Tästä asiasta täytyy kirjoittaa ihan erikseen. Oli se sen verran erikoinen kokemus. Eli kyseessä on koe, jonka läpäistyään ratsumies näyttää, että on oppinut E-kauden asiat.
Keskiviikkona 17.10 iltasella pakkailimme määrätyt tavarat mukaan reppuun. Otin pakollisen varustuksen lisäksi kaksi energia/proteiinipatukkaa. yhden itselämpiävän teen, otsalampun ja omat varahanskat. Repusta tuli painava, mutta niin tuli kaikilla muillakin.
Torstai-aamuna meillä oli teoriakoe, jonka jälkeen vielä meille kerrottiin varustemuutoksista ja piti pakkailla uudestaan. Koe meni kait ihan keskitasoon. Olin vähän pihalla nimikkeiden aukaisemisesta mutta ilmeisesti sain sen verran pisteitä, että pääsin läpi. Kokeen jälkeen siirryimme autoilla maastoon, jossa suoritettiin käytännön asiat.
Ensimmäiseksi maastopaikan huoltorakennuksessa vaihdoimme urheiluasusteen päälle ja lähdimme suunnistamaan. Kiersimme parin kaverin kanssa melkein kaikki rastit yhdessä. Juoksimme ihan hyvää vauhtia. Kun oli enään kolme rastia jäljellä, tulimme yhden paskahuussin kohdalle. Sanoin pojille että menen paskalle, jatkakaa matkaa. Kävin siinä huussissa pikaisesti ja lähdin etsimään yksin rasteja. Päätin ottaa pienen loppukirin ja juoksin hieman kovempaa. Sain viimeisellä rastilla taas pari kaveria kyytiin, joiden kaa juostiin maalipaikalle. Minun aika oli n. 1:01, kun kärki meni 56 minuuttiin. Ihan hyvä suoritus, vaikka tuli ylimääräinen varikkokäynti.
Suunnistuksen jälkeen syötiin lounas ja alettiin kiertää rastirataa. Rastiradalla piti osata ilmaselosteen täyttö (4/5), hyllykortin täyttö (4/5), radion ja sanelukoneen käyttö (1/5), kahlaaminen (1/1), portin pystyttäminen ja vartiointi (5/5), nuotion sytyttäminen (5/5) ja laatikkoralli (5/5). Merkkasin sulkuihin saamani pisteet. Sanelukonetta en ole ikinä käyttänyt niin en osannut kuin kasata ja se oli siinä. Laatikkoralli oli fyysisesti vaativin, kun n. 20kg painavia laatikoita piti viedä kolme kappaletta yksi kerrallaan 100m päähän ja lopuksi tuoda ne takaisin. Minun aika oli 7:43 ja kärki oli 7:30. Olin tyytyväinen suoritukseeni. Kahlaaminen oli niin utopinen, ettei sitä voinut ottaa todesta. Olin asiasta tietoinen ennen taistelukaveriani, jolle kerroin mitä on edessä. Hän ei kertakaikkiaan uskonut minua. Menimme suorituspaikalle, jossa luutnantti odotti meitä. Hän kertoi tilanteen ja katsoimme kaverin kanssa hieman hämmentyneenä häntä. Tämän jälkeen katsoimme toisiamme ja aloimme nauramaan. Sitten aloitettiin tehtävä. Se on jännä miten ei kiireessä vaan voi ajatella mitä on edessä. Siinä vaan kaivoin ensin uimahousut ja pyyhkeen esille, riisuuduin, pakkasin kamani, puin uikkarit, otin tavarat pään päälle ja lähdin ylittämään järveä merkatusta paikasta. En osannut edes ajatella veden lämpötilaa, vaan kävelin kaikessa kiireessä. Puolivälissä vettä oli navan yläpuolelle, kriittinen paikka oli jo ylitetty ja varpaita paleli. Meinasin horjahtaa ja kaatua, mutta onneksi niin ei käynyt. Saavuin rannalle ja aloin vaihtamaan vaatteita. Kun sain vaatteet päälle, tuli mukavan lämmin olo.
Kun rastirata oli kierretty, söimme päivällisen ja pidimme hetken taukoa. Tässä vaiheessa voinen sanoa, että vettä alkoi satamaan heti suunnistuksen jälkeen eikä ollut mitenkään erikoisen lämmintä. Pimeän tultua joskus klo 19:00 menimme ampumaradalle ampumaan pimeässä. Meillä oli 10 laukauksen kilpailu. Otin riskin ja vedin päivätähtäimellä, jolla sain 6/10 tauluun. Se oli ihan riittävä mulle. Ammunnan jälkeen meillä oli iltapalaa ja vapaata aikaa 2-4 tuntia.
Illalla 21:30 ryhmä, johon kuuluin 9 muun kanssa, siirryimme ulos. Ulkona tarkistettiin varusteet, luovutettiin aseet ja odotettiin tulevaa. Yks taukki oli jättänyt makuupussin pois turhana varusteena ja sakkona jouduimme käymään kilometrin päässä ilmoittautumassa varusteiden kanssa. Ja aikaa oli vartti. Emme tietenkään ehtineet, joten jouduimme pakkaamaan ruokalaatikot autoon. Tämän jälkeen saimme kartan ja aloitimme suunnistamaan takaisin kasarmia kohti. Lähdimme liikkeelle klo 22:15. Kukaan ei ottanut karttaa, joten mun piti ottaa ja hoitaa suunnistaminen.
Kävelimme aluksi pienen pummin kunnes löysimme oikean polun. Kävelimme sitä aikamme pitäien liikaa taukoja, kunnes törmäsimme toiseen ryhmään. Yhdistyimme ja lähdimme kävelee. Löysimme portin, josta lähdimme sitten väärään suuntaan. Kävelimme varmaan 2, ellei jopa 3 tuntia ennenkuin löysimme itsemme paikasta, jonka tunsimme. Siitä kävelimme ensimmäiseen checkpointtiin. Saimme uuden kartan ja seuraavaan checkpointtiin oli matkaa reilu 5 km. Aikaa meni taas ihan älyttömästi ku muut ryhmän jäsenet olivat aivan puhki. Selvisimme perille, jossa porukka kevensi reppuja pois ja saimme uuden kartan, joka vei meidät Nostavaan. Matka Nostavaan oli koko marssin paskin pätkä koska en tuntenut tietä ja se oli soratietä ja älyttömän mäkistä. Lisäksi vesisade, tuuli, jalka- ja hartiakivut alkoivat viemään fiilistä. Porukka oli jo todella väsynyttä, osa nukahteli seisaalleen ja taukoja jouduttiin pitämään entistä tiheämmin ja kävelemään hitaammin. Lopulta klo 5:30 saavuimme Nostavaan jossa meitä oli vastassa kersantti, joka kertoi tämän olevan maalimme. Porukka huokaisi helpotuksesta. Jos vain olisi ollut vielä aikaa, olisin halunnut jatkaa sieltä kasarmille, sen 7km.
Meidät tuotiin autolla kasarmille, jossa söimme aamupalan ja touhusimme kaikkea pientä ja vietimme nukkumispalvelua. klo 14:30 siirryimme lomavarustuksessa ulos ja maaliin päässeet henkilöt palkittiin koulutushaaramerkillä ja kuntsarilla. Lisäksi kapteeni kertoi hieman haikeita uutisia, sillä olemme viimeinen joukkue, joka koulutetaan kuljetuseskadroonassa. Kuulemma vuodenvaihteen jälkeen eskadroonaan ei tule enää uutta saapumiserää.
No sitten omat fiilikset reissusta: Päivä oli rankka mutta kuntoni riitti hyvin. Jalat alkoivat hieman hajoamaan, mutta olisin vielä kestänyt. Fiilistä hieman laimensi porukan valittaminen joko vauhdista, mun suunnistustaidoista tai ilmasta tai niistä telamiinoista. Olen tyytyväinen miten kestin henkisesti ja fyysisesti eikä väsymystä juuri esiintyny. Tähän auttoi ne patukat, jota vedin. Vesisade ja kylmyys toki hidasti minuakin, mutta se oli kaikille sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti