Kesätyösuhde loppui, samalla lopetin kilometrien merkkaamisen kilometrkikisaan. Toukokuun alusta elokuun viimeiseen päivään keräsin 2531 km lenkkejä ja työmatkaa. Kisasta teki mielenkiintoisen eräs toinen saman porukan polkija, joka polki reilun 100-200km viikkoon. Välissä olin 300km jäljessä, jotka otin kiinni ja menin ohi, kunnes taas se toinen meni kärkeen. Kerrottakoon, että tällä hetkellä 13 hengen tiimissä kahden kärken, minun ja tuon toisen, kilometrit ovat 5716 ja muiden 11 jäsenen kilometrit ovat 3558km.
Elokuu näytti hieman huonolta kun oltiin puolivälissä kuuta, kasassa oli vain 180km. Sitten tapahtui pari satasen lenkkiä ja muita pidempiä lenkkejä, jolloin pääsin 561km:iin. Nyt on touko-elokuussa joka kuukausi ajettu yli 500km. Tämä on aika hyvin, kun viime vuonna saattoi parin kuukauden aikana tulla 500km.
Kerran tuli käytyä porukkalenkillä koska reitti muuttui kivemmaksi. Lenkki oli vaan turhan vauhdikas mulle. Hyydyin totaalisesti reilun 20 min ajon jälkeen. Koitin yrittää roikkua mutta en onnistunut ja happi oli tiukilla niin jouduin pysähtymään hengittämään ja sitten verryttelin loppumatkan kotia. Kyllä siitä sai vielä lenkin tehtyä vaikka olikin jalat hapoilla. Myöhemmin kuulin, että lenkin keskinopeus oli 40km/h kun ne muut käymänäni lenkit ovat olleet n.34-35 km/h. Sykkeet hakkas peesissäkin 180 ja vetovuorossa yli 190. En muista milloin näin punasella on kone käyny.
Lidl otti 8.9 pyöräkaupan viitan ylleensä ja myi halvalla monenlaista fillaritavaraa. Kävin hakemassa sukat, hanskat, valot, aluspaidan sekä sadeviitan. Lidlin pyöräilysukista olen aina tykännyt, samoin muista urheilusukista. Hinta on se suurin syy miksi ostin sukat nytkin, vaikka sukkia mulla on ihan liikaakin. Euro ysiysi maksavat sukat ovat ilmaiset verrattuna yli 10€:n sukkiin, jotka jalassa eivät ole sen kummemmat. Ehkä ne kalliimmat kestäisivät kauemmin, mutta en näe sitä hyvänä syynä ostaa kalliita sukkia. Minulla on vielä käytössä pari vuotta vanhat liitelin pyöräilysukat, joten ei ne kestävyydeltään voi olla huonoja.
Aluspaidan ostin koska pari vuotta sitten ostamani paita on ollut jokaisella juoksu-,pyöräily-, hiihto- sekä luistelulenkeillä päällä syys, talvi ja kevät aikaan. Sekin on jo kolme vuotta vanha. Viime syksynä taisin ostaa samanlaisen paidan, mutta erehdyin ostamaan liian pienen enkä kerennyt vaihtamaan saatika palauttamaan niin pistin sen eteenpäin. Sadeviitta tuli heti hyötykäyttöön, sitä tarvittiin Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Valoja en ole vielä testannut käytössä. Kumminkin testasin valovoimaa pimeässä kämpässä ja mielestäni se on ihan tarveeksi.
Talveksi pitäisi näillä näkymin ostaa nappulat tai nastat sekä uus takakiekko trainerikäyttöön. Hävitän auton ja jotenkin täytyy pystyä tuota 13km:n matka kulkea. Pienissä haaveissa haaveilen fillarin peräkärrystä. Burleyn Travoy vaikuttais tosi kätevältä ratkaisulta kauppakäyttöön ja pienen tavaramäärän kuljettamiseen.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kuin uusi pyörä
Osat on vihdoin asennettu pyörään. Tänä vuonna onkin tullut vaihdettua palikkaa ja vielä olisi remonttia edessä. Pitäisi kiekot rihdata suoraksi ja pestä koko komistus. Kävin eilen ajamassa yli viikon (!) tauon jälkeen pienen tuntumalenkin. Pyörä tuntui paljon paremmalta, turhat, hävettävät äänet ovat poissa ja nyt se pysähtyykin.
Eturissapäivitys ei poikinut suuria yllätyksiä. CRC:stä oli 36-koko loppu ja 39 olisi ollut liian iso, joten päädyin ottamaan 34-hampaisen rissan. Kyllä uusi, käyttämätön rissa on sitten hieno ja kiiltävä, katsokaa vaikka.
Uusien Kool Stopin Eagle 2:n mukana tuli aika puutteelliset kiinnitystarpeet. Säätörikkoja ei ollut tarpeeksi eikä Shimanon jarrulänkiin mahtunut laittamaan tavallista 10mm mutteria, niinkuin kuvassa. Täytyi hieman soveltaa ja ottaa vanhoista paloista lähestulkoon kaikki rikat ja mutteri. Niillä sain jarrut hyvin kiinnitettyä.
Musta jousi jarrulängen takana esti käyttämästä jarrujen mukana tullutta 10mm mutteria. Nyt siihen sitten täytyi kasata korkea torni rikkoja ja huipulle laittaa Shimanon mutteri. Huomaa kuvassa myös runkoon sopivat Michelin Krylion Carbon -renkaat. Lokareita saa varmaan loppukuusta viritellä jotta ei pyörä kovin sotkeutuisi.
Takapakka onkin leivottu kahdesta pakasta. Laskin että mun on vara ottaa Ultegra-pakan 23-piikkinen pois pienemmän eturissan takia hitaimman välityksen juurikaan kärsimättä. Kun yläpäästä lähti yksi rissa pois, täytyi alapäähän lisätä. Lisäsin vanhasta, fillarin mukana tulleesta Tiagran pakasta 12-piikkisen. Nyt rattaat ovat komeat (tyhmät) 21-19-18-17-16-15-14-13-12. Joo, aivan. Melko kapealla alueella ovat. Tästä huomaa, että haaveilen portaattomasta vaihteistosta. Semmonen täytyy joskus kehitellä. Olen lenkeillä käyttänyt aikaa miettien semmoista.
Tulihan fillariin uusi keskiölaakerikin. Se vanha, FSA:n Megaexo jotain 6000-sarjaa, oli kyllä aika susi. Halpahan se varmaan on ollut Meridan kokoonpanotehtaalle, mutta kuluttajalle se on kallis. Hinta/laatusuhde on aika kuralla. Ensin ajattelin että vaihdan samanlaisen laakerin tilalle, mutta fillarifoorumilla kehotettiin käyttämään verkon painona kyseistä laakeria, joten piti suunnitella jokin muu tilalle. Joku tiesi kertoa, että Shimanon Hollowtech on samanlainen laakeristandardi. CRC myi FSA:n laakeria reilulla 50€:lla ja Shimano Ultegra:n laakeria tarjouksessa 16€:lla, normaalihinnan ollessa jotain 30€:n huiteilla. Ultegran pitäisi kestääkkin moninkertainen määrä kilometrejä, joten toivotaan että tämä oli hyvä päivitys. Keskiölaakerista kuuluneet laakerikuulien helinä loppui laakerin vaihtoon. Hienoa.
Shimanon PD-M520 -lukkopolkimet ovat palvelleet hyvin nämä 2,5 vuotta ja kilometrejä niille kertyi n.5tkm. Niistä alkoi kuulumaan vikinää ja ne tuntuivat erikoisilta polkiessa. Tästä keskustelin erään fillaristin kanssa ja hän epäili että olisiko polkimen akseli vääntynyt. Sekin on mahdollista, itse epäilin että laakerit eivät ole tykänneet vedestä. Vaihdoin tilalle Tecoran mtb-polkimet. Ne pyörivät hieman huonommin, mutta eivätpä ääntele ollenkaan.
Meridan kesän ensimmäinen kesäposeeraus tapahtui vasta elokuussa. Syyksi voisin sanoa kovan polkemisen eikä ole ollut aikaa jäädä välille kuvailemaan. Lenkeillä on tullut nähtyä monia uusia teitä, mutta mitään erikoisen hienoa näkymää ei ole ollut jossa olisi voinut pyörää posettaa. Nyt sitten täytyi pysähtyä lenkillä rannalle veneiden tykö ja ottaa kuva.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Näitä lenkkejä lisää
Aamulla heräsin vähän sekavana klo 9.17. Mieli teki kovasti vielä nukkua, mutta en saanut unta eikä toisaalta huvittanut nousta. Tempasin itseni ylös kuin lehmä maasta ja söin todella hyvän aamupalan. Katsoin vielä koneelta sääennustukset ja mapsista vähän reittiä. Pullot täyteen, vaatteet päälle ja lenkille.
Ilma oli ihan mukavan lämmin, 20-23 astetta ja aurinko paistoi sopivasti kunnes jokin pilvi tuli eteen. Tuuli oli ennustuksen mukaan 4 m/s kaakosta/idästä. Alkumatkan ajoinkin vastatuuleen ja Villähteellä pysähdyin ensimmäisen kerran. Siellä on tänä viikonloppuna heinäpäivät, joten pitihän sitä käydä kattoo kun koko kylä oli grillin parkkipaikalla. Sillä hetkellä tämän kylän tapahtuma näytti lähinnä torikirppikseltä jossa oli musiikkiesityksiä ja poni- sekä koira-ajelua.
Matkalla Villähteelle näin semmoisen näyn, että oksat pois. Vastaan rullaluisteli nainen yleisurheilun kisa-asua muistuttavassa vaatetuksessa, eli lyhyt, pieni toppi ja tiukat, lyhyet trikooshortsit. Eikä se nainen ollut lauta, vaan kohtuu muodokas tapaus. Häntä olis saanut sakottaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Jatkoin matkaani Artjärvelle. Oli tosi kivaa ajella sivumyötäiseen kuullen heinäsirkkojen sirinän sekä renkaiden ja viljan hulinan. 40km kohdalla tunsin kovan kivun, piston, rinnassani. Ei, ei ollut onneksi vielä sydämen puolella, vaan oikealla. Mätkin hetken rintaani ja pysähdyin pysäkille. Ensin luulin että ampiainen pisti, mutta tuo näyttää lähinnä paarman puremalta. Mistä lie paarma äkännyt nousta kyytiin ja pistää.
Ihan Artjärvelle asti en ajanut, koska olisi pitänyt koukata. Mutta ennen kylää ne maalaistalot, kumpuilevat pellot sekä hiljainen ympäristä herätteli ajatuksia ja haaveita asumisesta siellä. Toisaalta, Artjärvi on vähän turhan kaukana Lahdesta, jos täällä olis töissä. Artjärveltä oli tarkoitus jatkaa Orimattilaan, mutta en missään nähnyt kylttiä joten piti ajaa suoraan ja tulin Myrskylään, Uudellemaalle. En ole vielä kertaakaan ajamalla käynyt eri läänin puolella, joten sekin neitsyys tuli rikottua. Myrskylä on ihan kivannäköinen paikka. Sielläki olis mielenkiintoinen asua. Myrskylässä mittariin tuli 60km ja patukansyöntitauko. Huomasin, että Myrskylän kirkko on todella jännä. Se näytti semmoselta neljään suuntaan olevalta siipirakennukselta, eli luultavasti ylhäältä katsottuna se on ristin mallinen. Lisäksi kirkon tyköä oli hienot näkymät järvelle.
Myrskylässä oli viitta Orimattilaan ja käännyin sinne. Kova vastatuuli (lue: ylimääräinen ajoviima) alkoi hidastaa matkantekoa. Sykkeet hakkasivat päälle 150 tasamaalla kohtuu vauhdilla. Onneksi tuli metsää ja alamäkeä jottai palautui.
Orimattilaan tullessa mittari näytti 83km. Tuo väli Myrskylä-Orimattila oli lenkin ikävin pätkä: kova vastatuuli ja kapea tie. Pitääkin miettiä uudelleen miten ajais jos käy etelämpänä ja tulee takaisin ajaen Lahteen. Positiivinen yllätys oli, että Orimattilasta oli hävinnyt kaikki ne lentävät muurahaiset, joita oli tosi paljon reilu viikko sitten keskiviikkona. Orimattilasta ajoin kohti Luhtikylää sivumyötäiseen tuuleen. Vastaan ajoi mies vihreissä vaatteissa ja mustalla Bianchilla. Luhtikylästä jatkoin Herralaan.
Tais olla hieman Herralan jälkeen, kun mittariin pyörähti 100km. Aikaa oli kulunut 3 tuntia ja 50minuuttia. Herralasta lähdin koti Riihimäentietä, joten mutkaa oli tulossa. Riihimäentien pätkä olikin sitten ikävää vastatuulta. Loppumatkallakin tein vielä pienen mutkan ja sama bianchikuski tuli vastaan. Kotipihassa mittari näytti 126km ja aikaa kului 4:54:42. Ihan kiitettävän kauan meni, samoin meni kaloreita: 3524 kcal.
Se, miksi näitä lenkkejä saisi tulla enemmän, on fiilis ja motivaation takia. Koko reissun oli hyvä fiilis ja motivaatiotakin oli paljon. Edes siinä 80km kohdalla en huomannut motivaationpuutetta, jota on ollut melko monesti yli satasta ajaessa. Olen todella tyytyväinen itseeni. Jos vielä huomenna kävis 10km ajamassa niin tämä kuukausi olisi tämän ajokauden runsaskilometrisin kuukausi.
Reitti tässä.
Ilma oli ihan mukavan lämmin, 20-23 astetta ja aurinko paistoi sopivasti kunnes jokin pilvi tuli eteen. Tuuli oli ennustuksen mukaan 4 m/s kaakosta/idästä. Alkumatkan ajoinkin vastatuuleen ja Villähteellä pysähdyin ensimmäisen kerran. Siellä on tänä viikonloppuna heinäpäivät, joten pitihän sitä käydä kattoo kun koko kylä oli grillin parkkipaikalla. Sillä hetkellä tämän kylän tapahtuma näytti lähinnä torikirppikseltä jossa oli musiikkiesityksiä ja poni- sekä koira-ajelua.
Matkalla Villähteelle näin semmoisen näyn, että oksat pois. Vastaan rullaluisteli nainen yleisurheilun kisa-asua muistuttavassa vaatetuksessa, eli lyhyt, pieni toppi ja tiukat, lyhyet trikooshortsit. Eikä se nainen ollut lauta, vaan kohtuu muodokas tapaus. Häntä olis saanut sakottaa liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Jatkoin matkaani Artjärvelle. Oli tosi kivaa ajella sivumyötäiseen kuullen heinäsirkkojen sirinän sekä renkaiden ja viljan hulinan. 40km kohdalla tunsin kovan kivun, piston, rinnassani. Ei, ei ollut onneksi vielä sydämen puolella, vaan oikealla. Mätkin hetken rintaani ja pysähdyin pysäkille. Ensin luulin että ampiainen pisti, mutta tuo näyttää lähinnä paarman puremalta. Mistä lie paarma äkännyt nousta kyytiin ja pistää.
Ihan Artjärvelle asti en ajanut, koska olisi pitänyt koukata. Mutta ennen kylää ne maalaistalot, kumpuilevat pellot sekä hiljainen ympäristä herätteli ajatuksia ja haaveita asumisesta siellä. Toisaalta, Artjärvi on vähän turhan kaukana Lahdesta, jos täällä olis töissä. Artjärveltä oli tarkoitus jatkaa Orimattilaan, mutta en missään nähnyt kylttiä joten piti ajaa suoraan ja tulin Myrskylään, Uudellemaalle. En ole vielä kertaakaan ajamalla käynyt eri läänin puolella, joten sekin neitsyys tuli rikottua. Myrskylä on ihan kivannäköinen paikka. Sielläki olis mielenkiintoinen asua. Myrskylässä mittariin tuli 60km ja patukansyöntitauko. Huomasin, että Myrskylän kirkko on todella jännä. Se näytti semmoselta neljään suuntaan olevalta siipirakennukselta, eli luultavasti ylhäältä katsottuna se on ristin mallinen. Lisäksi kirkon tyköä oli hienot näkymät järvelle.
Myrskylässä oli viitta Orimattilaan ja käännyin sinne. Kova vastatuuli (lue: ylimääräinen ajoviima) alkoi hidastaa matkantekoa. Sykkeet hakkasivat päälle 150 tasamaalla kohtuu vauhdilla. Onneksi tuli metsää ja alamäkeä jottai palautui.
Orimattilaan tullessa mittari näytti 83km. Tuo väli Myrskylä-Orimattila oli lenkin ikävin pätkä: kova vastatuuli ja kapea tie. Pitääkin miettiä uudelleen miten ajais jos käy etelämpänä ja tulee takaisin ajaen Lahteen. Positiivinen yllätys oli, että Orimattilasta oli hävinnyt kaikki ne lentävät muurahaiset, joita oli tosi paljon reilu viikko sitten keskiviikkona. Orimattilasta ajoin kohti Luhtikylää sivumyötäiseen tuuleen. Vastaan ajoi mies vihreissä vaatteissa ja mustalla Bianchilla. Luhtikylästä jatkoin Herralaan.
Tais olla hieman Herralan jälkeen, kun mittariin pyörähti 100km. Aikaa oli kulunut 3 tuntia ja 50minuuttia. Herralasta lähdin koti Riihimäentietä, joten mutkaa oli tulossa. Riihimäentien pätkä olikin sitten ikävää vastatuulta. Loppumatkallakin tein vielä pienen mutkan ja sama bianchikuski tuli vastaan. Kotipihassa mittari näytti 126km ja aikaa kului 4:54:42. Ihan kiitettävän kauan meni, samoin meni kaloreita: 3524 kcal.
Se, miksi näitä lenkkejä saisi tulla enemmän, on fiilis ja motivaation takia. Koko reissun oli hyvä fiilis ja motivaatiotakin oli paljon. Edes siinä 80km kohdalla en huomannut motivaationpuutetta, jota on ollut melko monesti yli satasta ajaessa. Olen todella tyytyväinen itseeni. Jos vielä huomenna kävis 10km ajamassa niin tämä kuukausi olisi tämän ajokauden runsaskilometrisin kuukausi.
Reitti tässä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)