Lipat

Edellinen teksti kuukausi sitten keräsi yllättävän paljon lukijoita, liki 250, kun Miragebikes jakoi kirjoitusta.

Oli nätti sunnuntaipäivä ja kun olin yksin kotonakin, minulla oli hyvin aikaa lähteä pienelle pyörälenkille. Edeltävänä päivänä oli tarkoitus mennä, mutta pieni selän niksahtaminen rauhoitti kummasti menohaluja ja jäin kotiin pelaamaan pleikkaa. Tänä aamuna selkä tuntui normaalilta ja ne eiliset liikkeet, joissa selkään sattui, ei sattunut enää.

Lenkille lähtiessä oli taas kaikki vaatteet hukassa, varsinkin housut. Kävin koko kämpän läpi, enkä löytänyt housuja, joita käytin kuukausi sitten. Aikani haeskelin ja löysin vastaavat, mutta ne eivät mahtuneet päälle pitkien kalsareiden kanssa :( Siispä piti tyytyä tuulihousuihin.
Semmonen lenkki. Tuosta Kulloontieltä ylöspäin ajoin pienen pätkän metsässä, joka oli virhe. Mutta kun tien varressa oli hyvännäköinen polku jota pitkin lähdin ajamaan, en voinut kuvitellakkaan kuinka huonoksi se muuttuukaan. Lenkki oli kyllä kaikinpuolin ihan mukava, mutta hyytävä tuuli jostain lounaan suunnasta oli todella ikävä.

Onhan mulla jotain uuttakin. Ostin marraskuun alussa CRC:stä Shimano XT T780 -kombipolkimet. Nämä siitä syystä, että edeltävät Tecoran SPD-polkimet saivat vettä sisäänsä ja toisen polkimen muoviset liukulaakerit ovat väljät joka aiheuttaa vinkumista. Toinen syy oli tuo kombimahdollisuus. Jos nyt sattuu, että talvella heittäytyy ihan hurjaksi niin voi käyttää talvikenkiä lenkillä.

Shimano XT T780

Sitten pieni "Älä osta" -kirjoitus. Ostin Biltemasta arkipyörään ajovaloksi led-taskulampun tuotenumerolla 24900. Tämä on kiinteästi kiinnitettynä pyörään. Alumiinirunkoinen kyllä kiinnittyy kätevästi reikänauhalla etutarakkaan ja takana oleva virtanappi ovat minulle plussaa, mutta patterinkesto on jotain ihan hirveetä.  Entinen sittarista ostettu lamppu pärjäsi samoilla 3x AAA-paristoilla koko talven päivittäisellä 20-30min käytöllä. Tämä pilateeman vitsaus toimii hädin tuskin tuota ilmoitettua 15 tuntia, yksillä paristoilla pärjää just ehkä kuukauden. Halpa ostaa, kallis käyttää, niinkuin monet muutkin halpistavarat. Tuomio: älä osta.

10 000 000 m

Nyt se tuli täyteen. Kymmentätuhatta kilometriä olen ajanut takaa ja pitänyt välitavoitteena. Nyt se toteutui. Tuon Meridan selässä on nyt istuttu 410 tuntia, satulassa alkaa jo olemaan pientä kulumaa ;) Tänää kilometrejä kertyi 93, joista 29 työmatkaa, 18 siirtymää kohtauspaikalle, 40 yhteislenkkiä ja 6 kotimatkaa. Oli nätti päivä, hyvät energiat ja fiilis jonka lisäksi oli mukava nähdä inttikaveria pitkästä aikaa.Energiaa oli ihan liiankin hyvin, olisi voinut kiertää vielä 20km, mutta maltti on valttia.
 
Mullahan oli tavoitteena, että jos 10tkm tulee täyteen tänä kesänä, syksyllä alan kattelee uutta pyörää. Täytyy alkaa tässä suunnittelemaan, ostaisko syksyllä kaverin kautta, vaiko tinkaisko työpaikalta työsuhdefillarin. Kaikki on vielä auki.

Kevätlenkkeilyä

Pikkuhiljaa tien pinnat alkavat olemaan ajettavassa kunnossa, loska hävinnyt lähes kokonaan ja pinnat kuivumaan. On hyvä aika aloittaa auringosta nauttiminen muutamalla lenkillä.

Viikko ennen pääsiäistä tempasin lauantaina ja sunnuntaina lenkit. Molemmille lenkeille osu aika paljon loskasta ja liukastasta pätkää. Näissä tuli selkä kipeeksi, kädet puutuivat ja energiat loppuivat.



Lumian sports-tracker ei tykännyt, kun otin yhden kuvan, enkä tarkistanut trackerin toimintaa. Ja tämähän tapahtui, tottakai, 1km päässä kotoa. Seuraavana kerran vilkaisin puhelinta paikantaakseni itseni ja huomasin, että ST oli kaatunut.

Sunnuntain lenkki oli lähestulkoon samanlainen, ajoin vain lähemmäs Helsinkiä ja koukkasin takaisin. Syynä tähän on se, että yritän löytää hyvän reitin kotoa työpaikalla. Vielä en ole päässyt ovelta ovelle.


Pääsiäisen vietin kotiseudulla hiihdelle pari lenkkiä uusilla suksilla. Oli kyllä hienot kelit hiihtää.

Kuluneen viikon keskiviikkona 3.4 kävin heittää kierroksen Tuusulanjärven ympäri. Vaikka tämä oli ensimmäinen täysi kierros, musta tuntuu, että en tule kiertämään ko reittiä montaakaan kertaa. Reitillä on huonosti toteutetut pyörätiet, autoja menee koko matkan rinnalla eikä maisematkaan ole kovinkaan hääppösiä.


Tänään olisi taas tarkoitus käydä lenkillä. Nyt näyttää siltä, että sunnuntaina taidan vaihtaa kesäkumit alle. Täytyy tänään käydä kartoittamassa jotain uusia teitä, jos vaikka suuntais itään päin.

Auringonottoreissu Helsinkiin

Maanantai-iltana katselin sääennusteita ja mietin mikä päivä lähtisin Helsinkiin. Päätös lähdöstä meni tiistai-aamuun, ja aamulla ysiltä oli lähtöpäätös tehty. Oli kiire keretä 10:17 lähtevään junaan. Pakkasin kamat ja lähdin asemalle. Päämääränä oli Pasila, josta ajaisin Finlandia-talon nurkille, sieltä Baanaa pitkin rannikolle ja kiertelisin Helsingissä. Tavoitteena oli ajaa n. 40km kaupungissa hitaasti, sitten 100km Lahteen, eli 140km oli tavoite. Varusteina mulla oli hiihtovyö, jossa kaksi taskua ja pullotasku. Pullotaskuun pakkasin kaksi Savotan 0,5l vesipussia vedellä täytettynä. Oikeanpuoleiseen taskuun laitoin tuuliliivin, kännykän ja kännykkäpussin, joka toimi lompakkona. Vasempaan taskuun laitoin kartan, monitoimityökalun ja avaimet. Pyörän ohjaustangon juureen kiersin vaijerilukon ja satulalaukkuun laitoin paikkavärkit sekä kaksi energiapatukkaa. Luonnollisesti runkotelineissä oli pari pulloa. Pasilaan tultiin kivasti ja sieltä lähdin polkemaan Töölönöahden länsipuolta Olympiastadionin kautta. Hieman ennen stadionia ajoin huolimattomasti valtavan lasisirpalekasan yli, mutta onneksi ei tullut rengasrikkoja. Pääsin Finlandiatalolle ja sitten pitikin jo katsoa karttaa. Hieman kiertelin ja löysin mielettömän hienon puiston, josta Baana aukesi.

 Hurrasin itsekseni ja pysähdyin käynnistämään Sports trackerin ja jatkoin ajamista Baanaan. Baana näytti todella hienolta ja pikaisesti katsottuna hyvin toteutetulta. Työt olivat vielä kesken, sillä Baanaan tehdään ramppeja ja liittymisportaikkoja, joita vielä rakennettiin.

Baana on aika lyhyt, vain pari kilometriä, mutta oikaisee paljon Töölöstä Ruoholahden reunoille. Baanan loppupäästä ei ollut pitkästi Verkkokauppa.comiin, mutta jätin tälläkertaa väliin. Ajelin muiden pyöräilijöiden perässä rannikkoa pitkin itään päin. Sieltähän löyty hienoja ulkoilureittejä ja hyviä auringonottopaikkoja kalliosta. Rannan lähettyville oli rakennettu hienoja kerrostaloja. Osasin jo kuvitella itseni asumaan ko. taloissa. Taitavat olla ehkä ainoita paikkoja Helsingissä, jossa voisin asua.

Ajelin rantaa pitkin hiekkatietä kunnes törmäsin mieheen joka hääräsi pyöränsä kanssa. Ensin ajoin ohi, mutta päätin kääntyä takaisin ja mennä auttamaan. Miehen hybridistä oli etulokarin pultti irronnut. Mies löysi pultin ja mutterin maasta, mutta ei saanut omilla työkaluilla pulttia kireelle. Miehellä oli ruuvimeisseli ja mulla monitoimityökalu. Hetkessä pultti oli kirrattu ja mies tyytyväinen. Siinä juteltiin Ranskan ja Italian ympäriajosta. Mies mainitsi, että on pohjois-Italiasta jostakin pienestä kylästä. Kuulemma monena vuonna Giron joku vuoristoetappi on loppunut hänen ikkunan alle. Mies puhui todella hyvää suomea, josta päättelin että hän on asunut kauan Suomessa. Kaivoin kartan ja kyselin hieman vinkkejä häneltä.

Reitiltä löyty kivoja kallioita, joita ajelin Meridalla ja myös kivoja taloja. Yllä keltanen talo piti kuvata valon takia, mutta seki meni pilalle puhelimen kameran takia. Silmin näin pientä dramatiikkaa kuvassa kun aurinko paistoi keltaiseen taloon kirkkaasti ja taustalla pilvet olivat tummat ja uhkaavan näköiset. 

Kiersin Kaivopuiston reunoja pitkin Kauppatorille, jossa oli hulinaa. Jalkauduin ja aloin katselemaan lättypaikkaa, mutta joka paikka oli niin täynnä, etten kehdannut jäädä. Jatkoin matkaa kiertäen Katajanokan, jossa kävin ilmais-wc:ssä. Jatkoin Merihaan kautta Sörnäisiin, josta aloin seuraamaan Itäväylää kohti Itistä. Itäkeskuksen ohi ajoin ja seikkailin asuinalueella, ennenkuin löysin takaisin reitille. Pysähdyin Linnavuorentien Teboilille syömään Kotipizzaa. Listalta valitsin pekoni-kananmuna-sipuli-pizzan. Join litran vettä, täytin vesivarastot ja matka jatkui.

Suurempi ajovirhe tapahtui, kun en ajanutkaan kehä 1:n vartta Tuusulanväylälle, vaan rohkesti kiersin kehä 3:n kautta. Siitä tulikin lisämatkaa melko paljon mutta kiva maalaismaisema korvasi ylimääräiset kilometrit. Kun aloin lähestyy Lahdentietä, ajoin jonkin kalliinnäköisen asuinalueen läpi. Ne talot olivat -huhhuh- melkosia. Niissä silmä lepäsi. Jatkoin Lahdentietä ja käännyin Koivukylänväylälle. Koivukylänväylää pitkin pääsin Tuusulanväylälle, jota ei tietenkään saanut ajaa pyörällä. Heitin pienen mutkan, kunnes totesin, että täytyy ajaa Tuusulantietä. Sitä päästelin Tuusulaan, josta lähdin kiertämään Tuusulajärven länsipuolta Järvenpäähän, jossa pysähdyin kauppaan.

Tuusulajärven kierros on paikallisille legendaarinen reitti, jota mä en oppinu arvostamaan. Huonosti merkattua tietä, klv hyppää yhtäkkiä toiselle puolelle tietä, kapea reitti ja reitti kiersi kaukaa järven. Odotin jotain parempaa. Pysähdyin reitin varrelle kuntovihkon kohdalla syömään energiapatukat ja istumaan hetkeksi.  Järvenpäässä pysähdyin k-supermarketista ostamaan jäätelön ja pari trippiä. Siitä poljin Mäntsälän kautta Lahteen, jossa kiersin pienen sakkolenkin.

Päivän saldo oli 150km, 6h 55min satulan päällä, keskisyke 122, kaloreita paloi 3781kcal ja kaupanpäälle tuli pienet rusketusrajat.

Ps. pyörän päällä on nyt istuttu 304 tuntia ja kilometrejä 7273km.

Piirsin Google mapsilla suurinpiirtein reitin. Harmi kun maps on niin rajoittunut näyttämään reittiä oikein eikä anna merkata kaikkia pisteitä. Niin ja sports tracker kaatuili pari kertaa niin en saanut dataa reissusta :(

Kauden eka lenkki

Kirjoitetaampa tällä kertaa Tuulilasin tyyliin. Tuulilasi-lehden viimeisillä aukeamilla on juttu jostain onnettomuudesta jota käsitellään lehdessä.

Mies, 23 vuotta, osti uuden takarenkaan fillariinsa. Lenkkiä edeltävänä päivänä hän asensi sen entisen tilalle. Seuraavana päivänä oli muutama aste lämmintä ja aurinko paistoi. Tiet olivat osittain kosteita. Lenkki alkoi klo 17:42, aurinko oli jo parhaansa esittänyt ja kylmyys alkoi hiipiä maille.

Mies lähti ajolenkille. Kauden ensimmäisen lenkin ja sulan tien vuoksi lenkki tapahtui alle 500m päässä miehen kotoa. Sulaa tietä pystyi ajamaan reilun kilometrin verran. Autoliikenne oli vähäistä.

Viiden kilometrin ajon jälkeen mies poistui tuttua reittiä liikenneympyrästä. Tie oli etelä-pohjois-suuntainen, hieman ylämäkeä pohjoiseen päin. Aurinko oli paistanut päivällä tielle kostuttaen reunimmaisen ajouran. Ajettuaan 50m ympyrästä vastaan tuli auto, jonka takia mies ei uskaltanut ajaa totutusti keskellä tietä. Mies vilkaisi taakseen ja näki että liikenneympyrässä oli auto, joka saattoi kääntyä samaan suuntaan.

Käännettyään katseensa eteen mies huomasi eturenkaan menevän sulan tien kosteaan ajouraan. Eturengas lähti alta oikealle. Mies laskee jalkansa maahan korjatakseen tilannetta. Pyörän painopiste muuttuu, jolloin pyörä lähtee kaatumaan vielä kiinni olevan jalan puolelle. Mies yrittää jarruttaa mutta uudet renkaat eivät pidä. Mies kaatuu ja pyörähtää pyörän yli. Vastaantuleva auto teki hätäjarrutuksen katsoakseen miten kävi. Mies nousi maasta ehjänä loukkaamatta itseään ja korjasi pyöränsä sivuun, jotta ympyrästä tuleva auto pääsee ohittamaan.

Vaurioina paikaltaan pyörähtänyt oikea vaihtajakahva, johon tuli melkoiset naarmut. Muualle pyörään eikä miehen vaatteisiin ei tullut mitään jälkiä.

 

Spekulointi

 Miksi näin kävi? Ilmeisesti vilkaisu taakse aiheutti pienen horjahtamisen, jolloin pyörä kääntyi oikealle ja ajautui mustalle jäälle. Painopiste oli ilmeisesti pyörän vasemmalla puolella, jolloinka eturengas karkasi alta oikealle. Vasemman jalan laskeminen maahan aiheutti painopisteen muutoksen pyörän oikealle puolelle jalan päälle, joka oli vielä pyörässä kiinni. Tämä voima lähti puskemaan eturengasta vasemmalle, jolloin oikeaa jalkaa ei enää saanut polkimesta ja maahan tueksi.

Yhteenveto

Vaikka on lämmintä, aurinko paistaa ja sulattaa lunta, kannattaa varoa iltapäivällä auringonlaskun aikaan viilentyvää vettä, joka on liukasta. Nastarenkailla olisi ehkä vältetty kaatuminen ja kuvissa näkyvä kolhu. 

Lenkille tuli pituutta vajaa 6km. Nyt pitää koittaa oikea kahva ja katsoa toimiiko se. Tankoteipit voisi vaihtaa samalla.

SM-viestit ja palu arkeen

Viikko 26 oli todella kiireinen. Joka päivä menin töiden jälkeen kentälle rakentaa kamerajärjestelmää ja olin iltaisin sen 3-4 tuntia kentällä. Lisäksi kotona tein kisoihin liittyviä valmisteluja ja tutkin eri pikku juttuja. Tämän takia viime viikolla en kerennyt edes pyörääni nähdä, saatika lenkkareita.

SM-viestit olivat hieno kokemus, varsinkin järjestäjänä on etuoikeuksia joita on kiva käyttää. Parasta on se että pääsee kentälle kuvaamaan, kukaan ei kysele kuka olet. Lisäksi on niin mukava kun voi pompottaa muita. Jotkut nimeltä mainitsemattoman pääkaupunkiseudun suurseuran urheilijat tahtoivat karata katsomosta kentälle jakamaan ruusuja seuransa mitalisteille. Niille oli mukava sanoa "Stop, pääsy kielletty".

Työpäivät viikonloppuna venyivät pitkiksi, lauantaina olin aamulla ennen 8:aa kentällä ja lähdin klo 20 illalla. Kotona siirsin kuvat koneelle, muokkasin ja siirsin picasaan. Kuvat olivat klo 00 siirrettynä. Sunnuntaina olin taas ennen klo 8:aa aamulla kentällä ja poistuin vasta 21.

Makesti nukutun yön jälkeen oli aika raskasta olla päivä töissä. Töiden jälkeen menin kentälle vielä purkamaan kaapeleita. Ajelin kotia ja illalla laitoin pyörän auton perään ja ajelin Raaheen hakemaan siskot ja poljin takaisin. Matkaa kertyi 14,7km ja aikaa kului 37 min. Ihan kohtuu hyvä totutteluajo kun oikeasta liikunnasta on aikaa. Jouduin säätämään vaihteita noin 10 min ajon jälkeen.

Vielä viesteistä: viralliset kisasivut tässä, kuva-albumi tässä ja Youtube-videot tässä.
Ja vielä omat tunteeni: Edellisistä sm-kisoistani on jo melkein 2 vuotta. Tämä kahden päivän kova ja hektinen meno muistutti kymmenottelua suoritukseltaan: koko päivä pitää olla skarppina ja tekemisissä samojen ihmisten kanssa. Kisojen loputtua tuntui kuin joutuisin eroamaan perheestä ja emme näkisi enään koskaan. Tietotekniikkatiimin johtaja Anteron käteltyä kurkkuuni takertui palanen ja roskaa tuli silmiin hänen suurista kiitoksen sanoista. Kisojen jälkeen oli todella upea fiilis ja haikea fiilis koska tätä ei vähään aikaan enää koe.

Tour de Vesijärvi

Ilma: +20 celcius, länsituulta 3 m, pilvetön taivas.

Lähdin polkemaan hieman ennen kello 12 aamulla. Pahaksi onnekseni torilla oli joku pyöräkauppias. Jäin porisemaan hänen kanssaan ja melkein tein tarjouksen 90-luvun alun Bianchin maantiefillarista. Mutta jäi tekemättä, sanoin miettiväni matkalla sitä. No sen verran mietin pari minuuttia että uusi vai vanha, plussat ja miinukset kummastakin.

Polkaisin Jalkarantaan ja sieltä lähdin Messilään päin. Messilässä on suuri alamäki joka päättyy laskettelurinteiden juurelle. Mäen päällä keräsin hieman vauhtia ja laitoin suurinta pykälää silmään. Mäen juurella mittari näytti 57 km/h mikä on oma nopeusennätys pyörällä alamäkeen. Hollolan kirkonkylä on aina yhtä hieno. Se on kyllä kylä joka tekee jotenkin lähtemättömän vaikutuksen.

Jatkoin kampien kiertämistä ja aikani poljettua tulinkin Manskiveen. Laskin alamäkeen ja huomasin että tulee kaksi tyttöä koiran kanssa vastaan. Katsoin sykemittariani ja se näytti 97. Sitten lähempänä tyttöjä ne alkoivat hymyilemään. No siitä ujon maalaispojan pulssi nousi 20:llä lyönnillä. Sitten kun vielä erehdyin kattomaan tyttöjä sillä silmällä niin johan nousi taas 20:llä lyönnillä. Sitten tulikin ylämäki ja hieman huono homma jos juurella syke on jo lähes 140. Miksiköhän niinki kauniit tytöt olivat sielä korpikylässä? Tulisivat kaupunkiin, niin kauniita täälä ei vielä oo näkynykkään.

Poljin taas aikani ja tulin Kurhilaan, ja heti siitä Hillilään. Molemmat olivat ihan kivan näköisiä kyliä jossa maanviljely kukoisti. Siellä oli isännät kovasti peltotöissä.

Asikkalaan tultuani ohitin tandempariskunnan. Olivat tauolla ja kova suuteleminen kesken niin en viitsinyt jäädä porisuttamaan heitä. Palloilin kylällä ja löysin sitten sinne kanavalle. Otin kuvan padosta ja joku mies tuli sanomaan ettei ole koskaan hoksannut tuosta kuvakulmasta ottaa kuvaa. Hän sitten antoi hieman vinkkejä kanavan varressa olevista paikoista. Söin yhden lakkajäätelön kanavan varressa ja hieman petyin siihen palleroon joka kumminkin maksoi 3,5€ !! Yli 20 mrk. Miettikää sitä !

Takaisin päin tuleminen olikin aika yksitoikkoista. Jyväskyläntietä polkea autojen seassa. Tosin mieltä nosti aika paljon oikealta tulleet pyöräilijät jotka sanoivat yhteen ääneen että hyvin menee. Nostin peukkua takaisin.

Vesijärven rantaan olikin mukava tulla ja matkustajasatamassa olikin ihmisiä joita sai pujotella ja varoa. Mutta ehjinä selvittiin.

Lopuksi: Koko matkan kyrsi etulevarin aiheuttama ääni joka ei ollut jatkuvaa eikä säännöllisä mutta häiritsevää. Yksi päivä säädin takalevarin kohilleen kun se piti ääntä. Nyt se ääni on siirtynyt eteen.

Nyt voisi alkaa katselee itselle CC:tä tai maantiepyörää. Olenkin muutaman vaihtoehdon löytänyt mutta mietin että kumman tyyppisen pyörän ottaisin.

Ja picasaan on lisätty muutama kuva matkasta. Ja tässä olisi karttaa reitistä. Kartta on loppupäästä suurinpiirtein johtuen Googlen autoriippuvuudesta

Biodieselille kyytiä

Tänään kävin tähän astisista lenkeistä pisimmän, 78 km. Kova tuuli häiritsi loppumatkasta jo aika paljon ja söi motivaatiota. Alkutaival oli aika helppo 40 km:iin asti kun myötäinen puhalsi.

N. 10 km:n jälkeen sain hyvän mielen vastaantulleelta pyöräilijältä. Sen voimalla oli mukava polkia Vierumäelle asti, josta lähin sitten Nastolaan päin. Muutamia kuvia otin väliltä joita en jaksa tänne lisätä, niitä voi toki katosa picasasta.

Matkan varrella oli aika paljon metsää ja kun kerta tykkään myös tehä metsätöitä isäni kanssa, aloin miettimään että onko täällä Lahti-Heinola-Nastola -kaupungeilla edes metsänhoitoyhdistystä? Suurin osa näkemistäni metsistä olivat joko n.20 vuotiasta risukkoa tai todella vanhaa ja pimeää kuusimetsää. Asialle saisi tehdä jotain täällä.

Lisäksi ihmettelin suomalaisia sauvakävelijöitä. N. 1/10:stä käyttää niitä aivan oikein tehden niilla töitä. Toiset 1/10:stä pitää niitä mukava, mutta heiluttavat niitä oudosti taivasta kohden ja näitä saa varoa ettei ole pian sauva pinnojen välissä. Loput pitävät sauvoja mukana eivätkä tiedä mitä niillä tehdä. He liikuttavat niitä oikein hitaasti toivoen niiden parantavan liikuntasuoritusta ja osalle ne ovat kuin tuntosarvet jolla tunnustella asfaltin liukkautta.

Tämänpäiväinen reissu olisi tässä linkissä.