Liikumisen hinta ja joulun odotusta

Huh, ei tullut kuukausi täyteen edellisestä päivityksestä. Koulukiireet eivät ole hellittäneet eivätkä vähäisestä liikkumisesta aiheutuneet vaivat. Tänä syksynä ja talvena en ole kerennyt istumaopiskelun vastapainoksi paljoa liikkumaan ja sen kyllä huomaan. Reidet ja pohkeet ovat tiukalla, selkä kipeytyy helposti pienestä nostamisesta ja trainerillä polkemisesta sekä maha kasvaa. Hirveitä keski-iän oireita.

Nyt blogiteksti liittyy kyllä eräällä tavalla pyöräilyyn ja liikuntaan yleensä, kuten elämäänkin. Viime vuodenvaihteessa iloitsimme kun ruuan arvolisävero tipahti hitusen. Sen jokainen näki kauppojen hyllyillä. Nyt ovat tainneet vanhan veron hinnat poistua hintalapuista jotta vertailua ei voisi tehdä ja samalla taisivat hinnat nousta takaisin entiselleen. Mikä se on heilahdus jos se ei palaa lepoasentoon? No ei mikään. Tänään sattui silmääni uutinen, joka kertoo hieman enemmän ruuan hinnasta.

Autoilevat ihmiset kiroavat kun polttoaineiden hinnat ovat korkealla. Tämä toisaalta vähentää niiden ihmisten ajamista, joiden ei välttämättä tarvitse lähteä autolla liikenteeseen. Nämä samat ihmiset siirtyvät käyttämään polkupyöriä lyhyitä matkoja varten. Näiden ihmisten kalorit kuluvat 3 kilometrin työmatkalla nopeammin kuin autolla kulkevien kollegoiden. Nämä samat ihmiset joutuvat käymään tiheämmin jääkaapilla ja ruokakaupassa. Miten tämä jatkuu? Kun henkilö ajattelee: "hähää, säästämpä bensaa", ja samalla polttaa omia kaloreita, hän joutuu ostamaan enemmän ruokaa, jolloin polttoaineen säästämisen kautta saadut rahat menevät ruokaan ja tilanne on +/-0.

Ihmisten liikkuminen on aina hyvä asia. Nyt kun on lunta tullut eteläiseen Suomeen enemmän kuin pohjoisessa, kaupungit ovat ihmeissään kun katujen kunnossapito vie rahaa budjetista tavallista enemmän. Muistaakseni Lahdessa taisi olla viime talven jäljiltä kunnossapidon budjetti jotain miljoonan verran vajaa. Tai sitten muistelen ihan väärin. Kumminkin, lumi pusketaan vaarallisiin paikkoihin lumikasoiksi ja ajoväyliltä pöllyytetään lumet kevyen liikenteen väylille. Ihmiset kävelevät hieman väärin kun kaikki kävelevät sieltä mistä joku muu on jo kerran kävellyt ja tallaavat sinne hyvän polun. KLV:llä näkee hyvin kuinka ylämäkeen pyöräilevä henkilö joutuu polkemaan 10cm roiskelumihangessa kun vastaantulevat ihmiset kävelevät ja pyöräilevät hyvää polkua pitkin.

Joulun odotusta

Tämä taitaa olla joulun odotusta ja suunnitelmia, mitä voisi ostaa lahjaksi. On tullut aika paljon mietittyä mitä itselle ostaisi lahjaksi. On käynyt mielessä tv, pleikkari, xbox, uusi tietokone jne. Trainerin ostinki itselle lahjaksi, ja melkein autonkin mutta joku rikas vei sen nokkani alta. Eniten olen himoinnut lahjaksi uutta pyörää. Koulumatkat ovat vuodessa jokapäiväisiä ja melko iso osa ajojani vaikka en niitä ole laskenutkaan. Lasketaampa nyt yhdessä. Matkaa kouluun ja takaisin tulee 4km päivässä. Viikossa on 5 koulupäivää ja vuodessa 4*7 viikon opintojaksoja. Tästähän tulee 4km*5pvä*4kpl*7vko = 560km. Tähän vielä lisätään kerran viikkoon kauppareissu pyörällä (5km yhteensä) sekä silloin tällöin käynnit keskustassa. Kauppareissuista tulisi 4*7*5 = 140km. Eli opiskelutalven aikana tulisi kutakuinkin sen 700km. Tänä vuonna olen polkenut Meridalla ulkona hieman yli 1500km. Siis melkein puolet Meridan ajoista. Tämän takia olisi kiva jokin levyjarrullinen 28" -renkailla oleva sinkula, johon voisi talveksi laittaa vaikka 26" nastat. Kesäksi sitten sileää kumia ja isompaa pykälää.

Huomenna keskiviikkona on viimeiset tentit ja sen jälkeen voi vaihtaa takakenoon ja vietellä joululomaa. Varmaan seuraava kirjoitus tulee tammikuun puolella, joten hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni.

Ensilumi, hurrrrr ja rosvot

Maanantaina 15.11 ostaa päräytin trainerin. Paikallisesta liikkeestä ostin Tacx Speedmatic 1810:n. Ihan pätevä peli. Eilen ajoin trainerillä ensimmäisen kerran elämässäni ja puoli tuntia meni polkiesa ja katsoessa simpsoneita. Jospa saisin viikottain ajettua useamman tunnin tuon avulla kun ulos tuntuu olevan nii hankala lähtä eikä aika riitä. Lisäksi nyt näyttää siltä että ihan oikeasti tarvittaisiin parempia renkaita.

Tänään torstaina on satanut tähän mennessä koko päivän lunta. Sitä on jo n. 10cm. Aamulla oli paha polkea kouluun kun hiutaleet tulivat silmiin. Ensi kerralla laitan ne bilteman lasit päähän ja lähden polkemaan. Aamuinen lumimäärä ei haitannut matkantekoa ollenkaan. Nyt iltapäivällä ihmettelin kun auraamattomilla väylillä oli ajettu kuorma-autolla jäljet joita pitkin kevyt liikenne kulki. Aurauskalusto oli hyvin liikkeellä: nähdystä 8:sta koneesta 7 ajoi aura ylhäällä. Jospa saisivat tuon kerrostalon pihan aurattua. Itse kävin tässä auraamassa autoni ympäriltä lumet pois.

Rosvojakin on ollut viime yönä kovasti liikkeellä. Parilta luokkakaveriltani oli varastettu pyörä. Ensimmäiseltä vietiin kerrostalon sisäpihalta lukittu mummopyörä jolla ei ole kuin käyttöarvo kaverin mielestä. Toiselta vietiin eri kerrostalon kellarista kahden lukitun oven takaa lukittu, 1 v vanha Inseran täysjoustopyörä. Kyseiseltä kaverilta vorot veivät pyörän jo toisen kerran tämän kolmen vuoden aikana.

Syksyn ihmeitä

Apuva! lähes kuukausi taas. Ei voi olla totta. Vastahan mä kirjoitin tuon edellisen kirjoituksen.
[varoitus]
Nyt keskustellaan pienistä havainnoista kevyenliikenteen väylillä, ei niinkään pyöräilystä. Oikeastaan teksti tulee olemaan kertomuksia pienistä silmiin pistävistä jutuista.
[/varoitus]

Nyt syksyn tullen on kaupunki puhdistanut pensaita pois risteysalueilta. Minusta nämä pensaat ovat olleet koko kevään, kesän ja syksyn vain tiellä ja haittaamassa muiden havainnointia. Nyt huomasin kuinka avaria tunneliristeyksiä koulumatkallani on. Tuntui kuin heikkonäköiselle olisi annettu silmälasit. Enää ei tarvitse arpoa voiko tuolta tulla ketään, vaan nyt näkee heti että onko tulijoita. Hyvä homma ajatellen tunneliin tulevia pimeitä fillareita, nyt näitä on mahdollista nähdä hieman paremmin. Pensaat ovat myös ohjanneet jalankulkijoita keskemmäs väylää mikä tekee heidän ohittamisesta hankalaa.

Eilen ajelin koulusta kotiin päin siinä 18.30 jälkeen (kyllä, hieman pitkä päivä). Ajattelin laskea montako valollista ja valotonta pyöräilijää näen. Näin 7 pyörää, joista 3 oli valot, 3 ei ollut ja yksi talutti, enkä nähnyt oliko dynamovaloa. Jos vielä tuohon laskisin itseni, niin valollisten prosentti olisi 50. Yllättävää.

Eilen ajellessani kotoa tuohon samaiseen aikaan, näin poliisiauton risteyksessä. En tiedä mitä he toimittivat, mutta eivät välittäneet liikenteestä ollenkaan. Jalankulkija oli astumassa suojatielle niin vasemmalle kääntyvä auto vain ajoi siitä väistämättä. Ja poliisien silmien alla. Toisekseen, eivätpä he välittäneet kun joku valoton tyttö pyörällä laski heidän ohi alamäkeen jalkakäytävää, eli pyörällä ajo ei ollut sallittu kyseisellä pätkällä. Tänä aamuna kanssa siitä ajoi joku.

Tässä olen katsellut miten pimeäksi ulkona on mennyt. Ja miettinyt miten talven pyöräilisi. Kiinnostaisi ajella jonkin verran ulkona, kuten toissa talvena ostettuani Trekin. Ja olen myös miettinyt että kun ei aina viitsi lähteä ulos liukkaaseen, kylmään ja vaaralliseen ympäristöön, niin voisin ajella sisällä. Tämähän vaatisi trainerin.
Jos aikoisin ajaa vain ulkona, täytyisi ostaa:

• nastarenkaat tai hyvällä kuviolla olevat cc-renkaat, yht n. 50-60€
• Hyvä valo eteenpäin, n. 15-20€
• Uudet jarrupalat, 10-20€ (varmaan)

Jos taas ajaisin pelkästään sisällä, tarvisin:

• Trainerin tai rullat, lähikaupassa 166 ja 146€
• Keväällä uudet renkaat fillariin, n.50€

Jos taas tekisin molempia, niin edellisten lisäksi pitäisi olla ylimääräinen hyvä kiekkopari, jota voisi käyttää sisällä ja ensi kesänä. Se maksaisi 300-400€ ja yllä olevat kulut.
Varmaan taidan ostaa rullat tai trainerin jotta tulisi liikuttua. Siinä samalla voisi katsoa leffaa, lukea, opiskella, puhua puhelimeen, ihan mitä tahansa.

Heitetään tähän loppuun hieno tapahtuma tältä päivältä. Ajelin koulusta kotiin päin. Ajoin tunneliin, jonka jälkeen tulee t-risteys, johon laskeudutaan oikealta. Tulin kyseiseen risteykseen ja mäestä oikealta laski vanhempi naishenkilö alamäkeen. Hän säikähti kun tulin tunnelista normaalilla vauhdilla. Näin naisen ja jäin seisomaan paikalleni jotta hän voi ajaa ensin etuajo-oikeutettuna. Hän ajoikin ja lähdin polkemaan perään. Hieman ennen seuraavaa tunnelia hän katsoi taakse, näki minut, ryhmittyi n.40cm vasemmalle päin, antoi vasemmalla kädellä kääntymismerkin vasemmalle päin ja kääntyi vasemmalle tunneliin. Ja mikä teki kyseisen naisen suorituksesta vielä paremman? Hän ei leikannut tunneliin vaan kääntyi heti oikealle kaistalle. Hyvä. Tämän naishenkilön johdosta loppu kotimatkasta olikin yhtä hymyilyä.

Ja ihan lopuksi heitetään uutinen kun poliisit ovat treffailleet tuttujaan pyörien päältä.

Aja päälle ja anna tilaa

Erikoisia tilanteita on taas sattunut parin viikon aikana. Tai ainakin viimeisen viikon aikana. Lenkeillä pari kertaa on mummot "ohittanut taaksepäin", niinkuin Ismo Leikolan sketsissä jota ei taida enää olla Youtubessa. Ensimmäistä tapausta en muista, se taisi sattua joskus viime viikolla. Mutta eilisen kyllä muistan. Mummo ajelee edelläni hitaaaaasti. Ajattelin ohittaa mutta vastaan tulee pari pyörää rinnakkain niin en viitsi riskeerata. Ajan hieman mummon takaviistossa, vähän kuin lintuaurassa takanatuleva edellä menevän takaviistossa. Kun vastaantulijat kohtasivat meidät ja olin lähdössä ohittamaan, mummo tekee loikkauksen laidasta laitaan ja onkin melkein vasemmalla puolen tietä, hieman keskikohdan vasemmalla puolella. Katoin " Mitä Vit**a" suu auki ja mummo hymyillen katsoi minua kun antoi tietä. En ymmärrä.

Kamikazefillaristeja on tullut plakkariin kaksi tällä viikolla. Ensimmäinen oli tiistai-aamuna tässä kerrostalon edessä kun olin lähdössä kouluun. Olin kääntymässä pihalta klv:lle kun katsoin että vasemmalta ei tule ketään ja  oikealta näin naisen polkevan melko kovaa. Ajattelin että en aja eteen vaan hitaasti käännyn vasempaan päin vasemmalle puolen tietä. Käännyin ja nokkani edessä oli nuori kaveri pukeutuneena mustiin, musta huppu pään päällä, musta jopo alla ilman valoja. Aamulla tämmöinen hullu.

Toinen, mielestäni tosi ikävä, kamikaze ajoi vastaan tuossa läheisen huoltoaseman kohdalla. Kävelen pimeässä katsoen eteeni kunnes yhtäkkiä erotan hieman punaista. Mies polkee vastaan punaisella maantiefillarilla, mustat ajovaatteet ja punainen pipo päässä! Ja vauhtia oli varmasti sen 25 kun niin kovaa tuli ja meni. Ja tietysti ilman valoja.

Koulusta tänään tullessa olin pari kertaa jäädä auton alle. Talutan pyörää ja puhun puhelimeen kun kävelen klv:tä eteenpäin. Tulen suojatielle ja ylitän katua. Oikealta tulee auto ja näyttää ajavan päälle. Katsoin vihaisesti kun puhuin puhelimeen ja kyllähän auto alkoi hiljentämään. Toinen sattui n.50m edellisestä paikasta. Kävelen edelleen ja olen ylittämässä suojatietä pitkin ajoväylän joka menee liikenneympyrään. Vasemmalta alamäkeen tulee auto melkoista vauhtia joten en mene alle. Sitten on sopivasti väliä että toinen auto ehtisi hyvin pysähtyä ja olenkin jo ensimmäisen viivan päällä mutta nainen ei ole edes huomaavinaan minua vaikka käytännössä lain mukaan olen jo suojatiellä ja etuoikeutettu kulkemaan. Tämän auton jälkeen tulee vielä maasturi joka näyttää ajavan päälleni. Katson kuljettajaa ja hän jarrutti todella voimakkaasti, kumminki melkein osuen pyörääni.

Pitäisi varmaan kaupungille tehdä ehdotus että rakentaa korotetun suojatien tuohon paikkaan. Kyseinen suojatie on melko kovalla käytöllä kun alamäkeen tulevan kadun toisella puolella ei ole fillarilla ajo sallittu ja jäähallin puolella se on. Lisäksi jäähallilta on varmasti Pelicansin koti-iltana kovasti kävelijöitä koulun tykö parkkipaikoille.

Pitäisi alkaa hiljalleen metsästämään Meridaan talveksi vaikka cc-renkaat ja lamppu jotta voisi ajella lenkkiä kun ei enää ole trekkiä jolla ajella talvella.

Lapin reissu

Vihdoinkin!
Löysin sopivan raon tiukasta aikataulustani jotta voin tätä kirjoittaa. Tai no löysää otettii tinkimällä yöunista. Otetaampa Fiskarsin lapio käteen ja aletaan kaivelemaan asioita parin viikon kerroksen alta.

Muistaakseni lupasin joskus viime kuun puolella että kai kirjoitan jonkin pienen raportin Lapin reissusta. Joo, kirjoitan kohta tähän alle jatkoksi. Ensin mainitsen että elokuussa oli jo havaittavissa kiirettä kun ei kerennyt kuin kerran pyöräilee (!) Aivan, ja ihmettelmään taipuvilla ihmisillä taisi loksahtaa leuat sijoiltaan. Ei hätää, nyt tiukka vasen alakoukku: tässä kuussa on jopa 4 kertaa (muistaakseni) tullut ajeltua. Huimaa. Mutta asiaan!
----
Eli tämä reissu tuotii esille joskus alkukesästä kun ei oikein keretty yhdessä tyttöystävän kanssa mitään tekemään. Pian tämän ensi maininnan jälkeen alettiin jo puhumaan että voidaan sillä reissu käydä sielläkin. Sittenhän töissä jokin kärpänen eksyi toimistoon sisälle, puraisi minua ja tartutti matkansuunnittelijan viiruksen. Onneksi ei kumminkaan samaa tautia kuin tyttöystävällä, joka on matkailuvirkailija. Aloin virkailemaan töissä entistä enemmän miettien minne voimme mennä, minne keretään, mitä jätetään välistä, kuinka kauan ollaan ja missä yövytään.

Ensin kesällä mietimme että nukutaan teltassa. Mutta sitten se idea haudattiin kun Lahdessakaan ei olisi tarennut nukkua. Piti siis siirtyä mökki/hotelli-linjalle. Hyvä linja olikin, siitä tuonnempana.

Reitti oli tämmöinen: Raahe-Oulu-Ranua-Ruka-Posio-Rovaniemi-Aavasaksa-Ävertorneå-Haaparanta-Oulu-Raahe. Siinä tuli semmoinen 1000km ja muuta kymmen päälle. Ala-asteen maantiedollakin näkee että on ajettu ristiin rastiin, mutta minkäs voit. Luonto on ne paikat muovannut minne muovasti.

Torstai-aamuna ajettii Raaheen ja tankattii. Sieltä ajettiin Oulun Kaakkurin sittariin ja ostettii hieman reissuevästä. Sitten samoilla istumilla istuttiin Ranuan eläintarhalle asti. Näppärästi meni pari tuntia eikä vettä tullut ollenkaan. Hieman ennen tarhaan pääsyä satoi joten hieman pelotti että kastuuko pahasti. Ainoastaan hiki pääsi kastelemaan. Eläimet oli kivoja, niinkuin aina. Joskus pienenä olen käynyt tuolla joten oli ihan kiva käydä taas.

Eläintarhasta lähdettyämme oli semmonen pieni nälkä ja teki mieli päästä johonkin lämpimään ja saada jotain lämmintä. No löysimme pizzerian, Hakunamatata:na Ranuan kyläraitin varrelta. Oltii laihistelutuulella ja söimme vain yhden pitsan puoleksi. Hähää ravintoloitsija, yhden pizzan hinnalla söimme pari salaattia ja pari limua. Ranualta ajoimme Posion kautta Rukalle. Poroja oli jonkin verran tiellä mutta ei liikaa.

Rukalla majoituimme Matkailumaja Heikkalan kivaan 4-6 hengen mökkiin. Mökissä oli kaikki tarpeellinen, jopa nettikin (muistaakseni). Kävimme kävelemässä Rukan juurella ja kiersimme pienen järven. Muutama sata metriä ennen mökkiä satuimme porolauman keskelle. Viisi poroa tuli ihan viereemme, n. 3m päähän. Tietysti kuvasin videokuvaa tapahtumasta mutta en ole laittanut sitä mihinkään. Tulimme mökkiin, saunoimme, katsoimme tv:tä, söimme ja menimme nukkumaan. Syötii tosi hyvää ruokaa ja vieläpä nopeata ja halpaa: tuorepastaa kinkkutäytteellä ja tomaattikastiketta. Aah että oli hyvää.

Seuraavana aamuna kello 10 aikaa auton mittari näytti 4 astetta lämmintä. Kyllä teltasa olisi tullut kylmä. Ajoimme Oulangan kansallispuistoon katsomaan Kiutaköngästä ja kuvaamaan sinne. Tekisi mieli joskus vaeltaa siellä hieman enemmän, nyt ei keretty kuin käydä koskella ja takaisin. Silti se pari tuntia sielä meni. Ajelimme sitten Posioon Pentikin museoihin ja myymälään. Onneksi tyttöystävä tykkää enemmän Iittalasta kuin Pentikistä, joten suht halvaksi tuli käydä siellä. Kivannäköisiä kahvikuppeja oli eri puolilta maailmaa 'Kansainvälisessä kahvikuppimuseossa'. Kannattaa käydä jos posliini kiinnostaa.

Taas kytkintä ylös ja kohti seuraavaa kohdetta. Pienen arpomisen jälkeen päätimme mennä Auttikönkäälle ja skipata Korouoma seuraavaa reissua varten. Näin oli pakko tehdä jotta kerkesimme Rovaniemelle hotelliin ennen kello 18:ta. Auttiköngäs oli kanssa kiva koski. Pienellä kävelyllä näkee todella paljon, joten se on hyvä paikka liikuntarajoitteiselle (kävelykeppikaverille). Rullatoolilla liikkumen voi olla melko hankalaa. Aivain kuin vahingossa päädyimme kävelemään koko lenkin ympäri. Pientä epätoivoa oli naisjaostossa havaittavissa. Onneksi matka loppu kesken ennen kuin lanka katkesi. Oli kiva tulla takaisin autolle, syödä vähän ja juoda.

Sitten ajoimme Rovaniemelle. Hotelli Cumulus löytyi nätisti ja huonekin oli ihan jees hintaansa nähden. Kävimme kävelemässä pitkin kaupunkia illalla ja menimme kiinalaiseen syömään. Kylläpä se ruoka maistui päivän kävelemisen ja reissaamisen jälkeen. Jatkoimme käveleskelyä ja menimme sitten Amarilloon katselemaan paikallista menoa. Jännä paikka kun ei näitä mie ja sie -sanoja kuullut. Parin tytön suusta kuulin mutta siihenpä ne jäikin.

Lauantai-aamu lähti käyntiin hyvin hitaasti. Liiankin hitaasti sillä se veroitti loppupäästä vierailun Oulussa. Taisimme päästä lähtemään hotellista vasta joskus puoli kahdentoista aikoihin. Hotellin aamiainen oli tunnetusti hyvä. Hyvää varmaa kuvastaa se, kun aamuaisen jälkee ei tarvinnut syödä ennenkuin 17 aikaa illalla. Rovaniemellä ainoa suunniteltu käyntikohde oli Arktikum. Siellä voi tutustua paikalliseen historiaan, luontoon ja niin edelleen. Melkoisen kallis paikka eikä oikein anna elämyksiä mutta voidaanpa sanoa että käyty on. Ajeltiin hissuksiin Rovaniemeltä Aavasaksaan ja Aavasaksan vaaran päälle joka tunnettu entisaikoina hyvänä juhannuksenviettopaikkana. Vaaran päältä avautuu hienot näkymät Ruotsin puolelle Övertorneåån sekä pohjoiseen ja etelään päin Suomea. Vaaran päälle oli Keisarinmaja ja näköalatorni josta näki vielä kivemmin. Myös maasto ja luonto oli hienoa. Vaaralta lähdimme ajamaan takaisin kylälle päin. Alamäki oli mukava: etupäässä sai autolla rullata 5. vaihteella koskematta kaasuun. Joissakin paikoissa piti pudottaa neloselle jotta vähä jarruttais.

