Royalin 50km: taktinen moka maksoi voiton

Royalia edeltävällä viikolla oli hyviä ilmoja. Olin suunnitellut perjantaille ja lauantaille uintitreenejä. Perjantaina pakkasin kaikki tarpeelliset kamat kasaan ja lähdimme ajamaan Nastolaan anoppilaan. 2km ennen perille pääsyä hoksasin, että märkkäri ja muut uintikamat jäivät Tuusulaan. Se niistä uintitreeneistä.

Lauantaina käytiin katsomassa Vierumäellä Finntriathlon-sarjan osakilpailua. Meno ja fiilis olivat leppoisat ja mukavat, ensi vuonna pitää yrittää itsekin päästä mukaan. Uinti oli pienessä, kirkasvetisessä järvessä, josta kilpailijat nousivat melkoista mäkeä kohti vaihtopaikkaa. Pyörä- ja juoksureitistä en ole tietonen, mutta varmasti olivat sopivan haastavat.

Illalla kävin polkemassa 20km verkkolenkin ja vähän herättelemässä kroppaa. Anoppilassa tein loppuvenyttelyjä, kunnes potkasin sohvaa ja varpaankynsi halkesi. Hoidin sen kuntoon, eikä se juuri tuntunut menoa haittaavat.

Royal

Sunnuntai-aamuna vetäsin aamupalaksi puuroa ja sitten kisapaikalle. Numero pyörän tankoon kiinni ja pienet verryttelyt. Viime vuodesta poiketen kaikki lähtijät lähtivät liikkeelle samasta pamauksesta. Joukon hänniltä lähti liikkeelle meidän 50km ryhmä.

Royalin lähdössä.

Hypyn pojat roikkuivat etuautossa kiinni kunnes vapaa vauhti alkoi ja alkoi minun vetovuoro. Parin minuutin vrtämisen jälkeen vuoro vaihtui. Ihan kohtalaisen hyvällä vuorottelulla päästiin Messilään, jossa ajauduin taas vetohommiin isossa alamäessä. Koska näin lyhyessä kuntoajossa jokainen pelaa omaan pussiin, en pahemmin polkenut mäkeä, vaan rullaisin vapaalla. Jarrutelkoot peesailijat.

Messilän jälkeen muillakin aukesi jalat ja hetken onnistuimme pyörittää kohtalaista ryhmäajoa. Musta tuntuu, että tässä porukassa kovin moni ei osannut ajaa porukassa. Vetovuoron vaihto tapahtui usein niin, että takaa tultiin veturin ohi. Ei siinä, jos vauhtia ja jalkaa piisaa, niin ajelkoot ohi.

Hollolan kirkonkylälle tultii minun ja Hypyn pojan vetämänä. Juuri ennen kirkkoa maasto nousee sen verran, että Giantissa tuntuu paremmalle laittaa pienempää keskiötä. Huono tuuri jatkui, kun downshiftatessa ketju putosi pikkurattaan ja rungon väliin! "Voi v***u" ja "KETJUT" huusin ja himmailin tien reunaan. Onneksi sain ketjut varsin nopealla 20s stopilla paikalleen. Siitä alkoi kilometrin mittainen kiri, jotta sain porukan kiinni ennen Uskilassa olevaa Hatsinantien jyrkkää mäkeä. Sain porukan hyvissä ajoin kiinni ja levähdin hetken ennen mäkeä.

Perälenkillä ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista. Huoltopiste ohitettiin mahdollisimman kovaa. Ennen kääntymistä takaisin Hatsinantielle joku vetäisi lähes 50m kaulan meihin muihin. Tein töitä ja ajoin väliä kiinni ja Hatsinan ison alamäen jälkeen saavutimme irtiottajan. Sitten taas lepäsin.

Pyhäniemen kartanon jälkeen tuntui, kuin muut olisivat alkaneet ajamaan kovempaa ja väkeä tuli eteeni lisää. Sehän kävi minulle, koska olin jo omasta mielestäni vetänyt tarpeeksi. Messilän mäkeen tultiin ryppäässä, ja hiljalleen noustiin mäki ylös. Porukassa oli mukana melko vahvareisinen nainen, joka nousi isolla keskiöllä koko mäen. Minä himmailin ja pyörittelin pikkukeskiöllä säästellen itseäni. Mäen päällä sitten nousin taas kärkeen vetämään.

Tasaisen hiljaista vauhtia kiihdyttelin johonkin 30km/h vauhtiin. Aloin miettimään missä iskisin pienen härnäysvedon. Juuri ennenkuin tie vaihtui alamäeksi, laskin mielessäni " 5, 4, 3, 2, 1", vaihdetta pykälä pienemmäksi ja hanaa. Hetkessä vauhtia olikin reilu 45 ja ajoin alamäkeen aika kovaa. Iso osa porukasta tuli mukaan hetken päästä, mutta toivoin, että heikommat olisivat jääneet taakse.

Kun isku ei auttanut, jäin taas lepäilemään peesiin ja katsomaan miten muut ajavat. Jalkarannassa ja Tapanilassa parit mäet ajettiin aika kovaa, joillakin tuntui olevan jalkaa. Minulla ei vielä tuntunut missään, joten aloin jo miettimään loppua.

Jalkarannatien/Rullakadun ympyrään tulin toisena, joku paikallinen taisi vetää siinä kohtaa. Sen vauhti hyytyi Ravintola Lokin mäessä ja minä käännyin ensimmäisenä Svinhufvudinkadulle. Hälytyskellot eivät vielä soineet. Kilpasarjasta on mieleen jäänyt ainakin se, että risteyksistä lähdetään lähes täydellä kaasulla, niin tein. Vauhtia oli reilu 40, katselin taakse ja yritin vähän himmailla ja mutkitella, että jos joku vaikka ajais ohi. No ei tietenkään, vaan kaikki tyytyivät peesaamaan.

Sykkeet olivat tapissa, mutta jaloissa ei vielä tuntunut. 50m ennen viimeistä liikenneympyrää LaPylainen meni oikealta ohi. Ajattelin ett V*ttu. Aloin kaartamaan ympyrään niin molemmin puolin meni väkeä ohi. Sain huonon ajolinjan ympyrässä ja ajoin kaikkien mahdollisten kuoppien kautta. Yritin kiriä, vähän vielä irtosi, mutta suurimmat paukut taisivat jäädä Svinhufvudinkadulle. CycleCenterin kaveri olisi ollut voitettavissa, mutta sillä oli niin tiukka kiri, etten voinut vastata. Niinpä jouduin pettymään aikaan sekä sijoitukseen. Tavoitteena oli ajaa viime vuotta kovempaa ja jopa voittaa.

Maaliintulo. Kärki ei ollut kaukana

Voittaa olisin voinutkin taktikoimalla lopun paremmin. Voittaja oli vanha mies, jolla on varmasti enemmän taktista silmää kuin mulla. Toiseksi tuli nuori HyPyläinen, jonka sijoitukseen riitti peesailu loppuun saakka ja pari polkaisua. Kolmanneksi tullut kaveri on tunnettu peesailusta ja kovasta loppukiristä. Tämän sain tietää tosin vasta pari tuntia kisan jälkeen.

Eniten harmitti nähdä maalissa pari pettynyttä kasvoa, tyttöystävä ja anoppi kun odottivat menestystä. Eli note to yourself: Opettele taktikointi!

Tästä videoon


Tulevan sunnuntaina 12.7 on edessä jälleen triathlon, Porvoon Seikkailutriathlon.