Porvoon Seikkailutriathlon: pieni ja tiivistunnelmainen sprinttitriathlon

Sunnuntai-aamunahan ihmisellä ei ole parempaa tekemistä kuin herätä klo 6 aamupalalle ja pakkailemaan kamoja. Sääennuste aiheutti harmaita hiuksia, kun luvassa oli pohjoistuulta, vesisadetta ja vilpoista keliä. Miten tämmöiselle kelille pitää pukeutua? Aprikoin mielestäni sopivat varusteet ja lähdimme kohti Porvoota.

Seikkailulaakso on kokous- ja tapahtumakeskus. Siellä oli hieno rantakota ja muutenkin tilat vaikuttivat hyviltä. Vaikka sisätiloja ulkopuolisen silmin oli tarjolla, kisakanslia oli ulkona säiden armoilla. Aamulla ei kuitenkaan satanut vettä.

Kisakanslian kautta hoidin oman vaihtopaikkani mahdollisimman nopeasti kuntoon. Otin oman paikkani melko läheltä uinti/juoksuporttia. Taisi olla vikatikki näin jälkeenpäin ajateltuna kun pyörän kanssa on vaikeampaa juosta kuin ilman. Ensikerralla pitää minimoida pyörän kanssa juokseminen.

Uinnin lähtöpaikka

Puolituntia ennen lähdöä menimme lähtöpaikalle ihmettelemään. Taivaalta tuli vettä, joten olin käytännössä vain märkkäri päällä. Kauhistelin rannalta aukeavaa merimaisemaa: vihreänharmaata vettä, kaislikkoa ja kapeaa väylää. Eli uinti tapahtui vedestä ja uintimatka kulki kuvasta suoraan poispäin kohti lähes näkymätöntä, valkoista poijua. Se kierrettiin oikealta puolelta ja käännyttiin vasemmalle kohti oransseja poijuja (kaislikon takaa pilkistää). Rannasta on varmasti ollut mahtava seurata tätä uintiosuutta (ironiahymiö).

8:40 hyppäsin veteen. Jalat upposivat 15cm pehmeään saviliejuun. Yök! Kävin uimassa semmoisen n. 70m tuossa edustalla vähän hakien tuntumaa. 8:45 nousin vedestä keskustelemaan seurakaveri Jonnen kanssa kisasta, kesästä, treeneistä yms. 8:55 kävi kehoitus siirtyä veteen ja näin teimme.

Peukutan ennen lähtöä

Lähtövihellys kävi ja merivesivatkaimet lähtivät liikkelle

Otin tietoisesti lähtöpaikan takaa ja vähän reunasta kun vielä arkailen uinnin kanssa. 9:00 pilli vihelsi ja uinti alkoi. Alussa saikin uida ihan kohtalaisesti muutaman vedon, kunnes olin törmätä poijuun. Sitten väylä kapeni ja väkisin tuli pientä kontaktia. Enitin kismitti kapeassa väylässä rintauimari.

Merelle päästyämme ihmettelin missä se ensimmäinen poiju on ja sinne oli vielä matkaa joitain metrejä. Ruuhkaa oli. Poijun jälkeen otin oikean reunan ja pääsin uimaan omalla rytmillä. Lämmittelyvauhdilla tuli uitua kääntöpaikalle saakka, josta sitten aloin kirimään. Tiukensin rytmiä ja omaksi yllätykseksi sain kiinni porukkaa. Melkein sorruin peesaamaan, mutta heti hylkäsin idean ja painoin läpi ison rintaman. Katselin vähän etäisyyttä rantaa ja tiukensin vielä enemmän vauhtia. Olin ihan fiiliksissä kun uinti kulki. Veto! Veto! Veto! Ja maihinnousupaikka lähentyi nopeasti. Kilpailun jälkeen Triathlonfoorumilta luin, että useampi henkilö oli mitannut uintimatkaksi 850-860m.

Tiedoksi, että olin vasta kuluneella viikolla opetellut hengittämään oikealta puolelta ja rytmitin uintini ja hengityksen niin, että hengitän nyt joka kolmannella vedolla, enkä joka toisella. Näin uintini näyttää uinnilta ja meno on tasaista. Kädet käyvät kuin siipirattaat. Lauantaina kokeilin tätä tekniikkaa ensimmäisen kerran avovedessä.

Varsin koominen tilannekuva, kun otin olkapäältäni vetskariremmin.

Juoksu vaihtopaikalle meni hyvin. Vaihtoa valmistellessa tein muutaman virheen, joista sitten kärsin vaihtotilanteessa. Yritin kuivata jalkoja sukkia varten, mutta totesin, että ei onnistu ja pyöräilin ilman sukkia. Toinen virhe oli olla pohtimatta ajovarusteita tosissaan. Mulla oli pussissa vähän kaikennäköistä mukana, josta valitsin tuuliliivin ja ajohanskat.

Pyöräosuus alkoi mielestäni vahvasti ja jaloissa oli hyvä tunto. Sykkeet olivat heti korkealla, mutta kilpailuhan tämä on. Pyöräreitillä ei ollut yhtään tasaista pätkää, koko ajan mentiin mäkeä ylös tai alas. Ohitin monta tyyppiä pyöräilessä. Se tuntui hyvältä. Kääntöpaikalta lähtiessä ohitin nopeasti vielä yhden. Loppumatkalla olikin aika vähän ohiteltavia. Erään miehen ohitin ja heti kohta geeliä nauttiessani hän ohitti minut ja pysyi koko loppumatkan n. 20m päässä edelläni.

Lähdössä pyöräosuudelle.

Paluu pyöräilyosuudelta

T2 meni nätisti. Olin jo pyöräilessä riisunut hanskat pois ja avasin liiviä ennen pyörän päältä hyppäämistä. Vaihdossa kaikki turha nopeasti pois päältä, lenkkarit jalkaan, kello mukaan ja juoksemaan. Tietysti munasin kellon kanssa, sammutin sen vahingossa. Tuo 310Xt on tosi hidas sammumaan ja käynnistymään. Olin juossut jotain 200m kun kello heräsi taas henkiin ja sain laitettua tallennuksen päälle.

Juoksureitti sisälsi noin parisataa metriä asfalttia, sitten soratietä puolen kilometrin verran, jossa kääntöpaikka. Toisen kierroksen kääntöpaikkaan/maaliin oli kunnon mäki, joka olikin reitin ainoa mäeksi laskettava.

Noin puolen kilometrin juoksun jälkeen vatsaan iski pistos. Muutaman sadan metrin päästä olo helpotti. Sitten alkoi selkä vetää jumiin. Juostessa sain mukavasti taas porukkaa kiinni. Muutama mua huomattavasti kovempaa juokseva kaveri juoksi ohi. Ekalla kierroksella juoksin ihan laput silmissä ja yhtäkki Jonne huutaa kannustuksia juostessaan vastaan. Yllätyin ihan ja se piristi. Seuraavalla tapaamille moikkasin takaisin. Kolmannen kerran nähtiin viimeisellä kierroksella, mutta Jonne oli laput silmillä ja tyydyin taputtamaan. Huomasin olevani n. kilometrin Jonnea perässä. Juoksuosuuden lopussa, viimeisen puolen kilometrin aikana alkoi vähän ripottaa vettä ja meillä oli jonku juniorin kanssa ihan kirikamppailua, kunnes viimeisessä mäessä poika hyytyi ja tsemppasin häntä.

Maaliintulo

Maalissa selkä jumii ja takki oli aika tyhjä

Lopputuloksissa M Yleisessä Jonne oli 11. ja minä 16. Maaliintulostani oli kulunut vain minuutin verran kun alkoi satamaan kunnolla. Kipitin nopeasti autolle pukemaan lämmintä ja keräsin tavarani vaihtopaikalta ja lähdimme kotiin.

Tulokset kokonaisuudessaan tässä. Alla vielä pyöräily- ja juoksuosuuden datat.




Seikkailutriathlon oli mukava pieni tapahtuma, jossa hinta ja laatu kohtasivat. Reitit olivat hyvät ja tapahtumapaikka mielenkiintoinen. Jos jostain pitäisi antaa kritiikkiä, niin se olisi kapea kaislikkoväylä uintiosuudella ja parkkipaikkapelto, josta heinät olisi voitu korjata talteen ennen parkkipaikaksi muuttamista. Jos tämä sopii ensi vuoden aikatauluihin, tulen olemaan viivalla!

Seuraavan kerran olen lähtöviivalla Bianchi-Cupin kilpailussa Porvoon Kråkössä 21.7, sitten Vuelta Vantaa -kuntoajossa 26.7 ja 1.8 Lahdessa triathlonin perusmatkalla. Ennen sitä, pitää juoksemista kehittää.