Porvoon Ajojen pettymys on mielessä käsitelty ja Porvoossa tehdyistä virheistä opittu. Työmatkaa ajellessa on päässäni soinut ääni, joka käskee matkalla kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin, jotka valmistavat kilpailuun. Näistä esim. risteykset ja niistä kiihdytys.
Juhannus meni leppoisasti Lahden seudulla. Kävin kerran uimassa puvun kanssa muutaman sata metriä ja uimistani jopa kuvattiin. On se kauhean näköistä. Toinen urheiluksi miellettävä tekonen oli käynti Pajulahden seikkailupuistossa. Se oli todella nastaa.
Juhannuksen jälkeinen viikko olikin vähän vaikeampi. Tiistaina kävin töissä pyörällä ja tuntuma oli hyvä. Illalla päälle osunut sade leikkasi lenkistä vajaan 20km pois, mikä tietysti harmitti. Ke lepo. Torstaina poljin töihin, mutta yksi homma venytti työpäivän puoli kahdeksaan illalla, enkä jaksanut enään polkea kotiin, joten soitin emännän hakemaan.
---------------------------------------------------------------------
Vantaankoski Racea edeltävänä päivänä firma tarjosi viihdettä vapaa-ajalle ja sinnehän oli mentävä. Kävimme Kampissa keilaamassa ja menimme Brondaan syömään. Ei ihan paras tankkaus kilpailuun ja kotona olin vasta puoli yksi yöllä. Mahdollisimman nopeasti sänkyyn ja unta kaaliin.
Aamulla tsekkasin kamat nopeasti kasaan ja mietin contourin kiinnittämistä tankoon. En sitten kiinnittänyt, kun en ollut ladannut sitä ja ajattelin, että tuskimpa sitä kisassa tarvitsee.
Ennen kisaa suoritin aika minimaalisen alkuverryttelyn, 6km, joka kuitenkin aiemmin suorittamiini oli pisin. Seuraavalla kerralla täytyy ajaa enemmän. Muutaman sanan vaihdon parin seurakaverin kanssa, mutta aika vähällä jäi sosiaalinen puoli.
Hiukan ennen lähtöä kaveri yllytti lähtemään eturivistä. Olihan nämä sentään meidän seuran järjestämät kilpailut, joten tottakai kolme ACT-paitaa asettuu etu-Skodan perään. Lähdön hetki koitti, ja säntäsimme matkaan. Vedin Anssin kanssa ekat 3km, kunnes takaa alkoi tulla innokkaampia vetäjiä ja hyvä niin kun sykkeet olivat tosi korkealla.
Tällä kertaa kilpasarjassa ajettiin aktiivisesti ja pyrin itsekin käyttämään hitaat hetket asemien paranteluun. Porvoon suurimmat virheet: liikkeellelähtö perältä, kärsiä jojoliikkeistä ja pelin lukemattomuus eivät saaneet nyt toistua. Muutamaan mäkeen hain itselleni hyvän paikan, jotta sain ajaa omaa vauhtia eikä kyttäillä edellämenijää.
Ensimmäisen kerran toivoin kameran olevan mukana n. 20km kohdalla (muistaakseni) kun edessäni henkilö A osui henkilö B:n takavaihtajaan eturenkaallaan. Takavaihtaja meni solmuun ja taisi A:n kiekostakin lentää kuitua, kun minun eteeni tuli 20€:n setelin kokoinen kuitupala. Molemmat taisivat selvitä pystyssä ja pääsivät reunaan.
Pari kilometriä ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä pieni sadekuuro tuli päällemme kastellen tien ja kuskit. Käännyttyämme toiselle kierrokselle ja ajettuamme kilometrin verran, tie kuivui. Eli pahimpaan paikkaan oli satanut vettä.
Toisella kierroksella porukka jatkoi tasaista ajamista ja joitain pieniä irtiottoja alkoi olemaan, mutta ne kestivät maksimissaan 15 minuuttia, kun ne ajettiin kiinni. Kilometrihaarukassa 41,7 - 43,3 mäessä Tommi ja kilpailun kolmanneksi sijoittunut kaveri lähtivät ajamaan irtiottoa kiinni ja minäkin osallistuin vetämällä koko pääjoukon mukanani.Kierros ajettiin loppuun ilman sen suurempia tapahtumia.
Kolmannen kierroksen ekat 10km tunsin porukassa jotain kyttäämisen makua. Ryhmän ajo oli hillittyä, mutta muutamia vähän agressiivisiakin polkaisuja nähtiin ja porukka vähän eli. Kukaan ei halunnut avata peliä eikä kukaan halunnut päästää ketään karkuun.
Kolmannella kierroksella näin ensimmäisen kaatumisenkin, mutta en enää muista, mitä siinä tapahtui. Sitä kameraa olisi nyt tarvittu.
69km asti jalkani tuntuivat tosi hyviltä. Mutta taisin alamäessä saada hyvät vauhdit ja jatkoin niillä vauhdeilla seuraavaan ylämäkeen, jonka sitten painoin isolla liekillä kun niin muutkin tekivät. Hapot iskivät reisiin. Pelkäsin että oliko tämä nyt tässä. Mutta ei ollut, kukaan ei onneksi lähtenyt irti.
Riispankyläntiellä 74km paikkeilla loivassa ylämäessä alkoi tapahtumaan. Ajoin keskiviivan päällä, ja kaksi ajoi edessäni n. 5m päässä viivan vasemmalla puolella. Heillä taisi tulla keskenään vartalokontaktia, ja oikeanpuolimmaisen eturengas alkoi resonoimaan sivusuunnassa huonon asfaltin takia. Siitä se sitten lähti kuin törmäystestinukke kaatuen asfalttiin. Näin kun kaverin pää kolahti todella voimakkaasti asfalttiin. Silmälasit lensivät ja minun ajolinjani meni hänen pään ja lasien välistä. Onni onnettomuudessa oli se, että tie kaarsi oikealle ja kaatunut oli vasemmalla kaistalla eikä hän eikä pyörä jäänyt muun porukan alle. Silloin olisi tullut lisää uhreja. Jouduin hidastamaan vauhtia ja uudelleen kiihdyttämään, mikä vei tuhona voimia.
75km paikkeilla nousin vahingossa porukan kärkeen. Tie oli märkä, joten en halunnut paskaa silmilleni niin tämä oli hyvä ratkaisu. Kilometrin verran kesti vetoa, kunnes takaa tultiin kovaa ohitseni. Siinä oli ohittajia n. 5kpl ja pääsin kuudenneksi. Viimeinen kilometri menossa. Sain peesissä hieman levättyä. Toiseksi viimeinen risteys näkyi. Tipahdin kyydistä ja eteeni syntyi rakoa, joku ajoi vasemmalta ohitseni. Tommi oli edessäni. Hänen edellään kilpailijalla tuli jotain ongelmia ja hän kaatui. Tommi oli hänen oikealla puolellaan ja joutui hyppäämään kanttikiven yli kelville puhkoen takarenkaansa. Anssi ajoi risteyksen jälkeen rinnalleni ja tukimme tien. Pyysin Anssiltaa rauhaa viimeiseen mutkaan ja vähän tilaa. Anssi antoi. Minulla tapahtui pieni liukastuminen ja otin pienen kontaktin Anssiin. Anssi alkoi yllyttämään kiriin, mutta sanoin että saat mennä ensin. Paukkuja oli vielä vähän, mutta mielenkiintoni rynnimiseen meni kun näin nämä kaksi kaatumista. Ajelin tasaisen kovaa maaliin Anssin perässä vajaan 10m päässä ollen kilpailun 13.
Kilpailun jälkeen vaihdoin muutaman sanan Anssin ja Tommin kanssa, sitten minuun iski niin kova pistos, että piti lähtä käymään miten sille toisena kaatuneelle kaverille kävi. Ajoin paikalle ja siellä hän makasi, onneksi seurakaverinsa kanssa. Jututin heitä ja lähdin etsimään apua. Naisten SM-kisat olivat käynnissä ja sopivasti poliisimoto tuli vastaan, jolle huusin APUA ja hän kiihdytti katsomaan. Muutaman minuutin päästä tuli ambulanssi ja kaatunut kaveri saatiin hoitoon. Kaatuja oli saanut jonkinsortin aivotärähdyksen ja muistinmenetyksen, koska hän ei muistanut missä on eikä mitään muutakaan tästä päivästä.
Kisasta jäi hyvä maku. Vauhti oli todella kovaa, 77km@40,2km/h on kovaa kyytiä. Kilpailijoita oli jotain 40kpl. Ryhmäajo oli siistiä ja kilpailijat mukavan aktiivisia. Näitä kisoja lisää.
Tulokset:
http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2015/vantaa_race_27.6.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti