Vuelta Vantaa 2014: kovaa ja kosteaa menoa

Sunnuntaihin 20.7 Vuelta Vantaaseen huipentui tämän kesän kuntoajot minun osalta. Tapahtumaa odotin kovasti koko kesän ja jännitin missä kunnossa mahdan olla, olihan kyseessä kesän ensimmäinen sata kilsaa. Kesäkuiset ongelmat laskivat tavoitteitani, mutta Lahden Royal antoi merkkejä ihan hyvästä menosta.

Royalin jälkeen kävin maanantain ja tiistain töissä pyörällä, keskiviikko lepo, torstaina töihin pyörällä ja töiden jälkeen ajoin seuraväen mukana Vueltan reittiä reilun parikymmentä kilometriä tehden pientä vauhtileikittelyä, perjantaina töissä kotiin pyörällä mahdollisimman laiskasti ajaen. Yllätyin maanantai-aamuna, kuinka kevyeltä jalat tuntuivat ja potkuakin tuntui olevan. Tiistaina meno oli vähän tahmeampaa, joten keskiviikon lepo teki poikaa ja torstaina tuntui olevan kovasti potkua jaloissa.

Lauantaina ajettiin autolla Hankoon turisteilemaan. Myönnän, Kashmirin Vadelmaveneellä oli ehkä jotain vaikutusta asiaan (:. Kävimme syömässä Hangon Makaronitehtaalla semmosta ihan jees -pastaa, käppäiltii pikkusen ja etsittiin uimarantaa. Plagenin ranta lopulta löydettiin, vaihdettiin kuteet päälle ja rannalle pötkölleen. Ranta oli ihan kiva, kohtalaisen paljon tilaa ja hiekkaa. Rantavesi oli todella kirkasta ja matalaa, rannasta piti kävellä lähes 100m ennenkuin oli tarpeeksi syvää uimiseen. Vesi oli aika lämmintä, mutta pieni tuuli iski aika kovaa. Kotimatkalla piipahdettiin Raaseporin linnassa sekä Fagervikin kartanon huiteilla.

Plagenin ranta Hangossa

Sitten itse Vueltaan
Sunnuntai-aamuna heräsin kohtalaisen pirteenä, mutta koko aamu meni mietiskellessä ja suunnitellessa aamua sekä Vueltaa, jotta langat pysyisi käsissäni. Ruokapuolen sain hoidettua aamulla aika hyvin, samoin pyörän ja varusteet. Kisan taktikointi ja välipalojen laskelmointi vei hieman aikaa. Ajattelin, että vedän yhden geelin vartin ennen lähtöä, toisen ~45min kohdalla, kolmannen siitä puoli tuntia, neljännen taas puolituntia edellisestä ja viidennen sopivassa kohtaa. Eli ajoajassa 0:45, 1:15, 1:45 ja 2:15. Kilometreinä ajattelin seuraavia: 26km, 46, 65 ja 83. Lisäksi mulla oli pullollinen vettä ja pullollinen jotain hivenaineproteiinisekoitusta kahdesta eri jauheesta, joiden päiväykset olivat viime vuoden puolella...

Kisakeskuksena toimi Vantaankosken koulu, jossa on ihan hyvät puitteet ruokaloinaan, liikuntasaleineen ja pukuhuoneineen tämmöiselle tapahtumalle. Lähtö- ja maalipaikka oli n .10mm päässä koululta hieman isommalla tieltä ja lähtö oli alamäkeen.

Lähdön hetki koitti tasan 11, jolloin n. 300 isompaa kierrosta ajavaa kuljettajaa lähti matkaan. Perhesarjan muutamat osallistujat olivat lähteneet jo 10.30 liikkeelle. Asetuin lähtöviivalla seurakaveri Jannen kanssa samoille huiteille kun meillä oli sama tavoitekkin, eli ajaa 35km/h. Ensimmäiset 10 minuuttia kovassa vauhdissa tuntui siltä, että noutaja tulee toisella kierroksella. Löysin kuitenkin hyvän ryhmän, jossa oli tarpeeksi innokkaita vetäjiä.

Porvoon Akilles ja ACT valloittivat aika hyvin lähtöviivan, juuri muita ei viivan päälle mahtunutkaan.

N.20km kohdalla saimme edellä menevän, pienemmä ryhmän kiinni. Tässä ryhmässä ajoi seuramme Christian ja otin siinä hänen päänahan tavoitteeksi. Palojoen mäki nousi kevyesti ja siinä pääsin muutaman tasamaakuskin ohi. Juuri ennen Nahkelantien ja Hämeentien ympyrää alkoi tiputtaa vettä. Vettä tuli sen verran, että vaatteet kastuivat ja tiekin vähän kastui. Sade taisi lakata Ruotsinkylään mennessä ja siitä ajeltiin kuivana seuraavalle kierrokselle.

Ensimmäisen kierroksen Palojoen nousu. Kuva: Suberpolkijat

Hyvin kulkee Palojoen nousussa. Kuva: Suberpolkijat

Toisen kierroksen alussa tuntui vauhti kasvavan tasaisesti ja minun Garminin mukaan 56. kilometri oli kisan nopein, vieden aikaa vain minuutin ja 11 sekunttia keskinopeudella 50,5km/h. Muistaakseni tässä toisella kierroksella takaa tuli väkeä meidän isoon ryhmään, ja ajaminen muuttui parijonosta häröpalloksi. Otin linjani keskiviivan tuntumasta Hämeenlinnantiellä, jotta voisin vähän katsella mihin suuntaan sitä lähtisi. Joku nopeampi ampaisi kohti kärkeä ja lähdin peesiin. Palojoelle käännyttäessä olin nostanut itseni n.15-20 paikkeille ja risteyksessä vilkaisin miten seurakaverit voivat.

Palojoentiellä tuntui jonkinverran tulevan eroja, kärjestä tipahteli väkeä. Sain Christianin ensimmäisen kerran kiinni vähän ennen isoa mäkeä, vaihdoimme muutaman sanan ja Christian siirtyi edemmäs. Isossa mäessä oli vähän ruuhkaa, jäin pussiin ja jouduin tiputtamaan liikaa vauhtia. Harmitti kun joutui kiihdyttämään, jottei kärki vielä karkaa. Yhdessä toisessa mäessä edellämenevä henkilö kämmäsi vaihteen kanssa ja hipaisin eturenkaalla hänen takarengasta. Säikähdin tuosta ihan mielettömästi, kun tiedän, miten olisi voinut käydä, jos kosketus olisi ollut voimakkaampi. Samassa mäessä joku asuntoautoilija ajoi meistä ohi sulkuviivan kohdalla eikä nähnyt tarpeeksi eteensä, häntä vastaan tullut auto joutui syrjäytymään ojaan ja pysähtymään.

Nahkelan paikkeilla pellolla kovat, yllättävät sivutuulet heiluttivat väkeä ja pikimustat pilvet pyörivät Hyrylän yllä. Lahelantien risteyksen jälkeen vettä tulikin sitten koko kesän edestä ja isoina pisaroina. Pisarat sattuivat kun osuivat reisille ja käsivarsille. Hämeentien ympyrä meni aika nätisti, vaikkakin pelotti paljon. Hyrylään tultiin kaikki ehjinä.

Hyrylässä joku pakukuski oli hämillään sateesta ja pyöräilijöistä. Hän ajeli 30km/h keskustassa meidän edessä. Lopulta se hoksasi väistää pysähtyen keskelle risteystä.

Ruotsinkylään ajettaessa katselimme sivusilmällä komeasti iskeviä salamoita. Tiellä oli vettä tuuman verran ja se roiskui. Otin ajolasit pois tyhmyyttäni kun en mitään nähnyt. Kaikki meni hyvin muutaman sata metriä, kunnes Janne ajoi eteeni ja jouduin äkkiä kaivelee lasit taskusta. Aurinkolasit noin pimeässä ja sateisessa kelissä olivat huono veto.

Kisan kärkikolmikko ajoi Pauliinan kuvauspaikan ohi vauhdilla. 50m matkaa maaliin, näyttää että Rush-tiimin kuski voittaa, mutta kuitenkin toinen Akilleksin kuskeista pyyhkäisi ohi.

92km :n kohdalla ryhmäämme veti ACT. Christian kärjessä, toisessa rivissä vasemmalla Janne, keskellä minä ja oikealla  Ismo. Pari kilometriä mentiin näin, kunnes pakkaa tuli sekoittamaan vieraat kuskit. 97km:n kohdalla näytti, että pari vierasta ja Janne karkaisisivat, mutta onneksi tuli mäki, jossa sain heidät kiinni. Kärjessä meni muutaman metrin erolla Hakulinen PoRasta ja minä tulin toisen herran vieressä toisena. Olin verrytellessä käynyt katsomassa miten toiseksi viimeiseen mutkaan tullaan, ja mieleeni jäi kohta, jossa pyörätie vaihtoi puolta. Tässä kohtaa yritin vähän nykäistä, jotta pääsisin hyvissä asetelmissa kohti viimeistä mutkaa.

Risteyksestä selvittiin, siitä pikainen kiihdytys ja kohti liikenneympyrää. En ole viime vuosi pelannut autopelejä enkä pahemmin katsonut formuloita, niin tein alkeellisen virheen. Hakulinen ajoi liikenneympyrään ulkokautta, minä tulin melko sisäkautta. Jouduin hidastamaan vauhtiani enemmän suojatien ja tiukemman kaarteen takia. Tässä kohtaa Hakulinen ampaisi itsensä vauhtiin ympyrästä ja minä yritin kohasti saavuttaa, mutta ero vaan kasvoi. Painoin toki täysiä maaliin saakka syvän lätäkön kautta, ja ryhmä tuli tiivisti perässä.

Matkaa maaliin n. 30m. Puristus tuntui kovalta muttei näytä kovalta. Kiriä täytyy kehittää.

Kuva: ACT/Krista Tötterman

Hakulinen on jo maaliviivalla. Ryhmässä minä olen etummainen mustahousu, Koskitanner sinisissa housuissa, Ismo ajaa perässäni ja hänen takanaan Laitinen. Yllättävän lähellä he tulivat, musta tuntui että olivat kauempana.

Maaliin päästyä on helppo hymyillä.

Vuelta oli mahtava kokemus, ei vain reitin ja hyvän vauhdin, vaan myös sään puolesta. Sateella ajoa olen vältellyt tänä vuonna viimeiseen asti ja nyt päätapahtumassa se osui kohdalle. Olin yllättänyt omasta jaksamisesta, tankkaaminen oli onnistunut eikä kisan jälkeenkään ollut mikään nälkä, silti kävimme kiinalaisessa syömässä. Tiet olivat hyvässä kunnossa, mitä nyt kaksi työmaata osui kohdalle ja yksi iso kuoppa löytyi kierroksen loppupäästä.

Tämä Vuelta kertoi minulle hyvin tämän hetkisestä kunnosta ja tässä näkyi miten tämän kesän ajot ovat vaikuttaneet. Arvioisin, että peruskuntoni on vähän parempi kuin viime vuonna koska olen tiputtanut vauhteja, mutta vauhtikestävyys ja maksiminopeus ovat kärsineet. Varsinkin voimantuotto maksiminopeuksissa on olematonta, tuntuu että loppuu potku vaikka kovempaakin olen joskus ajanut.

Sitten vielä kuva, joka mielestäni kuvastaa aika hyvin meidän ACT Ladies-tiimin henkeä.

Maija ja Lotta halaavat ja onnittelevat toisiaan annettuaan kaikkensa Vueltan teille. Kuva: Jari Birling

Vielä korjauksen alla olevat tulokset löytyvät tästä.
Lisää Jari Birlingin mahtavia kuvia tässä.
Minun Garmin-jälkeni alla

Royal-pyöräily 50km

33. Royal-pyöräily ajettiin Lahdessa 13.7.2014. Osallistuin ensimmäistä kertaa tapahtumaan ja matkaksi valikoitui lyhyt matka, koska reitit ennalta tuntien kroppani ei kestäisi vetää 130km ja viikon päästä Vueltassa 102km. Lisäksi helle olisi tehnyt tepposet pitkällä reitillä. Aurinkorasvakin jäi kotiin...

Päämatka lähti liikkeelle klo 10 ja mukana taisi olla 11 osallistujaa meidän seurasta. Juha ajoi hienosti kolmanneksi häviten hopean n. 15 sentillä ja kullankin vain pyörän mitalla.

Päämatkan maaliintulo, Juha vasemmalla, voittaja Veli-Pekka keskellä ja oikealla hopeamies Viljar. Kuva:Jani Rajaniemi, (C) RCT ry

Lyhyt matka, joka oli samalla naisten päämatka Trio-kuntoajosarjassa, lähti liikkeelle klo 10:30. Asetuin Hallikaisen Jannen ja 4 seuramme naisajajan kanssa toiseen riviin. Edestä lähtivät liikkeell henkilöt, jotka olivatkin edellä maaliin asti.

Lähtö oli siisti ja saattoajo Jalkarannan S-marketin mäkeen asti meni hyvin. Saattoajossa paikkani vakiintui kolmanteen, välissä neljänteen riviin. Michaela meni edelläni ja Janne oli välillä rinnalla, välillä edellä. Saattoauton polkaistua kaasua kuusi henkilöä irtosivat, mukana Michaela ja Janne. Koin vauhdin tässä kohtaa sopivaksi ja odottelin takaa tulevia, yli-innokkaita ajajia.

Yksi henkilö ajoikin minut mäessä kiinni ja ohitti, joten jäin peesaamaan häntä. Takaa tuli lisää niin, että meillä oli viiden hengen ryhmä kasassa. Tässä oli muistaakseni kolme miestä ja kaksi naista. Messilän mäki ajettiin alas 59,7km/h. Mäen jälkeen pellolla näimme edessämenevän irtiottoryhmän. Irtiottoryhmässäkin tapahtui, sillä Hollolan Kirkonkylän kohdilla Michaela ja Janne alkoivat tippua kyydistä.

Ennen Hatsinan mäkeä näytti siltä, että edessä Michaelalla ja Jannella on ongelmia. Mäessä saavutimme heitä ja hiljalleen ajoimme heitä kiinni. Hatsinan mäki otti vähän voimille ja mäen päällä alkoikin kyljyksiini tuntua rajun hengityksen aiheuttamat kivut. Hatsinan mäen jälkeen aloimme myös saavuttamaan Jannea, joka oli tipahtanut Michaelan kyydistä. Poimimme Jannen kyytiin ja minun vetovuorolla otimme Michaelan kiinni Manskiventiellä. Nyt joukkomme oli 6 henkeä, sillä jossain kohtaa ennen Michaelan poimimista yksi nainen oli tipahtanut kyydistä.

Tässä meillä olikin hyvä ryhmä, 3 ACT:läistä joista Michaelalle voidaan ajaa voitto. Ajoimme nättiä vuorovetoa. Isomyllyntie oli tämän reitin huonokuntoisin tie, mutta silti hyväkuntoinen verrattuna Kevätpolkaisun teihin. Isomyllyntie tuntui olevan ihan yhtä ylämäkeä Hatsinantien risteykseen asti. Hatsinanmäki ajettiinkin alas 63 nopeudella. Messilään asti ajettiinkin tasaista 30-35 vauhtia vuorovedoin. Sivuvastanen tien puolelta teki ajamisesta vähän raskaampaa kun tuulen suojaan ei päässyt toisen ajajan viereen.

Messilän mäen juurella vastaan tuli kärjen vauhdista tipahtanut henkilö. Hän liittyi meidän kyytiin ja Messilän mäki noustiin ylös mittarin näyttäessä 19-20km/h. Mäessä oli kyydistämme Janne. Mäen päällä pelkäsin irtiottoa porukan uusimmalta jäseneltä, mutta niin ei käynyt. Toiseksi iskun paikaksi veikkasin kohtaa, jossa Jalkarannantie muuttuu alamäeksi ja laskeutuu S-marketin tykö. Michaela veti Messilän mäen jälkeen ja ennen alamäkiosuutta kärkeen meni uusin jäsen. Jalkarantaan laskeuduttiin eikä irtiottoa tapahtunut.

Jalkarannasta Lahteen päin mäkiosuudella olin taas vetohommissa ja himmailin siinä. Ajattelin, että ei kukaan vielä lähde ja mäessä kun edessä oli vielä lisää mäkiä ja tuskimpa kukaan nyt mäessä ohittelee. Ei niin, vedin mäet ylös vetomiehenä. Sitten väistin ja annoin Michaelan ja uuden jäsenen ajaa jotta vähän saisin levähtää. Jalkarannantien ja Rullakadun liikenneympyrästä lähtiessä näytti, että uusi jäsen lähtisi irti. Hän vähän nyki ja nyki Michaelan peesissä. Hän lähti ohittamaan Michaelaa ja minä hänen siivellä. Kelasin hyvät vauhdit ja ajattelin, että nyt on pakko nykästä, n. kilometri maaliin. Nykäisin Ravintola Lokin mäessä.

Käännyin kärjessä Svinhufvudinkadulle, vilkaisin taakseni ja näin uuden jäsenen roikkuvan sitkeästi perässä ja Michaelan jääneen pikkusen. Harmitti kun epäonnistuin nykäisyssä. Ajelimme minun vetämäni kahdestaan 35 Svinhua pitkin. Aukaisin hanoja pikkusen lisää juuri ennen liikenneympyrää, mutta takanatullut sai hyvät vauhdit ympyrästä eikä kirini enää irronnut. Maaliin tulimme peräkkäin ja hävisin n. pari metriä ja ajassa sekunnin ollen viides.

Iloitsemisen aihe oli Michaelan voitto yhden sekunnin marginaalilla ja se hyvä tunne, kun tietää vetäneensä ja tehneen työtä hänenkin eteen. Tätä tämä joukkuelaji on.

Yhden havainnonkin ehdin tekemään kun ajoimme Hollolan Kirkonkylältä takaisinpäin: ajamiseen täytyy keskittyä. Sä et vain voi alkaa päässä pyörittelee jotain biisiä, siinäkin keskittyminen herpaantuun sen verran, että kohta huomaat olevasi 3m jäljessä ja poissa peesistä.

Tulokset 50km tästä linkistä.

Kylmä, kolea ja ikimuistoinen kesäkuu

Kesäkuu oli harvinaisen sateinen, en muista koskaan nähneeni näin kylmää ja sateista kesäkuuta. Ensimmäiset pari viikkoa olisi ollut ihan hyviä ajokelejä, mutta selkä esti ajamisen. Jouduin käymään hierojalla ja pari kertaa osteopaatilla, joka hoiti ja antoi neuvoja alaselän hoitoon.

Ongelmana minulla oli lonkankoukistajat, joita en ole pahemmin venytellyt n. vuoteen. Ne kiristivät, veri ei kiertänyt alaselässä ja takareisissä sekä aiheutti virheasentoja. Ihmettelinkin, miksi talvella pikkupakkasilla tuntui, että perse jäätyy vaikka kuinka pukee housuja. Vika saattoi olla tässä.

Osteopaatin pöydällä maatessa kävimme läpi keskustelua kropastani. Puhuttiin vaivoista, milloin olen mistäkin tullut kipeeksi jne. Ihminen on mielenkiintoinen kokonaisuus, jossa yksi asia johtaa toiseen: jumissa oleva lonkankoukistaja on vetänyt alaselkää väärään asentoon -> vasen lonkka on jäykistynyt -> tarvittava elastisuus lonkkaan on otettu oikealta yliliikkuvuudella -> oikealla alaselän lihas tykännyt huonoa ja krampannut -> kiristänyt hermoja -> varpaat puutunut pyöräilessä.

Kesäkuun kilometrit jakautuivat seuraavasti: Giant 86 - Merida 265. Sadesäät näkyvät kilometreissä, vaikken pahemmin sateella ajele, mutta märälle tielle en ole viitsinyt lähteä Giantilla. Mahdollisesti lomaviikko ennen juhannusta verotti jonkin verran kilometrejä, mutta en pistä pahakseni. Sain sentään selän kuntoon. Kesäkuun alussa olisi ollut Kuusijärvellä triathlon, jota olisi voinut kokeilla mutta kylmät ilmat ja kylmä vesi you know...

Lomaviikko oli erittäin ainutlaatuinen, olihan se osa ensimmäistä työssä tienattua täyttä kesälomaa. Lisäksi vajaa 20 vuoden odotus palkittiin, kun serkkuni tuli käymään Suomessa. Ensimmäiset pari päivää Suomessa olivat ihan kohtalaisen lämpimiä ja aurinkoisia, jotka hyödynnettiin käymällä erilaisilla luontopoluilla, Suomenlinnassa, Helsingissä ja uimassa. Uiminen oli hänelle yksi TOP-kokemus, koska hän ei ollut ikinä uinut makeassa vedessä.

Lomaviikon maanantaina alkoi olla jo enteitä kylmästä viikosta. Aurinko paistoi, pohjoistuulta, rankkoja sadekuuroja milloin sattuu ja lämpöä 10-15 astetta. Eli hyvä päivä istua autossa ja matkustaa. Tämäkin oli hänelle outoa, hän on istunut pisimpään autossa 2 tuntia, me päästeltii parhaimmillaan 3 tuntia pysähtymättä. 7 tunnin ajomatka ja tauot päälle tuntuivat olevan hänelle raskasta.

Juhannusviikko oli sangen kylmä, eikä mitään kovin mainitsemisen arvoista tehty. Käytii yksi kolmen tunnin kävelylenkki, kerran syömässä kiinalaisessa ja pelailtiin kaikennäkösiä pihapelejä.

Serkun viimeinen Suomi-päivä oli hieman erikoinen: kruisailia Helsingissä, uudet passikuvat ja uusi henkilöllisyystodistus konsulaatista. Edellinen henkkari oli hävinnyt jonnekin päin Norjaa. Käytin serkkua kaikissa nuissa paikoissa ja yllätyin Espanjan konsulaatista. Se oli kyllä yksi Suomen sosiaallisimmista paikoista: kaikki työntekijät tervehtivät kuin vanhaa tuttua, tuntemattomat juttelivat toisilleensa ja väki oli todella ystävällistä. Loppujen lopuksi saimme kaiken hoidettua, kävimme kotona syömässä ja sitten matka jatkui lentokentälle. Harmi, kun hänen lähdettyä ilmat paranivat niin paljon, että kuluneena viikonloppuna käytiin ihan rannalla.



Uusin maantiekenkiin klossitkin. Satuin vain yksi päivä tarkastelemaan klosseja ja huomasin, että ne alkavat olemaan jo melkoisen loppuunajetut.

Vasemmalla oikean kengän vanha klossi ja oikealla uusi klossi

Ajaessa oikeassa jalassa tuntuikin pientä välystä ja muutenkin sen käytös oli erikoinen. Nyt uusilla klosseilla ote polkimeen tuntuu tiukemmalta ja samalla polkimet tuntuvat vähän löysiltä. Ajellaan nyt nuilla polkimilla kunnes jostain taas pettää...