Lauantaina 22. pvä keksin lähtä pienelle koeajolle. Olin säätänyt satulaa eteenpäin ja kallistanut sitä eteen. Lenkillä huomasin että saisi kallistaa vielä enemmän eteenpäin kun tuntu vielä painavan haaroihin. Samoten pääsin ihailemaan ja kiroamaan hyviä pesutaitojani. Ketjut olivat heti mustat vanhasta öljystä ja hiekanpölystä.
Mut itse ajoon. Lähdin kotoa ja poljin hiljalleen n.20 vauhdilla 2 ensimmäistä kilometriä jotta vähän lämpenisi. Sitten Malmitiellä huomasin kuinka tuuli on myötäinen. Edestä isompaa ratasta päälle ja kampeamaan. Kohtalaisilla sykkeillä pystyin pitämään vauhdin siinä yli 30:nen. Kun tulin kaupunkiin ja mittarissa oli 16km, oli keskinopeuteni jo yli 31:den! Ennätys minulle. Normaalit lenkit sujuvat 21-23:n keskinopeudella. Oli se niin herkkua ajaa tuommoinen pitkä veto.
Sitten itse kaupunki. Yhtä hiljainen kuin aina ennenkin. Vastatuuli olikin sitten ikävä takaisin tullessa ja vauhti tippui sen takia.
Ja loppuun pieni uutinen: Tähän päätin kilpayleisurheilu-urani. Vesan kisat olivat viimeiset kisat. Seuraavaksi lista syistä miksi päädyin tähän:
* Kun vanhemmat eivät ole nopeita ihmisiä juoksemaan, miksi minä olisin? En ole tarpeeksi nopea ottelijaksi
* Puntti on kasvattanu lihaksiani nuorena liikaa. Nyt ne ovat liian isot kestävyysjuoksuun.
* Heittolajeihin olen liian pieni, hidas ja voimaton.
Mut liikkumista ja urheilua en unohda. Enkä sitä mitä se parhaimmillaan on. Mut kisoissa huonoja tuloksia tehdessä siitä katoaa se hohto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti