenkkiä tullut ajettua, loput ovat työmatkoja ja niihin sisältyneitä mutkia. Ja edelleenkin puuttuu tämän vuoden satasen lenkki.

Toukokuussa kertyi kilometrejä kivasti 992km, tonnin rajapyykki lähenee. En ole ikinä ajanut kuukauden aikana näin paljoa ja huhtikuuhun verrattuna kilometrit yli tuplaantuivat.

Työmatkasta vielä, parhaimmillaan olen nyt ajanut matkan aikaan 59:09 muistaakseni, joka tekee reilua 29km/h keskinopeutta. Näin keskiviikon-torstain paikkeilla huomaa että alkuviikon revittelyt tuntuvat. Lihakset alkavat olemaan kipeinä ja hapot iskevät nopeasti. Onneksi tulee viikonloppu ja pääsee muutamaksi päiväksi lepäämään.

ps. huomenna lennetään ouluun :)

Kesäisiä kuulumisia

Lumet poissa -check
Hiekka poissa -check
Vuorokausi plussan puolella -check
Katutyömaat -check

Kesä on tullut. Kovasti tätä olen odottanut heti viime kesästä lähtien, kun mun kesä loppui jo heinäkuussa. Ja hyvin tämä kesä on lähtenyt käyntiin, 900km on tullut kilometrejä. Lupailin itselleni, että jos juhannukseen mennessä on tullut 8500km, alan katselee uutta runkoa. Matkaa tähän tavoitteeseen on 170km :D Toisaalta, olen myös miettinyt kaluston laajentamista Trek Domanella. Lauantaina ajattelin käydä koeajaan ja jos syksyyn mennessä on 10 tkm, voisin alkaa harkitsemaan ko. sarjan fillaria.

Työmatkat ovat noin 30km suuntaansa. Töihin päin yritän tulla lyhintä reittiä kovalla sykkeella, mutta töistä kotia yritän tehdä jonkin pienen mutkan, jos aika sallii. Jos ei salli, ajelen Tuusulanväylän kautta, jotta olis vähä erilaiset maisemat ja siellä on pari hyvää treenimäkeä.

Pikkuhiljaa tulee tutuksi nämä pääkaupunkiseudun alueet ja tiet, osaan jo vähän miettiä mistä ajais työmatkan tänään jne. Ja kun tulee tiet tutuiksi, vauhdit kasvavat. Aluksi taisin kihnutella n. 24 km/h keskinopeudella töihin, tänään ajoinkin 27,2km/h mittarin mukaan ja tein työmatka-aikaennätykseni 1h 2 min. Olisi mukava, jos tuon saisi viilattua sinne 50-55min tuntumaan, sitten en häviäis nopeimmalle junayhteydelle kuin reilu 20min ja hitaamman kanssa oltais aika samoissa.

Eilen piti tehdä vähän huoltoja, kun edellisestä huollosta on jo tullut kilometrejä yli 500. Eilisen työmatkan aikana alkoi kuulumaan erikoista kitinää ja yritin selvitellä äänen aiheuttajaa. Otin ketjun pois ja putsasin kevyesti, toisen kammen käytin irti mut eipä sielläkään ollut mitään erikoista. Lopulta kiristin eturieskojen pultit ja toivoin jospa se ääni loppuis. Eihän se loppunut. Nyt sit täytyy seurailla ja odotella milloin leikkaa kiinni. Lokarit heitin pois samaan syssyyn, turhaampa niitä kantaa mukana. Tänään sit osuikin pieni sadekuuro kohdalle töihin tullessa :D

Tavara kulkee

Maaliskuun alkupuolella sain postissa tilaamani etutarakan. Tilasin kyseisen tarakan Helsinkin Urheiluvälinehuollosta. Olen tässä käyttänyt tarakkaa aika ahkerasti, lähes joka päivä kuljetan tarakalla jotain tavaraa. Viimeksi eilen kuljetin pari kauppakassia, joilla oli ihan kiitettävästi painoa. Pidän tarakassa vakituistaan kahta "mustakalaa", jolla saan kuljetettua lähes kaiken tarpeellisen. Ennen en kuljettanut mustekalojakaan mukana, mutta nyt on ollut niille hyvä paikka etutarakassa ja niiden käyttö on nopeaa.

Olen havainnut etutarakan niin hyväksi, että mietin, miksi tätä ei ole tullut aikaisemmin ostettua. Nyt tarakalle voi laittaa esim kassin sitomatta sitä, kun sen näkee kokoajan. Samoin isommat tavarat kulkevat paremmin edessä kuin takana ja pyörän päälle on helpompi nousta. Ohjaustuntuma säilyy parempana, kun tavara on keskellä edessä, eikä roiku tangosta. Tietysti lisämassa käännyttäessä tuntuu, mutta siihen tottuu nopeasti.

Kodin ykkösen paketti oli vähä haasteellinen, kun paketti oli toispainoinen ja iso. Kuitenkin sain sen pysymään kahdella (äärimmilleen venytetyllä) mustekalalla kotia asti. Ylikuormaa taisi vähän olla, etutarakalle on speksattu 10kg painoraja.

Kevätlenkkeilyä

Pikkuhiljaa tien pinnat alkavat olemaan ajettavassa kunnossa, loska hävinnyt lähes kokonaan ja pinnat kuivumaan. On hyvä aika aloittaa auringosta nauttiminen muutamalla lenkillä.

Viikko ennen pääsiäistä tempasin lauantaina ja sunnuntaina lenkit. Molemmille lenkeille osu aika paljon loskasta ja liukastasta pätkää. Näissä tuli selkä kipeeksi, kädet puutuivat ja energiat loppuivat.



Lumian sports-tracker ei tykännyt, kun otin yhden kuvan, enkä tarkistanut trackerin toimintaa. Ja tämähän tapahtui, tottakai, 1km päässä kotoa. Seuraavana kerran vilkaisin puhelinta paikantaakseni itseni ja huomasin, että ST oli kaatunut.

Sunnuntain lenkki oli lähestulkoon samanlainen, ajoin vain lähemmäs Helsinkiä ja koukkasin takaisin. Syynä tähän on se, että yritän löytää hyvän reitin kotoa työpaikalla. Vielä en ole päässyt ovelta ovelle.


Pääsiäisen vietin kotiseudulla hiihdelle pari lenkkiä uusilla suksilla. Oli kyllä hienot kelit hiihtää.

Kuluneen viikon keskiviikkona 3.4 kävin heittää kierroksen Tuusulanjärven ympäri. Vaikka tämä oli ensimmäinen täysi kierros, musta tuntuu, että en tule kiertämään ko reittiä montaakaan kertaa. Reitillä on huonosti toteutetut pyörätiet, autoja menee koko matkan rinnalla eikä maisematkaan ole kovinkaan hääppösiä.


Tänään olisi taas tarkoitus käydä lenkillä. Nyt näyttää siltä, että sunnuntaina taidan vaihtaa kesäkumit alle. Täytyy tänään käydä kartoittamassa jotain uusia teitä, jos vaikka suuntais itään päin.

Kuvien siirto

Olen nyt alkanut siirtämään kuvia pois Picasasta, koska sen kuvanjakopalvelut ovat menneet huonompaan suuntaan mielestäni. Ennen pystyi hyvin hallitsee kuvien näkyvyyttä, nyt ei oikein kun kuvat ovat osa Google+:aa. Senpä vuoksi siirrän kuvat Skydriveen, enkä tiedä, jaksanko muuttaa blogissa olevien kuvien osoitteet skydriveen. Katsotaan nyt.

Vielä lopuksi pari sanaa Goexposta. Tänä vuonna ne messut olivat niin ilmanaikoiset, että ihan jäi paha maku suuhun.

"Farmarin" hankinta

Fillarin varustamista voi verrata auton varustelistan ruksittamiseen sillä erolla, että fillariin voidaan hankkia helposti jälkeenpäin itselle sopivat varusteet. Näinpä pitkän jahkailun, suunnittelun, ideoinnin ja päätöksien lopputuloksena ensin ostin heräteostoksena etutarakan ja taakse laukun. Tätä kuljetuskapasiteetin lisäämistä vois kuvailla vaihtamalla viistoperäisen auton farmariin. Fillarin "tavaratila" on nyt lisääntynyt kivasti.

Etutarakan tilasin Helsingin Urheiluvälinehuollon nettikaupasta, josta tarakka tuli ilman postikuluja ja maksoi vain kolmisenkymppiä. Halpa hinta verrattuna mitä Pelagolla tai ulkomailla maksais. Toisaalta, ulkonäkö on muissa ehkä rahtusen parempi mitä tässä mun ostamassa, mutta näillä mennään.

Tarakka on juuri haettu lähipostista

Tältä se nyt näyttää asennettuna

Eilen kävin töistä tullessa pyörähtää kaupassa ja Lundbergin fillariliikkeessä. Kauppakassin sijoitin etutarakalle ja yhdellä mustekalalla kiinni. Edessä olevaa painoa ei huomannut ajaessa eikä kääntäessä. Mutta jos kassi olisi roikkinut tangosta, sen olisi huomannut. Miksihän en ostanut tätä aiemmin? Syynä ilmeisesti on ollut "opiskelija" ja "pa".

Kun etutarakkaa katsoo, tuntuis että sen kantavuus olisi aika paljon, mutta se on 10kg, sama kuin takana olevassa Bilteman tarakassa. Etutarakan materiaali on ilmeisesti alumiinia ja putket ovat n. 15mm ja 20mm paksuja. Asennus onnistui näppärästi ilman ohjeitakin (joita ei edes toimitettu mukana). Pari pientä 4mm pulttia piti ottaa omasta miljoonalokerikosta, jotta sai tarakan päätyraudan kiinnitettyä.

Kuvasta näkyy, että tarakalle istuu kivasti pari kauppakassia, jos ne saa kunnolla kiinni. Tuo yksi mustekala piti hyvin kiinni tuon kassin, jossa oli jääteetä, muroja, teetä, kermaviiliä ja raejuustoa. Nyt vaan toivotaan, että tulis jotain pientä kivaa kuljetettavaa tarakalle :)

Toinen ostos antaa ehkä pienen viherpiipertäjän leiman, sillä kyseinen ostos on Globe Hopen pyörälaukku, joka on tehty Helsingin Olympiastadion kuvioidusta remonttipressusta. Olihan tämä laukku aika kallis, lähes samoissa hinnoistta Ortliebin laukkujen kanssa eikä toteutus oli ihan sieltä "vuosien kehitystyön tulos"-luokasta, mutta ihan välttävä tämmöiseen yleiseen pyörimiseen. Laukku herättää huomiota, ainakin junassa huomasin muutaman ihmisen kulmakarvojen nousevan nähtyään laukun.

Laukku tuntuu tosi jämäkältä ja uskompa, että kestää hyvin kuormaa, jos koukut eivät anna periksi. Kiinintyskoukkuja olen joutunut hieman tiukentamaan, jotta laukku nappais paremmin kiinni tarakasta. Olkaremmin on kyllä tosi kätevä ja olen kiinnittänyt laukun tarakkaan kietomalla olkahihnan kiinni tarakkaan.

Tänää täytyy laittaa kamera iskukuntoon, huomenna menen käymään fillarimessuilla vuoden tauon jälkeen. Samalla voisi käydä katsomassa onko kameramessuilla tarjolla vaikka uutta putkea.

Elämän pyörä pyörii ja maisemat vaihtuu

Tervehdys.

Sanotaanko nyt näin, että olen odottanut kesää viime elokuusta lähtien, kun missasin hyviä fillarilenkkikelejä makaamalla puun juurella ja suorittaen varusmiespalvelusta. Lisäksi tuolloin oli tiedossa, että muutetaan tyttöystävän kanssa yhteen. Aika ja paikka olivat tosin vielä auki. Nekin selvisivät intin loppumisen jälkeen, kun sain töitä pääkaupunkiseudulta ja meidän piti muuttaa lähemmäs työtä.

Näinpä me sitten raahattiin maallisen omaisuutemme Keravalle. Kämppä on hieno ja muuttuu päivä päivältä hienommaksi ja ympäristö on mukavanoloista. Nyt astuu esiin se kesän odottaminen. Olen katsellut karttoja ja täällä on ihan mielettämästi uusia, kivoja teitä ja kaupunkeja ja kyliä, joihin täytyy kesällä tutustua pyöräilemällä. Lisäksi työmatka on n. 30km, jonka voi taittaa kesällä polkien. Ja anoppilaanki pääsee pyörällä kivasti. Ainakin mä menen, tyttöystävä taitaa mennä junalla tai autolla.

Kerava näyttää kartalla paremmalta paikalta kuin Lahti, koska:
- Täällä ei ole järveä rajoittamassa kierrosta ja sopiva pikalenkki tulee jo kun käy heittää kierroksen Tuusulanjärven ympäri.
- Täällä on vain yksi valtatie ja paljon pienempiä teitä
- Hienoihin kaupunkeihin on huomattavasti lyhyempi matka kuin Lahdesta

Lisäksi Keravan kaupunkikuva ja olosuhteet näyttää tukevan pyöräilyä. Tämä on aika tasainen kaupunki, täällä on (ainakin talvella) ihan hyvässä kunnossa olevat kelvit ja rautatieaseman pyöräparkkeja on vähintääkin tarpeeksi, kuhan ne pidettäisiin kunnossa.

Innolla odotan kesää ja uusia maisemia, tätä olen kaivannutkin :)

Nastat renkaat

Investoin reipas viikko sitten Kärkkäiseltä Kenda Klondike -nastarenkaat. Heitin ne fillariin ja odottelin lenkkikipinää. 15.1 kipinä sitten iski ja lähdin pienelle lenkille. Kyllä tuntui erikoiselta ajella Meridalla talvella ja varsinkin etupainoisuus aiheutti kokoajan semmosta "eturengas karkaa" tunnetta. Pian kuitenkin totuin siihen ja seuraavaksi yllätyin miten kivasti pyörä kulki.


Tämmöinen lenkki siitä sitten tuli. Pyörällä uusi tienpätkä oli Nostavalta Ala-Okeroistentielle. Tämä pätkähän me marssittiin intissä pimeällä, mutta halusin käydä tarkistaa maisemat päivänvalossa. Aika tylsää seutua, aika paljon omakotitaloja ja vielä enemmän mäkiä. Siis ihan oikeasti oli jyrkkiä ja jäisiä mäkiä. Onneksi niistä pääs kivasti maltilla. Ylämäessä jäälläkin huomasin miten hyvä pito nastarenkaissa on. Jos nousi tangolle, perä keveni ja silloin alkoi joka polkaisulla sutimaan. Muutenkin nastat tarjosivat yllättävän hyvää pitoa.

Varpaathan tuolla meinas paleltua, tai no vähä paleltukin. Pitää keksiä miten tarkenis paremmin, tuolla lenkillä oli 8 astetta pakkasta. Tunnin verran selvisin, sitten alkoi paleltuminen koskemaan.

Tästä on kiva lähteä kesää kohti. Muutamat tämmöset lenkit niin lihakset ovat sitten tottuneita kun tiet sulaa ja pääsee ajelee pidempiä lenkkejä.

Intti osa 11: se klassinen: TJ0!

Nolla napsahti!
TJ0!
Aamuja!
Reserviin!

Ja mitä näitä nyt onkaan, mä oon nyt KOTONA. Aamun herätys oli hyvä, mut sit aamupalan jälkeen tunnelma lasahti, kun yliluutnantti ilmoitti, että eilen tapahtui pahoinpitely, jossa oli osallisena joku räjähdejoukkueesta. Koko päivä jännättiin miten tässä nyt käy, mut onneksi uhrilla ei ollut mitään vaatimuksia. Mies oli kuuleman mukaan saanu vaa osumaa kädestä ja nokasta alko vuotaa verta.

Päivä on ollut varsin leppoisa, suurin osa alotti heti pois päästyään, mm meidän johtajat oli lähi-nesteellä vetämässä kaljaa ulkona heti poispäästyään. Mun tykänä tuli käymää pari inttikaveria, joiden kaa rupateltiin kaikennäköistä ja kuunneltiin musiikkia. Sit jäbät lähti ja jäin odottelee iltaa. Päivän suunnitelmissa olis illallistaminen tyttöystävän kaa ja armotonta bilettämistä inttikavereiden kaa.

Intisä jäi tosi hyvät fiilikset loppupeleissä. En mä koennu mitään hajottavaksi enkä hajonu kertaakaan. Kiva kun sai uusia kavereita täältä ja hyviä muistoja ja fiiliksiä. Olen iloinen, olen onnellinen. RK vm 1989 nro 637561 jäi sinne varastoon, mä meen kotiin.

Kiitän, kuitan, kumarran ja fiilistelen.