Lokakuu ja muuta turinaa

Lokakuussa oli 31 päivää, joista yhdeksänä päivänä kävin istumassa valkoiseen satulaan. Kilometrejä kertyi 5km enemmän kuin syyskuussa. Lisääntyneiden ajokilometrien syy on säässä, joka ei ole ollut niin sateinen kuin syyskuussa ja toinen syy, miksi kilometrit eivät ole tuon enempää on kylmä sää. Ei se nyt vielä niin kylmä ole, mutta 10 asteen lämmössä pilvisenä päivänä ei oikein nappaa ajaa yli 50km:ä. Pari kertaa lokakuussa ajoin yli 50km. Sormet ja varpaat alkavat kohmettua kun aikansa pyörii ulkona ja tosi kova tuuli kuun alkupuolikkaalla hidasti matkantekoa kohtuuttomasti. Mutta en valita.

Lokakuussa tuli mietittyä monenlaisia rakenteluprojekteja. Tuli aloitettua jopa seuraavan fillarin suunnittelu ja speksaaminen. Rungoksi olen järkeillyt monsterikrossi singular peregrineä ja siihen kaveriksi hyvät kiekot kesäksi maantiekumeilla ja kevät/syys/talvikiekot, joihin sitten vaihtelisi renkaat kelien mukaan. Toivottavasti tuosta rungosta tulisi muitakin värejä kuin tuo tumman punainen. Nykyisen Meridan punainen on mielestäni kiva väri, tosin värinvaihto ei olisi pahitteeksi.

Tänään kävin pyöräilemässä pitkästä aikaan koska tässä oli syysloma ja sen olin aikalailla poissa kotoa. Tänään oli lenkillä jopa jokin muukin tarkoitus kuin kerätä kilometrejä ja kuntoilla. Kävin katsomassa fiksun reitin kotoani uuteen kauppakeskus Karismaan. Ajelin Ahtialaan päin ja sieltä nousin Holman Kymijärventielle. Siellä on tehty koko kesä tietöitä eikä klv:tä ole voinut käyttää moottoritien ylittämiseen eikä varmaan voi käyttää vielä ensi kesänäkään. Kauppakeskukseen löysin ja ajattelin ajella Kariston kautta pois. Reitti kulki lähes asuntomessu-tyylisen alueen läpi. Kaikki talot olivat uusia, pihat laitettuja ja päällysteet uusia. Lisäksi reitti oli lähes tulkoon kotia asti suhkot tasainen. Ahtialan kautta oli paljon tietyömaita, huonokuntoista tietä, ikäviä ylityksiä ja paljon autoja. Nyt onkin kasassa liian monta syytä kulkea Karismaan pelkästään Kariston kautta vaikka matkassa se on hieman pidempi.

Tänään tein myös bongauksen pitkästä aikaa. Tai olen bongannut moniakin mielenkiintoisia pyöriä, mm sähköavusteisen tavaratriken, mutta niistä en ole saanut kuvaa vauhdista. Seuraavaa pyörää en ole ennen nähnyt missään. Sen runko kiinnitti huomioni, vaikka maalauksella pyörä oli yritetty piilottaa katukuvaan.

 

Se on Tunturi Chat, jonka tanko on säädetty luultavasti tavoitellen aerodynaamista ajoasentoa ja takakumi on selkeesti vaihtokumi, jota ostaessa ei ole ajateltu fillarin ulkonäköä. Chat:n runko näyttää mielenkiintoiselta. Näyttää niinkuin paksu runkoputki olisi nojapyörästä. Pyörä on fiksun, hieman futuristisen näköinen. Ostaisin ehkä, jos näitä olisi vielä myynnissä. Pikaisella googletuksella en löytänyt yhtään uutta myyntipyörää.

Tänää otin fillaristani jopa toisen kuvan tälle vuodelle. Huimaa. Nyt fillari poseeraa syysmuodissa kivoine blingbling-koristeineen ja huomiota herättävine lokareineen.

Pientä pähkäilyä

Laskin erilaisia suureita touko-elokuun ajalta, joka oli aktiivisinta ajoaikaa.

Kilometrejä: 2267 km

Ajetut tunnit: 90 h

Kulutetut kalorit: 60281 kcal

Kulutus kcal/km: 26,6 kcal/km => 2659 kcal /100km

Kulutus kcal/h: 1401,9 kcal/h

Kilometrit ajopäivää kohden: 52,7 km

Ajoaika päivää kohden: 2h 5min

Kiinnostavinta on tuo kulutus sataa kilometriä kohden. Tästä voi alkaa tekemään kivoja vertailuja eri ajoneuvoihin. Laskuissa käytetään tietoa 1 kcal = 4184 J. Tästä voidaan laskea, että kulutukseni on ollut 11 125 256 J/100km eli n. 11,1 MJ/100km. Wikipedian mukaan bensiinin lämpöarvo on 44MJ/kg. Eli olen kuluttanut 0,2528 kg bensiiniä 100km matkalla. Sitten voidaan laskea, että esim bensiiniauto kuluttaa 5l bensiiniä 100km ja bensiinin tiheys on 0,75 kg/l, saadaan auton kulutukseksi 3,75 kg/100km.

Näin illan tunteina ennen nukkumaanmenoa, kun ei ole muutakaan tekemistä, voidaan pohtia, kuinka paljon säästän pyörällä kulutuksessa vs ex-corollani, joka vei sekalaisessa ajossa 7,5l/100km eli 247,5 MJ/100km. Lasketaan miten pitkästi voin polkea pyörällä kun autolla ajetaan 100km. Tästä tulee 2229,7 km.

Rahallisesti voidaan laskea auton vievän rahaa tällähetkellä 11,7€/100km. Jotta voidaan verrata jollakin tavalla rahaa ja kulutusta pyörällä autoon, otetaan esimerkiksi kaurapuuro energianlähteeksi. Kaurapuuro maksaa 0,9€/kg kaupassa. Lasketaan tarvittava kaurapuuron määrä, jolla saadaan pyörällä 100 km:n matkaa varten tarvittavat kalorit 2659 kcal. Kaurapuurossa on 350 kcal /100g, eli kaurapuuroa tarvittaisiin 0,76kg/100km. Hinnaksi tästä saadaan 0,68€ /100km. 

Jatketaan vielä. Kuvitellaan, että käyn kerran viikossa kaupassa 2,5km päässä autolla ja ostan kaksi kassia ruokaa. Tämä määrä menee myös näppärästi repussa ja tangolla. Ostosreissuja tulisi 20kpl jotta tulisi 100km täyteen. Auton polttoainekulut olisivat sen 11,7€ ja pyörän kulut kaurapuurokuurilla 0,68€. Tästä voidaan päätellä, että kaupassa käynti pyörällä tulee huomattavasti halvemmaksi.

Verrataanpa toiseenkin ajoneuvoon, kohta markkinoille tulevaan Zetriq EF-2 -sähkömopoautoon. Sen akuston kapasiteetti on 10,8 KWh ja ajomatka kesällä 130km. Näistä voidaan laskea energiantarve sadalle kilometrille, joka on 8,31 KWh/100km ja se muutettuna jouleiksi on 29,9 MJ/100km. Nyt minun sähkö maksaa 6,77c /kWh ja siirto 3,86c/kWh, yhteensä 10,63 c/kWh. Eli sähkömopoautolla sadan kilometrin ajo energian puolesta maksaa 0,88€/100km ja se on jo melko lähellä pyörän 0,68€/100km kustannusta. Toki sähkön hinnassa täytyy muista energiavero, jota en nyt ottanut huomioon.