Övertorneåssa leikittiin hieman turistia ja kuvailtiin paikallista kirkkoa. Kirkossa oli tosi kivoja yksityiskohtia, mm. katto sekä tosi hienot seinämaalaukset. Övertorneåsta ajeltii sitten Haaparantaan Ruotsin puolta pitkin katsellen paikallista maisemaa. Vaikka Suomen ja Ruotsin välillä on vain Torniojoki, silti talot ovat hieman erilaisia.

Haaparantaan päästyämme menimme ensin Candy Worldiin ostamaan hieman karkkia ja muita herkkuja. Hieman sieltä tulikin ostettua. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun myyjä sanoo 295 kruunua. Sitten käänsi sen euroiksi ja mulla oli vielä erikoisempi ilme. En kuvitellu että nii paljon ostan karkkia. Ihan liikaa tuli ostettua. Toki ostin kaksi pulloa mehua, yhden pullon ja tölkin limsaa. Menimme sitten ruokakauppaan josta tuli ostettua taas vähän syötävää. Sitten ajelimme reissun tyytyväisinä kotia kerraten mitä kaikkea tehtiin ja mistä tykättiin.
---

Kuvia voi katsella täältä.

Jokohan helpottaisi?

Aivan mahotonta! Voe mahoton paikka!

Kiirettä on ollut kuin palomiehellä venäjällä. Kokoajan on ollut jotain menoa, tekemistä, huonoja ilmoja, pientä tautia tai jotain muuta harrastusta vakavasti haittaavaa toimintaa. Nyt tosin luulisi hieman helpottavan kun yksi haittatekijä, kesätyöt, ovat kohta ohi. Tarkalleen 5,5 tunnin kuluttua. Kivasti tässä on kesä mennyt töissä, touhutessa ja pyöräilessä. Elokuu jää historiaan kaikkein synkimpänä kuukautena: vain yhden (1) kerran olen käynyt ajolenkillä, olikohan 7. pvä.

Sen jälkeen on ollut Lahden reissua, nuorien reenauttamista, kesän sadon keräilyä ja suunnittelua. Tänää pitää lähtä uudestaan Lahteen ja lauantaina jatkaa Sipooseen ja Helsinkiin. I Sibbo (Sipoossa) on Vattenfall-seuracupin finaali. Jee jee, seuramme, Raahen Vesa, on metsästänyt monta vuotta finaalipaikkaa. Muistaakseni viime vuonna jäi muutamasta pisteestä kiinni paikka joten tänä vuonna oli tosi yritystä. Kyseinen seura on ollut kahdesti finaalissa ennen tätä päivää, vuonna 2001 Lapualla ja 2003 Lohjalla. Olen nyt paikalle lähtevästä seuran porukasta ainoa joka on joskus kilpaillut finaalissa, tai edes ollut paikalla koska kukaan nykyisistä valmentajista, mukaanlukien nuorisopäällikkö, eivät ole olleet finaalissa. Edellisissä finaaleissa olin kilpailemassa, Lapualla P13-sarjassa hyppäsin kolmiloikkaa ja Lohjalla P15-sarjassa heitin kiekkoa. Heitin ennätykseni 43.31 1kg:n kiekolla ja mikä parasta, voitin. Voitto on aina voitto mutta tätä voittoa arvostan vieläkin todella paljon koska kisassa oli koviakin heittäjiä ja vain lajivoittajat palkittiin. Ja kermana kakun päällä, olin seuran ainoa voittaja (pieni itsekehu). Palataanpa maan pinnalle. Eli tämän vuoden finaali on mulle kolmas finaali jossa olen mukana, tällä kertaa valmentajana. Jännittää miten kaksi 15-vuotiasta nuorta hyppää sielä.

Ilahduttavaa nähdä kun valmennettavani ovat parantaneet seiväshyppyään tässä kuukauden aikana kun olen treenauttanut heitä. Lauantaina nähdään mikä on sato, kestääkö hermot, onko tekniikka hukasa ja mistä päin tuulee. Molemmilta voi odottaa omaa ennätystä, tytölle veikkaan jotain 220 kun 11.8 hän hyppäsi ensimmäisen kerran kilpaa ja tuloksen 190. Poika onkin jännä tapaus. Jos tekniikka pysyy kasassa, keskittyminen säilyy ja yks tekniikkavirhe korjaantuu, voidaan odottaa jopa lähemmäs kolmen metrin tulosta. 11.8 hän hyppäsi 230, nyt tuo korkeus on aikalailla läpihuutojuttu.

Lauantaina ikimuistoisen finaalikokemuksen jälkeen ajellaan Helsinkiin katsomaan Suomi-Ruotsi -maaottelua. Toivottavasti ilma ei ole kovinkaan huono.

Ensi viikko on reissua ja menoa täynnä, eikä silloin kerkeä ajamaan. Teemmä tyttöystävän kanssa reissun lappiin, tai no tuohon vähä pohjosemmas. Reitti on alustavana tämmöinen: Raahe-Oulu-Ranua-Posio-Kuusamo-Posio-Rovaniemi-Ylitornio-Haaparanta-Oulu-Raahe. Katsotaan jos reissusta kirjoittaisi jotain tännekkin, vaikkei fillarointiin mitenkään liity. 7.9 alkaa koulu ja siitä eteenpäin on (toivottavasti) aikaa fillaroida. Jos vielä saisi yhden 500km ajettua niin olen tyytyväinen vaikkei tämän vuoden ajomäärätavoite totteudukkaan.

Liikennemerkkejä

Tässä on nyt ollut parisen viikkoa vähä hiljaisempaa ukkosmyrkyjen, kotiaskareiden ja muiden kiireiden takia. Olen tässä bongaillut erikoisia liikennemerkintöjä ja vielä olisi paljon reitin varrella. Laitellaanpa kuvia ja karttalinkkejä.

Eli tämmöinen merkintä Kopsassa. Tuosta kun lähdetään selän suuntaan (eli taaksepäin) niin siinä onkin heti tuo mopolla ajo sallittu.
Karttalinkki tässä.

Sitten toinen, taitaa olla pieni painovirhe:

Raahesta Fellmanninpuistokadun ja Rantakadun risteyksessä on tämmöinen. Karttalinkki tässä. En tiedä onko tuossa ideana sallia mopolla ajo vaiko sallia fillarilla ajo mopojen tykö. Joka tapauksessa vaikuttaa jännälle.

Koitan napsia vielä näitä ihmeellisyyksiä (jos nämä niitä on). Lopuksi kuva tsekkiläisestä reissuvarustuksesta:

Vasten mun kasvojani

Lauantaina kävin kovempivauhtisen 28km:n lenkin ja jalat olivat heti liikkeelle lähtiessä voimattomat. En tiedä vaikuttiko päivän käveleminen Oulussa asiaan, ehkä. Lenkiltä selvisin 58 minuuttiin mittarin näyttäessä keskinopeudeksi 29km/h.

Maanantaina oli uskomattoman hiostava ja kuuma ilma. Ihan niinkuin Mombasasa. Ainaki luulen niin, pitäisi vielä käydä toteamassa asia Mombasassa. Läksin liikkeelle ja poljettuani n.13km vastaan pyöräili mies paidatta. Mietin hetken ja otin itsekkin paidan pois. Käärin hyvin ja laitoin vapaaseen pullotelineeseen. Hyvin se pysyi siinä koko reissun ajan.

Ajelin Piehinkiin, tein u-käännöksen ja ajoin Ruiskuhuoneen kautta Ouluntielle ja sieltä Pattijoelle uudelle pyörätielle. Pyörätien loputtua käännyn Kastellintielle ja sitä loppumatka kotia. Tuntui kivalle kun jaloissa oli potkua 45km:n ajan, sitten alkoi hieman tökkimään. Kova hiki iski pintaan, olin kuin vahattu hiestä. Mitäpä sitä paitaa sotkemaan kun nippanappa tarkeni ilmankin. Piehingissä mietin hetken laitanko paidan päälle koska ötököitä lenteli vastaan niinkuin Tähtien sodassa avaruusaluksia. Melko paljon ötököitä läsähti iholle ja monta tuli kasvoille, yks aina silmään asti. Ajobokserit oli pesussa joten piti ajella "paljaaltaan" mutta ei tuntunut pahalta. Oikeastaan 40km tuntui paremmalle ilman bokseita.

Näin räikeästi liikennesääntöjä rikkovia mopoilijoita mutta en nyt jaksa niistä valittaa tai ottaa stressiä kun eivät olleet kanssani tekemisissä. Jännityksellä odotan milloin joku rämäpääsuhari ajaa auton kanssa kolarin.

Vetoapua pyörämatkaajalle

Maanantaina tuli käsky käydä tiistaina hakemassa Pyhäjoelta siskon piikkarit yhdeltä tutulta joka vahingossa nappasi reeneistä matkaan ne. Tuli tiistai, ajelin töistä kotia, söin, vaihdoin vaatteet ja läksin ajamaan. Piehinkiin ajettuani ihmettelin ja ihmettelen edelleen mopoilijoita ja niiden käyttäytymistä. Kaikki mopoilijat eivät hoksaa katsoa missä saavat ajaa, miten ajaa (se vasen reuna on vastaantulijoita varten eikä keskelläkään saisi ajaa) ja eivät hoksaa miten kunnioitetaan muita tien käyttäjiä.

Yhdessä kohdassa ohitin pyöräilijän. Mäen päältä lähti mopo tulemaan vastaan, eikä mitään hidastamisen merkkejä. Onneksi jaksoin mäessä kiihdyttää ohi ettei mopo tullut päälle. Toinen paikka tuli myöhemmin. Pari mopoilijaa, toinen skootterilla ja toinen supermotolla,ohittivat minut. Skootterikuski oli ilmeisesti käyttänyt skootterinsa pakoputkea halujensa tyydyttämiseen, sen verran kovaääninen se oli. Ja tietenki kypärä otsalla. Tilanteeseen: skootterikuski ohitti minut noin 35:n vauhdilla kun mulla oli vauhtia 30. Toinen mopo ajoi sen perässä minusta ohi ja jäivät siihen eteen ihmettelemään. Jotain 200m ajettiin 2m:n turvavälillä ja hirveissä pakokaasuhöyryissä. Jotain pojat huutelivat toisilleen ja sitten väänsivät kaasua.

Toinen ihmeteltävä asia oli Piehingin "keskustan" eteläpuolella: klv:llä ajoi vanha bemari vastaan. Se hidasti aina pyöräilijän kohalla ja sitten painoi kaasua. Minun jälkeen se kiihdytti vauhtinsa siihen 60:n hujakoille. Sitten se tuli vähän leveämpään kohtaan pyörätiellä, kääntyi ympäri ja renkaat savuten kiihdytti.

Sattui reissulla hyvääkin,nimittäin törmäsin ensimmäiseen pyörämatkailijaan pyörällä. Siis että itse ajelen pyörällä. Ajeltiin semmoinen 15km Pyhäjoelle saakka jossa tiemme erosivat. Tämä alunperin Mikkelistä kotoisen oleva, Puolangalla mökkeilevä helsinkiläinen mies oli matkalla Puolangalta Kaustisille musiikkiviikoille. Hän lähti maanantaina Puolangalta Ouluun, oli yötä siellä ja tiistain tavoite oli päästä Kalajoelle Hiekkasärkille telttaan ja mereen uimaan. Hän oli liikkeellä Kona Sutra-pyörällä, edessä Continentalin Contact- ja takana Tourride -renkailla. Hyvillä kumeilla mennään. Tosin etukumi oli jo ihan sileä. Tarakalla oli kaksi Ortliebin pyörälaukkua, teltta, juomapullo ja muovipussillinen vaatteita.

Pyhäjoelta kun lähdin takaisin, alkoi kaamea ukkonen. Onneksi se ei tullut suoraan päälle, eikä edes satanut ollenkaan, mutta tuuli oli sitäkin kovempi. Tänään hetkeä ennen kuin tätä kirjoittelen niin työkaverit puhuivat kuinka oli komea ukkonen viime yönä. Monet olivat hereillä sen takia kun katselivat sitä.

Tour de France ja rahanpaloa

Jaahas, taas alkaa vuoden kovin pyöräkisa, Ranskan ympäriajo. Sanompa että en aio katsoa kisoja, sen verran tylsää katsottavaa tuo pyöräily on eikä aika riitä. Kuvat ovat paljon kivempia katsella. Viime vuonna katsoin yhtä etappia tunnin verran ja olin nukahtaa 59 kertaa. Että semmonen kiinnostus. Kivempaa on ajella ja pohtia kuinka kovia miehiä ne oikeasti ovatkaan. Mutta tähän se tärkein: veikkaan voittajaksi Alberto Contadoria. En tiedä miksi, tuntuu vain siltä että hän voisi voittaa.

Pieni valistus tähän. Jotkut saattavat otsikosta päätellä että olisin matkustamassa Ranskaan tai ostanut fillarin kisojen kunniaksi. Ei nyt sentään. Prismaan marssin tänään tarkoituksena ostaa vain ruokaa. Mutta kuinka kävikään? Pääkäytävällä oli alelaari jossa reilu kymmenen Suunnon mittaria. Aikana hiplailin ja tutkin valikoimaa päätyen heittämään kärryihin Suunto T4C -mittarin. Se lähti kivalla 30%:n alennuksella. Näillä näkymin sunnuntaina pääsen sitä testaamaan kun tyttöystävä on lähtenyt kotikonnuilleen.

Laiskan dieselin juhannuslenkki

Niinhän se piti torstainan katsoa sääennusteet ja lyödä lukkoon perjantai-aamun lenkki. Hieman katselin kartoista suuntia minnepäin mennä. Valitsin tylsältä kuulostaneen reitin, mutta eipä siitä ollut kuin ensimmäiset 30km ja viimeiset 30km sitä tylsää pätkää.

Varusteita jemmasin matkaan melko paljon, tässä listaa normi lenkkivarusteiden lisäksi: monitoimityökalu, gps-datalogger, varatakki, 2 ylimääräistä pulloa, energiapatukka, evästleipää, kamera. Joo totta, en normaalilla 50km:n lenkillä pidä mukana monitoimityökalua.

No hieman sitten lenkistä. 8.10 tai 15 oli tarkka lähtöaika. Ajelin Vihantiin. Sieltä jatkoin Paavolaan päin ja välillä näin auton pyörähtäneen ojaan. Ensimmäisen evästauon pidin n. 40km:n kohdalla. Paavolaan tulin ja jatkoin heti kohti Ruukkia. Kohta tulin sinne, ajoin joen pohjoispuolelle ja sitä pitkin kohti Revonlahtea. Zetor 25A otti heti Ruukin jälkeen minua kiinni. Otin kameran esille niin vauhtini tippui 25km/h joten Zetka sai minut kiinni ja ajoi ohitse. Liian myöhään hoksasin peesailla niin se pääsi karkuun enkä saanut sitä enää kiinni.

Muistaakseni Revonlahdelta Siikajoenkylälle päin mennessä oli Audi ajaa päälleni. Se tuli mua vastaan suoralla, tasaisella tiellä. Käänsin päätäni sivulle jotta kuulen tuleeko takaa autoja. Ei tullut. Ajoin n. 20cm päässä reunaviivasta ja tämä audi koukkasi yhtäkkiä minun puolelle tietä, vajaan metrin päähän reunaviivasta. Sekunnin kaksi se ajoi mua päin ja sitten terävällä liikkeellä koukkasi omalle puolelle. En kerennyt käsin tehdä mitään, mutta kai se näki ku sanoin ääneen: v***n h***!!!

Siikajoenkylä, aah aina yhtä tylsä. Sieltä ajelin edellistä tietä kapeampaa ja runsasliikenteisempää tietä pitkin kohti Pattijokea. N.5km kylältä vastaan tuli kärryä vetävä auto A, sen perässä hidastelija B ja sen perässä kiireiset C ja D. C ohitti B:n ja A:n ennen kuin satuin kohdalle. Olin juuri tulossa A:n kohdalle kun D lähti ohittamaan hirveällä vauhdilla B:tä ja A:ta. Sitten olikin tilanne että autoa D ajava naiskuski Skodalla oli kärryä vetävän auton rinnalla kun tulin kohdalle. Hieman hirvitti kun Skodan peili meni n. 40-50cm päästä minua.

Kotia selvisin nätisti, en ollut edes pahasti puhki. Matkaa kertyi 116km ja aikaa meni 4h 23 min. Eli normaali aika mitä sataan kilometriin on mennyt mutta matkaa tuli enemmän.

Kartta ei näytä toimivan oikein tässä, zoomailkaa niin näettä missä sitä on pyöritty:


Näytä lenkki 25.6.2010 suuremmalla kartalla

Ja muutama kuva lopuksi:

Naamari

Joo kyllä, eilen päivitin ja kävin ajelemassa jonka johdosta tänään täytyy taas kirjoitella.

Tuuli oli kova, 4-7 m/s mereltä päin ja lämpöä 10. Liian vähillä vaatteilla lähdin liikkeelle mutta tarkenin juuri ja juuri. Nippa nappa meni 50km rikki kahteen tuntiin ja mukavalla 127:n keskisykkeellä. Testasin samalla siskon Suunto T1C -mittaria joka tuntui olevan ihan toimiva. Ainoa mikä häiritsi oli sen toimintalogiikka, näytön pieni koko ja sen myötä pienet kellonajat.

Saloisten Seolta lähdin Arkkukarin mastoa kohti. Päästyäni mastolle ajettuani vastatuuleen alkoi hymyilyttämään yhtä kovasti puhalta myötätuuli. Lähdin vauhdilla takaisinpäin. Yhtäkkiä huomasin että kyseinen kevyenliikenteenväylä oli osittain sallittu mopoille, osittain ei. Eli "sallittu mopoille" lisäkilpi saattoi ilmestyä kylttien kaveriksi keskellä peltoaukeaa eikä lähettyvillä ollut yhtään liittymää. Sama toisinpäin: mopoille sallittu väylä saattoi muuttua keskellä metsää tavalliseksi väyläksi jossa ei ole sallittua ajaa. Pitäisiköhän tästä ilmoittaa kaupungille? Kyseisellä väylällä ajelee aika paljon mopoja koska vieressä menee valtatie 8.

Kaupungilla kävin Pikkulahden uimarannalla pyörähtämässä. Mennessä pyörällä tuli vastaan nainen ja tämän poika, joka ajoi apurattaiden kanssa. Tulin takaisin rannalta ja ajoin nämä kaksi kiinni. Ohitin hitaasti ja varovaisesti pojan joka äänteli kuin auto. Ohitin äidinkin ja kuulin kuinka poika kiri äitiään kiinni ja kysyi äidiltään: "Äiti, miksi tuolla naisella oli naamari?" johon äiti vastaa: "Kenellä naamari?". Ilmeisesti minusta puhuivat koska ketään muitakaan ei ollut näkyvissä.

ps. Blogin ulkoasua olen pikkusen viilaillut. Ja ajattelin vielä viilailla jahka saan lisää ideoita ja on aikaa.

Kuukausi meni sormia napsauttaen

Mitä ihmettä?!? Yli kuukausi sitten edellinen päivitys ?!? Miten se aika on mennyt näin nopiasti? Kai se on sitä kun on päivät täynnä ohjelmaa ettei tahdo ajamaankaan keretä. Sunnuntaina joutuu suunnittelemaan tulevan viikon päivät ja aikatauluttamaan mitä teen milloikin ja vähän mietin että miten. Ja johonkin väliin pitäisi sovitella säbä, pyörä- ja juoksulenkit sekä työt. Hankalaa.

Kuukauden aikana olen kyllä pyöräillyt. Ajopäivät on laskettavissa kahden käden sormilla. Kilometrit eivät taida ihan helmitauluunkaan mahtua. En tiedä saatika muista. Intoa on vienyt vesisateessa turpiinsa saanut sykemittari. Muistaakseni vuodesta 2003 palvellut Polar S810 sai viime syksynä maastossa tällin jossa näytön lasi halkesi osittain. Talven se kesti muttei pientä 10 min rankkaa vesisadetta toukokuussa. Sen jälkeen mittari näyttää sykkeet: 92, 155, 195 ja 212. Muuten olisi hyvät arvot jos tuo 155 olisi vaikka 135 näin peruskuntolenkkiä ajatellen.

Uutta mittaria kattelin jo vuosi sitten mutta en saanut aikaseksi ostaa. Polarin S725x kiinnostaisi koska vuosi sitten ostin uuden Polarin vyön. Toinen vaihtoehto olisi Suunto T3c tai T6c. T6c on liian kallis, T3c vois olla lähempänä sitä mitä haen. Kattoo nyt mitä sitä hommaa ja mistä. Jos jostakin löytäis tarjouksesta tuon S725x:n niin voisi ostaa, se vaan taitaa olla melko harvinainen.


Kalustossakin tapahtui muutoksia. Nimittäin maastopyörä Trek löysi itselleen uuden omistajan 16.6.2010 ja jätti minut. Hyvän miehen se itselleensä löysi, ei siinä mitään. Ei muuta kuin kovaa ajoa. Vähän tekisi ehkä mieli maastopyörää mutta en taida oikeasti sitä tarvita. Ainakin talvi näytti että en taida oikeasti tarvita. Taidan vaan ostaa Meridaan ne talvikumit ja päästellä sillä mitä päästelen.

Jospa tätä innostuisi ajamaan taas. Kylmää täälä on ollut ettei ole oikein tarennut. Ei kai se auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja polkea oli lämmintä sitten 12 tai 20 ja tuulipa sitten maalta tai mereltä sen 7 m/s.

Loppuun vielä kuva Trekistä myyntikunnossa. Kuva on hieman suttuinen koska sitä ei ollut picasan albumissa joten jouduin ottamaan sen facebookista.

10km lenkkitempo

Ja niin oli kaunis ja lämmin päivä tuo maanantai 17. Lähdin siinä ennen viittä iltapäivällä pyöräilee, suunnitelmissa ajaa 10km:n pätkä täysiä. Kopsasta lähdin Raaheen päin myötätuuleen, tunnustetaan se. Hyvin tuntui kulkevan se ensimmäinen 5km, sen jälkee alko puhalluttaa ja hapot iskeä. Mutta taistellen selvisin. Pyörän mittariin tuli 10km ja aikaa meni 15:20. Ensimmäiselle kerralle hyvä keskinopeus mielestäni.

Pattijoelle päädyin kun seuraani liittyi kaveri Miikka rullaluistimilla. Pysähdyttiin 8-tien päähän juttelemaan hetkeksi, sitten lähdimme molemmat omiin suuntiin. 2 minuuttia meni ja alkoi satamaan vettä. Ja ne pisarat olivat isoja ja kovia, kävi käsiin kipeää kun pisarat kolahtelivat. Piti pudottaa pienempää vaihdetta ja ajaa kovalla kadenssilla jotta ei tulisi kylmä. Noin 10 minuutin kuluttua sade loppuikin ja ilma lämpeni hieman niin ennen kotia vaatteet olivat sadevedestä kuivat.

Tänään voisi yrittää pestä, laittaa uudest osat ja säätää pyörä. Jos loppuviikosta pääsisi vielä ajamaan lenkkiä uusilla osilla, katsotaan.

Viime torstaista sunnuntaihin olin Lahdessa. Kyllä poltteli kun näki fillaristeja lyhyissä ajamassa. Eilinen lenkki piti heittää lyhyet päällä, jopa uskalsin.

Pyöräilyviikko

Näköjään tuo aika kulkee elämää nopiampaa. Tai sitten on ollut elämää ettei ole ollut aikaa. Jommin kummin. Kumminkin, taas on vierähtänyt joku pari viikkoa edellisestä postauksesta. Syyt ovat selityksiä mutta mainittakoon että viime viikolla alkaneet työt ja kotonaolo ovat täyttäneet kalenterin melko hyvin. Jopa liiankin hyvin kun ei ole kerennyt/viitsinyt toteuttaa vatsaprojektia. Pitää syksyllä alottaa uudestaan. Jos nyt kesällä saisi selkälihakset kuntoon. Jostakin syystä on muutamia kipupisteitä ja jumia lapojen välissä.

Lahdessa ajetun porukkalenkin jälkeen meni seuraavan viikon tiistaille tai keskiviikolle kun kerkesin ajelemaan. Vai oliko jo peräti torstai kun kävin polkemassa. En nyt tähän hätään muista. Lauantaina 8.5 oli niin hyvä ilma täällä Raahessa että oli pakko käydä vähän ajelemassaö. Lämpöä oli jotain 14 huiteilla ja aurinko paistoi. Oli se mukavaa ajella. Ainoa vaan että tuuli jonkin verran ja huono reittivalinta vähä heikensi nautintoa.

Tällä tynkäviikolla olen ajanut työmatkan kahdesti: maanantaina töistä joktiin ja tiistai-aamuna töihin. Tiistaina otan pyörän auton perään ja vien kotiin. Keskiviikkona pitää käydä autolla ihan suosiolla kun on luvannut vettä ja on muutenkin hieman kiire päästä lähtemään töiden jälkeen ajelee eteläänpäin. Sunnuntaina olisi tarkoitus tulla takasinpäin. kattoo nyt viittiikö sitä vielä silloinkaan tulla.

Tuli ne osat eilen. Pakka ja parit ketjut odottivat paketissa kun tulin kotiin. Nyt joutuu kiireiden takia lykkäämään asentamista ensi viikkoon. Pitää samalla putsailla pyörä. Kokeilin lauantaina pestä pyörän painepesurilla. Kyllä kait sillä kura lähtee/lähtis, mutta tuo maanteiden pöly on aika lujassa.

Tällä viikolla vietetään kansallista pyöräilyviikkoa. Ajelkaahan nätisti ja nauttikaa :)

Täällä taas tauon jälkeen

Olipa pitkä tauko ettei juuri mitään tullut tehtyä. Pääsiäislomakin meni sairastaessa ja seuraava viikko vielä toipueassa siitä. Pientä kuumetta ja kovaa nuhaa oli päällä. Parantumisen jälkeen on ollut monenlaista kiirettä. En ole kerennyt sählyyn, kerran tai kaksi juoksemaan ja muutaman kerran pyöreilemään. Mutta en valita, kohta on kesä ja on hieman enemmän aikaa liikkua kun koulu loppuu 30.4.

Vatsalihasprojektiinkin tuli se 1,5 viikon tauko, mutta nyt ollaan taas oikealla tiellä. Tauon takia uusin 3. viikon jotta en olisi aivan shokissa kun alotan viikon 4. Hyvä kun tein noin, muuten viikko 4 olisi aivan hirveä. Eilen tein 4.viikon toisen päivän ja siinä mentiin määrällisesti jo yli 200:n vatsan. Ei ole ihan helppoa tehdä reilun 2 tunnin ajolenkin jälkeen johon palataan myöhemmin. Lokarit ostin pyörääni. Joo ihmetelkää vain, ostin kun loskakelit oli ohi.

Osapäivityksiäkin olen miettinyt. Taidan tilata sitten toukokuun alussa uuden takapakan, ketjut, jarrupalat ja jotain muuta kivaa. Pakaksi olen miettinyt Ultegran 13-23 koska siinä ei ole tota 12:sta jota ei tule normaalisti käytettyä ja siinä oli rattaat 16 ja 18 jotka voivat olla iloksi. Ketjuksi Shimanon HG-93, onko se sitten Ultegran ketju, mene ja tiedä. Jarrupaloiksi jotkut Kool Stopin palat, jos ei nyt kesällä tarvitse niin talvella sitten. Jos vaikka uusista paloista tulisi parempi pito Meridaan.

Sitten juttua 3:sta ajolenkistä:
Maanantain 12.4: Aurinko paistoi, oli yli 12 lämmintä ja pieni tuuli. Siis täydellinen ilma käydä hieman ajelemassa. Tarkoitus oli vain ajaa Orimattilaan ja takaisin mutta välillä Lahti-Orimattila liikenne oli niin kovaa ja pölyistä että päätin ajaa Villälähteelle päin. Havaitsin reissulla pahasti routavaurioisia tietä joista pahimmista ei olisi edes Surlyn Pugsleykään selvinnyt. Havaitsin myös kevyen liikenteen väylästä kertovia liikennemerkkejä, joissa oli virheellisesti lisäkilpi: " Ei mopoille". Muistaakseni vielä 5 vuotta sitten mopokorttia ja 3 vuotta sitten autokorttia hommatessani lisäkilvessä mainittiin jos mopolla ajo on sallittu. Tämmöinen näkyi myös Hollolassa. Tällä reissulla keksin myös että yllä mainitsemia osia voisin ostaa pyörään.

Tiistai 20.4: Olimme jo hetken erään Janin kanssa käyneet mailikirjeenvaihtoa porukkalenkistä. Lenkki oli sovittu torstaille joten ajattelin että tiistaina ajan ja keskiviikon lepään. Nyt lähdin ajamaan Herralaan, sieltä jatkoin jonnekkin paikkaa jota en muista ja sitten Tampereen tien vartta takaisin Lahteen. Kiva lenkki oli vaikka tuuli hirveesti, oikeastaan tuuli aivan mahottomasti. Siltikään en osannut pitää vauhtia tarpeeksi alhaisena joten sykkeet oli korkealla. Mihin se laiskuus on kadonnut? Ilmeisesti talvisinkulointi on kehittänyt minua huomaamatta ja nyt tulee käytettyä isompaakin rieskaa ajaessa. Hyvä homma.

Keskiviikko 21.4:  Tiistaina tulin lenkiltä ja katsoin mailin niin Jani oli ilmoittanut että ajetaankin keskiviikkona koska torstaina sataa. No ei siinä mitään. Keskiviikkona kamat päälle ja liikkeelle. Lähdin puoli tuntia ennen sovittua aikaa jotta kerkeän heittää kaverille muistitikun. Loppujen lopuksi lähdin kumminkin liian myöhään ja jouduin ajelemaan kovaa vauhtia vastatuuleen jotta kerkeän ajoissa. Hyvin kerkesin, 1 minuuttia ennen ja taukoa pidin sen verran että sain esiteltyä itseni ja juotua vettä. Läksimme ajamaan ja ajoimme Hollolaan, sieltä Hollolan kirkonkylälle, Messilä, Jalkaranta ja sitten kämpille.Oli kivaa ajaa porukassa. Sykkeet olivat matalemmat, vauhti tasaisempaa ja sai jutustellakkin. Joskus vielä uudestaan.

Tässä lenkit samassa kartassa. Vasemmalla pitäisi näkyä selitykset.

Sitten bongaus eilen koulun pyöräparkista:

Eli joku on ilmeisesti lukinnut pyöränsä vain eturenkaasta telineeseen. Aamulla olikin vain eturengas telineessä. Valitettavasti kaupungilla näkee liikaa yhtä huonosti lukittuja pyöriä. Kyllä varkaille kelpaa näköjään jokin 500€:n pyöräkin. Itse asiassa lehdessä oli eilen juttua asiasta. Pittää jostakin etsiä kyseinen juttu. Jutussa oli mainittu että Lahdessa on Oulun jälkeen toiseksi eniten pyörävarkauksia.

Turinaa ajankuluksi

Taas on viikko mennyt. Tai no on jo uusi viikko ja mä oon vähä myöhäsä. Ollu vähän kiirettä ja kaikennäköistä räpsettä nii ei ole kerennyt päivittämään. Tosin juuri mitäänhän ei ole edes tapahtunut. Tai no on mutta ne ei nyt liity harrastuksiin.

Vatsalihasprojekti etenee aikataulussa. Maanantaina tein ne ja meni hyvin. Keskiviikkokin meni hapokkuuteen nähden hyvin. Ja perjantaina tein hätäisesti tingaten palautuksista joten ne ottivat tiukille. Eilen tein ja rennosti meni, huominen hirvittää ku katselin eilen sitä reeniä. Mutta katsotaan miten jaksaa. Jospa sihteeri antais vähän lisäpotkua.

Tiistaina oli tarkoitus käydä tunti juoksemassa hiljalleen. Hiljaa en osannut juosta, en tiedä miksi. Varmaan haaveilin silloin jo keskiviikosta. Kumminkin, reilu 10km vähän yli tunnissa on ihan jees minulle. Milloin lie juossu niin kovaa lenkin. No, mukava oli ja hyvälle tuntui. Eikä edes nilkkaan käynyt. Venyttelyt jäi vähän turhan vähälle nii siitä sai kärsiä seuraavana päivänä.

Keskiviikkona aurinko paistoi, oli jotain 4 astetta lämmintä ja pienoinen tuuli. Hyppäsin Meridan selkään ja lähdin ajamaan. Nautiskelin sulista, tosin kivisistä teistä. Vettä oli moninpaikoin melko paljon mutta se ei onneksi minua haitannut, pyörä tosin ei tykännyt siitä. Yhtäkkiä keksin kääntyä Herralaan päin ja ajoin sinne. Tie oli aivan sula. Vettä oli sieläkin paljon välissä mutta liikennettä suht vähän niin tykkäsin polkea. Tuli välissä ajettua pitkiä pätkiä kovaa, kauan aikaa mittari näytti yli 30 km/h. Se on kova vauhti mulle. En jaksanut sykkeistä välittää, halusin vaan nauttia ajosta. Huomasimpa että kädet ei enää puudu nii helposti ajaesa ja jaksaa ajella kädet koukussa. Käsien vahvistumisen voi sitten totisesti todeta vasta ensimmäisellä +100km lenkillä joskus tässä lähiviikkojen aikana. Punnerrukset kannattaa!

Torstaina kävin illalla säbäämässä. Hyvältä tuntui, vaikka koko päivän vasen pohje vähän aristi kävellä. Hyvät pelit saatiin aikaseksi, joten kyllä kannatti mennä. Perjantai sitten oli niin hulinapäivä että kerkesin vaan vatsat tehdä. Lauantain ja sunnuntain olin vierailulla Toijalassa joten en mitään kerennyt tekemään. Eilinen päivä meni koulussa. Illalla heitin pienen lenkin mutta satoi vettä ja räntää ja jalat vähän oireili nii lenkki jäi puoleen tuntiin. Huomenna alkais pääsiäisloma, saapa nähdä mitä tulee lomalla touhuttua.

Kohti 200:aa ja kura lentää

Aika hiljainen viikko ollut nyt, pienoinen laiskuus pääsi iskemään. Koulujuttuja yrittäny miettiä ja suunnitella aikatauluja etukäteen jotta ei tarvitse sitten panikoida. Noh, panikoida pittää tottakai kun on sen aika.

Maanantaina illalla joskus 20 aikaa juolahti mieleen että pitäisikö sitoutua 6:ksi viikoksi toteuttamaan 200 vatsalihasta -projektia. Mietin 2 minuuttia ja päätin että aletaan. Heti heittäydyin laiskaksi enkä viitsinyt tehdä lähtötasotestiä. Tunteella aloin heti toteuttaa kovimmalla tasolla projektia. Viikon ohjelmasta toinen päivä tuntui pahimmalle, kolmas oli jo helpompi. Samalla aloin punnertamaan omin nokkineni. Hyvä kun on jokin asia joka laittaa liikkeelle säännöllisesti 3 krt/viikko nii siinä samalla voi punnertaa. Jos kesällä jaksais käsien puolesta ajaa pitempiä reissuja.

Vatsat eivät tullee kipeiksi ollenkaa, kumma juttu. Mutta kädet. Punnertaminen on aika myrkkyä, varsinkin jos viimeisen sarjan viimeiset punnerrukset kestivät luokkaa 3-5s/ kpl. Melko hapokasta. Suihkussa käynti oli haastavaa reenin jälkeen kun kädet eivät nousseet paljoa rintakehän yläpuolelle. Tai nousivat, mutta teki kipeetä. Teen juominenkin oli hankalaa. Hyppiminen ja kehon ravistaminen teki kans kipeetä kun rintalihakset pomppi. Ei oo helppoa tää itsensä kunnossapitäminen. Pakko hieman köyhän kärsiä kun ei ole rahaa törsätä itseensä.

 Tiistaina kävin koulusta suoraan uimassa koska teki saunaa mieli. No saunoa saikin, todella hiljaista oli hallissa. Uima-altaan uintiradallaki oli tosi hiljaista, pari eläkeläistä ja yksi työssäkäyvän ikäinen henkilö. Ja allekirjoittanut. Yhden kilometrin uin yhtäsoittoa, välissä kolme altaan mittaa kovaa. Joka uintikäännöstä päätin kokeilla ennenkuin uimaseuran ihmiset tulivat nauramaan. Elämäni ensimmäinen käännös onnistui kivasti, pääsin joka jotenkin jatkaa uintia. Toisella kerralla jokin kehon asentoa tutkiva anturi meni sekaisin ja kun potkaisin kohti päätyä, potkaisinkin suoraan ylöspäin. Kummasti poskia punotti sen jälkeen.

Porealtaissa oli sitten ruuhkaa. Eläkeläiset olivat linnoittautuneet sinne. Tai niihin, kaksi allasta kun on tuossa hallissa. Melkein sai kyynerpäillä tuuppia jotta pääsi niskahierontaan. Ja viereen sattu mies joka ei ilmeisesti pitänyt naamastani koska hän oli selin minuunpäin jotta siitä suuttimesta tuleva vesi kimposi hänen selän kautta kasvoilleni ja korvaan. Ärsyttävää.

Toinen mielenkiintoinen, ehkä jopa pelottavan epäilyttävä juttu sattui saunassa. Katsoin että pienempi sauna oli täynnä, joten menin isoon koska se oli tyhjä. Hetken heittelin vettä ja sisään tuli joku 45-50v mies kaljamahoineen. Hän istui reilun metrin päähän minusta, vaikka olisi voinut mennä lähemmäs 3 metrin päähän. Sitten hän alkoi heiluttelemaan käsiään, huohottamaan, murisemaan, ääntelemään muutenkin oudosti ja hengitteli syvään. Olin repeilypisteessä kun mietin että mitä tämä tekee. Olikohan jotain kama sutra -kirjan oppeja, en tiedä. Olin juuri miettimässä että heitänkö lisää löylyä vai lähdenkö. No, mies päästää semmosen "uuuuuh aaaaah" -äänen, joten olin jo pää kolmantena jalkana menossa suihkuun.

Keskiviikkona repäisin ja otin Meridan liikenteeseen. En siksi että halusin sillä lähtä ajamaan, vaan siksi, että halusin fillaroida mutten jaksanu kantaa Trekkiä alas johtuen punnerruksista. Hieman villi reissu oli kyllä ajella kun suhteellisen sileät, reilu 1000km ajetut renkaat alla. Ei sillä että ne olisivat jo sileät mutta ovat sileämmät kuin uudet renkaat. Loskassa kapeat renkaat kulkivat kivasti ja meno oli todella vakaata. Kunnes oli luminen, mutkainen alamäki. Tällä ei driftaaminen onnistunut niin hyvin kuin Trekillä mutta onnistui sen yhden kerran. Sekin oli vahinko kun vastaan käveli mies keskellä tietä ja loskaa oli hirveästi. Miehen ilmeestä päätellen sydän taisi jättää pari lyöntiä välistä koska jos olisin kaatunut, olisi mies saattanut saada jomman kumman meistä päällensä.

Tulin mutkien kautta tielle nro 140. Aah mikä nautinto oli ajaa: sula tie, aurinko paistaa vastaan, lasit päässä ja mittarissa kivat 32 km/h. Tätä iloa kesti vain jotain 300m kun piti siiryä klv:lle. Ei hyvä, 5 cm loskaa tiellä. Ajelin kämpille hiljalleen ja muka tekemäni pitkä lenkki oli vain 29 km pitkä.

Kämpillä katselin (ja katson vieläkin) miten likaiseksi pyörä pääsi menemään. Voimansiirto on samannäköinen kuin viime syksyllä, kun ennen lähtöä se näytti uudelta ja koskemattomalta. Täytyy joku päivä pestä tuo. Viimeistään ennen seuraavaa lenkkiä. Ikävästi vaan näyttää siltä että sitä saa odottaa, lunta satoi tänäänkin.

Torstain sählystä voisin sanoa että kivat pelit, puolet peliajasta sai pelata kokoajan, ainoat tauot tulivat maalivahdin työstä. Pari maaliakin taisin nakuttaa mutta ei niistä sen enempää.

Lauantaina kävin juoksemassa vesi- ja räntäsateessa, loskaisilla klv:llä reilun puolituntia. Ihan vain itsesäälin tuhoamiseksi. Ja se tehosi, olo oli aivan mahtava. Ja lisää mahtavuutta tuli illalla kavereiden kanssa. Ne jutut ei vaa tänne kuulu.
Nyt tämä sunnuntai on mennyt levähdellessä kun ulkonaki on ollut tosi huono ilma. Semmosta voisin mainita että ajattelin ostaa uudet verhot jotka eivät päästäisi valoa sisään. Alkaa jo tympimään kun ei voi nukkua oikein aamuisin. Kävin Prisman ja Citymarketin kiertämässä läpi. Prismassa oli kyllä mustia sopivia verhoja mutta jos olisin ostanut siitä niin että olisi riittänyt niin 60€ olisi paukahtunut rikki. Citymarketti ei edes tuntenut verhoja, joten tyhjin käsin kämpille. Onnistuin delegoimaan verhonhankinnan siskolle joka löysi netAnttilasta pimennysverhoa metritavarana. No pienet laskutoimitukset suoritettuani tilasin 4m verhoa. Nyt odotellaan milloin sen saa lähimpaan postiin.

ps. Jos tekstissä ilmenee kirjoitusvirheitä jotka eivät ole murretta, niin ne menee väsymyksen piikkiin. Ei jaksa alkaa lukemaan läpi kirjoitettua tekstiä.

Mikä tälle otsikoksi?

Se miksi tämän jutun otsikko nyt on tuommoinen, johtuu siitä kun oli kaksi vaihtoehtoa mutta ne osannut päättää kummasta tulisi otsikko. Vaihtoehdot olivat a) Lääkäri: "Ei voi tehdä mitään, sinun on vaa opittava elämään sen kanssa" ja b) Taivaallinen viikko. Kummastakin jokainen voisi vetää omat johtopäätöksensä joten pitänee tuolla myöhemmin selitellä mistä on kyse. Ne, jotka minut tuntevat, arvailevat omiansa.

Tällä viikolla tylsän ja saamanttoman maanantain jälkeen innostuin tiistaina käymään hiihtämässä. 31 kilometriä ja 2 tuntia 17 minuuttia vierähti musiikkia kuunnellessa. Lenkistä olisi tullut ainakin 5 km lyhyempi jos en olisi ohittanut nuorta harrastajahiihtäjänaista. Naisella oli välineet niinkuin jollakin oikealla hiihtäjällä: tiukat vaatteet, pullovyö, uudet Atomicin sukset ja kiva hymy. Hiihdin jonku matkaa hänen edellään kunnes tultiin 3:n ja 5:n km reittien haaraan. Mietin että jos menen oikealle, 3 km:n lenkille, nainen pitää minua nössönä ja hiihtää itse 5. Joten päätin mennä vitosen lenkille. Vilkaisin taakse ja huomasin että nainen kaarsi oikealle. Ilma oli todella hyvä hiihtoa ajatellen, aurinko paistoi, pieni tuulen henki kävi ja lämpötila nollan paikkeilla.

Lämmöt kun huitelivat -10:n ja +5:n välillä niin senhän tietää miten käy kevyenliikenteenväylille. Loska tulee kehiin, pahimmissa paikoissa 10 cm upottavaa loskaa. Tein Nopsaan hätäisen kuraläpän eteen kumista jottei kengät kastu. Heti ensimmäisellä koulumatkalla läppä haukkui hintansa (kotoa puhallettu kumin palanen ja kesätyöpaikasta pakkiin jääneet pari nippusidettä). Onhan se vähän ruman näköinen, taitaa edellisen postauksen kuvassa näkyä. Eipä näykkään. No kohta näkyy alla.

Keskiviikkona lähdin kiertämään kauppoja ihan ajankuluksi vaikka parempaakin tekemistä olisi ollut ja jostain syystä sinne huonoon keliin piti lähtä polkemaan. Kai se kuraläppä innosti niin paljon. Kiertelin pari urheilukauppaa ja tutisin kun oli niin paljon tavaraa halvennuksessa. Ei vain raskinut ostaa kun kaikki olivat vaatteita. Olen tässä nähkääs päättänyt että pitää vaatteiden ostamista vähentää. Silti tällä viikolla olen ostanu 3 paria boksereita... Kesken kaiken muistin että pitää se matto ostaa fillareiden alle kun on tämmöset kelit. Eikä hajan levitetyt sanomalehdet oikeen vedä naisia asuntooni, joten tuommoinen komia grafiitinmusta (?) kuramatto tuli ostettua. Kuljetus oli aika jännä tapahtuma kun ei oikeen metrin pitkää rullaa pyörällä taho pystyä kuljettamaan. Ensin suunnittelin laittavani kuramaton tarakalle mutta en laittanut koska takarengas heitti kurat tarakalle. Onneksi on tullut nähtyä monenlaisia kuvia netissä joten keksin aika pian ratkaisun. Ajaminen olikin kesärenkailla loskassa aika jännää.

Torstaina kävin uuden kauppareissun, nyt Trekillä. Trek kulki kuin juna loskassa. Tai ei, junaan vertaaminen on nykyään huono vertaus. Sanotaanko että kulki kuin sähkö kaapeleissa. Ei mitään hankaluuksia ajaa suoraan eikä pysähtyä. Tosin onhan Trekissä maastorenkaat, kahdet jarrut ja pitempi akseliväli. Prismasta kävin ostamassa ruokaa. Tarkoituksena oli ostaa vain vähän tavaraa mutta silti piti ostaa reppu täyteen. Ja lähes kaikki ostokset olivat pizzatarvikkeita. Ostin mä kesän ensimmäisen tuutin, taisi olla vadelma-jättis tarjouksesta. Istahdin nauttimaan jäätelöstä pyöräni viereen pyöräparkkiin ja katselin kun vieressä oli paremmilla osilla oleva Cube. Mietin että pitäisikö Cuben omistajalta kysyä että oletko harrastaja. Jäätelö oli loppumaisillaan kun huomasin kaupasta tulevan tytön jonka näin monet kerrat kaupassa. En muuten olisi tyttöön mitään huomiota kiinnittänyt, mutta hänen täysi Haglöfs-vaatesarja ja reppu kiinnitti huomioni. Tyttö käveli epäilyttävästi mua kohti. Ja sitten kaarsi viereeni ja alkoi aukasemaan Cuben lukkoa. Ujoushan siinä heti iski etten kehdannut kuin kerran katsoa häntä ja hymyillä. Kävin myös aiemmin aamulla lääkärillä nilkkani takia ja hän totesi ensimmäisessä kappaleessa mainitun lauseen. Kyllä mä silti röntgenkuvat kävin otattamassa. Jos sieltä vaikka jokin luusiru löytyisi. Saapa nähdä.

Ja kävinhän mä Lahden Polkupyörähuollosta hakemassa lisalukkovaijerin jos sattuu että joutuu Trekillä lähtee kouluun. Ihmettelin kun sulkemisaikaan oli 5min ja paikka oli täynnä ihmisiä. No myyjä hieman valotti että paikallinen seura TWD-Länken ajaa tänä vuonna Meridan pyörillä ja tänään on niiden luovutustilaisuus. Tilaisuus kyllä, siellä oli nuoret pojat laittaneet hiukset vaahdolla ja isännillä oli puvut päällä.

Perjantaina menin yhden kaverin kanssa Ilon taloon ja yllättäen sitten juttelin siellä ties kuinka monelle tyypille. Lopulta lauantaina sitten piti hyväksyä 10 uutta facebook-kaveria. Ja tutustuimpa yhteen luokkakaveriin jolle en ollut koulussa jutellut ollenkaan. Lauantai meni väsymyksen takia hieman ohi. Toki englannin esitelmää väsäsin illalla kunnes tulee kutsu että nyt pitää lähtä taas kaveriksi. Pakkohan sitä oli mennä, ei naiselle voinut sanoa ei.

Päästäänkin jo sunnuntaihin, hip hei!! Tässä tulee juttua paljon. Aamulla katsoin ulos että taidampa käydä hieman ajelemassa tänään. Pitihän sitä lähtä. Kumma vaan kun ajovaatteiden huolellinen pukeminen vei lähes puolituntia. Huolestuttavaa.

Lenkin pointeiksi otin teiden katsastuksen ja mahdollisesti polkuajoa. Katsastuksesta voisin sanoa että välissä näytti siltä että voisi ajaa Meridalla, mutta vain lyhyitä pätkiä. Vanhan Helsingintien varressa näytti olevan lähes kilometrin mittainen pätkä täysin sulaa väylää. Sinne voisi joku päivä harkita menevänsä.

Ihmiset olivat erikoisia tänää. Suurin osa joka käveli reunassa, yksi eläkeläispariskunta olivat sauvakävelemässä ja kävelivät peräkkäin. Toki oli joitakin porukoita joita päin piti ajaa jotta tajusivat ettei tuo pyöräilijä väistä omalta linjalta hangen puolelle.

Niin asiaan. Kisapuiston vieressä on nyppylä, en nyt muista nimeä. Ajelin sinne päälle ja sitten tosi pientä polkua pitkin alas. Polku liittyi isompaan polkuun ja päästelin sitä alas. Yhdessä mutkassa laitoin takajarrulla pyörän luisuun ja taas se pikkupiru olkapäällä sano että tänää pidetään hauskaa. Taas tuli jokin eläkeläispariskunta vastaan ja piti rauhoittaa menoa.

Mustankallion hautuumaata kohti lähdin ajamaan ja ajelin polkuja siellä. Taisin kaksi kertaa kiertää sen hautuumaan. Oli se jännittävää kun polku oli 20-30cm leveä. Eikä yhtään toleranssia. Pikkusen liian reunaan jos ajoi niin eturengas haukkasi hankeen ja sitä mentiin tandon yli. Peräti kahdesti lensin. Ja kerran keulin semmoisen penkan yli ja lensin selälleni. Taidan olla pyörän kanssa aika koominen näky.

Kun Mustankallion polut oli jo kolutti niin jotta tämän päivän tarpeet täyttyivät, huomasin kun tien toisella puolella joku tyttö meni metsään polkua pitkin. Mielenkiinto heräsi heti että mihin tuosta pääsee. Lähdin seuraamaan enkä voinut uskoa todeksi: Siitä lähti vajaa 2m leveä, aurattu mutkainen tie alamäkeen. Odotin jotta tyttö oli jo alhaalla ja lähdin ajamaan. Taas jarrun kanssa sivuluisua. Ensimmäisen laskun jälkeen mietin nousenko takaisin vai jatkanko matkaa. Nousta piti, sen verran kivalta tuo touhu tuntui. Nousin ylös, pujottelin taas alas ja uudestaan ylös. Kolmatta kertaa kun tulin alas otin vähän suuremmalla riskillä jotta fiilis paranisi entisestään. Tietä lähti vastaan nousemaan joku mies. Ajattelin että tässä mutkassa voi vielä laittaa luisua. Silloin lähti osittain hanskasta, jouduin ottamaan jalalla vastaan kun eturengas lähti alta. Mies pysähty juttelee ja sanoin mm seuraavaa: "Oot sä aika kova sälli ku tämmösiä jäärännejä ajelet innoissas alas" ja "Pidä lippu korkealla". Pienestä ajovirheestä huolimatta fiilis oli aivan mahtava ja miehen sanat vielä nostivat sitä lisää.

Mutkien kautta ajelin Radiomäelle. Sielläkin oli pakko ajaa pari mäkeä alas luisutellen. Ensimmäisessä mäessä pujottelin ja laskin sen vielä uudestaan. Lopputuloksesta on kuva alla. Toisessa mäessä hoksasin miten pyörän saa helposti jarrun kanssa luisuun vääntämättä vartalolla paljoa. Oppia ikä kaikki. Ajelin siitä kämpille. Matkaa ei kertynyt kuin 18km mutta se fiilis oli aivan mahtava.



Mietin muutamia juttuja ajaessa.
1) Eilen yksi tyttö sanoin minulle näin: " Tuleksä jos tuut?" Tuon miettiminen on vieläki kesken, jotenki jännä lause.
2)"Kolmas kerta toden sanoo". Tuon sanonnan keksijä on ollut viisas. Tänäänkin huomasin pari kertaa että tuossa on perää.
3)Kolmaskin oli mutta se nyt unohtui. Jospa sitten seuraavaan päivitykseen.

GoExpo 2010

Tänää se sitten oli: GoExpo 2010. Suurin odotuksin hyppäsin aamulla junaan huonosti nukutun yön jälkeen. Perillä Bölessä ihmettelin liukkaita jalkakäytäviä kävelessäni kohti messukeskusta. Myöhemmin selvisi että päivisin on ollut monta astetta lämmintä ja yöllä paljon pakkasta. Lienee jotain vaikutusta asiaan. Kummasti näytti että Helsingisä ois kevät pitemmällä kuin täällä.

Mut asiaan. Mitähä messuista voisi sanoa? No ainakin sen että SRAM oli todella näkyvästi esillä. Viime vuonna kun en muista nähneeni juuri missään, niin nyt niitä oli Trekissä ja Focus:in pyörissä kiinni. Samoten Trekin osastolla oli SRAM:n palikoita hipelöitävänä. Kyllä on kaunista tuo koneistuksen jälki. Samoten Campagnoloa oli joissakin pyörissä kiinni ja tuokin osaa valmistaa kauniita osia. Shimano oli muuttunut jonkin verran viime vuodesta. Mielestäni suurin ero on takavaihtajissa.

Koeajopaikalla ei ollut juurikaan mitään kiinnostavia pyöriä. Muutama erikoinen, kuten stepperipyörä, oli testattavana mutta en viitsinyt lähtä keräämään hikeä radalle. Hirveästi oli koeajossa tavallista hybridiä, bmx:ää ja peruspyöriä. Käyräsarvisia osui minun silmään 3 tai 4 joista yksi Fort oli todella kiinnostava, levyjarrullinen cyclocross. Eikä ollut edes pahan hintanen. Semmosta voisi joskus tulevaisuudessa harkita. Siinä olisi ollut kaikki mitä pyörältä vaadin ympärivuotiseen ajoon.

Matti Rämö piti ihan mielenkiintoisen esitelmän Intian, Thaimaan, Vietmanin, Laosin ja Kamputsean reissuista. Mainittakoon että Intian hän veti yhdellä kertaa, muistaakseni 3 viikkoa ja 2500km. Loput yllämainitut maat olivat toisella reissulla viime syksynä. Hienoja kuviakin Matti oli ottanut reissuiltaan ja odottelen milloin saisin käsiini kirjan 'Polkupyörällä Intiassa'. Edellinen kirja oli ihan mielenkiintoista luettavaa joten odotukset ovat aika korkealla kirjan suhteen. Mutta siihen Matin reissuun. Kaikkea en muista mutta mieleeni jäi kun hän mainitsi suuren elintasoeron Thaimaan ja Vietnamin rajalla. Intiasta hän kertoi kuinka joutui miettimään kummalta puolen tietä väistää norsu, kuinka Intiassa mietitään norsuille heijastinpakkoa hämärän aikaan. Lisäksi hän kertoi että koiran raatoja oli hirveesti pitkin Intian teitä. Yhdessä paikassa oli jopa koiran luuranko painunut "fossiiliksi" asfalttiin.

Retkipuolella kävin kuolaamassa rinkkoja. Yhenlaisia olisi ollut tarjouksessa mutta eipä tullut ostettua. Tästä varmaan moitin itseäni tulevaisuudessa, who knows. Kuntoilupuolella oli jotain taistelulajinäytöksiä mutta ne eivät juurikaan kiinnostaneet. Hieman harmitti kun jäi tankotanssiesitys näkemättä, se kun oli jonku toisen kiinnostavan esityksen kanssa samaan aikaan.

Eräs toinen, kiinnostavaksi luulemani esitelmä oli 'Pää pyörällä Euroopossa'. Keski-iän ylittänyt pariskunta aikovat aloittaa tulevana keväänä toukokuussa 2 vuotta kestävän ajourakan. Tandemilla aikovat matkata ja ensimmäisen vuoden tavoitteena olisi olla Portugalissa josta ehkä lentävät USA:han ja Kanadan rajamaille.

Lopuksi: tottakai messuilla piti shoppailla. Ostin ajopaidan ja kypärän. Paita on varmaan vuoden vanhaa mallistoa mutta samapa tuo kun kerta sen sai halvemmalla ja tykkään tuosta väristä. Ja keltainen on kiva lisä sinisen ja punaisen ajopaidan kaveriksi. Kypärä sopi päähän kuin nyrkki silmään. Ja se on lisäksi entistä kypärää pienempi ja kevyempi. Nyt voi hyvillä mielin ajella kesän kun tietää ettei kanna turhaa varustepainoa mukana. Vielä kun saisi kropasta vähän pois. Jos vaikka alottaisi ensi maanantaina '200 vatsalihasta' -projektin. Jännityksellä odotamme.

Tässä kuvia messuilta.

Tässä kuvat ostoksista:

 

 

Rikkonaista

Tässä on edellisen postauksen jälkeen ollu vähä ihmeellistä aikaa. Kovat pakkaset tammikuussa ja pidennetty viikonloppureissu kotiin vei aikaa. Lisäksi on ollut kaikkea muuta tekemistä ja reissua. Sairaanakin olen ollut viikon verran.

Piti pikkuisen potkia aivosoluja liikkeelle jotta muistu mieleen milloin viimeksi on pyörän selässä käynyt. No eihän se mieleen tullut, joten piti lunttasta kalenterista. Näyttää että 4.2 olen käynyt ajamassa. Ja silloin Trekistä tippui takalokarin kiinnituspultti enkä ole vielä kerennyt (lue: jaksanut) laittaa uutta.

Helmikuussa 25.pvä alkoi hiihtoloma. Kerran tuli nuhasena käytyä hiihtämässä, heti seuraavana perjantaina. 40 min viihdyin liian tutuilla laduilla. Vieläkin tuli mieleeni kuinka verenmaku suussa hiihdin luokkakavereita kiinni ja pujottelin niiden välistä jotta kerkeäisi ensimmäisenä lähtemään pois. Eli ilmeisesti olen inhonnut hiihtoa muita kavereita enemmän kun on ensimmäisenä pitänyt lähtä pois.

Sählyä kävin kahtena iltana pelaamassa loman aikana ja molemmilla kerroilla saatiin hyvät pelit aikaseksi. Huomasi peleistä että kaverit ovat kattoneet olympialaisten kiekkoa. Sen verran hyvin joka joukkue pelasi, syötöt osuivat paremmin kohilleen ja jopa oikeita kuvioita oli. Yhden yön kävin Oulussa Latella pelaamassa wiitä ja GTA4 koneella. Jännä vehje tuo wii. Milloinkohan pesäpallo siirtyy pelkästään wiille?

Lomalta piti palata hieman aikaisemmin pois jotta kerkän GoExpo-messuille. Kirjoitetaan siitä raportti erikseen. Lisäksi olen miettinyt että pitäisikö ihan oikeasti myydä tuo Trek pois? Maastossa ajaminen on kumminkin kilometreihin nähden aikaa vievää eikä samoja polkuja tahdo jaksaa aina ajella.

Pakkasta ja suunnitelmia

Tammikuun 3. viikko:
MA: lepo
TI: Luistelua 2h syke ka: 139
KE: Pyörällä 11km
TO: Sählyä 1h
PE: Lepo
LA: Matkamessut
SU: lenkki 20min

Tiistaina oli muistaakseni pakkasta 12 astetta joten oli hyvä ilma käydä luistelemassa. Kylmä viima ilmeisesti ajoi ihmisiä pois jäältä joten suhteellisen vapaasti pystyin luistelemaan rataa ympäri. Tuon luistelemisen jälkeen pyörän polkeminen tuntui jännälle. Ja kivalle tuntui myös se kun takki jäätyi hihoista aika jäykäksi.

Keskiviikkona tein tyhmän virheen josta sain kärsiä. Katsoin aamulla että vain 9 pakkasta, pukeuduin sen mukaan ja lähdin polkemaan Trekillä 5km päähän kauppaan. Alkumatkan epäilin pakkasmäärää ja loppumatkan palelin. Onneksi selvisin kauppaan asti. Takaisin tullessa sama homma. Kämpillä ensimmäiseksi katsoin uudestaan netistä lämpötilan ja Lahteen se näytti muistaakseni -18. Katsoin vielä sivuhistoriasta että minkä kaupungin lämpötilan katsoin ja kuinka repesin nauramaan kun olin katsonut Raahen lämpötilan.

Torstain sählyssä loppupuolella loukkasin pikkusen vasenta polvea ja nivusta mutta nyt tuntuu olevan jo ihan kunnossa.

Lauantain Matkamessut imaisivat mehut. 5,5 tuntia kävelyä messuilla tuntui jaloissa.

Sunnuntaina kävin pienen happihyppylenkin. Kovavauhtinenkin tuo lenkki oli joska vaatetta oli hieman liian vähän ja piti lämpöä saada jotenkin. Onneksi juoksussa lämpeää paremmin kuin pyöräillesä. Lisäksi oli Trekin 1-vuotissynttärit. Nyt sillä on vuosi rullailtu, kilometrejä kertynyt mittariin 1266km. Ei paljon mutta onpahan edes jotakin.

Otsikon mainitsema "suunnitelmia". Olen miettinyt monenlaista mitä voisin tehdä kesän ja seuraavan vuoden. Kavereilta olen kysynyt mielipidettä ja kaikki ovat kannattaneet ideaani. Vai haluavatko he kaikki mut pois Suomesta vuodeksi? Ehkä jotku, ehkä eivät. Vielä en kuuluta sen kummemmin julkisuuteen. Katsotaan sitten keväämmällä kun aika koittaa.

Lopuksi bongaus:

Tilannekatsaus: liikuntaa paljon

Tämmöiseltä näyttää tammikuun 2. viikko:
ma: pientä kuntopiiriä
ti: luistelua 0,5h
ke: aamulla pyöräilyä 1,5h/26km ja illalla hiihtoa 1,5h
to: säbää 1h
pe: uintia 0,5h/1km
la: lepo
su: pyöräilyä 1h20min/16km

Maanatai oli pitkä koulupäivä joten en jaksanut enää lähtä illalla liikenteeseen. Lisäsi piti ohjelmoinnin etätehtävä viimeistellä, kirjoittaa dokumentti ja palauttaa se. Hienosäätöäkin piti tehdä. Joten ajattelin että huomenna...

Tiistaina juolahti mieleen että voisin käydä vähän luistelemassa. Ajelin keskustaan Kisapuistoon ja iskin luistimet jalkaan. Olivat kyllä tosi tylsät, jopa niin tylsät että eivät olisi edes kuumana uponneet sulaan voihin. Luistelin kumminkin hetken ja katselin kun ilmeisesti saksalaiset vaihto-oppilaat luistelivat. Hieman huteraa menoa mut vähän ne kompuroivat mitä minä, kerran taisin mennä nurin. Lauantaina kävin terotuttaa luistimet tuossa fillarihuollossa ja palaute teristä oli tätä luokkaa: "Misä helvetissä nämä on terotettu?". Eivät onneksi ottaneet lisähintaa niin huonokuntoisista teristä.

Keskiviikkona iski kipinä ja piti lähtä aamulla ajamaan. Kyllä pitkä ajotauko tuntui paikoissa. Ensiksi vehkeistä katosi tunto puolen tunnin jälkeen. Piti pikkupätkä kävellä ja miettiä jotain kivaa jotta vähän veri kiertäisi. Sitten jatkoin ajamista ja tunnin kohdalla alkoi jalkoja, tai oikeestaan varpaita, paleltaa. Ikävä homma. Yhdessä risteyksessä oli kaivuutyömaa. Ajelin siihen ja katselin että mistäs mä nyt kierrän tämän. No konekuski huomasi minut ja sormin kysy: oikealle vai vasemmalle. No mä osoitin oikealle, mies nosti tassut ylös ja siirsi konetta. Kyllä hetki hymyilytti tämän jälkeen. Samoten huomasin lenkillä että tuo suora tanko on liian suora mulle kun tulee ranteet kipeiksi ja kun paino on tottumuksesta peukalolla niin tulee kämmenkin kipeäksi.

Illalla kävin hiihtämässä pitkästä aikaa. Kävinköhän kertaakaan viime talvena? En kyllä muista. Ja toissa talvenakaan en käynyt. Kyllä varmasti oli hiihtoseuran porukoilla naurussa pitelemistä kun yritin luistella menemään. Muutamat jyrkät ylämäet veivät uskon kyvyistäni kun en tahtonut jaksaa kaikkia nousta. Yksi mäki piti kävellä. Hetken hiihdettyäni tulin risteykseen ja mietin että minne päin menisin. Sopivasti joku nainen tuli siihen niin jäin peesaamaan häntä. Ohitin hänet kohtapuolin kun vauhti oli niin hidas ja kohta olinkin jo Tapanilan hiihtomajalla. Heitin sielä pienen lisälenkin ja päästelin takaisin Stadionille. Kyllä se hiihto tuntui näin jälkeenpäin ajateltuna hyvältä, eikä sillä reissulla tullut edes kylmä. Pitäis varmaan alkaa kehittelemään hiihtomonoista uudet ajokengät...

Torstain säbä koulun vuoro. Oli taas mukava pelata isolla kentällä kun sai juostakkin eikä ollut heti seinät vastassa. Taisin 3 maalia tehdä. Ja toisessa päässä oli ihan oikea maalivahti joten vaihdoimme puolen tunnin pelin jälkeen joukkuiden päätyjä.

Uinti tuntui aika rajulta. Olin herännyt aamulla melko myöhään joten en syönyt aamupalaa ennen kouluun menoa. Kouluun menin ruokailuun ja siitä sitten tunneille. Ei ollut oikeen ruokaillesa nälkä. Eikä koulun jälkeenkään. Mutta uimisessa huomasin että energiat oli jäänyt Eloveena-laatikkoon. Meinasin jo 500m jälkeen heittää ankkurin mutta en sentään. Päätin että mennään pätkä kerrallaan ja katsotaan. Hyvin se 1km kumminkin meni. Lopussa sitten porealtailua ja kunnon saunomiset. Saunomiset vaan epäonnistui kun oli hirveä jano ja nälkä. Kämpille päästyäni oisin voinut tyhjentää koko jääkaapin mutta joku oli kerennyt ennen mua. Joten piti odottaa lauantain kauppareissua.

Sitten sunnuntai. Ensiksi: oli kiva ajella jäällä. Toiseksi: oli todella kiva ajaa väsyneenä kapeita polkuja Mustankallion hautausmaan tykönä. Jäällä ei päässyt ihan joka paikkaan koska oli lunta aika paljon ja hieman tuoreemmat kelkanjäljet niin pehmeitä. Onneksi oli yksi jäätynyt jälki jota pitkin pystyi ajamaan. Poluillakin oli kivaa. Jännä kun jotenkin väsyneenä siihen ajamiseen keskittyi enemmän ja pysty ajamaan kovempaan. Yhdessä kohtaa kumminkin ajoin polun viereen ja kivasti meno tökkäsi hankeen. Kaikki tämä vain sen takia kun viereisellä hiihtoladulla hiihti oman ikänen tyttö! Kaikkea se tuleva kevät teettää. Päätin aja vielä keskustan lähettyviltä ihan mielenkiinnon vuoksi. Rautatienkadulla ahdistelin mersukuskia. Hän yritti kiihdyttää mäkeen kun ajelin perässä mutta nastat löi tyhjää. Itse kiihdyttelin tyytyväisenä perässä. Kyllä fillarilla pärjää näköjään hyvin autojen seassa.

Niin näistä vasta tehdyistä lupauksista tai päätöksistä vielä muutama sana. Ajokilometrit jäivät vähäksi tavoitellusta 50 kilometristä, ajoin sen 42,6 km. Pitänee nostaa eturenkaan paineta.

Tuossa olen vähän miettinyt että jos ostaisi trainerin. Jonku halpisvehkeen saisi vajaalla 100€:lla. Onhan se tieten kallis mutta pääsisipä Meridallakin ajamaan.
Lopuksi gps-jälki:

Näytä 170110 suuremmalla kartalla

Juoksin jäällä gasellin askelin

No en aivan gasellin askelin, ehkä härän askelin. Siinä teille afrikan vuoristotreenaajille (eläimille) mallia.

Mutta asiaan. Kolmen viikon joululoma on tulossa päätökseen, oikeastaan enään tämä päivä, huomenna pitäisi menna takaisin kouluun. Kylläpä tuo loma meni hitaasti/nopeasti. Hitaasti siinä mielessä että tuntui kun olisi ollut paljon kauemmin poissa täältä ja niin kauan kotona. Ja nopeasti siinä mielesä että en taaskaan kerennyt tekemään kaikkea mitä ois pitäny. Tai en kerennyt. Välissä kyllä laiskotti että ei senkään takia kerennyt.

Huomenna sitten alkaisi tämä lupauksien toteuttaminen. Vai onko se päätösten kiinnipitämistä? Emmä tiiä, tärkeintä olis vaan liikkua. Senpä takia otin kotoa matkaan sukset ja luistimet. Toivottavasti aika ei mene niin hirveen nopiaa jotta kerkeiäis kaikkea tehdä sopivassa suhteessa.

Nilkasta tähän loppuun vielä pikkusen. Loman aikana se tykkäs sählyn pelaamisesta mutta ei juoksemisesta. Tänään se tykkäs kyllä juoksemisestakin mutta vasen polvi hieman kipeytyi. Noo se menee noin 6 viikon lähes täydellisen lenkkeilemättömuuden piikkiin.

Ps. Voiko tuommoista sanaa kuin "lenkkeilemättömuuden" käyttää?