Giro di Espoo 2016: Aurinkoinen kimppalenkki hyvässä seurassa

Giro di Espoon järjestäjistä, reitistä ja ryhmän ajotavoista olen kuullut niin paljon pahaa viimeisten kolmen vuoden aikana, joten nyt oli aika käydä kurkistamassa minkälaisesta tapahtumasta on kyse. Alunperin minun piti edellisenä päivänä juosta Tuusulajärven puolimaraton, mutta huhtikuun sairastelut ja jalkavaivat estivät juoksimisen. Nyt olen juoksukunnossa, mutten halunnut rikkoa jalkojani puolikkaalla.

Jo kotona autoa pakatessa tunsin, että tänään on hyvä päivä. Ilma tuoksui täydelliseltä. Espoossa oli hieman viileämpää, mutta kirkas auringonpaiste lämmitti kivasti, eikä ajoasun alle tai jatkoksi tarvinnut mitään edellisviikonlopun Kevätpolkaisun tyyliin. Matkaan lähtiessä mulla oli taskuissa viisi geeliä, yksi energiapatukka ja rungossa kaksi pulloa, joista toisessa oli laimeaa energiajuomaa.

Numerolapun liimaamisen ja ryhmäkuvan jälkeen oli aika sijoittua lähtökarsinaan. Meidän kilpasarjan kuljettajat asettuivat tietysti kärkikahinoihin, kun kerta aikoivat taistella niin yksilö-, että joukkuevoitosta. Me hitaammat, nautiskelijat, lähdimme liikkeelle 28 ja 26 km/h ryhmän välissä omana, 14 henkilön ryhmänä.

#girodespoo lähtötunnelmissa. #ibdcycling #ibdfi #pyöräily #cycling pic.twitter.com/4d0hC0K92t

— IBD Cycling (@ibdcycling) 22. toukokuuta 2016

Ylläolevassa kuvassa olen tuon alaspäin katsovan kaverin takana, naama näkyy puolittain. En tajua, miksi aina pitää valita se huonoiten onnistunut kuva.

Liikkeelle lähdettyämme ajoimme alkumatkan rennon reipasta vauhtia n. 50m päässä edellämenevästä ryhmästä. Ensimmäisen kympin varrella oli todella paljon katsojia ja Teemukin totesi, että tämmöistä tän suomalaisen pyöräilytapahtuman pitääkin olla. Kunnolla kannustusta reitillä. Aikalailla kympin paikkeilla korotetun suojatien ylityksessä yhdellä meidän joukostamme katkesi takapyörästä pinna. Pinna hoidettiin pois pyörimästä ja matka jatkui. Havahduin 40 minuutin kohdalla, että en ole vielä juonut mitään ja aikataulullisesti geelikin pitäisi nauttia. Mutta kun meno tuntui kevyeltä ja sykkeet matalalla, ajattelin yrittää ajaa rasvoilla. Ensimmäinen 23km oli melkoisen merituulista eli viileä viima kävi vasemmalta. Hetken se jopa tuntui kylmältä.

Melko pian kehä 3:n ulkopuolella alkoi kivat maaseututiet. Oli kumpuilevaa peltoa, metsiä yms. Eräällä peltoaukealla siinä 38km kohdalla kuului poks, ja yhdellä jäsenellä puhkesi kumi. Me muut seisahdettiin hetkeksi ja sitten saatiin lupa ajella hiljalleen eteenpäin. Ajeltiin jotain 15-20km ennenkuin renkaanvaihtajat saivat meidät kiinni. Siitä jatkettiin porukassa kelistä ja maisemista nautiskellen.

Veikkolassa 68km:n kohdalla pidimme viiden minuutin vessa/tankkaustauon. Söin pari shottilasia rusinoita, joka ei ehkä ollut fiksua rasvanpolttoa ajatellen. Tähän saakka olo oli ollut pirteä, en tuntenut minkäänlaista väsymystä eikä sykkeetkään nousseet. Maltoin mieleni kaikelta muulta ilmaiselta ruualta ja täytin energiajuomapullon pelkällä vedellä.

Tauolta lähdettyämme liikkeelle, edessä oli 10km:n pätkä, jonka olisi voinut ajaa halutessaan kovaa. Pidimme yhä samaa, rentoa vauhtia. Jonkin verran ryhmäläisissä alkoi näkymään väsymystä, kun 7 henkilöä jaksoi pitää vauhtia mäissäkin ja mäen päällä sitten himmailivat ja odottelivat muita. Minulla tuntui kuin hapot olisivat iskeneet käsiin enkä jaksanut ottaa tukea käsille. Yritin paikata käyttämällä keskivartaloa, mutta tekniikka on vielä hieman hakusessa.

Bodominjärven kierroksella tie oli yhtä huonokuntoista kuin muistinkin sen olevan. Ja tietysti kauhea autoruuhkakin sattui, oli paljon menijöitä meidän kanssa samaan suuntaan. Bodomin jälkeen minusta tuntui kuin mitään ei olisi tehty ja onneksi Teemun varoittamat isot mäet olivat edessä. Otimme kuuden porukalla pienen mäkikirin Jorvin sairaalan takaa lähtevään mäkeen. Mäet noustuamme olin oikeasti hengästynyt, jaloissa vähän happoja ja syke löi 180:tä. Ne mäet olivat mukava piristysruiske muuten niin lepposaan ajoon ja vauhtiin. Odottelimme porukkaa kasaan ja ajelimme loppupätkän maaliin yhdessä.

Nettoaikani oli 4:13:50, kellon mukaan 3:58:43. Keskinopeus kellossa 27,7.

Ohessa datat

Kyllä täytyy kehua Giroa, suotta sitä on haukuttu, tai sitten järjestäjät vetivät sen tänä vuonna niin hyvin. Reitti oli ihan helmi ja hyvä tutustumiskierros Espooseen. Lisäksi liikenteenohjaajat hoitivat työnsä erittäin hyvin. Yksikään auto ei tullut eteen ja autoilijat kahta lukuunottamatta toimivat erinomaisesti. Liikenteenohjaajat myös näyttivät hyvin suunnan minne mennä, koska jokaisessa risteyksessä ei ollut opasteita.

Nyt keskiviikkona on ensimmäinen lepopäivä. Tässä olen kolme päivää polkenut putkeen, eli Giro sunnuntaina ja ma sekä ti töihin. yhteensä 295km.