Tämmöstä pähkäiltiin tällä kertaa. Ehkä aika turhaa tämä loppu tästä kirjoituksesta, mutta mukava tehdä tämmöistä pientä vertailua. Joku voi laskea miten paljon maksaa pyörällä kaupassa käynti, jos ottaa tarvitsemansa energian esim Fazerin Sinisestä (520kcal/100g, 1,7€/200g) ;)

Taisteluvoitto

Viime viikolla tiistai-iltana (4.10) pieni lasin sirpale painu etukumeista läpi ja puhkaisi ne. Keskiviikkona mietin miten saisin päälykumen paikattua niin, että pystyisin ajamaan 13km matkan takaisin kotiin. Katselin mitä tallista löytyy ja löysin ohutta, kovaa muovia. Vanhasta sisurista leikkasin pienen palasen jolla käärin muovinpalan ja teippasin ne pieneksi paketiksi. Sitten teippasin paikan päälykumen sisäpuolelle reijän kohdalle ja hyvin piti. Ei uusi sisuri puhjennut.

Perjantaina kävin prismasta ostamassa Continental Tourride 700Cx28. Heitin kumin lauantaina paikalleen ja läksin poljeskelemaan. Olin ajanut 15km kun hoksasin, että etukumissa oli selkäheittoa monta milliä, joka aiheutti jumputtavaa matkantekoa. Ajoin 52km:n lenkkini loppuun. Sunnuntaina katselin että ompa hyvä ilma. Ajattelin äkkiä laittaa kumin paremmin paikalleen ja sitten lähteä nauttimaan hienosta syyspäivästä. Ja mitä vielä. Ähelsin ainakin kuusi tuntia sen kumin kanssa jotta sain selkäheiton pois. Nyt siinä on sitten sivuttaisheittoa, mutta eiköhän sen kaa pärjää lumen tuloon asti. Peukalot meinaa olla pikkusen herkkänä kovasta vääntämisestä. Yksi muovinen rengasrauta kului melko muodottomaksi päivän aikana. Illalla pääsin heittämään pienen lenkin klo 18 jälkeen, kun oli jo kylmää, ei aurinko oikein paistanut ja tuuli kohtalaisesti.

Renkaanostoreissulla ostin myös 4x2l packin Pepsi Maxia tarjouksesta. Mietin onneksi etukäteen miten kuskaan sen. Otin parit mustekalat matkaan ja nostin sitten pullot paketissa tarakalle ja laitoin kiinni. Täytyy sanoa että melko paljon vaikutti kaarrekäyttäytymiseen kun tarakalla on tuon verran painoa.

Maanantaina lähdin tyttöystävän tykö pyörällä, vaikka sato ja tuuli. Olin hyvällä tuulella, joten ajattelin ottaa tämän haasteena ja opettavana reissuna. Ja sitähän se oli. Opin, ettei Sigman mittaria kannata laittaa tankoon kiinni ja käyttää sadeviittaa, koska sadeviitta saattaa pyöräyttää mittaria ja se tipahtaa välille. Kiva oli vesisateessa etsiä mittaria lehtien peittämältä pyörätieltä 1km:n matkalla. Mittari löytyi valoristeyksestä ajokaistan vierestä. Toinen opetus oli, että älä käytä reppua jos käytät sadeviittaa. Ja jos käytät reppua, laita se vaikka tarakalle tai vatsan puolelle. Muuten ajelet "hame korvissa" eli viitta nousee selän puolelta niskaan. Varmasti hieno näky. Kolmas opetus: valoa ei ole koskaan liikaa. Lidlistä ostettu pyöränvalo on tehokas, mutta se valo on neliön kokoisella alueella ja hajavaloa on melko vähän. Eiköhän me silti yritetä pärjätä sillä. Jännästi tuo 13km:n matka taittui henkisesti nopeasti. Monesti tuntuu että tylsä reitti ja aikaa kuluu. Nyt meni aikaa paljon, mutta maisemat vaihtuivat silti kivasti eikä kyllästymistä tapahtunut.

Ja, tadaa! Mieleeni juolahti (taas! huoh) uusi idea. Katettu, kolmirenkainen nojapyörä työmatkakäyttöön. Mutta sitten hautasin ajatuksen lähes yhtä nopeasti kun hoksasin minkälaisilla muutoksilla suunnittelemastani tavarafillarista saisi tehtyä toimivan pyörän sadekelille ettei kastuis ihan läpimäräksi.

Tämmöstä tällä kertaa. Täytyy joku päivä kirjoittaa tuote-arvio repusta.

ps. Kilometrikisasta oli tullut uutinen tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen. Linkki tässä. Kai tässä täytyy olla pikkusen ylpeä itsestään kun poljin lähes kolminkertaisen määrän mitä keskiarvo oli.

Uusi vaihde

Syyskuu. Mitä siitä muistamme?
No ainakin sateisuuden. Syyskuu tuntui tosi sateiselta ja tuuliselta, joka hieman hankaloitti harrastuksia. Lähinnä pyöräilyä. Ajokilometrit tipahtivat alla puoleen elokuisesta, kun taas ajotunnit olivat tasan puolet. Keskituntinopeus pääsi hieman notkahtamaan. Koitin kuroa nopeutta epätoivoisesti takaisin tekemällä syyskuun 27. päivä vetotreenin mäessä. Aivan, kesän ensimmäinen kunnon vetotreeni. Happi oli tiukilla ja hapot kohtalaiset mutta hyvä mieli jäi vedoista.

Pyöräilessä keksii vaikka mitä. Toistan tässä itseäni, mutta se vain on niin totta. Ajatus kulkee vain niin paljon paremmin kun suuntaa kaupungin ulkopuolelle ajamaan maanteitä pitkin. Ei tarvitse väistää kuin teiden railoja. Saa polkea sopivaa vauhtia turhia jarruttelematta. Täyttä ihanuutta tämmöinen. Mut asiaan. Kovien vastatuulien takia aloin ideioimaan päässäni nojapyörää. Suunnittelin pari mallia, joista toinen olisi etuvetoinen (HYI!) napavaihteella, johon tulisi veto suoraan kammista, eli ketjua tai remmiä ei olisi ollenkaan. Toisessa mallissa ideion variaattorivedon osaksi runkoa. Kaikkea mä kehittelen mielessäni. Onneksi mulla ei oo paikkaa eikä rahaa tehdä näitä, muuten saattaisin alkaa tekemäänkin ajan kuluksi. Tekee mieli tehdä käsin jotain.

Tänään tuli elämään semmoinen uusi vaihde. Nimittäin myin auton pois. Hyvin se palveli, mutta remonttia olisi pitänyt tehdä ihan liikaa, eikä se panostus olisi hyödyttänyt koska kori alkoi olla sen verran ruosteessa. Niinpä myin sen afrikkaan menevään laivaan. Liian pienen hinnan siitä otin, mut se on nyt mennyttä. Tarkoitus olisi pärjätä ilman autoa vuodenvaihteeseen, tai hieman yli, esim vaikka helmikuuhun asti. Oppositio oli myymistä vastaan, mutta hallitus päätti mitä omaisuudellaan tekee, joten nyt on ruutu vapaana. Sen verran oon autoja katellut, että bongasin tänään nettiautosta mielenkiintoisen mazdan...

Ideoista vielä. Puuilossa näin yks päivä fillarin peräkärryn. Hintaa en tiedä, varmaan satasen nurkilla. Rakenne oli ihan fiksun oloinen ja aloin mielessäni jatkokehittämään tuota kärryä. Sain mielessäni muokattua kärryn rungon hyväksi ja yhdistin siihen edellisessä kirjoituksessa mainitun Burley Travoy:n vetoaisan muunneltuna. Minun kärryssä vetoaisa kiinnittyisi fillarin taka-akseliin Bob Yak-tyyliin ja se olisi tuommoinen kolmion mallinen, jossa olisi pari niveltä, jolla kärrystä saisi tehtyä perässä vedettävän kärryn. Renkaat tulisivat sivuille molemmin puolin ja kärryyn tulisi kannellinen muovilaatikko, jossa olisi lukitus.

Tämmöisiä mietteitä tänään, katsotaan saisiko talven aikana näpräiltyä kärryn kasaan. Kertoimet "Et saa" -valinnalle ovat melko pienet... ;)