Lähtökohdat kesän ensimmäiseen starttiin eivät olleet parhaat mahdolliset, sillä huonosti startannut kesä, kuumeen takia peruuntunut Vannajanlinnan aloituskisa sekä kesälomaviikot kesäkuussa vaikuttivat suorituskykyyn. Lomalla kun tahtoo tekeminen olla vain semmoista liikkumista ilman tavoitteita. Vierumäellä saattoi olla vilpoista vettä luvassa, joten kisaa edeltävällä viikolla kävin Raahessa meressä uimassa, se vasta olikin kylmää vettä.
Saavuimme Vierumäelle aamulla hyvissä ajoin, vaikka kisapaikka on varsin lähellä anoppilaa ja olin edellisenä iltana käynyt kisainfossa sekä varmistanut osanottoni. Kauden eka lähtö jännitti. Minulle uudenlainen tapa toimia vaihtopaikalla jännitti. Finntriathlon-organisaation kisoissa vaihtopusseja säilytetään koko kisan ajan narikassa ja pyörä on omassa paikassaan telineellä. Pienemmissä kisoissa on tapana pitää kaikki varusteet pyörän kanssa samassa paikassa.
Kisakeli oli hyvä, pieni tuulenvire kävi ja lämpöä oli noin 18 astetta sekä aurinko paistoi. Uinnin alkuverkan ja veteenmenon kanssa tuli vähän kiire, kun puvun pukemisessa meni vähän kauemmin ja hermoni oli ihan riekaleina. Lopulta hyppäsin veteen ja ehdin reilu 5min verkata. Vesi oli kylmää, edellispäivän infossa sanottiin Valkjärven veden olevan 16 asteista ja Suurjärvi 18. Vierumäen kisassa erikoisuutena on, että järveä vaihdetaan kesken matkan, eli uidaan järjestyksessä Valkjärvi-Suurjärvi-Valkjärvi.
 |
| Vaihtopaikka. Siniset pussit ovat T1-kasseja, vihreät T2:n. Pyörät ovat taustalla omissa telineissään. |
uinti
Asetuin lähtökarsinaan 28min ryhmään, koska ajattelin, että kisassa kuitenkin tulee uitua kovempaa. Rollout-startti oli sekin uutta, eli meitä päästettiin jonossa säännöstellen lähtöportin läpi veteen ja ajanotto käynnistyi kun kuljettiin kyseisen lähtöportin läpi. Osa hyppi tyylikkäästi pää edellä ja painoivat heti uimaan, minä otin vähän varovaisemmin ja hyppäsin tikkuna veteen, nousin pintaan ja lähdin uimaan. Valkjärvessä uiminen oli mukavaa, koska pohja erottui kokoajan ja vesi oli todella kirkasta.
 |
| Uintiverkkaan menosa |
 |
| Kaikki hyvin, kohta startataan |
 |
| Siellä sitä ollaan kisaamassa |
Uinti ei oikein tuntunut aukeavan ennen välirantautumista ja järven vaihtoa. Siirtymässä minua vähän huippasi ja olin kaatua toisen kilpailijan päälle. Suurjärveen hyppäsin rohkeasti syöksyen ja aah, kuinka lämmintä vesi voikaan olla. Tummassa järvessä oli kirkas vesi ja suunnistaminen oli helppoa, kun näki muita kilpailijoita jopa 3-4m päähän vedessä. Kierroksen puolivälissä tuntui hetken hyvältä, kunnes alkoi väsymys painaa käsissä ja halu päästä rantaan oli kova. Suurjärven puolella rantautumispaikka oli vaikeasti erotettavissa ja siellä moni ui muutamia kymmeniä metrejä ylimääräistä. Siirtymä tuntui helpommalta nyt kun rinne oli loivempi ja kannustusta oli paikalla.
 |
| Rantautuminen järven vaihdossa |
 |
| Paluusuunta Suurjärvestä Valkjärveen |
Syöksy Valkjärveen oli kuin olisi hypännyt saunalämpimänä hankeen tai avantoon. Kylmyys oli karmivaa. Valkjärvessä ekat 150m mulla oli hengityksen kanssa pahoja ongelmia, hengitys ikäänkuin salpaantui enkä tahtonyt saada henkeä. Väkeä ui ohi molemmin puolin. Vielä yhden poijun ympäri ja sitten rantautumaan.
Rannassa juoksin mäkeä jonkin matkaa ja riisuin märkkärin. Juoksupätkä rannasta vaihtopaikalle sisälsi varsin ison ja jyrkän mäen sekä portaita. Sain mäessä paljon ihmisiä kiinni, kun märkkäri kainalossa oli huomattavasti helpompi juosta kuin puku päällä. Lisäksi olin jo ehtinyt vähän kuivua ennen vaihtopaikalle pääsyä. Vaihto meni varsin mukavasti ja pääsin omasta mielestäni nopeasti matkaan.
 |
| Mäkeä nousemassa, tässä vaiheessa mietin puvun riisumista |
 |
| Jyrkimmän kohdan jälkeen riisuin puvun pois, kylläpä helpotti juoksemista. |
pyörä
 |
| Pyöräosuus aluillaan |
Aluksi oli n. 3km siirtymä, jossa ylitettiin junaraide. Vanha höyryveturi oli odottamassa ylipääsyä, onneksi se ei tullut minun eteen hidastamaan vauhtia. Itse pyöräreitti kulki vanhaa Lahdentietä edestakaisin ja siinä oli kovia mäkiä. En muista, että ennen olisin missään käyttänyt kilometrin pätkällä kaikkia vaihteita, joita pyörästä löytyy. Eli vauhti vaihteli kaikkea 15km/h:n ja 57km/h:n välillä. 40km pätkä tuntui yllättävän pitkältä, vaikkakin se on yhtä kuin mun työmatka. Yritin ottaa jaloista irti kaiken, mutta ei vaan irronnut. Vaihtoon tullessa näin edellämenijän riisuvan kengät jo pyörän päällä, joten extempore minäkin päätin kokeilla niin. Homma toimi muuten erittäin hyvin, mutta toinen kenkä tipahti kun siirryin taluttamaan pyörää ja jouduin palaamaan 3m takaisinpäin ja nappaamaan kengät käteeni.
Vaihto meni jo paremmin kuin edellinen, käytännössä kengät ulos pussista, sukat jalkaan ja hyppäsin juoksukenkiin.
juoksu
 |
| Juoksu lähtee |
Juoksureitti kulki Vierumäen urheilukentän läpi maastoon, jossa on välillä asfaltoituja pyörätien pätkiä ja välillä hiekkatietä kiertäen golf-kentän. Reitin varrella ei ollut pahemmin mitään kannustusta, muutama golffariperheen lapsi välillä taputteli.
 |
| Toinen kierros lähtee |
Juoksusta ei nyt jäänyt hyvää kerrottavaa. Ensimmäinen 400m meni hyvin, sitten alkoi tökkiä. Lonkankoukistajat kiristivät alaselkää ja tuskien taival oli valmis alkamaan. Kun lonkankoukistajat kiristää selkää, juoksuasento painuu etunojaksi ja askel rullaa väärin. Soppa on valmis. Taistelin näin reilun 6km, kun hivenen liian tiukalla ollut vasen kenkä hiersi jalkapöytään jälkeen ja siihen sattui muutenkin. Loppu oli selviytymistaistelua maaliin. Lopulta maali jo häämötti ja perille päästiin tuskainen ilme naamalla.
 |
| Maalibuffetissa |
Yhteenvetona uinti oli nihkeää ja kylmä vesi shokeerasi kroppani ikävästi. Pyöräosuudella voimat eivät piisaneet ajamaan ylämäkiä toivottua vauhtia ja alamäet muuttuivat lepäämiseksi. Juoksu oli tuskainen ja kauden eka kova juoksu, mutta onnistuin kuitenkiin pitämään hyvää matkavauhtia. Vierumäen kisa kertoi hyvin, mitä pitää muuttaa ja parantaa Joroisten puolimatkalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti