sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Maastoajoa Raahessa

Jaakko laitteli viestiä lauantai-iltana että huomenna olisi porukkalenkki Raahesa. No päätin jättää Ylivieskan reissun väliin ja menin Raaheen ajamaan. Kumminkin kävi niin ettei Jaakko sattuneista syistä päässyt ajamaan mutta onneksi Miikka urheiluajoilta oli sentään paikalla. Lähdettiin kahdestaan ajamaan.

Ajettiin Kaupunginmetsästä lähtevää luontopolkua pitkin. Polku oli paikoin aika haasteellinen ja välissä helppo. Reitti sisälsi monenlaista: hiekkatietä, soratietä, normaalia polkua, kivikkoista polkua, pitkospuita, suota ja ladunpohjaa. Suopätkä oli mieleenpainuvin. Miikka ajo edellä ja pysähtyi yhtäkkiä sanoen että pitkoset on veden alla ja näyttää olevan aika huonokuntoset sekä kehotti käyttämään oikeanpuoleista pitkosta. No Miikka meni edeltä ja kaikki meni hyvin. Sitten minä tulin ja toistaiseksi meni hyvin kunnes eturengas tippui pitkosten väliin ja painui runkoa myöten suohon. Siinä hetken naureskelin ja kiroilin ja vetäsin pyörän ylös. Oli se kaamea näky.

Jatkettiin matkaa. Välissä polku oli kasvanut hyvin umpeen heinästä, nokkosista, pajuista ja vadelmapensaista. Yhdessä kohtaa oli lato ja polku kiersi ladon oikealta puolelta heinikon kautta. Miikka meni edeltä ja en huomannut kun hän teki pienen kiertoliikkeen. Ajelin sokkona perässä aatellen ettei tässä mitään ole. Noh tottakai siinä oli pienen ojan pää. Keula edellä ajoin ojaan ja lensin tangon yli. Onneksi ei käynyt mitenkään.

Yhdessä kohtaa testasimme toistemme pyöriä. Miikan Kona tuntui aika kähyltä peliltä, olihan tuo paremminlla osilla ja tuplasti paremmalla haarukalla varustettu. Miikkahan pyöräsuunnistaa ja ajaa samat kisat kyseisellä pyörällä.

Lopuksi ajoimme Kiiluntieltä voimalinjojen alla Jokelaa kohti. Kävi niin löysimme Jokelasta tulevan hiihtoladun pohjan ja tulimme sitten Jokelaan. Siitä lähdimme kumpikin omiin suuntiin. Ajelin vajaat pari kilometriä kunnes vasemmalle päin lähti tie. Lähdin ajamaan kyseistä tietä pitkin. Välissä tie oli aika pehmeää liejua, välissä se meni peltojen reunalla ja synkässä metsässä. Sitten loppujen lopuksi päädyin erään tutun pihan läheisyyteen. Ajelin sieltä sitten tietä pitkin kotia.

Mukava maastotutustumisajo oli ja oli mukava nähdä vanhaa kaveria jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Lenkkini kesti 3 tuntia 15 minuuttia ja matkaa kertyi 47 kilometriä. Kyllä huomasin kuinka huonossa kunnossa olenkaan.

ps. lisätäämpä edelliseen tekstiin kuva projektipyörästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti