maanantai 6. heinäkuuta 2009

SM-viestit ja palu arkeen

Viikko 26 oli todella kiireinen. Joka päivä menin töiden jälkeen kentälle rakentaa kamerajärjestelmää ja olin iltaisin sen 3-4 tuntia kentällä. Lisäksi kotona tein kisoihin liittyviä valmisteluja ja tutkin eri pikku juttuja. Tämän takia viime viikolla en kerennyt edes pyörääni nähdä, saatika lenkkareita.

SM-viestit olivat hieno kokemus, varsinkin järjestäjänä on etuoikeuksia joita on kiva käyttää. Parasta on se että pääsee kentälle kuvaamaan, kukaan ei kysele kuka olet. Lisäksi on niin mukava kun voi pompottaa muita. Jotkut nimeltä mainitsemattoman pääkaupunkiseudun suurseuran urheilijat tahtoivat karata katsomosta kentälle jakamaan ruusuja seuransa mitalisteille. Niille oli mukava sanoa "Stop, pääsy kielletty".

Työpäivät viikonloppuna venyivät pitkiksi, lauantaina olin aamulla ennen 8:aa kentällä ja lähdin klo 20 illalla. Kotona siirsin kuvat koneelle, muokkasin ja siirsin picasaan. Kuvat olivat klo 00 siirrettynä. Sunnuntaina olin taas ennen klo 8:aa aamulla kentällä ja poistuin vasta 21.

Makesti nukutun yön jälkeen oli aika raskasta olla päivä töissä. Töiden jälkeen menin kentälle vielä purkamaan kaapeleita. Ajelin kotia ja illalla laitoin pyörän auton perään ja ajelin Raaheen hakemaan siskot ja poljin takaisin. Matkaa kertyi 14,7km ja aikaa kului 37 min. Ihan kohtuu hyvä totutteluajo kun oikeasta liikunnasta on aikaa. Jouduin säätämään vaihteita noin 10 min ajon jälkeen.

Vielä viesteistä: viralliset kisasivut tässä, kuva-albumi tässä ja Youtube-videot tässä.
Ja vielä omat tunteeni: Edellisistä sm-kisoistani on jo melkein 2 vuotta. Tämä kahden päivän kova ja hektinen meno muistutti kymmenottelua suoritukseltaan: koko päivä pitää olla skarppina ja tekemisissä samojen ihmisten kanssa. Kisojen loputtua tuntui kuin joutuisin eroamaan perheestä ja emme näkisi enään koskaan. Tietotekniikkatiimin johtaja Anteron käteltyä kurkkuuni takertui palanen ja roskaa tuli silmiin hänen suurista kiitoksen sanoista. Kisojen jälkeen oli todella upea fiilis ja haikea fiilis koska tätä ei vähään aikaan enää koe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti