Triathlonia myrskyisässä Vesijärvessä

Viimeisten parin viikon sairastelut ja huono veto sekä tehottomuus pakotti hieman muuttamaan heinäkuun lopun suunnitelmia. Edellisessä postauksessa taisin uhota meneväni Porvooseen ja Vuelta Vantaaseen. Porvoon Bianchi Cupia edeltävänä viikonloppuna flunssa iski ja pakotti perumaan Porvoon reissun. Halusin olla Vueltaan kunnossa. Kuitenkaan en keskiviikkona tuntenut itseäni kovinkaan vahvaksi ja se pisti miettimään Vueltaa. Perjantaina olin aikalailla kahden vaiheilla ja kokeilin vähän polkea mutta tehoja ei irronnut. Vaikkei mulla tehomittaria olekaan, niin kyllä sen tuntee kun pyörä ei kiihdy eikä kulje. Lauantaina olin risteysvalvojana PM-Masters -kilpailussa ja sen verran huono veto oli, että päätin jättää sunnuntaina Vueltan ajamatta. Vueltastahan en ollut maksanut mitään, mutta Lahden Triathlonista olin pulittanut päälle 50€ ja halusin rahoilleni vastinetta.

Vueltan ja Lahden välinen viikko meni levätessä, perhe-elämäsimulaatiossa sekä marjoja poimiten, perkaten ja pakastaen. Viikko olikin seuraavanlainen: ma kävelyä ja uintia, ti lepoa, ke töihin pyörällä ja mustikan poimintaa, to mansikoiden poimintaa ja perkaamista ja 15min juoksulenkki, pe pakkaamista ja siirtyminen Lahteen. Perjantaina kädet ja lavat olivat ihan puhki, mutta uskoin, että uinti voisi onnistua. En itseasiassa pahemmin edes stressannut kisaa enkä loman alkua. Tavallisesti stressaan lomaa niin, että sairastan ensimmäiset lomapäivät kuumetta.

Lauantaina Lahdessa oli kova länsituuli, joka toi Mukkulan rantaan Suomen mittapuussa isot aallot. Kisapaikalla oli aamusta 13 astetta lämmintä ja vesikin taisi olla 17, oli vuorokaudessa tippunut pari astetta. Järjestäjän toiminta hieman ihmetytti minua. Parkkipaikat olivat vähän huonosti merkattuja eikä ohjaajia ollut ollenkaan. Kansliassa kisakuoria ei ollut tehty valmiiksi, vaan kuoriin laitettiin tilanteessa numerot ja chip. Itse piti ottaa hakaneulat sekä leikata kuminauha. Minun kuoreen sujahti väärä numero, jonka huomasin vasta liimattuani runkonumeron pyörääni. Järjestäjää virhe ei haitannut ja pahoittelivat vain, joten kisaan lähdettiin Mikkona.

Pienellä verryttelyuinnilla

On se kauheeta: vilpoista vettä ja myrskytuuli

Tein pienen verryttelyuinnin ja siirryin kisainfoon. Infossa painotettiin turvallisuutta etenkin pyöräosuudella ja peesaamisesta rangastaisiin oikeasti ja kunnolla. Infosta siirryttiin lähtöpaikalle.

Viimeiset vilkutukset ennen lähtöä

Uinti lähti rannasta pohjoiseenpäin n. 400m, joka oli sivuvastaista. Aallokko sekä kanssakilpailijat aiheuttivat minulle pienen paniikin ja jossain 200m kohdalla sain uinnista jollakin tapaa kiinni. Ensimmäiselta poijulta käännyttiin kohti kaupunkia eli etelään päin. Tämä takasuora oli 800m pitkä, ja järjestäjän mukaan nopea koska sivumyötänen aallokko. Eihän se minua paljon auttanut. Puolivälissä suoraa kompassini meni sekaisin, ajatukset harhailivat enkä oikein tiennyt minkä mukaan pitäisi uida. Tunsin itseni yksinäiseksi kaukana rannasta. En nähnyt ketään ympärillä. Nousin pystyyn ja näin poijun häämöttävän kello yhden suunnassa. Korjasin kurssia ja onnistuin liittymään porukkaan. Poijulla oli hieman ruuhkaa. Loppusuoralla otin suoran kurssin kohti rantautumista, mutta kun niin moni näytti kiertävän punaisen poijun, kiersin minäkin. Uinnissa tunsin, etten ihan terve ollut, kun en vaan saanut käsiä pyörimään.

Siitä matkaan.

Ei sieltä itseä löydä

Juoksi vaihtoon sujui hyvin raskasta mäkeä ylös. Vaihtopaikalla alkoikin huimaamaan ihan huolella, mutta pidin sitkeästi kiinni tangosta ja yritin riisua toisella kädellä märkkäriä. Nopeasti päätin  ajovaatetuksen, puin kamat hitaasti päälle ja lähdin ajamaan. Paikasi valikoitui seuran paita. Olin aikeissa pukea irtolahkeet ja -hihat sekä hanskat, mutta kun eivät muutkaan eikä se ilma enään niin kylmältä tuntunut.

Rantautumassa

Pukua riisutaan

Noustaan mäkeä pitkin kohti T1:stä

Ajopaidan kanssa oli vähän taistelua, kun vetskari oli kiinni ja geelit tipahtivat taskusta.

Ajoreitti Vääksyyn päin oli entuudestaan hyvinkin tuttu. Matkalla muistelin kuinka ajelin mistäkin ja missä oli kurjia mäkiä yms. Ohitin pyöräilessä paljon porukkaa, välillä ihan pelotti, että milloin ohittamiseni katsotaan peesaamiseksi. Jopa useampi triathlonpyörä tuli ohitettua, mm numerolla 381 kilpaillut henkilö. Kääntöpaikalta Lahteen päin ohittelimme toisiamme vuorotelle, minä hänet ylämäessä ja hän minut tasaisella ja alamäessä. Lopun iso mäki oli hänelle liikaa, kun hän taisi jäädä melko kauas ja siinä mäessä ohitin yli kymmenen henkilöä.

Hymyssä suin tutuille teille

Paluu 1:14 myöhemmin

Vaihtoon tulin hyvävoimaisena. Pyöräilessä join melkein pullollisen urheilujuomaa ja söin kolme geeliä sekä puoli litraa vettä. Kengät sain vaihdettua kohtalaisen ripeästi. Juoksuosuus alkoi isolla alamäellä, josta jatkettiin metsäpolkua pitkin pyörätiellä. Pyörätielle saavuttuani matkaa oli taitettu puolisen kilometriä ja selkä sekä pakarat alkoivat ilmoittaa väsymyksestä. Katsoin mittaria ja vauhti oli 4:10 min/km, ihan liian kova. Yritin himmata sinne lähemmäs 5 min/km, mutta se oli vaikeaa.

Kun vauhti tipahti sopivaan 4:40, takaa tuli taas neiti 381 ohi. Kiihdytin perään ja katsoin vauhdin olevan 4:20. Tuumin sen turhan kovaksi, mutta ajattelin ottaa kiriavun vastaan enkä päästänyt naista karkuun. 3km kohdalla saimme ohitetun miehen seuraksi, joka kuitenkin tipahti parin kilsan päästä pois. Kävimme yhdessä kiertämässä pikku-veskun. Oli ilo nähdä sorsat ja fiilistellä juoksua niin tutuissa maastoissa. Vielä kun olisi vesiurut soineet niin ai että! Palattuamme Vesijärven rantaan, vasemmassa jalassa alkoi tuntua ikävä lenkkarin painauma. Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin näillä uusilla kengillä. Sibelius-talon kohdilla saimme yhden lahtelaisen juoksijan kiinni. Pitkästi ei juostu yhdessä, kun kaveri nykäisi 1,5km ennen maalia meiltä karkuun. Yritin auttaa juoksuseuraani kannustavalla "vika kilsa" mutta "jee"-sanan lausahduksesta päätellen nainen oli jo aika loppu. Kuin varkain huonoa omatuntoa potien karkasin naiselta maaliin.

Loppusuoralla

Maalissa minun oli ihan pakko kiittää ja kätellä tätä naista kisasta, pyöräilyssä en sitä vielä huomannut mutta juostessa hän oli erinomainen kirittäjä. Siitä sitten Twixit ja palautusjuomat naamariin ja kamojen hakuun.

Posket pullollaan Twixiä

Tulokset screenshottina

Muutamia huomioita tästä kisasta:
-Tarkista lenkkareiden nauhoitukset, etteivät ne purista.
-Ajopaidan vetskari auki
-Ajokenkien nopeampi pukeminen
-Pyörän päälle nouseminen ja laskeutuminen pitää saada nopeammaksi
-Ajoasento kuormittaa liikaa pakaraa ja alaselkää -> juoksu kärsii -> ratkaisu: uusi pyörä

Kotiläksyiksi jäi yllämainitut. Lisäksi, jos ensi kesänä aion suorittaa puolikkaan, pitää talvella uida ja juosta paljon enemmän kuin viime talvena.

Maanantaina kävin hierojalla palauttavassa hieronnassa. Oli sitten puhetta tästä minun tehottomuudesta ja sairastelusta. Hänen korvaan se kuulosti ylikunnolta. Se voi olla mahdollista, kesäkuussa ja heinäkuun alussa tuli vedettyä kovaa treeniä ja kisoja. Talven pohjat eivät tainneet riittää siihen.

Tämä oli kauden viimeinen kisa, ellen juokse jotain jossain, ja nyt levätään elokuu. Syyskuussa sitten aletaan tekee pohjia ensi kautta ajatellen.