tiistai 9. elokuuta 2016

Lahden perusmatka 2016

Töissä sattunut tussahdus 9.7 vei parilta seuraavalta viikolta treenitunnit aika tehokkaasti. Kroppa oli niin stressaantunut ja väsynyt, että koin järkevämmäksi lepäillä ilman huolia, Lahden perusmatkaan on vielä lähes kuukausi. Kuukausi kuitenkin kuluu melko nopeasti...

Heinäkuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna havanhduin, että jotain pitää jo alkaa tekemään. Siispä piti alkaa treenaamaankin. Tein heinäkuun viimeisellä viikolla pari kovaa treeniä ja yksi lepopäivä. Tätä kolme kertaa. Lauantaina tein viimeisen "kovan" treenin uimalla Kymijärvessä. Järvi olikin tosi kiva uida ja uiskentelin reilun kilometrin verran vetoja lättäreillä ja ilman, sitten kelluskelin rentoutuen ja taas uin. Se oli kesän nautinnollisin uintireissu siihen saakka.

Perusmatkaa edeltävällä viikolla kävin tiistaina hieronnassa ja juoksin kevyitä lenkkejä ja kävin yhden kevyen pyörälenkin. Sitten sitä oltiinkin perjantaina niin valmis kuin voidaan olla lauantain kisaan.

Lauantai-aamu oli yllättäen taas sateinen ja kohtalaisen viileä. Ääh, ihan niinkuin vuonna 2015. Kisapaikalle saavuttuani ja osallistumisen varmistuksen jälkeen sitä alkoikin kummasti lämpiämään ja oli pakko jättää pitkä paita pois takin alta. Pyörin ja hyörin hyvin malttamattomana lähtöpaikan lähimaastossa, kunnes tuli aika vetää märkkäri päälle ja siirtyä kisainfoon.

Uinnissa hain paikkani keskikastin paikeilta, vaikka livenä musta tuntui, että olen ihan keulilla. Lähdön tapahduttua kauhoin kovaa kyytiä ja vaikka porukkaa meni ohi, tunsin, että lähtöpaikkani oli hyvä. Kanssauimaritkin olivat kohtalaisen kohteliaita, eivätkä uineet yli/ali.



Ensimmäiselle poijulle uinti sujui hyvin, mutta poijun jälkeen tapahtui jotain, koska edessä ollut porukka vetäisi yhtäkkiä eroa muhun. Taas mä uin yksin. Puolivälissä takasuoraa kolmen hengen porukka ui ohi ja yritin peesaille, mutta he uivat semmoista siksakkia, etten nähnyt mielekkääksi opetella peesausta heidän kanssa. Matka toiselle poijulle tuntui ikuisuudelta.



Lopulta se poiju tuli vastaan ja käännyin loppusuoralle. Joku nainen tuli melkoisen kovaa ja yritin käydä kisaa hänen kanssaan. Huomasin, että mun "kova" uintivauhti pysyy yllä sykäyksittäin noin kymmenen vetoa, jonka jälkeen taas himmaa. Lopulta sekin nainen karkasi ja taas tultiin yksin rantaan.

Vaihto meni ihan kohtalaisesti. Lisäpaidan laitoin päälle, koska pelkäsin kylmyyttä, mutta eihän sitä ollutkaan. Pari geeliä täytyi kuitenkin rahdata jossain mukana, niin paidan tasku oli siihen hyvä. Vaihtopaikalta poistuttaessa Niemenkadulla oli ikävästi risteyksessä pakettiauto ihmettelemässä eikä liikenteenohjaajat osanneet ajattaa sitä minnekkään.


Pyörä tuntui aluksi vaikealta. Aivan kuin en olisi ajanut aikoihin, mitä en kyllä ollutkaan. Vääksyntiellä ensimmäiset mäetkin tulivat liian aikaisin, eikä jalat olleet vielä auki. Pikkuhiljaa tuntuma jaloissa alkoi parantumaan ja tunsin mäissä taas olevan oma itseni.

Liikennettä Vääksyntiellä oli taas varsin runsaasti ja ohituksiin joutui kyllä katsomaan taakseen ja näyttämään merkkiä sivulle. Muuten tyynessä ajettu pyöräosuus alkoi tuntumaan hyvältä kääntöpaikalle tultaessa. Paluumatkalla joku taisi peesailla mua pidemmän matkaa ja pari kertaa kohdallani vihellettiin pilliin. Vääksyntien iso mäki nousi kohtalaisen kevyesti ja ohitin yhden kilpailijan siinä. Mäen päällä olikin kannustajat kuvaamassa.



Vaihtoon tultaessa muistelin, että ennen suojatietä piti nousta pois. No minä nousin ja toimitsijat vaan sanoivat että aja pidemmälle. Juoksin sen 10m suojatieltä vaihtoalueelle ja vaihdoin nopeasti kengät ja heitin roskat pois. Vinkki järjestäjille: vaihtopaikalta poistuttaessa voisi olla roskapönttö, johon heittää mukana olevia roskia.


Juoksu tuntui kauhealta. Oikea pakara oli mystisessä jumissa eikä oikein koko oikea jalka muutenkaan toiminut. Ihmettelin tätä, kun ei näin ole koskaan ennen tapahtunut. Muutenkin ensimmäiset pari kilometriä oli aika kovaa ja hirveää juoksua. Kolmas-neljäs kilometri meni sykkeiden puolesta hyvin ja vauhti pysyi siinä 4:46min/km. Kääntöpaikan jälkeen mietin vaan, että juna on kotiinpäin.

1,5km ennen maalia sain kiinni yhden miehen ja koitin yllyttää kirimään edellämenevä nainen kiinni. Tämä mies ei kuitenkaan lähtenyt mukaan, joten kirin itsekseni naisen kiinni. Nainen kysyi että onko pitkästi maaliin, johon vastasin 900m ja ohitin hänet. Maalissa sain kuulla hänen olleen naisten sarjan voittaja.


Kisasta jäi ihan hyvä fiilis, koska aika parani juoksua lukuunottamatta kaikilla osa-alueilla. Erityisesti pyörän aikaan olen varsin tyytyväinen. Uintikin oli minulle hyvää tasoa, paransin monta minuuttia viime vuotista aikaa. Järvi oli ihan mahtava, näkyvyyttä oli monta metriä ja pinta oli tyyni. Juoksussa sensijaan sain viime vuonna todella hyvää kiriapua, tänä vuonna vaan tuijotin kahta edessä menevää selkää ja lopussa ohitin heidät. Sijoitukseen 18/85 myös olen tyytyväinen, vaikkei sillä merkitystä ole.

Kesän 2016 triathlonit ja muutkin tapahtumat olivat sitten siinä. Ensi vuodeksi nostetaan tavoitetasoa osallistumalla täydelle matkalla. Paikkaa en ole vielä päättänyt. Treenimäärä täytyy yrittää läpi vuoden tasaisempana niin, ettei tulisi viikon taukoja. Terveyden puolella ei mitään erikoista, olen ollut koko kesän tähän saakka terveenä. Ainoa ero kesien 2015 ja 2016 näyttää olevan se, että tänä kesänä olen polkenut vähemmän kuin viime vuonna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti