Kokemuksia: Garmin Fenix 3

Pitkästä aikaa on tilaisuus istua alas kirjoittelemaan blogia. Aikaa kyllä olisi ollut aiemminkin, mutta ajankäyttö on mennyt vain niin, ettei luppoaikaa koneelle istumiselle oikein ole ollut.

Edellisestä kirjoituksesta maaliskuun loppuun sain treenata kohtalaisen terveellisesti, mutta sitten huhtikuussa alkoi pienet ongelmat. Eka vasen polki alkoi pistelemään, jolloin vähän väkisin juoksin pari lenkkiä. 6.4 sitten lenkillä polvi ei ollutkaan kipeä, mutta kipu siirtyi lonkkaan. Parin päivän huililla se asettui, eikä sattunut ollenkaan. Sunnuntaina 10.4 lähdin lenkille ja juoksin väkipakolla 9km lonkkaa nilkuttaen kokoajan. Varasin sitten heti ajan hierojalle ja ma 11.4 pääsin hierontaan. Hierojan sanoin: "en ole koskaan nähnyt näin kireitä kalvoja". Se kertonee jotain jalkojen tilasta.

Mutta asiaan. Eli pyysin ja halusin syntymäpäivälahjaksi Garminin kellon, Fenix 3:n. Perusmallin, en kokenut, että Sapphiresta saan niin suurta iloa vs hinta, jotta sitä olisi kannattanut ostaa. Olin jo vuoden päivät katsellut tätä, mutta nyt vasta oli sopiva hetki hankkia se. Muuta synttärilahjaa en sitten saanutkaan. Tästä kellosta tuli kevättalvella 2016 myös HR-versio, eli ranteesta sykkeen mittaava malli.

Kello vakuutti heti kättelyssä ulkonäöllään ja vaikka se vähän massiivinen on, siihen tottuu ihan samalla lailla kuin 5" näytölliseen puhelimeen. Pari kertaa kolautin kelloa ensimmäisen viikon aikana, kello kesti hyvin ja sen jälkeen en pahemmin ole sitä kolautellut. Jos havittelet näppärää aktiivisuusranneketta tai kevyttä sykemittaria, tämä ei silloin ole sinun laite.

Fenix 3:ssa on joitain älykellon ominaisuuksia, se osaa näyttää puhelut ja viestit näytöllä, muttei suorituksen aikana ( huono juttu, tätä juuri olisin kaivannut). Puhelin musiikkisoittimen hallinta toimii, ainakin Spotifyn kanssa. Tässäkin on vaan se ongelma, että kellossa pitää kesken suorituksen navigoida musiikin hallintaan ja sieltäkin pitää erikseen selata haluttu toiminto, esim seuraava kappale. Fenix synkkaa harjoitustiedot bluetoothilla tai wlanin kautta. Harmiksen puhelimeni Android 6-versiossa on jokin bluetooth-vika, koska fenix ja puhelin eivät enää suostu keskustelemaan. Wlanista pieni maininta: ihmettelin tässä, että miksi Fenix ei suostu löytämään mun kotiverkkoa. Olin konffinu reitittimessä WLAN:n kanavaksi 13, jonka kanssa tuo ei halunnutkaan toimia. Eikä toiminut Raspberry Pi 3 Raspbian-käyttiksellä ennen massiivisia päivityksiä... Siispä vaihdon kanavan takaisin 11:een.

Olen käyttänyt kelloa uidessa, juostessa, pyöräilessä ja hiihtäessä. Kaikissa lajeissa se on täyttänyt tehtävänsä. Uidessa se osaa tunnistaa uintityylin (vapaa-, rinta-, selkäuinti ainakin), vetojen määrän, laskee matkan yms. Aivan mahtavaa. Sykevyötä en ole testannut vedessä, mutta foorumipuheiden perusteella ei toimi.

Fenixin mukana tuli Garmin uusinta uutta oleva sykevyö, jossa on erilaisia juoksuantureita. Se mittaa askeleen kontaktinopeutta, pituutta, askelrytmiä, tasapainoa yms. Yllä mainitsemassani lonkkakipulenkillä kello näytti, että 52% oikean jalan kuorma.

Pyöräilessä en ole vielä ajanut Giantilla tai Feltillä, joten mulla ei ole kokemusta, kuinka Fenix toimii antureiden kanssa. Meridassa se on kyllä ollut ja on osannut näyttää kaiken tarpeellisen. Mutta ehkä asennan jonkin tuunatun näyttöruudun pyöräilyä varten, jotta saan enemmän dataa samaan ikkunaan. Hiihdon telemetriasta en nyt niin ole innostunut, mutta kyllä se siinäkin on osannut hoitaa hommansa hyvin.

edit 20.6.2016: Pyöräilyyn löysin hyvän näyttötaulun, jossa on kaikki tarpeellinen tieto ja saan jopa selvää tekstistä sen kummemmin siristelemättä ilman laseja. Kellonaika ja lataustilan teksti on himpun liian pientä, mutta en sitä tietoa tarvitse joka sekuntti pyöräilessä. Antureina Giantissa on GSC-10 -anturi ja Feltissä uusi, kaksiosainen anturisetti. Molemmat olivat helppoja parittaa sekä käyttää. Vantaan triathlonissa en ollut herättänyt kadenssianturia ennen pyöräilyn aloittamista, ja näinpä mulla jäi kadenssitiedot saamatta tuosta ajosta.

Yksi mielestäni hieno ominaisuus on itsekoodattavat kellotaulut. Netti on kyllä jo pullollaan erinäköisiä ruutuja, joten en ole viitsinyt alkaa omaani koodaamaan, mutta mahdollista se on.

Akunkeston kanssa oli aluksi ongelmia alkuperäisellä 6.80-firmiksellä. Akku piti ladata täyteen ja kello bootata, jotta akku kesti. Versioon 6.90 tämä olikin korjattu. Minulla akku kestää vähällä urheilulla viikon, kovemmalla treenillä muutaman päivän. Luulen, että kesällä jos ajan töihin 5*3h, niin akkua saa varmaan latailla 3 päivän välein. Muistaakseni yhdensuuntaisella työmatkalla akkua kuluu 10% (=40km).

Olen aikalailla käyttänyt beta-versioita kellossa, ihan vain huvin vuoksi testatakseni ominaisuuksia. Beta 6.91:een muistaakseni tuli erittäin kätevä automaattivalo, jota jäin kaipaamaan vanhasta kellosta. 310XT:ssä valoa pystyi säätämään ja asettamaan vaikka syttymään, kun kello hälyyttä esim kilometrin välein. Nyt tämä toimii myös Fenix 3:ssa. Ja se toimii auringonlaskun mukaan. Great.

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016

Moimoi,
Jos ei jaksa lukea tämän enempää, otsikko kertoo kaiken oleellisen. Tästä eteenpäin lopun kirjoutusta kertoo parista kuluneesta kuukaudesta.

Lokakuussa juoksu kulki hyvin ja lenkillä tuli käytyä aamuisin ennen töitä tai töiden jälkeen. Firman salikin otettiin käyttöön, olen käynyt siellä nyt ehkä kuusi kertaa. Edellisessä toimipisteessä ilmanvaihto ei toiminut salilla, ja sitä pystyi käyttämään yksi kerrallaan. Muuten siitä tuli hapeton, kuuma sauna. Nyt uudessa toimistossa ilmastointi kyllä puhisee, mutta ei pahemmin jäähdytä ilmaa eikä oikein tuo uuttakaan. Sali muuttuu saunaksi. kun siellä on 4-6 henkeä rehkimässä tai kun joku on yksin ja käyttää ilmastointia puoliteholla.

Kohtalaisen hyviä puntteja olen saanut tehdä, tosin ekalla kerralla vatsapenkissä loukkasin selkäni. Huomasin, että selkäni menee liikaa kaarelle eli alaselkä ei ole oikein tuettuna alustaa vasten. Tämä varmaan sitten johtuu jalkojen asennosta ja lantion jäykkyydestä. No, normaalia istumaannousuliikettä voin tehdä kotonakin, keskityn salilla liikkeisiin, joita ei kotona pysty tekemään. Selkälihasliike on  kyllä must, kotona lattialla sätkyily ei oikein tunnu tarpeeksi tehokkaalta.

Edellisen postauksen jälkeen aloin kulkemaan pari kertaa viikossa uimassa. Lokakuun lopussa huomasin, että lähihallimme ilmoitti, että 50 kerran kortteja myydään kuun loppuun saakka. Laskeskelin, että tulee halvemmaksi ostaa se ja pakkouida, kuin ostaa kertalippuja. Käsittääkseni ko uimahalli ei enää myy edes kymmenen kerran lippuja. Mulla taitaa olla tällä hetkellä 39 uintia jäljellä ja dead line on huhtikuun lopussa.

Parin kuukauden uintitauko oli iso virhe. Olisi pitänyt väkisin yrittää käydä uimassa. Viimeisin uinti ulkona oli epämäääräistä pulikointia Pärnussa. Tekniikka katosi ihan kokonaan tauon aikana. Muutamalla uintikerralla sain kuitenkin vähän palauteltua mieleen miten sitä taas uitiinkaan. Ja olen ihan härskisti alkannut katsomaan, minkälaisia uintitreenejä vieresellä radalla tehdään. Sieltä saa välillä ihan hyviä vinkkejä, joita voi sitten apinoida.

Ostin myös XXL:stä "lättärit" eli semmonen kädessä pidettävä räpylä. Tosin tämä mun on Speedon hanskamallin neopreenilättäri kun oikeat uimarit käyttävät kovamuovilättäreitä. Kovamuovisia saa useassa eri koossa, jolloin niillä on erilainen käyttötarkoitus. Mä joudun pitämään kättä vähän nyrkissä jos haluan lättärin vastustavan vähemmän. Lättäreillä kauhominen on kyllä jännää. Muutama altaanväli niillä ja sitten ilman, niin jopa tuntuu että sitä ui kovaa. Lättäreillä olen myös oppinut tuntemaan veden käsivedossa.

Olen yrittänyt korjata vetoliikettä taloudellisemmaksi ja tehokkaammaksi. Ennen kauhoin aikalailla suorilla käsillä ja rinnan alla käsi teki hassua sivuttaisliikettä. Nyt olen yrittänyt kyynerpäällä ohjata vedon liikettä ja tuoda kämmenen varsin suoralla liikkellä pään edestä rinnan alle. Välillä tuntuukin, että tämä onnistuu hyvin, ja välillä veto menee väärin.

Uintiasentoa olen yrittänyt korjata lankuttamalla ja muilla vastaavilla liikkeillä. Tunnen uidessa, että lantio vaan painuu syvälle. Tähän tosin vaikuttaa monesti päivän aikana syöty ruoka. Pulla esimerkiksi aiheuttaa happamia röyhtäyksiä uidessa ja painaa suolistossa. Kana ja riisi taas tuntuu keventävän.

Hengitystekniikkakin on mennyt remonttiin. Joinakin uintikertoina idiksenä on uida samalla hengitystekniikalla ja keskittyä käsivetoihin. Toisella kertaa saatan hengitellä joka neljännellä vedolla, jolloin saan yhden vetoparin uitua ilman hengitysliikettä. Sekin on tuntunut auttavan käsivedon oppimiseen. Pidempää matkaa uidessa olen vaihdellut hengitystekniikkaa tilanteen mukaan. Palautuksen jälkeen olen uinut joka neljännen rytmillä, sitten vaihtanut joka kolmanteen (jota käyttäen uin viime kesänä kaikki triathlonit). Hengitystekniikkakikkailuunkin on vaikuttanut viereisen radan uimarit. Kerran tein vaan sen havainnon, että uidakseen kovaa ei pidä turhaa kääntyä hengittelemään. Ja taas välillä uivat perusvauhdillakin altaan päähän hengittämättä. Itse olen päässyt vain 20m hengittämättä.

Uinnin ja juoksun kanssa meni hyvin marraskuun loppuun saakka. 30.11 kävin tekee hyvän salitreenin ja ajelin kotiin. Yöllä sitten heräsin ihan kauheeseen hikoiluun ja aamulla oli ihan kauhee olo. Kuumettahan sitä sitten oli. Jäin kotiin etäilemään. Keskiviikkona 2.12 alkoi sitten  kurkkukipu. Kuume kesti vain sen pari päivää, mutta kurkkukipu reilun viikon ja sitten se muuttui yskäksi. Kävin yskäsairaana uimassa 7.12 vain 500m. Tämä tuntui auttavan paranemisessa (huuhteliko kloorivesi poskiontelot yms?) ja 11.12 pystyin jo uimaan sen perusmatkan eli 1750m. Yleensä uintimäärät on vaihdellu 1500m ja 2500m välillä.

Ai niin, sijoitinhan minä ensi kesän kilpuriin, eli ostin triathlonpyörän Feltin B14. Budjettimalli, mutta kyllä se tällä painolla riittää. Ensin itsestä pois turhat ja sitten vasta pyörästä. Tämä niin pitkään jatkunut tavoite...

Kiitokset Vantaan Bike Planetille hyvistä kaupoista. Vuodenvaihteen jälkeen pitää alkaa varustamaan...

Kylmä, kolea ja ikimuistoinen kesäkuu

Kesäkuu oli harvinaisen sateinen, en muista koskaan nähneeni näin kylmää ja sateista kesäkuuta. Ensimmäiset pari viikkoa olisi ollut ihan hyviä ajokelejä, mutta selkä esti ajamisen. Jouduin käymään hierojalla ja pari kertaa osteopaatilla, joka hoiti ja antoi neuvoja alaselän hoitoon.

Ongelmana minulla oli lonkankoukistajat, joita en ole pahemmin venytellyt n. vuoteen. Ne kiristivät, veri ei kiertänyt alaselässä ja takareisissä sekä aiheutti virheasentoja. Ihmettelinkin, miksi talvella pikkupakkasilla tuntui, että perse jäätyy vaikka kuinka pukee housuja. Vika saattoi olla tässä.

Osteopaatin pöydällä maatessa kävimme läpi keskustelua kropastani. Puhuttiin vaivoista, milloin olen mistäkin tullut kipeeksi jne. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa yksi asia johtaa toiseen: jumissa oleva lonkankoukistaja on vetänyt alaselkää väärään asentoon -> vasen lonkka on jäykistynyt -> tarvittava elastisuus lonkkaan on otettu oikealta yliliikkuvuudella -> oikealla alaselän lihas tykännyt huonoa ja krampannut -> kiristänyt hermoja -> varpaat puutunut pyöräilessä.

Kesäkuun kilometrit jakautuivat seuraavasti: Giant 86 - Merida 265. Sadesäät näkyvät kilometreissä, vaikken pahemmin sateella ajele, mutta märälle tielle en ole viitsinyt lähteä Giantilla. Mahdollisesti lomaviikko ennen juhannusta verotti jonkin verran kilometrejä, mutta en pistä pahakseni. Sain sentään selän kuntoon. Kesäkuun alussa olisi ollut Kuusijärvellä triathlon, jota olisi voinut kokeilla mutta kylmät ilmat ja kylmä vesi you know...

Lomaviikko oli erittäin ainutlaatuinen, olihan se osa ensimmäistä työssä tienattua täyttä kesälomaa. Lisäksi vajaa 20 vuoden odotus palkittiin, kun serkkuni tuli käymään Suomessa. Ensimmäiset pari päivää Suomessa olivat ihan kohtalaisen lämpimiä ja aurinkoisia, jotka hyödynnettiin käymällä erilaisilla luontopoluilla, Suomenlinnassa, Helsingissä ja uimassa. Uiminen oli hänelle yksi TOP-kokemus, koska hän ei ollut ikinä uinut makeassa vedessä.

Lomaviikon maanantaina alkoi olla jo enteitä kylmästä viikosta. Aurinko paistoi, pohjoistuulta, rankkoja sadekuuroja milloin sattuu ja lämpöä 10-15 astetta. Eli hyvä päivä istua autossa ja matkustaa. Tämäkin oli hänelle outoa, hän on istunut pisimpään autossa 2 tuntia, me päästeltii parhaimmillaan 3 tuntia pysähtymättä. 7 tunnin ajomatka ja tauot päälle tuntuivat olevan hänelle raskasta.

Juhannusviikko oli sangen kylmä, eikä mitään kovin mainitsemisen arvoista tehty. Käytii yksi kolmen tunnin kävelylenkki, kerran syömässä kiinalaisessa ja pelailtiin kaikennäkösiä pihapelejä.

Serkun viimeinen Suomi-päivä oli hieman erikoinen: kruisailia Helsingissä, uudet passikuvat ja uusi henkilöllisyystodistus konsulaatista. Edellinen henkkari oli hävinnyt jonnekin päin Norjaa. Käytin serkkua kaikissa nuissa paikoissa ja yllätyin Espanjan konsulaatista. Se oli kyllä yksi Suomen sosiaallisimmista paikoista: kaikki työntekijät tervehtivät kuin vanhaa tuttua, tuntemattomat juttelivat toisilleensa ja väki oli todella ystävällistä. Loppujen lopuksi saimme kaiken hoidettua, kävimme kotona syömässä ja sitten matka jatkui lentokentälle. Harmi, kun hänen lähdettyä ilmat paranivat niin paljon, että kuluneena viikonloppuna käytiin ihan rannalla.



Uusin maantiekenkiin klossitkin. Satuin vain yksi päivä tarkastelemaan klosseja ja huomasin, että ne alkavat olemaan jo melkoisen loppuunajetut.

Vasemmalla oikean kengän vanha klossi ja oikealla uusi klossi

Ajaessa oikeassa jalassa tuntuikin pientä välystä ja muutenkin sen käytös oli erikoinen. Nyt uusilla klosseilla ote polkimeen tuntuu tiukemmalta ja samalla polkimet tuntuvat vähän löysiltä. Ajellaan nyt nuilla polkimilla kunnes jostain taas pettää...

Lipat

Edellinen teksti kuukausi sitten keräsi yllättävän paljon lukijoita, liki 250, kun Miragebikes jakoi kirjoitusta.

Oli nätti sunnuntaipäivä ja kun olin yksin kotonakin, minulla oli hyvin aikaa lähteä pienelle pyörälenkille. Edeltävänä päivänä oli tarkoitus mennä, mutta pieni selän niksahtaminen rauhoitti kummasti menohaluja ja jäin kotiin pelaamaan pleikkaa. Tänä aamuna selkä tuntui normaalilta ja ne eiliset liikkeet, joissa selkään sattui, ei sattunut enää.

Lenkille lähtiessä oli taas kaikki vaatteet hukassa, varsinkin housut. Kävin koko kämpän läpi, enkä löytänyt housuja, joita käytin kuukausi sitten. Aikani haeskelin ja löysin vastaavat, mutta ne eivät mahtuneet päälle pitkien kalsareiden kanssa :( Siispä piti tyytyä tuulihousuihin.
Semmonen lenkki. Tuosta Kulloontieltä ylöspäin ajoin pienen pätkän metsässä, joka oli virhe. Mutta kun tien varressa oli hyvännäköinen polku jota pitkin lähdin ajamaan, en voinut kuvitellakkaan kuinka huonoksi se muuttuukaan. Lenkki oli kyllä kaikinpuolin ihan mukava, mutta hyytävä tuuli jostain lounaan suunnasta oli todella ikävä.

Onhan mulla jotain uuttakin. Ostin marraskuun alussa CRC:stä Shimano XT T780 -kombipolkimet. Nämä siitä syystä, että edeltävät Tecoran SPD-polkimet saivat vettä sisäänsä ja toisen polkimen muoviset liukulaakerit ovat väljät joka aiheuttaa vinkumista. Toinen syy oli tuo kombimahdollisuus. Jos nyt sattuu, että talvella heittäytyy ihan hurjaksi niin voi käyttää talvikenkiä lenkillä.

Shimano XT T780

Sitten pieni "Älä osta" -kirjoitus. Ostin Biltemasta arkipyörään ajovaloksi led-taskulampun tuotenumerolla 24900. Tämä on kiinteästi kiinnitettynä pyörään. Alumiinirunkoinen kyllä kiinnittyy kätevästi reikänauhalla etutarakkaan ja takana oleva virtanappi ovat minulle plussaa, mutta patterinkesto on jotain ihan hirveetä.  Entinen sittarista ostettu lamppu pärjäsi samoilla 3x AAA-paristoilla koko talven päivittäisellä 20-30min käytöllä. Tämä pilateeman vitsaus toimii hädin tuskin tuota ilmoitettua 15 tuntia, yksillä paristoilla pärjää just ehkä kuukauden. Halpa ostaa, kallis käyttää, niinkuin monet muutkin halpistavarat. Tuomio: älä osta.

Uutta pyörää

Kauheen kiireistä on taas ollut nämä pari viikkoa. Palataanpa ajassa vähän taaksepäin.

Parisen viikkoa sitten ostin uuden pyörän. Joo, lupasin itselle, että kun Meridalla tulee 10tkm täyteen, ostan jotain uutta. Näinhän sitten kävi, vaikka olisin halunnut ehkä jahkailla vielä pidempään. Trekin Domane 4.3 tai 4.5 himoitsin, mutta ne oli vielä aika hintavia. Kaveri puhui mut ympäri.

Ostopaikaksi vaihtui Variston Bike Planet ja pyöräksi Giant. Liikkeessä oli yksi kappale mulle sopivan kokoista ja sopivaan hintaan. Malli on TCR Composite 2. Siinä on Ultegran ja 105:n osia sekaisin ja jokunen mikä lie -osa.

Ajoasentoa säätelin iltasella puolisen tuntia ulkona kahden kuusiokoloavaimen kanssa. Asennosta tuli hyvä ja se tuntuu samalta kuin Meridassa. Reilu 40km on pisin lenkki jonka olen ajanut ja tunne ajoasennosta on edelleen hyvä. Isoin ero Meridaan on keveys (3kg kyvyempi) ja kuiturungon tuoma tärinävaimennus.

Huonoja puoliakin olen löytänyt. Ultegran kahvat ovat paksut tangon liityntäkohdasta ja vähän muhkuraiset, joten siitä ei saa semmosta mukavaa otetta kuin Tiagran kahvoista. Tai sitten tämä on vain tottumiskysymys. Toinen huono asia on tanko. Tykkäsin enemmän Meridan tangosta. Se on fiksumman mallinen kun haluaa ajaa alaotteelta ja vaihtaa vaihteita tai jarruttaa. Giantissä siinä kohtaa on tiukka mutka, eikä mun sormet oikein yllä vivuille. Lisäksi, tangonpää tulee 3 cm liikaa takaisinpäin, elikkä kun poljen tangolta ja vaikka käännyn, polvet lyövät tangon päähän.

Oston yhteydessä ostin pari pullotelinettä ja satulalaukun. Mittariksi olen kaavaillut Sigma Rox 9.1:stä. Sitä ei saa Suomesta järkihintaan, joten joudun tilaamaan sen Saksasta kun on taas vähän enemmän rahaa.

Olen kyllä innoissani uudesta pyörästä, mutta nämä kelit vielä innostusta. On niin epävakaista. Saksassa oli unelmakelit lenkkeilylle, palataan siihen myöhemmin. Keväällä kun koeajoin Trekkiä, myyjä sanoi, että osta heti, niin saat ajella kesän uudella pyörällä. En silloin halunnut ostaa, koska halusin ensin päästä tavoitteeseeni ennen uuden ostoa.

Seuraavaksi täytyy keksiä mitä tekis Meridalle. Haluaisin pitää sen, mutta en oikein kestä ajatusta, että se seisois turhana, kuten entinen maastopyöräni teki. Meridasta voisi jalostaa kaupunkipyörän, asentaa leveämmät renkaat, lokarit ja tarakan sekä valot. Mutta kun se on kuitenkin jonkin arvonen rahallisesti ja joku pitkäkyntinen voisi tykätä napata sen. Merida kyllä sopisi hyvin syksyn ja kevään väliselle ajalle, mutta talvella ei varmaan tule paljoa ajeltua, kun pimeä tulee aikaisin ja viikonloppuisin olen aina jossain menossa. Täytyy nyt kuitenkin pitää sitä vielä tämä talvi ja katsoa keväällä maantiekelien alkaessa, että mitä sille tekisi.

Huima heinäkuu

Heinäkuussa oli lähes kaikki kohdillaan. Ilmat olivat aika hyvät eikä pitkiä taukoja tullut sateen tai muiden menojen takia. Heinäkuussa painelin 15 päivänä 1023km työmatkaa ja muutaman lenkin. Myös kauden eka satanen meni rikki heinäkuussa. Kaikinpuolin mukava kuukausi.

Heinäkuun 7. päivän paikkailla huomasin takarenkaassa n. 5mm halkeuman, josta pullotti epäilyttävä kupla. Kuvittelin, että se oli sisäkumi, mutta ajattelin, että eikai se nyt ole. Reilu 800km tuli ajeltua ennenkuin elokuun 6. päivä vaihdoin takakumin. Aloin asennuksen jälkeen tutkimaan takakumia ja siellähän oli halkeuma läpi asti. Viimeistään nyt olen käyttänyt kaiken tuurini! Uusi takakumi vanha, tuttu ja turvallinen Continental Tourride 28x700C.

Sama kumi; vasemmalla yli 4800 km ajettu takakumi ja oikealla uusi kumi.

Tämä viikko on ollut aika tarkkaa ajojen suunnittelua, sillä sunnuntaina olis tarkoitus osallistua Satasen kuntoajoon. Kaveri sai houkuteltua mukaan, joten pakkohan siihen oli tarttua. Ja vaikka kyseessä on kuntoajo, meidän tavoitteena on alittaa kolme tuntia. Tiukkaa tekee, sillä keskinopeuden pitäisi olla siinä 34-36 km/h:n paikkeilla.

"Farmarin" hankinta

Fillarin varustamista voi verrata auton varustelistan ruksittamiseen sillä erolla, että fillariin voidaan hankkia helposti jälkeenpäin itselle sopivat varusteet. Näinpä pitkän jahkailun, suunnittelun, ideoinnin ja päätöksien lopputuloksena ensin ostin heräteostoksena etutarakan ja taakse laukun. Tätä kuljetuskapasiteetin lisäämistä vois kuvailla vaihtamalla viistoperäisen auton farmariin. Fillarin "tavaratila" on nyt lisääntynyt kivasti.

Etutarakan tilasin Helsingin Urheiluvälinehuollon nettikaupasta, josta tarakka tuli ilman postikuluja ja maksoi vain kolmisenkymppiä. Halpa hinta verrattuna mitä Pelagolla tai ulkomailla maksais. Toisaalta, ulkonäkö on muissa ehkä rahtusen parempi mitä tässä mun ostamassa, mutta näillä mennään.

Tarakka on juuri haettu lähipostista

Tältä se nyt näyttää asennettuna

Eilen kävin töistä tullessa pyörähtää kaupassa ja Lundbergin fillariliikkeessä. Kauppakassin sijoitin etutarakalle ja yhdellä mustekalalla kiinni. Edessä olevaa painoa ei huomannut ajaessa eikä kääntäessä. Mutta jos kassi olisi roikkinut tangosta, sen olisi huomannut. Miksihän en ostanut tätä aiemmin? Syynä ilmeisesti on ollut "opiskelija" ja "pa".

Kun etutarakkaa katsoo, tuntuis että sen kantavuus olisi aika paljon, mutta se on 10kg, sama kuin takana olevassa Bilteman tarakassa. Etutarakan materiaali on ilmeisesti alumiinia ja putket ovat n. 15mm ja 20mm paksuja. Asennus onnistui näppärästi ilman ohjeitakin (joita ei edes toimitettu mukana). Pari pientä 4mm pulttia piti ottaa omasta miljoonalokerikosta, jotta sai tarakan päätyraudan kiinnitettyä.

Kuvasta näkyy, että tarakalle istuu kivasti pari kauppakassia, jos ne saa kunnolla kiinni. Tuo yksi mustekala piti hyvin kiinni tuon kassin, jossa oli jääteetä, muroja, teetä, kermaviiliä ja raejuustoa. Nyt vaan toivotaan, että tulis jotain pientä kivaa kuljetettavaa tarakalle :)

Toinen ostos antaa ehkä pienen viherpiipertäjän leiman, sillä kyseinen ostos on Globe Hopen pyörälaukku, joka on tehty Helsingin Olympiastadion kuvioidusta remonttipressusta. Olihan tämä laukku aika kallis, lähes samoissa hinnoistta Ortliebin laukkujen kanssa eikä toteutus oli ihan sieltä "vuosien kehitystyön tulos"-luokasta, mutta ihan välttävä tämmöiseen yleiseen pyörimiseen. Laukku herättää huomiota, ainakin junassa huomasin muutaman ihmisen kulmakarvojen nousevan nähtyään laukun.

Laukku tuntuu tosi jämäkältä ja uskompa, että kestää hyvin kuormaa, jos koukut eivät anna periksi. Kiinintyskoukkuja olen joutunut hieman tiukentamaan, jotta laukku nappais paremmin kiinni tarakasta. Olkaremmin on kyllä tosi kätevä ja olen kiinnittänyt laukun tarakkaan kietomalla olkahihnan kiinni tarakkaan.

Tänää täytyy laittaa kamera iskukuntoon, huomenna menen käymään fillarimessuilla vuoden tauon jälkeen. Samalla voisi käydä katsomassa onko kameramessuilla tarjolla vaikka uutta putkea.

Nastat renkaat

Investoin reipas viikko sitten Kärkkäiseltä Kenda Klondike -nastarenkaat. Heitin ne fillariin ja odottelin lenkkikipinää. 15.1 kipinä sitten iski ja lähdin pienelle lenkille. Kyllä tuntui erikoiselta ajella Meridalla talvella ja varsinkin etupainoisuus aiheutti kokoajan semmosta "eturengas karkaa" tunnetta. Pian kuitenkin totuin siihen ja seuraavaksi yllätyin miten kivasti pyörä kulki.


Tämmöinen lenkki siitä sitten tuli. Pyörällä uusi tienpätkä oli Nostavalta Ala-Okeroistentielle. Tämä pätkähän me marssittiin intissä pimeällä, mutta halusin käydä tarkistaa maisemat päivänvalossa. Aika tylsää seutua, aika paljon omakotitaloja ja vielä enemmän mäkiä. Siis ihan oikeasti oli jyrkkiä ja jäisiä mäkiä. Onneksi niistä pääs kivasti maltilla. Ylämäessä jäälläkin huomasin miten hyvä pito nastarenkaissa on. Jos nousi tangolle, perä keveni ja silloin alkoi joka polkaisulla sutimaan. Muutenkin nastat tarjosivat yllättävän hyvää pitoa.

Varpaathan tuolla meinas paleltua, tai no vähä paleltukin. Pitää keksiä miten tarkenis paremmin, tuolla lenkillä oli 8 astetta pakkasta. Tunnin verran selvisin, sitten alkoi paleltuminen koskemaan.

Tästä on kiva lähteä kesää kohti. Muutamat tämmöset lenkit niin lihakset ovat sitten tottuneita kun tiet sulaa ja pääsee ajelee pidempiä lenkkejä.

Intti, osa 1 ja muuta läpinää

Bloggaaminen on nyt jäänyt vähemmälle intin takia eikä pyöräilemään ole ollut asiaa. Tietysti olemma ajaneet intin "one size fits all" -sinkuloita. Kyseiset mankelit ovat ihan asiallisia, jos vauhtia pidettäisiin sopivasti ja satula on oikein säädöissään. Kaikille kyseiset fillarit eivät sovi, sillä joukkueessamme on yksi niin lyhyt, että hän joutuu varvistaen polkemaan. Olemme poikien kanssa miettineet, miksei puolustusvoimilla ole käytössä jokaisen polkupyörää eli Jopoa. Sillä voisivat kaikki ajaa ja ne olisivat kevyempiä kuin nykyiset.

Älypuhelimien aikaan ihminen on entistä riipuvaisempi sähköstä. Metsäleireillä sähköä on vain autonkuljettajalla, joten sähkö täytyy viedä mukana. Tilasin Dealextremestä CarBose-merkkisen ulkoisen usb-akun (tuotenumero 112133 ). Sain kyseisen laitteen viikko sitten. Paketissa tuli mukana brittiläinen laturi, joten se piti hommata erikseen. Kävin Clas Ohlsonilta hakemassa usb-laturin, jolla voi ladata kahta usb-laitetta yhtä aikaa. CarBosen vaatimuksena oli laturi, joka antaa 1A virtaa ulos ja Clasun laturi antaa 2A, eli kahdelle laitteelle 1 A.

Sitten kokemuksia laitteesta. Sen kapasiteetti on 5200mAh, joten sillä pitäisi ladata reilun kolme kertaa Lumian akku. Lumian akkua en ole ladannut täyteen CarBosesta, koska tarvetta ei ole ollut. Olen ajatellut, että jos akku latais vain sen verran mitä tarvii, Carbose riittää pidemmäksi aikaa. Metsäleirillä latailinkin lumiaa näin, ja akku riitti hyvin lainaksi asti. Toistaiseksi laite on ollut hyvä käyttää ja se on mukavan pieni mukanakuljetettavaksi. Olen ollut laitteeseen tyytyväinen. Aluksi mietin aurinkokennolaturia, mutta ilmeisesti tämä on parempi vaihtoehto.

Ja vielä intistä näin yli-ikäisenä. Näyttää siltä, että tää oli ihan fiksua, sillä ei nämä alkuviikot ainakaan ole olleet mitenkään raskaat. Ainoa asia, joka oikeesti vähä vaivaa on nuorempien kitiniä melkein kaikesta mitä tehdään. Hyviä puolia on mielestäni saamani erikoisasema: alikersantteja en juurikaan kutsu herra alikersanteiksi, nuoremmat antaa tilaa, saan helpot vartiovuorot leireillä ja tekemiseeni ollaan tyytyväisiä. Katsotaan uudestaan miten menee sitten p-kauden loppupuolella

Suunto Cadence POD

"Kun kerran kohdalle sattuu, täytyy poimia talteen." Näin ajattelin, kun vierailin eilen Launeen Sportiassa. Olin viikonloppuna saanut päähäni, että olisi kiva tietää kadenssit ajaessa. Surffailin pitkin nettiä ja etsiskelin eri vaihtoehtoja, kuten Sigman 1609-mittaria ja otsikossa mainittua podia. Sigmalaisen totesin turhan kalliiksi ja turhaksi ostokseksi, kun nykyinen Sigma 906 toimii hyvin. Niinpä kallistuin Suunnon Cadence Podiin, joka toimii Suunto T4C-mittarin kanssa. Katselin hintoja netistä ja pod oli aika kallis, 45 eurosta ylöspäin. Kävin Prismasta ostamassa ruokaa ja katselin, että siellä hinta oli 49,90€. Laitoin podin jo koriin, kunnes mietin, että tulisikohan kohta taas asiakasomistajapäivät, jolloin saisi -15%. Hintaa jäisi silloin rapiat 37€. Ripustin podin takaisin koukkuun roikkumaan ja siirsin ostotapahtumaa tulevaisuuteen. Prisman jälkeen suunnistin Sportiaan, koska siellä oli kesäalennukset. Suurena alennusfriikkinä menin tottakai tutkimaan koko myymälän. Alelaatikossa oli jotain turhaa tavaraa, enkä katsonut sitä tarkasti. Sitten kiersin sykemittaritelineet läpi ja vielä fillaritavarat kunnes päädyin uudestaan saman alelaarin tykö. Toisesta kulmasta katsottuna huomasin podin laarissa, hinta 20€ ja voitontanssit päälle! Katselin vielä vaatteitakin, mutta totesin, että en juuri nyt enkä lähitulevaisuudessa (1v eteenpäin) tarvitse, joten jätin vaatteet hengareihin ja käppäilin kassalle. Kotona asentelin podin paikalleen. Ensin täytyi parittaa mittari ja pod. Pienen kuuklailun jälkeen löysin ohjeet kun en enään muistanut miten tämä tehtiin. Homma alkoi toimimaan heti laakista, joten ei muutakuin pod nippareilla kiinni runkoon. Paikka oli hieman ahdas, koska pulloteline ja pumpun teline olivat hieman vaikeuttamassa töitä. Lopulta pod asettui hyvin pumpun taakse suojaan ja magneetti tarrasi hyvin kiinni polkimen akseliin. Kokeilin mitä mittari näyttää kadenssiksi paikallaan taaksepäin pyöriessä ja se toimi! Sitten vain ulos. Kovan tuulen vuoksi kävin vain 18km testilenkin. Seurasin kadenssia ja omia tuntemuksia. Huomasin, että tässä alkukeväästä on tullut ajettua aika monta lenkkiä melko diiselimäisesti 70-85 kadenssilla. Täytynee alkaa nostaa kierroksia jotta vähä pysyis jalat liikkeessä. Otin pienen vedon jossa sain kadenssin nousemaan 130 kierrokseen minuutissa. Kaikinpuolin tämä cadence pod on hyvä lisävaruste ja tuohon hintaan kannatti ostaa :) Ja pyörällä napsahti 7000 km rikki, mittarilukema on tarkalleen 7016km.

Joulu

Pienet lahjat tilasin itselleni CRC:stä joskus alkukuusta. Tällä viikolla ne ovat saapuneet lähipostiin, mutta kun en ole ollut maisemissa, saavat ne paketit odottaa aukojaansa joulun yli. Engelsmannit lähettivät kaikennäköistä metallia eri muotoisina pyörään. Vielä pitäis tilailla kumit ensi kesäksi mutta sen kerkeää myöhemminkin.

Tässä on nyt jotenki päässyt käymään hassusti. Ostin lomamatkan heinäkuussa ja matkan ajankohta on tässä kohtapuolin. Mulla olisi ollut koko puoli vuotta aikaa sairastaa tämä tauti, mutta aloinkin sairastaa tätä pari päivää ennen koulun joululomaa. Nyt olen koko ensimmäisen lomaviikon sairastanut. Tänään perjantaina olen voinut toimia jo suht normaalisti, eikä lämpöäkään ole ollut. Jos voisin nauttia edes yhdestä lomapäivästä täysin terveenä perheen kanssa. Joulupäivänä matkaan taas Lahteen ja vietän sielä joulua eri porukalla. Sitten se onkin  hasta la vista ja norjalaisten siivillä lennetään lomalle.

ai niin, tänään katsoin tv:stä matkapassi hollannissa. UUUU mitä näinkään. Hienoja teitä, tasaista maastoa ja kauniita maisemia. Aloin himoitsemaan Hollantia pienenä pyöräreissumaana. Toivottavasti tulevaisuudessa olisi aikaa kuukauden verran ja sihteerillä innostusta lähteä mukaan. Hollanti näytti niin tasaiselta, että ei pitäisi tyttöystävällä olla valittamista liian isoista mäistä.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille :)

ps. tälläkään kertaa en varmaan pääse kokeilemaan kanarian maantietä...

Tappajasepeli iski

Eihän renkaiden kehumisesta kerennyt kulua vuorokautta kun omasta pyörästä pamahtaa kumi. Kehuin kaverille Continentalin Tourride -renkaita. Tänään aamulla kävin kaupassa ja kaupasta tullessa alkoi kuulumaan suhinaa ja perä muuttui kovaksi. TÄH?!? Tyhjä kumi? Katsoin tarkemmin niin koko kumi on täynnä semmoisia pieniä halkeumia ja yhden halkeuman kohdalta oli mennyt pyramidin mallinen kivi sisälle. Onneksi pyöräkauppa oli 200m päässä niin kävin kävellen hakemassa uuden sisäkumin. Huomisen projektina olisi vaihtaa kumi.

Kauppaan ajaessa mietin, että pitäisköhän ostaa nastarenkaat. Nyt oli tosi liukasta eikä lunta ollenkaan, toisin kuin kahtena edellisen talvena. Nuo kivet tuntuvat tavallista äkäisimmiltä kun ei ole lumi pehmentämässä ja jään kanssa liukkailta.

Tämän päivän lehdessä näytti olevan  juttua Päijät-Hämäläisten valojen käytöstä. Ilmeisesti lukijakyselyyn ovat vastanneet ihmiset, joita asia kiinnostaa. Aivan liikaa näkee täysin valottomia pyöriä. Ja liikaa on myös häikäisijöitä, joilla on kirkas, vilkkuva ledivalo yläviistoon kohti vastaantulijan silmiä. Olen monesti juostessa ja pyöräilessä katsonut ja säikähtänyt kun yhtäkkiä jostakin tulee valoton pyörä piittaamatta eteen. Tästä taas olen toivonut, että poliisit alkaisivat sakottamaan valottomia pyöriä. Toiset oppivat helpommin kuin toiset.

Jokin päivä sitten uutisoitiin kun Googlen Chrome meni Mozillan Firefoxin ohi toiseksi suosituimmaksi selaimeksi. Olen tätä odottanut koko syksyn kun olen seurannut blogini kävijätietoa. Tänään 5.12 tilanne on tasan näiden kahden kesken, 42%. Kolmantena tulee Internet Exploder 14%:n osuudellaan. Googlen kasvu on osittain johtunut Facebookin käytöstä. Uset ihmiset käyttävät nykyään kahta selainta, Chromea Facebookkaamiseen ja Firefoxia netin selailuun ja verkkopankkiin yms. Itse käytän molempia juurikin noin.

Erikoisen yllättynyt olen blogini kävijöistä. Suomi on selkeästi suosituin liikenteen lähde. Mutta mikäs maa tulee toisena? Eipä moni yhtäkkiä arvaisi, mutta se on Hongkong. Jenkit ovat kolmantena, britit neljäntenä, Saksa viidentänä ja listan kuudentena Tanska. Olen huomannut, että linkit vaikuttavat todella paljon liikenteen määrään.


Tämmöistä pyörää olisi kiva kokeilla

Lenkkarikaupoilla

Tällä hetkellä minulla on ollut 1,5v ajan asiksen juoksulenkkarit, jotka eivät ole toimineet minun jaloissa ollenkaan. Aluksi niitä piti käyttää paljon kauppareissuilla, jotta ne muotoutuivat. Sen jälkeen juostessa ne ovat pistäneet kantapäihin ja aiheuttaneet kipua. Nyt on taas semmoinen pieni juoksupolte ja piti saada jalkaan vähän paremmat kengät. Parisen viikkoa sitten kävin prismassa katsomassa mitä siellä on. Kokeilin paria kenkää ja toinen niistä tuntui ihan hyvältä. Kävin sitten kiertää Kärkkäisen, Budget Sportin ja Karismassa kolme kauppaa mutta mistään ei löytynyt oikein sopivan hintaisia kenkiä.

Tänää menin taas käymään prismassa ja ajettelin että jotain täytyy ostaa kun on -15% alennukset. Ensin sovittelin taas niitä edelliskerralla bongaamiani kenkiä. Kokeilin kolmea eri kokoa ennenkuin löysin sopivat. Sitten katselin että eikö tässä nyt olisi mitään muuta hyvää vaihtoehtoa. Silmään osui halvimmat goretex-päällisellä olevat lenkkarit, Adidas Trediac GTX. Hintaa näillä oli 89€. Katselin sopivankokoiset ja laitoin jalkaan. Aah se tunne kun on just jalkaan täydelliset kengät. Jos sanotaan, että ihmiset, äänestäkää jaloillanne milloin polttoaineiden, milloin ravintolahintoja, niin nyt jalat äänestivät kalleimpia lenkkareita. Kyllä olin hieman henkisesti ja lompakollisesti vastaan näitä hinnakkaimpia kenkiä, mutta jos meinaan vähänkään nautinnollisesti juosta, niin tämä oli pakkohankinta.

 

Tätä kirjoittaessa olen istunut jo vajaan tunnin nämä kengät jalassa. Kyllä ne vaan tuntuvat niin hyviltä. Nyt  pitäisi varmaan tästä lähteä testaamaan nuita. Nyt isti halu saada otsalamppu, jotta näkisi juosta pimeässä metsässä.