Tapahtumapaikka oli Sipoonranta, jossa on melontakeskusta, SUP-lautojen vuokrausta ja uusia kerros- sekä omakotitaloja. Seutu tuntui rauhalliselta, vaikka Uudelle Porvoontielle oli merestä matkaa n. 300m. Kisareitit oli rakennettu varsin mukaviksi: uinti puhtaanoloisessa merivedessä pienvenesatamassa, pyöräily hiljaisella ja mäkisellä Immersbyntiellä ja juoksuosuus asuinalueella kilometrin lenkkinä.
Päivän ilma tuntui sopivalta ja kotona päätin, että mennään ihan minimivarustuksella. Autoon kyllä otin kamaa mukaan, mutta itse vaihtopaikalle vein itselle minimaalisen määrän kamaa ja kaikkia tuli käytettyä. Kotoa lähtiessä sanoin emännälle, että kiva, kun kerrankin triathlonkisoissa on hyvä ja aurinkoinen keli.
Kisapaikalla olikin jo täys tohina päällä kun sinne saavuttiin. Nopea osanoton varmistus, sitten maihinnousupaikan katsastaminen, reittisuunnitelma vaihtopaikalle ja hyvän paikan varaaminen. Olisi pitänyt heti viedä kamat vaihtopaikalle, kun kerta mietin 10 minuuttia niiden viemistä niin kaikki hyvät paikat olikin jo viety. Ja kaikenlisäksi alkoi satamaan vettä.
Kisainfon ja lyhyen uintiverkan jälkeen taistelin taas uimalasien kanssa. Lähtöpaikan valitsin taas kerran huonosti ja katselin kun edessäni oli muutama henkilö enkä ajatellut katsoa taakseni montako siellä on. Tietysti lähes koko osallistujajoukko oli edessäni.
Uinti oli siitä mukava, että se oli meressä ja maistui erilaiselle. Mutta muuten uintiosuus oli melko tasapaksua, heti alusta lähtien tunsin, ettei kädet toimi. Ja pidemmällä huomasin, että tekniikka on taas rikki. Ilmeisesti Kuusijärvellä oli kauhea näyttämisen halu itselle, että näin se kulkee kun on talven uinut ja nyt Sipoonrannassa mentiin pintakaasulla.
Vedestä nousin sateeseen, eikä fiilis uinnin jälkeen ollut oikeen hyvä, lievä pettymys oli päällä. Vaihto sujui mallikkaasti, ainoastaan kellon kiinnittäminen tankoon vei hieman aikaa.
Pyöräosuus oli yks rankimpia pyöräreittejä, mitä olen ajanut. Porvoon reitti on kyllä ehdottomasti rankin tähän saakka, mut ei tämäkään kauas jäänyt. Vaihtopaikalta oli ensin n.300m loivaa ylämäkeä ja sitten se jyrkkeni, jonka jälkeen mentiinkin kokoajan ylös tai alaspäin. 200-300m ennen kääntöpaikkaa oli kohtalaisen tasaista peltoa, jossa pääsi pyörittelemään "kakkoslihaksilla" eli käyttämään noita veto- ja nostopuolen lihaksia, joita on tullut tänä kesänä käytettyä vähemmän pyöräilessä.
Omien laskujen mukaan ohitin n 15 henkilöä pyöräosuudella, eikä kukaan omasta mielestä tullut ohitseni. Ensimmäinen kierros meni tutustumisajona, mutta toisella kierroksella uskalsi jo vetää mutkat kovaa. Pyöräosuuden loppupuolella oli yksi varsin iso mäki, jossa toisella kertaa tuntui hapot oikein kunnolla. Jaksoin sen vääntää ylös ja näin edessä kaksi kilpailijaa, jotka ajoin kiinni ja seuraavassa mäessä ohitin heidät. Toinen heistä oli naisten sarjan hopealla.
T2 sujui nopeasti: pyörä telineeseen, vaihda kengät, kypärä pois, kello mukaan ja liikkeelle. Ensimmäisen puoli kilometriä juoksin liian kovaa, jopa alla 4min/km vauhtia. En ollut yhtään tietonen juoksuosuuden maastosta, mutta veikkasin, että melko tasaista. Loiva mäkihän sieltä puolen kierroksen paikkeilta löytyikin. Vedin mäen melko kovaa ylös ja pitkällä askeleella alas. Onnistuin hiljalleen rauhoittamaan vauhtini 4:40min/km paikkeille.
Mutta sitten reilun kilometrin jälkeen alkoivat ongelmat, sillä selkä alkoi jumittaa. Väkeä lappoi ohi molemmin puolin. Voi että tuntui vaikealta. Ongelmat kuulemma näkyi myös ulospäin. Koitin väkisin pitää vauhtia, kyllä mä kestän kipua. Taisi matkaa olla taivallettu 3,5km, kun ongelmat alkoi hellittää. Viimeisen kierroksen sain juosta ilman kipuja. Viimeisen 200m yritin vähän kiriä ja vauhtia jopa kasvoi pikkusen. Sitten viimeinen haasta, eli 4m pitkät, jyrkät portaat maaliin. Niistäkin selvittiin harppomalla, onneksi tätä on junnuna treenattu kanarialla. Maalissa oli varsin hyvä oli, en nyt sanoisi että olisin ollut poikki tai kaikkeni antanut, mutta annoin sen, mitä sillä hetkellä oli annettavaa.
Kisan tunnelma oli mielestäni todella kotoisa ja lämmin. Tiivis toimintaympäristö, sopivasti väkeä ja "epävirallisuus" eli asiat ei ole niin justiinsa. Mutta järjestelyt oli tehty huolella. Ainoa moitteeni on juoksun kääntöpaikka, joka oli vähän epämääräisesti kerrottu: maahan piirretty kääntönuoli. Ei minkäänlaista tolppaa yms jota kiertää.
Juhannus meni lepäillen ja pyörähdettiin tuttujen mökillä Päijänteen rannalla lauantaina. Oli mukava syödä hyvin, saunoa ja käydä uimassa. Se olikin kesän ensimmäinen uintireissu ilman märkkäriä.
Maanantaina satoi ja kävin tekee tekniikkauintia hallissa. Tiistaina poljin töihin, vähän tukkoista. Keskiviikkona vauhtia piisasi matalaillakin sykkeillä. Torstai oli lepoa, tosin kävelyä tuli paljon töissä sekä illalla käytiin kävelee 20min. Perjantaina on ohjelmassa tri-pyöräilyä 45min ja juoksu 15min. Lauantaina 5km:n hidas juoksulenkki. Sunnuntaista tuleekin raportti myöhemmin, toivottavasti... se on sitten kesän päätavoite, eli Voimarinteen Puolimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti