Ahdistavan ahdasta tien päällä

Aika kulkee nykyään niin paljon omaa ruosteista ajatusta nopeampaa, että nämä kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle. Joulukuun päivityksen jälkeen oli kokeita ja paljon muutakin työtä koulua ajatellen. Viimeisen kokeen jälkeen sairastuin ja pidin parin päivän pakkoloman ennen parin viikon reissua Gran Canarialle. Kirjoitan tässä tekstissä vähän kaikesta, joten tästä saattaa tulla pitkä. Kuten niistä sähköposteista, joita lähettelin tyttöystävälle kanarialta.

Pyörän päällä en ole paljoa kerennyt olla. Tämän vuoden puolella olen trainerilla polkenut sen 2,5 tuntia. Tuntia pidempää ei siinä jaksa vispata jos ei oo jotain kunnon leffaa. Siispä viimeksi olin huimat 1h 40min kun katsoin samalla Step Up 3:n. Puolivälin paikkeilla meinasi usko loppua polkemisen suhteen kun leffassa tuli hiljaisempi, pidempi hetki. Mutta kun tanssit alkoivat koveta ja musiikki soida kovempaa, tuli kummasti voimaa polkemiseen ja tempo kasvoi. Finaalitanssin ajan poljin 170 sykkeet lasissa. Hyvä kun kaloreita paloi ja kämpän ilma huononi.

Kanarialla ei paljoa meidän olinpaikassa, Las Palmasissa,  näkynyt fillaristeja. Kaikki olivat toisella puolella saarta. Kaupungissa oli jotain opastettuja pyöräilykierroksia, näin semmosen pari kertaa. Viime käynnillä en oikein ajatellut mitään ympäristöstä, tuli niin katseltua tyttöjä. Nyt päälle parikymmpisenä osaa jo vähän katsella jotain muuta kiinnostavaa, kuten liikennekäyttäytyminen, pyörät ja autot. Bongasin liikenteestä Toyota Auris HSD:n jota en ole Suomessa vielä nähnyt, enkä liioin ole nähnyt farmari-Tataa. Ihan totta. Semmoinen oli yhden pizzerian parkkipaikalla. Fillareista vielä, niitä polki ison ja pienempien vuoristoteiden reunoja pitkin. Paljon näkyi 4-8 pyöräilijän ryhmiä. Autoilijat kunnioittivat mielestäni hyvin, ainakin taajama-alueella. Ja sen huomasi fillaristeista, jotka uskalsivat ajaa keskellä ajoväylää.

Yhdestä isosta urheiluliikkeestä, Decathlonista, meinasin ostaa uudet ajokengät, housut ja kaikkea muuta fillaritavaraa. Eritoten tankolaukku näytti houkuttelevalta ulkonäöltää ja hinnaltaan, 12 €. Shimanon ja SID:n kengät olivat Suomen hinnoissa, joku BW-merkki oli halvempi mutta ei ollut houkutteleva. Pyöräilyhousut kiinnostivat ja löysinkin hyvät housut tarjouksesta, muttas, suurin koko oli M ja muut housut olivat huonoja. Pari vuotta sitten sisko osti samasta kaupasta minulle hyvän pyöräilypaidan, nyt niitä ei enää ollut. Osia en pahemmin katsonut. Löysin hyvän kypärälakin talviajoa varten. Jännästä maasta sekin löyty ja nyt parin viikon aikana se on osoittautunut todella hyväksi lakiksi. Miettikää,se löytyi maapallon osasta, jossa lämpötila on ympäri vuoden yli 20 astetta. Kun en muuta keksinyt, ostin myös mikrokuitupyyhkeen kun halvalla sai.

Joskus viime talvena ajattelin, että seuraavan kerran kun menen, vuokraan pyörän ja käyn polkee kunnon mäkejä. Miten kävikään? Olin pikkusen sairaana ettei kova rasitus tullut kyseeseenkään, olin väärällä puolella saarta eikä oikein ollut fiilistä eikä aikaa. Tuo aika onkin paha, parissa viikossa ei mahdottomasti kerkeä kaiken etukäteen suunnitellun jälkeen. Tai emmä mitään ollut suunnitellut, sen hoiti äiti.

Kylläpä yhden tekstin kirjoittamiseen menee aikaa. 18. päivä aloitin tämän ja nyt 27. pvä jatkan ja toivon saavani valmiiksi. Palataan vielä kanarialle. Siellä oli ihan kivasti pyrötietä, tai kaistoja, miten sen nyt ottaa. Eikä ihmiset kävelleet niissä, ainakaan en nähnyt kuin kaksi kävelemässä.

Yllä näkyy miten ne oli merkattu ja hyvin fiksusti on laitettu kolmiot ja suojatiet. Mutta eipä mennyt kauaakaan, ehkä noin tunti ja kävi näin:

Lehtikauppis mokoma seisoi keskellä väylää.

Turistaan nyt hetki vielä Suomen oloista. Mielessäni on ties kuinka monta kertaa viikon aikana juolahtanut jokin asia mieleen joka pitäisi kirjoittaa tänne. Mutta kotiin tultuani en ole enää muistanut mitä mun piti kirjoittaa. Nyt muistan kumminkin tämän päivän jutut. Aamulla oli mahtava polkea kouluun kun ensimmäiset 400m klv:stä oli käyty lumilingolla leventämässä. Normaalisti tie on ollut tänä talvena leveydeltään n. 1,5m, niin nyt oli varmaan 3 metriä ellei jopa enemmän. Tilaa oli kuin kuulla taivaalla. Tuota rautatien ylittävää siltaa olen vähän ihmetellyt. Se aurataan ihan hyvin, mutta miksi siitä ei voida ajaa sitä lunta pois? Lunta kertyy kokoajan vain enemmän ja enemmän ja väylä kapenee.

Lumen loppusijoittelupaikoista katujen varsilla ihmetyttää mua tämän talon tykänä oleva paikka. Laitetaan ensin kuva Kuukkelin streetviewistä:


Näytä suurempi kartta

Ja tässä kuva miltä sama paikka näyttää nyt:

Käsittämätöntä miten tuollalailla jätetään liikenteen tukoksi. Käytännössä tuossa joutuu kävelee ajoväylää pitkin jotta pääsee jatkamaan Hennalankatua (vasen katu) suoraan Nesteelle päin. Suojatien toiselta puolen oikealta tullessa on vajaan metrin levyinen irtolumessa oleva pätkä katua. Ja tuo lumikasa estää kivasti näkyvyyden oikealla kun tullaan Sorvarinkatua oikealta.

Liikumisen hinta ja joulun odotusta

Huh, ei tullut kuukausi täyteen edellisestä päivityksestä. Koulukiireet eivät ole hellittäneet eivätkä vähäisestä liikkumisesta aiheutuneet vaivat. Tänä syksynä ja talvena en ole kerennyt istumaopiskelun vastapainoksi paljoa liikkumaan ja sen kyllä huomaan. Reidet ja pohkeet ovat tiukalla, selkä kipeytyy helposti pienestä nostamisesta ja trainerillä polkemisesta sekä maha kasvaa. Hirveitä keski-iän oireita.

Nyt blogiteksti liittyy kyllä eräällä tavalla pyöräilyyn ja liikuntaan yleensä, kuten elämäänkin. Viime vuodenvaihteessa iloitsimme kun ruuan arvolisävero tipahti hitusen. Sen jokainen näki kauppojen hyllyillä. Nyt ovat tainneet vanhan veron hinnat poistua hintalapuista jotta vertailua ei voisi tehdä ja samalla taisivat hinnat nousta takaisin entiselleen. Mikä se on heilahdus jos se ei palaa lepoasentoon? No ei mikään. Tänään sattui silmääni uutinen, joka kertoo hieman enemmän ruuan hinnasta.

Autoilevat ihmiset kiroavat kun polttoaineiden hinnat ovat korkealla. Tämä toisaalta vähentää niiden ihmisten ajamista, joiden ei välttämättä tarvitse lähteä autolla liikenteeseen. Nämä samat ihmiset siirtyvät käyttämään polkupyöriä lyhyitä matkoja varten. Näiden ihmisten kalorit kuluvat 3 kilometrin työmatkalla nopeammin kuin autolla kulkevien kollegoiden. Nämä samat ihmiset joutuvat käymään tiheämmin jääkaapilla ja ruokakaupassa. Miten tämä jatkuu? Kun henkilö ajattelee: "hähää, säästämpä bensaa", ja samalla polttaa omia kaloreita, hän joutuu ostamaan enemmän ruokaa, jolloin polttoaineen säästämisen kautta saadut rahat menevät ruokaan ja tilanne on +/-0.

Ihmisten liikkuminen on aina hyvä asia. Nyt kun on lunta tullut eteläiseen Suomeen enemmän kuin pohjoisessa, kaupungit ovat ihmeissään kun katujen kunnossapito vie rahaa budjetista tavallista enemmän. Muistaakseni Lahdessa taisi olla viime talven jäljiltä kunnossapidon budjetti jotain miljoonan verran vajaa. Tai sitten muistelen ihan väärin. Kumminkin, lumi pusketaan vaarallisiin paikkoihin lumikasoiksi ja ajoväyliltä pöllyytetään lumet kevyen liikenteen väylille. Ihmiset kävelevät hieman väärin kun kaikki kävelevät sieltä mistä joku muu on jo kerran kävellyt ja tallaavat sinne hyvän polun. KLV:llä näkee hyvin kuinka ylämäkeen pyöräilevä henkilö joutuu polkemaan 10cm roiskelumihangessa kun vastaantulevat ihmiset kävelevät ja pyöräilevät hyvää polkua pitkin.

Joulun odotusta

Tämä taitaa olla joulun odotusta ja suunnitelmia, mitä voisi ostaa lahjaksi. On tullut aika paljon mietittyä mitä itselle ostaisi lahjaksi. On käynyt mielessä tv, pleikkari, xbox, uusi tietokone jne. Trainerin ostinki itselle lahjaksi, ja melkein autonkin mutta joku rikas vei sen nokkani alta. Eniten olen himoinnut lahjaksi uutta pyörää. Koulumatkat ovat vuodessa jokapäiväisiä ja melko iso osa ajojani vaikka en niitä ole laskenutkaan. Lasketaampa nyt yhdessä. Matkaa kouluun ja takaisin tulee 4km päivässä. Viikossa on 5 koulupäivää ja vuodessa 4*7 viikon opintojaksoja. Tästähän tulee 4km*5pvä*4kpl*7vko = 560km. Tähän vielä lisätään kerran viikkoon kauppareissu pyörällä (5km yhteensä) sekä silloin tällöin käynnit keskustassa. Kauppareissuista tulisi 4*7*5 = 140km. Eli opiskelutalven aikana tulisi kutakuinkin sen 700km. Tänä vuonna olen polkenut Meridalla ulkona hieman yli 1500km. Siis melkein puolet Meridan ajoista. Tämän takia olisi kiva jokin levyjarrullinen 28" -renkailla oleva sinkula, johon voisi talveksi laittaa vaikka 26" nastat. Kesäksi sitten sileää kumia ja isompaa pykälää.

Huomenna keskiviikkona on viimeiset tentit ja sen jälkeen voi vaihtaa takakenoon ja vietellä joululomaa. Varmaan seuraava kirjoitus tulee tammikuun puolella, joten hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoilleni.

Ensilumi, hurrrrr ja rosvot

Maanantaina 15.11 ostaa päräytin trainerin. Paikallisesta liikkeestä ostin Tacx Speedmatic 1810:n. Ihan pätevä peli. Eilen ajoin trainerillä ensimmäisen kerran elämässäni ja puoli tuntia meni polkiesa ja katsoessa simpsoneita. Jospa saisin viikottain ajettua useamman tunnin tuon avulla kun ulos tuntuu olevan nii hankala lähtä eikä aika riitä. Lisäksi nyt näyttää siltä että ihan oikeasti tarvittaisiin parempia renkaita.

Tänään torstaina on satanut tähän mennessä koko päivän lunta. Sitä on jo n. 10cm. Aamulla oli paha polkea kouluun kun hiutaleet tulivat silmiin. Ensi kerralla laitan ne bilteman lasit päähän ja lähden polkemaan. Aamuinen lumimäärä ei haitannut matkantekoa ollenkaan. Nyt iltapäivällä ihmettelin kun auraamattomilla väylillä oli ajettu kuorma-autolla jäljet joita pitkin kevyt liikenne kulki. Aurauskalusto oli hyvin liikkeellä: nähdystä 8:sta koneesta 7 ajoi aura ylhäällä. Jospa saisivat tuon kerrostalon pihan aurattua. Itse kävin tässä auraamassa autoni ympäriltä lumet pois.

Rosvojakin on ollut viime yönä kovasti liikkeellä. Parilta luokkakaveriltani oli varastettu pyörä. Ensimmäiseltä vietiin kerrostalon sisäpihalta lukittu mummopyörä jolla ei ole kuin käyttöarvo kaverin mielestä. Toiselta vietiin eri kerrostalon kellarista kahden lukitun oven takaa lukittu, 1 v vanha Inseran täysjoustopyörä. Kyseiseltä kaverilta vorot veivät pyörän jo toisen kerran tämän kolmen vuoden aikana.