Lapin reissu

Vihdoinkin!
Löysin sopivan raon tiukasta aikataulustani jotta voin tätä kirjoittaa. Tai no löysää otettii tinkimällä yöunista. Otetaampa Fiskarsin lapio käteen ja aletaan kaivelemaan asioita parin viikon kerroksen alta.

Muistaakseni lupasin joskus viime kuun puolella että kai kirjoitan jonkin pienen raportin Lapin reissusta. Joo, kirjoitan kohta tähän alle jatkoksi. Ensin mainitsen että elokuussa oli jo havaittavissa kiirettä kun ei kerennyt kuin kerran pyöräilee (!) Aivan, ja ihmettelmään taipuvilla ihmisillä taisi loksahtaa leuat sijoiltaan. Ei hätää, nyt tiukka vasen alakoukku: tässä kuussa on jopa 4 kertaa (muistaakseni) tullut ajeltua. Huimaa. Mutta asiaan!
----
Eli tämä reissu tuotii esille joskus alkukesästä kun ei oikein keretty yhdessä tyttöystävän kanssa mitään tekemään. Pian tämän ensi maininnan jälkeen alettiin jo puhumaan että voidaan sillä reissu käydä sielläkin. Sittenhän töissä jokin kärpänen eksyi toimistoon sisälle, puraisi minua ja tartutti matkansuunnittelijan viiruksen. Onneksi ei kumminkaan samaa tautia kuin tyttöystävällä, joka on matkailuvirkailija. Aloin virkailemaan töissä entistä enemmän miettien minne voimme mennä, minne keretään, mitä jätetään välistä, kuinka kauan ollaan ja missä yövytään.

Ensin kesällä mietimme että nukutaan teltassa. Mutta sitten se idea haudattiin kun Lahdessakaan ei olisi tarennut nukkua. Piti siis siirtyä mökki/hotelli-linjalle. Hyvä linja olikin, siitä tuonnempana.

Reitti oli tämmöinen: Raahe-Oulu-Ranua-Ruka-Posio-Rovaniemi-Aavasaksa-Ävertorneå-Haaparanta-Oulu-Raahe. Siinä tuli semmoinen 1000km ja muuta kymmen päälle. Ala-asteen maantiedollakin näkee että on ajettu ristiin rastiin, mutta minkäs voit. Luonto on ne paikat muovannut minne muovasti.

Torstai-aamuna ajettii Raaheen ja tankattii. Sieltä ajettiin Oulun Kaakkurin sittariin ja ostettii hieman reissuevästä. Sitten samoilla istumilla istuttiin Ranuan eläintarhalle asti. Näppärästi meni pari tuntia eikä vettä tullut ollenkaan. Hieman ennen tarhaan pääsyä satoi joten hieman pelotti että kastuuko pahasti. Ainoastaan hiki pääsi kastelemaan. Eläimet oli kivoja, niinkuin aina. Joskus pienenä olen käynyt tuolla joten oli ihan kiva käydä taas.

Eläintarhasta lähdettyämme oli semmonen pieni nälkä ja teki mieli päästä johonkin lämpimään ja saada jotain lämmintä. No löysimme pizzerian, Hakunamatata:na Ranuan kyläraitin varrelta. Oltii laihistelutuulella ja söimme vain yhden pitsan puoleksi. Hähää ravintoloitsija, yhden pizzan hinnalla söimme pari salaattia ja pari limua. Ranualta ajoimme Posion kautta Rukalle. Poroja oli jonkin verran tiellä mutta ei liikaa.

Rukalla majoituimme Matkailumaja Heikkalan kivaan 4-6 hengen mökkiin. Mökissä oli kaikki tarpeellinen, jopa nettikin (muistaakseni). Kävimme kävelemässä Rukan juurella ja kiersimme pienen järven. Muutama sata metriä ennen mökkiä satuimme porolauman keskelle. Viisi poroa tuli ihan viereemme, n. 3m päähän. Tietysti kuvasin videokuvaa tapahtumasta mutta en ole laittanut sitä mihinkään. Tulimme mökkiin, saunoimme, katsoimme tv:tä, söimme ja menimme nukkumaan. Syötii tosi hyvää ruokaa ja vieläpä nopeata ja halpaa: tuorepastaa kinkkutäytteellä ja tomaattikastiketta. Aah että oli hyvää.

Seuraavana aamuna kello 10 aikaa auton mittari näytti 4 astetta lämmintä. Kyllä teltasa olisi tullut kylmä. Ajoimme Oulangan kansallispuistoon katsomaan Kiutaköngästä ja kuvaamaan sinne. Tekisi mieli joskus vaeltaa siellä hieman enemmän, nyt ei keretty kuin käydä koskella ja takaisin. Silti se pari tuntia sielä meni. Ajelimme sitten Posioon Pentikin museoihin ja myymälään. Onneksi tyttöystävä tykkää enemmän Iittalasta kuin Pentikistä, joten suht halvaksi tuli käydä siellä. Kivannäköisiä kahvikuppeja oli eri puolilta maailmaa 'Kansainvälisessä kahvikuppimuseossa'. Kannattaa käydä jos posliini kiinnostaa.

Taas kytkintä ylös ja kohti seuraavaa kohdetta. Pienen arpomisen jälkeen päätimme mennä Auttikönkäälle ja skipata Korouoma seuraavaa reissua varten. Näin oli pakko tehdä jotta kerkesimme Rovaniemelle hotelliin ennen kello 18:ta. Auttiköngäs oli kanssa kiva koski. Pienellä kävelyllä näkee todella paljon, joten se on hyvä paikka liikuntarajoitteiselle (kävelykeppikaverille). Rullatoolilla liikkumen voi olla melko hankalaa. Aivain kuin vahingossa päädyimme kävelemään koko lenkin ympäri. Pientä epätoivoa oli naisjaostossa havaittavissa. Onneksi matka loppu kesken ennen kuin lanka katkesi. Oli kiva tulla takaisin autolle, syödä vähän ja juoda.

Sitten ajoimme Rovaniemelle. Hotelli Cumulus löytyi nätisti ja huonekin oli ihan jees hintaansa nähden. Kävimme kävelemässä pitkin kaupunkia illalla ja menimme kiinalaiseen syömään. Kylläpä se ruoka maistui päivän kävelemisen ja reissaamisen jälkeen. Jatkoimme käveleskelyä ja menimme sitten Amarilloon katselemaan paikallista menoa. Jännä paikka kun ei näitä mie ja sie -sanoja kuullut. Parin tytön suusta kuulin mutta siihenpä ne jäikin.

Lauantai-aamu lähti käyntiin hyvin hitaasti. Liiankin hitaasti sillä se veroitti loppupäästä vierailun Oulussa. Taisimme päästä lähtemään hotellista vasta joskus puoli kahdentoista aikoihin. Hotellin aamiainen oli tunnetusti hyvä. Hyvää varmaa kuvastaa se, kun aamuaisen jälkee ei tarvinnut syödä ennenkuin 17 aikaa illalla. Rovaniemellä ainoa suunniteltu käyntikohde oli Arktikum. Siellä voi tutustua paikalliseen historiaan, luontoon ja niin edelleen. Melkoisen kallis paikka eikä oikein anna elämyksiä mutta voidaanpa sanoa että käyty on. Ajeltiin hissuksiin Rovaniemeltä Aavasaksaan ja Aavasaksan vaaran päälle joka tunnettu entisaikoina hyvänä juhannuksenviettopaikkana. Vaaran päältä avautuu hienot näkymät Ruotsin puolelle Övertorneåån sekä pohjoiseen ja etelään päin Suomea. Vaaran päälle oli Keisarinmaja ja näköalatorni josta näki vielä kivemmin. Myös maasto ja luonto oli hienoa. Vaaralta lähdimme ajamaan takaisin kylälle päin. Alamäki oli mukava: etupäässä sai autolla rullata 5. vaihteella koskematta kaasuun. Joissakin paikoissa piti pudottaa neloselle jotta vähä jarruttais.

Övertorneåssa leikittiin hieman turistia ja kuvailtiin paikallista kirkkoa. Kirkossa oli tosi kivoja yksityiskohtia, mm. katto sekä tosi hienot seinämaalaukset. Övertorneåsta ajeltii sitten Haaparantaan Ruotsin puolta pitkin katsellen paikallista maisemaa. Vaikka Suomen ja Ruotsin välillä on vain Torniojoki, silti talot ovat hieman erilaisia.

Haaparantaan päästyämme menimme ensin Candy Worldiin ostamaan hieman karkkia ja muita herkkuja. Hieman sieltä tulikin ostettua. Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen kun myyjä sanoo 295 kruunua. Sitten käänsi sen euroiksi ja mulla oli vielä erikoisempi ilme. En kuvitellu että nii paljon ostan karkkia. Ihan liikaa tuli ostettua. Toki ostin kaksi pulloa mehua, yhden pullon ja tölkin limsaa. Menimme sitten ruokakauppaan josta tuli ostettua taas vähän syötävää. Sitten ajelimme reissun tyytyväisinä kotia kerraten mitä kaikkea tehtiin ja mistä tykättiin.
---

Kuvia voi katsella täältä.

Jokohan helpottaisi?

Aivan mahotonta! Voe mahoton paikka!

Kiirettä on ollut kuin palomiehellä venäjällä. Kokoajan on ollut jotain menoa, tekemistä, huonoja ilmoja, pientä tautia tai jotain muuta harrastusta vakavasti haittaavaa toimintaa. Nyt tosin luulisi hieman helpottavan kun yksi haittatekijä, kesätyöt, ovat kohta ohi. Tarkalleen 5,5 tunnin kuluttua. Kivasti tässä on kesä mennyt töissä, touhutessa ja pyöräilessä. Elokuu jää historiaan kaikkein synkimpänä kuukautena: vain yhden (1) kerran olen käynyt ajolenkillä, olikohan 7. pvä.

Sen jälkeen on ollut Lahden reissua, nuorien reenauttamista, kesän sadon keräilyä ja suunnittelua. Tänää pitää lähtä uudestaan Lahteen ja lauantaina jatkaa Sipooseen ja Helsinkiin. I Sibbo (Sipoossa) on Vattenfall-seuracupin finaali. Jee jee, seuramme, Raahen Vesa, on metsästänyt monta vuotta finaalipaikkaa. Muistaakseni viime vuonna jäi muutamasta pisteestä kiinni paikka joten tänä vuonna oli tosi yritystä. Kyseinen seura on ollut kahdesti finaalissa ennen tätä päivää, vuonna 2001 Lapualla ja 2003 Lohjalla. Olen nyt paikalle lähtevästä seuran porukasta ainoa joka on joskus kilpaillut finaalissa, tai edes ollut paikalla koska kukaan nykyisistä valmentajista, mukaanlukien nuorisopäällikkö, eivät ole olleet finaalissa. Edellisissä finaaleissa olin kilpailemassa, Lapualla P13-sarjassa hyppäsin kolmiloikkaa ja Lohjalla P15-sarjassa heitin kiekkoa. Heitin ennätykseni 43.31 1kg:n kiekolla ja mikä parasta, voitin. Voitto on aina voitto mutta tätä voittoa arvostan vieläkin todella paljon koska kisassa oli koviakin heittäjiä ja vain lajivoittajat palkittiin. Ja kermana kakun päällä, olin seuran ainoa voittaja (pieni itsekehu). Palataanpa maan pinnalle. Eli tämän vuoden finaali on mulle kolmas finaali jossa olen mukana, tällä kertaa valmentajana. Jännittää miten kaksi 15-vuotiasta nuorta hyppää sielä.

Ilahduttavaa nähdä kun valmennettavani ovat parantaneet seiväshyppyään tässä kuukauden aikana kun olen treenauttanut heitä. Lauantaina nähdään mikä on sato, kestääkö hermot, onko tekniikka hukasa ja mistä päin tuulee. Molemmilta voi odottaa omaa ennätystä, tytölle veikkaan jotain 220 kun 11.8 hän hyppäsi ensimmäisen kerran kilpaa ja tuloksen 190. Poika onkin jännä tapaus. Jos tekniikka pysyy kasassa, keskittyminen säilyy ja yks tekniikkavirhe korjaantuu, voidaan odottaa jopa lähemmäs kolmen metrin tulosta. 11.8 hän hyppäsi 230, nyt tuo korkeus on aikalailla läpihuutojuttu.

Lauantaina ikimuistoisen finaalikokemuksen jälkeen ajellaan Helsinkiin katsomaan Suomi-Ruotsi -maaottelua. Toivottavasti ilma ei ole kovinkaan huono.

Ensi viikko on reissua ja menoa täynnä, eikä silloin kerkeä ajamaan. Teemmä tyttöystävän kanssa reissun lappiin, tai no tuohon vähä pohjosemmas. Reitti on alustavana tämmöinen: Raahe-Oulu-Ranua-Posio-Kuusamo-Posio-Rovaniemi-Ylitornio-Haaparanta-Oulu-Raahe. Katsotaan jos reissusta kirjoittaisi jotain tännekkin, vaikkei fillarointiin mitenkään liity. 7.9 alkaa koulu ja siitä eteenpäin on (toivottavasti) aikaa fillaroida. Jos vielä saisi yhden 500km ajettua niin olen tyytyväinen vaikkei tämän vuoden ajomäärätavoite totteudukkaan.

Liikennemerkkejä

Tässä on nyt ollut parisen viikkoa vähä hiljaisempaa ukkosmyrkyjen, kotiaskareiden ja muiden kiireiden takia. Olen tässä bongaillut erikoisia liikennemerkintöjä ja vielä olisi paljon reitin varrella. Laitellaanpa kuvia ja karttalinkkejä.

Eli tämmöinen merkintä Kopsassa. Tuosta kun lähdetään selän suuntaan (eli taaksepäin) niin siinä onkin heti tuo mopolla ajo sallittu.
Karttalinkki tässä.

Sitten toinen, taitaa olla pieni painovirhe:

Raahesta Fellmanninpuistokadun ja Rantakadun risteyksessä on tämmöinen. Karttalinkki tässä. En tiedä onko tuossa ideana sallia mopolla ajo vaiko sallia fillarilla ajo mopojen tykö. Joka tapauksessa vaikuttaa jännälle.

Koitan napsia vielä näitä ihmeellisyyksiä (jos nämä niitä on). Lopuksi kuva tsekkiläisestä reissuvarustuksesta: