Vanhan ajanjakson loppu, tai uuden ajanjakson alku. Haluaisin ehkä kuitenkin sanoa "vanhan ajanjakson loppu", koska tänään toimitin seuraan eropaperit parin vuoden mukanaolon jälkeen. Lähtöön oli monia syitä, paljon semmoisia, joista en ääneen puhu julkisesti, mutta hyvissä mielin lähdettiin. Vanhaan ajanjaksoon kuuluu paljon uusia ystäviä, pyöräilyn kulttuurikasvatusta, erilaista valmennusnäkemystä ja uusia kokemuksia sekä muistoja.
Uuden ajanjakson alku onkin vähän arvoitu, sillä ehkä hengähdän hetke seura-ajattelusta. Hetki on määrittelemätön, joten katsotaan. Suunnitelmia on ensi kesäksi jo jotain, ainakin Lahdessa elokuun alussa pitäisi rykäistä perusmatka.
Tälle talvelle on tavoitteena lenkkeillä ja uida enemmän kuin viime vuonna. Lenkkeily on aika hyvin onnistunut, viimeksi tänä aamuna ennen töihin lähtöä 9km. Uintia pitäisi kokeilla huomenna parin kuukauden tauon jälkeen. Lihaskuntoa olen tehnyt enempi tai vähempi pari kertaa viikossa. Odottelen tässä jo kovasti, että työpaikan salia saisi alkaa käyttämään. Sinne kun tuli kaikki uudet laitteet ja ilmanvaihtokin tuntuu toimivan. Kaikenkaikkiaan minusta itsestäni tuntuu, että olen nyt syksyllä treenannut enemmän kuin viime vuonna.
tiistai 13. lokakuuta 2015
tiistai 4. elokuuta 2015
Triathlonia myrskyisässä Vesijärvessä
Viimeisten parin viikon sairastelut ja huono veto sekä tehottomuus pakotti hieman muuttamaan heinäkuun lopun suunnitelmia. Edellisessä postauksessa taisin uhota meneväni Porvooseen ja Vuelta Vantaaseen. Porvoon Bianchi Cupia edeltävänä viikonloppuna flunssa iski ja pakotti perumaan Porvoon reissun. Halusin olla Vueltaan kunnossa. Kuitenkaan en keskiviikkona tuntenut itseäni kovinkaan vahvaksi ja se pisti miettimään Vueltaa. Perjantaina olin aikalailla kahden vaiheilla ja kokeilin vähän polkea mutta tehoja ei irronnut. Vaikkei mulla tehomittaria olekaan, niin kyllä sen tuntee kun pyörä ei kiihdy eikä kulje. Lauantaina olin risteysvalvojana PM-Masters -kilpailussa ja sen verran huono veto oli, että päätin jättää sunnuntaina Vueltan ajamatta. Vueltastahan en ollut maksanut mitään, mutta Lahden Triathlonista olin pulittanut päälle 50€ ja halusin rahoilleni vastinetta.
Vueltan ja Lahden välinen viikko meni levätessä, perhe-elämäsimulaatiossa sekä marjoja poimiten, perkaten ja pakastaen. Viikko olikin seuraavanlainen: ma kävelyä ja uintia, ti lepoa, ke töihin pyörällä ja mustikan poimintaa, to mansikoiden poimintaa ja perkaamista ja 15min juoksulenkki, pe pakkaamista ja siirtyminen Lahteen. Perjantaina kädet ja lavat olivat ihan puhki, mutta uskoin, että uinti voisi onnistua. En itseasiassa pahemmin edes stressannut kisaa enkä loman alkua. Tavallisesti stressaan lomaa niin, että sairastan ensimmäiset lomapäivät kuumetta.
Lauantaina Lahdessa oli kova länsituuli, joka toi Mukkulan rantaan Suomen mittapuussa isot aallot. Kisapaikalla oli aamusta 13 astetta lämmintä ja vesikin taisi olla 17, oli vuorokaudessa tippunut pari astetta. Järjestäjän toiminta hieman ihmetytti minua. Parkkipaikat olivat vähän huonosti merkattuja eikä ohjaajia ollut ollenkaan. Kansliassa kisakuoria ei ollut tehty valmiiksi, vaan kuoriin laitettiin tilanteessa numerot ja chip. Itse piti ottaa hakaneulat sekä leikata kuminauha. Minun kuoreen sujahti väärä numero, jonka huomasin vasta liimattuani runkonumeron pyörääni. Järjestäjää virhe ei haitannut ja pahoittelivat vain, joten kisaan lähdettiin Mikkona.
Tein pienen verryttelyuinnin ja siirryin kisainfoon. Infossa painotettiin turvallisuutta etenkin pyöräosuudella ja peesaamisesta rangastaisiin oikeasti ja kunnolla. Infosta siirryttiin lähtöpaikalle.
Uinti lähti rannasta pohjoiseenpäin n. 400m, joka oli sivuvastaista. Aallokko sekä kanssakilpailijat aiheuttivat minulle pienen paniikin ja jossain 200m kohdalla sain uinnista jollakin tapaa kiinni. Ensimmäiselta poijulta käännyttiin kohti kaupunkia eli etelään päin. Tämä takasuora oli 800m pitkä, ja järjestäjän mukaan nopea koska sivumyötänen aallokko. Eihän se minua paljon auttanut. Puolivälissä suoraa kompassini meni sekaisin, ajatukset harhailivat enkä oikein tiennyt minkä mukaan pitäisi uida. Tunsin itseni yksinäiseksi kaukana rannasta. En nähnyt ketään ympärillä. Nousin pystyyn ja näin poijun häämöttävän kello yhden suunnassa. Korjasin kurssia ja onnistuin liittymään porukkaan. Poijulla oli hieman ruuhkaa. Loppusuoralla otin suoran kurssin kohti rantautumista, mutta kun niin moni näytti kiertävän punaisen poijun, kiersin minäkin. Uinnissa tunsin, etten ihan terve ollut, kun en vaan saanut käsiä pyörimään.
Juoksi vaihtoon sujui hyvin raskasta mäkeä ylös. Vaihtopaikalla alkoikin huimaamaan ihan huolella, mutta pidin sitkeästi kiinni tangosta ja yritin riisua toisella kädellä märkkäriä. Nopeasti päätin ajovaatetuksen, puin kamat hitaasti päälle ja lähdin ajamaan. Paikasi valikoitui seuran paita. Olin aikeissa pukea irtolahkeet ja -hihat sekä hanskat, mutta kun eivät muutkaan eikä se ilma enään niin kylmältä tuntunut.
Ajoreitti Vääksyyn päin oli entuudestaan hyvinkin tuttu. Matkalla muistelin kuinka ajelin mistäkin ja missä oli kurjia mäkiä yms. Ohitin pyöräilessä paljon porukkaa, välillä ihan pelotti, että milloin ohittamiseni katsotaan peesaamiseksi. Jopa useampi triathlonpyörä tuli ohitettua, mm numerolla 381 kilpaillut henkilö. Kääntöpaikalta Lahteen päin ohittelimme toisiamme vuorotelle, minä hänet ylämäessä ja hän minut tasaisella ja alamäessä. Lopun iso mäki oli hänelle liikaa, kun hän taisi jäädä melko kauas ja siinä mäessä ohitin yli kymmenen henkilöä.
Vaihtoon tulin hyvävoimaisena. Pyöräilessä join melkein pullollisen urheilujuomaa ja söin kolme geeliä sekä puoli litraa vettä. Kengät sain vaihdettua kohtalaisen ripeästi. Juoksuosuus alkoi isolla alamäellä, josta jatkettiin metsäpolkua pitkin pyörätiellä. Pyörätielle saavuttuani matkaa oli taitettu puolisen kilometriä ja selkä sekä pakarat alkoivat ilmoittaa väsymyksestä. Katsoin mittaria ja vauhti oli 4:10 min/km, ihan liian kova. Yritin himmata sinne lähemmäs 5 min/km, mutta se oli vaikeaa.
Kun vauhti tipahti sopivaan 4:40, takaa tuli taas neiti 381 ohi. Kiihdytin perään ja katsoin vauhdin olevan 4:20. Tuumin sen turhan kovaksi, mutta ajattelin ottaa kiriavun vastaan enkä päästänyt naista karkuun. 3km kohdalla saimme ohitetun miehen seuraksi, joka kuitenkin tipahti parin kilsan päästä pois. Kävimme yhdessä kiertämässä pikku-veskun. Oli ilo nähdä sorsat ja fiilistellä juoksua niin tutuissa maastoissa. Vielä kun olisi vesiurut soineet niin ai että! Palattuamme Vesijärven rantaan, vasemmassa jalassa alkoi tuntua ikävä lenkkarin painauma. Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin näillä uusilla kengillä. Sibelius-talon kohdilla saimme yhden lahtelaisen juoksijan kiinni. Pitkästi ei juostu yhdessä, kun kaveri nykäisi 1,5km ennen maalia meiltä karkuun. Yritin auttaa juoksuseuraani kannustavalla "vika kilsa" mutta "jee"-sanan lausahduksesta päätellen nainen oli jo aika loppu. Kuin varkain huonoa omatuntoa potien karkasin naiselta maaliin.
Maalissa minun oli ihan pakko kiittää ja kätellä tätä naista kisasta, pyöräilyssä en sitä vielä huomannut mutta juostessa hän oli erinomainen kirittäjä. Siitä sitten Twixit ja palautusjuomat naamariin ja kamojen hakuun.
Muutamia huomioita tästä kisasta:
-Tarkista lenkkareiden nauhoitukset, etteivät ne purista.
-Ajopaidan vetskari auki
-Ajokenkien nopeampi pukeminen
-Pyörän päälle nouseminen ja laskeutuminen pitää saada nopeammaksi
-Ajoasento kuormittaa liikaa pakaraa ja alaselkää -> juoksu kärsii -> ratkaisu: uusi pyörä
Kotiläksyiksi jäi yllämainitut. Lisäksi, jos ensi kesänä aion suorittaa puolikkaan, pitää talvella uida ja juosta paljon enemmän kuin viime talvena.
Maanantaina kävin hierojalla palauttavassa hieronnassa. Oli sitten puhetta tästä minun tehottomuudesta ja sairastelusta. Hänen korvaan se kuulosti ylikunnolta. Se voi olla mahdollista, kesäkuussa ja heinäkuun alussa tuli vedettyä kovaa treeniä ja kisoja. Talven pohjat eivät tainneet riittää siihen.
Tämä oli kauden viimeinen kisa, ellen juokse jotain jossain, ja nyt levätään elokuu. Syyskuussa sitten aletaan tekee pohjia ensi kautta ajatellen.
Vueltan ja Lahden välinen viikko meni levätessä, perhe-elämäsimulaatiossa sekä marjoja poimiten, perkaten ja pakastaen. Viikko olikin seuraavanlainen: ma kävelyä ja uintia, ti lepoa, ke töihin pyörällä ja mustikan poimintaa, to mansikoiden poimintaa ja perkaamista ja 15min juoksulenkki, pe pakkaamista ja siirtyminen Lahteen. Perjantaina kädet ja lavat olivat ihan puhki, mutta uskoin, että uinti voisi onnistua. En itseasiassa pahemmin edes stressannut kisaa enkä loman alkua. Tavallisesti stressaan lomaa niin, että sairastan ensimmäiset lomapäivät kuumetta.
Lauantaina Lahdessa oli kova länsituuli, joka toi Mukkulan rantaan Suomen mittapuussa isot aallot. Kisapaikalla oli aamusta 13 astetta lämmintä ja vesikin taisi olla 17, oli vuorokaudessa tippunut pari astetta. Järjestäjän toiminta hieman ihmetytti minua. Parkkipaikat olivat vähän huonosti merkattuja eikä ohjaajia ollut ollenkaan. Kansliassa kisakuoria ei ollut tehty valmiiksi, vaan kuoriin laitettiin tilanteessa numerot ja chip. Itse piti ottaa hakaneulat sekä leikata kuminauha. Minun kuoreen sujahti väärä numero, jonka huomasin vasta liimattuani runkonumeron pyörääni. Järjestäjää virhe ei haitannut ja pahoittelivat vain, joten kisaan lähdettiin Mikkona.
 |
| Pienellä verryttelyuinnilla |
 |
| On se kauheeta: vilpoista vettä ja myrskytuuli |
Tein pienen verryttelyuinnin ja siirryin kisainfoon. Infossa painotettiin turvallisuutta etenkin pyöräosuudella ja peesaamisesta rangastaisiin oikeasti ja kunnolla. Infosta siirryttiin lähtöpaikalle.
 |
| Viimeiset vilkutukset ennen lähtöä |
Uinti lähti rannasta pohjoiseenpäin n. 400m, joka oli sivuvastaista. Aallokko sekä kanssakilpailijat aiheuttivat minulle pienen paniikin ja jossain 200m kohdalla sain uinnista jollakin tapaa kiinni. Ensimmäiselta poijulta käännyttiin kohti kaupunkia eli etelään päin. Tämä takasuora oli 800m pitkä, ja järjestäjän mukaan nopea koska sivumyötänen aallokko. Eihän se minua paljon auttanut. Puolivälissä suoraa kompassini meni sekaisin, ajatukset harhailivat enkä oikein tiennyt minkä mukaan pitäisi uida. Tunsin itseni yksinäiseksi kaukana rannasta. En nähnyt ketään ympärillä. Nousin pystyyn ja näin poijun häämöttävän kello yhden suunnassa. Korjasin kurssia ja onnistuin liittymään porukkaan. Poijulla oli hieman ruuhkaa. Loppusuoralla otin suoran kurssin kohti rantautumista, mutta kun niin moni näytti kiertävän punaisen poijun, kiersin minäkin. Uinnissa tunsin, etten ihan terve ollut, kun en vaan saanut käsiä pyörimään.
 |
| Siitä matkaan. |
 |
| Ei sieltä itseä löydä |
Juoksi vaihtoon sujui hyvin raskasta mäkeä ylös. Vaihtopaikalla alkoikin huimaamaan ihan huolella, mutta pidin sitkeästi kiinni tangosta ja yritin riisua toisella kädellä märkkäriä. Nopeasti päätin ajovaatetuksen, puin kamat hitaasti päälle ja lähdin ajamaan. Paikasi valikoitui seuran paita. Olin aikeissa pukea irtolahkeet ja -hihat sekä hanskat, mutta kun eivät muutkaan eikä se ilma enään niin kylmältä tuntunut.
 |
| Rantautumassa |
 |
| Pukua riisutaan |
 |
| Noustaan mäkeä pitkin kohti T1:stä |
 |
| Ajopaidan kanssa oli vähän taistelua, kun vetskari oli kiinni ja geelit tipahtivat taskusta. |
Ajoreitti Vääksyyn päin oli entuudestaan hyvinkin tuttu. Matkalla muistelin kuinka ajelin mistäkin ja missä oli kurjia mäkiä yms. Ohitin pyöräilessä paljon porukkaa, välillä ihan pelotti, että milloin ohittamiseni katsotaan peesaamiseksi. Jopa useampi triathlonpyörä tuli ohitettua, mm numerolla 381 kilpaillut henkilö. Kääntöpaikalta Lahteen päin ohittelimme toisiamme vuorotelle, minä hänet ylämäessä ja hän minut tasaisella ja alamäessä. Lopun iso mäki oli hänelle liikaa, kun hän taisi jäädä melko kauas ja siinä mäessä ohitin yli kymmenen henkilöä.
 |
| Hymyssä suin tutuille teille |
 |
| Paluu 1:14 myöhemmin |
Vaihtoon tulin hyvävoimaisena. Pyöräilessä join melkein pullollisen urheilujuomaa ja söin kolme geeliä sekä puoli litraa vettä. Kengät sain vaihdettua kohtalaisen ripeästi. Juoksuosuus alkoi isolla alamäellä, josta jatkettiin metsäpolkua pitkin pyörätiellä. Pyörätielle saavuttuani matkaa oli taitettu puolisen kilometriä ja selkä sekä pakarat alkoivat ilmoittaa väsymyksestä. Katsoin mittaria ja vauhti oli 4:10 min/km, ihan liian kova. Yritin himmata sinne lähemmäs 5 min/km, mutta se oli vaikeaa.
Kun vauhti tipahti sopivaan 4:40, takaa tuli taas neiti 381 ohi. Kiihdytin perään ja katsoin vauhdin olevan 4:20. Tuumin sen turhan kovaksi, mutta ajattelin ottaa kiriavun vastaan enkä päästänyt naista karkuun. 3km kohdalla saimme ohitetun miehen seuraksi, joka kuitenkin tipahti parin kilsan päästä pois. Kävimme yhdessä kiertämässä pikku-veskun. Oli ilo nähdä sorsat ja fiilistellä juoksua niin tutuissa maastoissa. Vielä kun olisi vesiurut soineet niin ai että! Palattuamme Vesijärven rantaan, vasemmassa jalassa alkoi tuntua ikävä lenkkarin painauma. Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin näillä uusilla kengillä. Sibelius-talon kohdilla saimme yhden lahtelaisen juoksijan kiinni. Pitkästi ei juostu yhdessä, kun kaveri nykäisi 1,5km ennen maalia meiltä karkuun. Yritin auttaa juoksuseuraani kannustavalla "vika kilsa" mutta "jee"-sanan lausahduksesta päätellen nainen oli jo aika loppu. Kuin varkain huonoa omatuntoa potien karkasin naiselta maaliin.
 |
| Loppusuoralla |
Maalissa minun oli ihan pakko kiittää ja kätellä tätä naista kisasta, pyöräilyssä en sitä vielä huomannut mutta juostessa hän oli erinomainen kirittäjä. Siitä sitten Twixit ja palautusjuomat naamariin ja kamojen hakuun.
 |
| Posket pullollaan Twixiä |
 |
| Tulokset screenshottina |
Muutamia huomioita tästä kisasta:
-Tarkista lenkkareiden nauhoitukset, etteivät ne purista.
-Ajopaidan vetskari auki
-Ajokenkien nopeampi pukeminen
-Pyörän päälle nouseminen ja laskeutuminen pitää saada nopeammaksi
-Ajoasento kuormittaa liikaa pakaraa ja alaselkää -> juoksu kärsii -> ratkaisu: uusi pyörä
Kotiläksyiksi jäi yllämainitut. Lisäksi, jos ensi kesänä aion suorittaa puolikkaan, pitää talvella uida ja juosta paljon enemmän kuin viime talvena.
Maanantaina kävin hierojalla palauttavassa hieronnassa. Oli sitten puhetta tästä minun tehottomuudesta ja sairastelusta. Hänen korvaan se kuulosti ylikunnolta. Se voi olla mahdollista, kesäkuussa ja heinäkuun alussa tuli vedettyä kovaa treeniä ja kisoja. Talven pohjat eivät tainneet riittää siihen.
Tämä oli kauden viimeinen kisa, ellen juokse jotain jossain, ja nyt levätään elokuu. Syyskuussa sitten aletaan tekee pohjia ensi kautta ajatellen.
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Porvoon Seikkailutriathlon: pieni ja tiivistunnelmainen sprinttitriathlon
Sunnuntai-aamunahan ihmisellä ei ole parempaa tekemistä kuin herätä klo 6 aamupalalle ja pakkailemaan kamoja. Sääennuste aiheutti harmaita hiuksia, kun luvassa oli pohjoistuulta, vesisadetta ja vilpoista keliä. Miten tämmöiselle kelille pitää pukeutua? Aprikoin mielestäni sopivat varusteet ja lähdimme kohti Porvoota.
Seikkailulaakso on kokous- ja tapahtumakeskus. Siellä oli hieno rantakota ja muutenkin tilat vaikuttivat hyviltä. Vaikka sisätiloja ulkopuolisen silmin oli tarjolla, kisakanslia oli ulkona säiden armoilla. Aamulla ei kuitenkaan satanut vettä.
Kisakanslian kautta hoidin oman vaihtopaikkani mahdollisimman nopeasti kuntoon. Otin oman paikkani melko läheltä uinti/juoksuporttia. Taisi olla vikatikki näin jälkeenpäin ajateltuna kun pyörän kanssa on vaikeampaa juosta kuin ilman. Ensikerralla pitää minimoida pyörän kanssa juokseminen.
Puolituntia ennen lähdöä menimme lähtöpaikalle ihmettelemään. Taivaalta tuli vettä, joten olin käytännössä vain märkkäri päällä. Kauhistelin rannalta aukeavaa merimaisemaa: vihreänharmaata vettä, kaislikkoa ja kapeaa väylää. Eli uinti tapahtui vedestä ja uintimatka kulki kuvasta suoraan poispäin kohti lähes näkymätöntä, valkoista poijua. Se kierrettiin oikealta puolelta ja käännyttiin vasemmalle kohti oransseja poijuja (kaislikon takaa pilkistää). Rannasta on varmasti ollut mahtava seurata tätä uintiosuutta (ironiahymiö).
8:40 hyppäsin veteen. Jalat upposivat 15cm pehmeään saviliejuun. Yök! Kävin uimassa semmoisen n. 70m tuossa edustalla vähän hakien tuntumaa. 8:45 nousin vedestä keskustelemaan seurakaveri Jonnen kanssa kisasta, kesästä, treeneistä yms. 8:55 kävi kehoitus siirtyä veteen ja näin teimme.
Otin tietoisesti lähtöpaikan takaa ja vähän reunasta kun vielä arkailen uinnin kanssa. 9:00 pilli vihelsi ja uinti alkoi. Alussa saikin uida ihan kohtalaisesti muutaman vedon, kunnes olin törmätä poijuun. Sitten väylä kapeni ja väkisin tuli pientä kontaktia. Enitin kismitti kapeassa väylässä rintauimari.
Merelle päästyämme ihmettelin missä se ensimmäinen poiju on ja sinne oli vielä matkaa joitain metrejä. Ruuhkaa oli. Poijun jälkeen otin oikean reunan ja pääsin uimaan omalla rytmillä. Lämmittelyvauhdilla tuli uitua kääntöpaikalle saakka, josta sitten aloin kirimään. Tiukensin rytmiä ja omaksi yllätykseksi sain kiinni porukkaa. Melkein sorruin peesaamaan, mutta heti hylkäsin idean ja painoin läpi ison rintaman. Katselin vähän etäisyyttä rantaa ja tiukensin vielä enemmän vauhtia. Olin ihan fiiliksissä kun uinti kulki. Veto! Veto! Veto! Ja maihinnousupaikka lähentyi nopeasti. Kilpailun jälkeen Triathlonfoorumilta luin, että useampi henkilö oli mitannut uintimatkaksi 850-860m.
Tiedoksi, että olin vasta kuluneella viikolla opetellut hengittämään oikealta puolelta ja rytmitin uintini ja hengityksen niin, että hengitän nyt joka kolmannella vedolla, enkä joka toisella. Näin uintini näyttää uinnilta ja meno on tasaista. Kädet käyvät kuin siipirattaat. Lauantaina kokeilin tätä tekniikkaa ensimmäisen kerran avovedessä.
Juoksu vaihtopaikalle meni hyvin. Vaihtoa valmistellessa tein muutaman virheen, joista sitten kärsin vaihtotilanteessa. Yritin kuivata jalkoja sukkia varten, mutta totesin, että ei onnistu ja pyöräilin ilman sukkia. Toinen virhe oli olla pohtimatta ajovarusteita tosissaan. Mulla oli pussissa vähän kaikennäköistä mukana, josta valitsin tuuliliivin ja ajohanskat.
Pyöräosuus alkoi mielestäni vahvasti ja jaloissa oli hyvä tunto. Sykkeet olivat heti korkealla, mutta kilpailuhan tämä on. Pyöräreitillä ei ollut yhtään tasaista pätkää, koko ajan mentiin mäkeä ylös tai alas. Ohitin monta tyyppiä pyöräilessä. Se tuntui hyvältä. Kääntöpaikalta lähtiessä ohitin nopeasti vielä yhden. Loppumatkalla olikin aika vähän ohiteltavia. Erään miehen ohitin ja heti kohta geeliä nauttiessani hän ohitti minut ja pysyi koko loppumatkan n. 20m päässä edelläni.
T2 meni nätisti. Olin jo pyöräilessä riisunut hanskat pois ja avasin liiviä ennen pyörän päältä hyppäämistä. Vaihdossa kaikki turha nopeasti pois päältä, lenkkarit jalkaan, kello mukaan ja juoksemaan. Tietysti munasin kellon kanssa, sammutin sen vahingossa. Tuo 310Xt on tosi hidas sammumaan ja käynnistymään. Olin juossut jotain 200m kun kello heräsi taas henkiin ja sain laitettua tallennuksen päälle.
Juoksureitti sisälsi noin parisataa metriä asfalttia, sitten soratietä puolen kilometrin verran, jossa kääntöpaikka. Toisen kierroksen kääntöpaikkaan/maaliin oli kunnon mäki, joka olikin reitin ainoa mäeksi laskettava.
Noin puolen kilometrin juoksun jälkeen vatsaan iski pistos. Muutaman sadan metrin päästä olo helpotti. Sitten alkoi selkä vetää jumiin. Juostessa sain mukavasti taas porukkaa kiinni. Muutama mua huomattavasti kovempaa juokseva kaveri juoksi ohi. Ekalla kierroksella juoksin ihan laput silmissä ja yhtäkki Jonne huutaa kannustuksia juostessaan vastaan. Yllätyin ihan ja se piristi. Seuraavalla tapaamille moikkasin takaisin. Kolmannen kerran nähtiin viimeisellä kierroksella, mutta Jonne oli laput silmillä ja tyydyin taputtamaan. Huomasin olevani n. kilometrin Jonnea perässä. Juoksuosuuden lopussa, viimeisen puolen kilometrin aikana alkoi vähän ripottaa vettä ja meillä oli jonku juniorin kanssa ihan kirikamppailua, kunnes viimeisessä mäessä poika hyytyi ja tsemppasin häntä.
Lopputuloksissa M Yleisessä Jonne oli 11. ja minä 16. Maaliintulostani oli kulunut vain minuutin verran kun alkoi satamaan kunnolla. Kipitin nopeasti autolle pukemaan lämmintä ja keräsin tavarani vaihtopaikalta ja lähdimme kotiin.
Tulokset kokonaisuudessaan tässä. Alla vielä pyöräily- ja juoksuosuuden datat.
Seikkailutriathlon oli mukava pieni tapahtuma, jossa hinta ja laatu kohtasivat. Reitit olivat hyvät ja tapahtumapaikka mielenkiintoinen. Jos jostain pitäisi antaa kritiikkiä, niin se olisi kapea kaislikkoväylä uintiosuudella ja parkkipaikkapelto, josta heinät olisi voitu korjata talteen ennen parkkipaikaksi muuttamista. Jos tämä sopii ensi vuoden aikatauluihin, tulen olemaan viivalla!
Seuraavan kerran olen lähtöviivalla Bianchi-Cupin kilpailussa Porvoon Kråkössä 21.7, sitten Vuelta Vantaa -kuntoajossa 26.7 ja 1.8 Lahdessa triathlonin perusmatkalla. Ennen sitä, pitää juoksemista kehittää.
Seikkailulaakso on kokous- ja tapahtumakeskus. Siellä oli hieno rantakota ja muutenkin tilat vaikuttivat hyviltä. Vaikka sisätiloja ulkopuolisen silmin oli tarjolla, kisakanslia oli ulkona säiden armoilla. Aamulla ei kuitenkaan satanut vettä.
Kisakanslian kautta hoidin oman vaihtopaikkani mahdollisimman nopeasti kuntoon. Otin oman paikkani melko läheltä uinti/juoksuporttia. Taisi olla vikatikki näin jälkeenpäin ajateltuna kun pyörän kanssa on vaikeampaa juosta kuin ilman. Ensikerralla pitää minimoida pyörän kanssa juokseminen.
 |
| Uinnin lähtöpaikka |
8:40 hyppäsin veteen. Jalat upposivat 15cm pehmeään saviliejuun. Yök! Kävin uimassa semmoisen n. 70m tuossa edustalla vähän hakien tuntumaa. 8:45 nousin vedestä keskustelemaan seurakaveri Jonnen kanssa kisasta, kesästä, treeneistä yms. 8:55 kävi kehoitus siirtyä veteen ja näin teimme.
 |
| Peukutan ennen lähtöä |
 |
| Lähtövihellys kävi ja merivesivatkaimet lähtivät liikkelle |
Merelle päästyämme ihmettelin missä se ensimmäinen poiju on ja sinne oli vielä matkaa joitain metrejä. Ruuhkaa oli. Poijun jälkeen otin oikean reunan ja pääsin uimaan omalla rytmillä. Lämmittelyvauhdilla tuli uitua kääntöpaikalle saakka, josta sitten aloin kirimään. Tiukensin rytmiä ja omaksi yllätykseksi sain kiinni porukkaa. Melkein sorruin peesaamaan, mutta heti hylkäsin idean ja painoin läpi ison rintaman. Katselin vähän etäisyyttä rantaa ja tiukensin vielä enemmän vauhtia. Olin ihan fiiliksissä kun uinti kulki. Veto! Veto! Veto! Ja maihinnousupaikka lähentyi nopeasti. Kilpailun jälkeen Triathlonfoorumilta luin, että useampi henkilö oli mitannut uintimatkaksi 850-860m.
Tiedoksi, että olin vasta kuluneella viikolla opetellut hengittämään oikealta puolelta ja rytmitin uintini ja hengityksen niin, että hengitän nyt joka kolmannella vedolla, enkä joka toisella. Näin uintini näyttää uinnilta ja meno on tasaista. Kädet käyvät kuin siipirattaat. Lauantaina kokeilin tätä tekniikkaa ensimmäisen kerran avovedessä.
 |
| Varsin koominen tilannekuva, kun otin olkapäältäni vetskariremmin. |
 |
| Lähdössä pyöräosuudelle. |
 |
| Paluu pyöräilyosuudelta |
Juoksureitti sisälsi noin parisataa metriä asfalttia, sitten soratietä puolen kilometrin verran, jossa kääntöpaikka. Toisen kierroksen kääntöpaikkaan/maaliin oli kunnon mäki, joka olikin reitin ainoa mäeksi laskettava.
Noin puolen kilometrin juoksun jälkeen vatsaan iski pistos. Muutaman sadan metrin päästä olo helpotti. Sitten alkoi selkä vetää jumiin. Juostessa sain mukavasti taas porukkaa kiinni. Muutama mua huomattavasti kovempaa juokseva kaveri juoksi ohi. Ekalla kierroksella juoksin ihan laput silmissä ja yhtäkki Jonne huutaa kannustuksia juostessaan vastaan. Yllätyin ihan ja se piristi. Seuraavalla tapaamille moikkasin takaisin. Kolmannen kerran nähtiin viimeisellä kierroksella, mutta Jonne oli laput silmillä ja tyydyin taputtamaan. Huomasin olevani n. kilometrin Jonnea perässä. Juoksuosuuden lopussa, viimeisen puolen kilometrin aikana alkoi vähän ripottaa vettä ja meillä oli jonku juniorin kanssa ihan kirikamppailua, kunnes viimeisessä mäessä poika hyytyi ja tsemppasin häntä.
 |
| Maaliintulo |
 |
| Maalissa selkä jumii ja takki oli aika tyhjä |
Tulokset kokonaisuudessaan tässä. Alla vielä pyöräily- ja juoksuosuuden datat.
Seikkailutriathlon oli mukava pieni tapahtuma, jossa hinta ja laatu kohtasivat. Reitit olivat hyvät ja tapahtumapaikka mielenkiintoinen. Jos jostain pitäisi antaa kritiikkiä, niin se olisi kapea kaislikkoväylä uintiosuudella ja parkkipaikkapelto, josta heinät olisi voitu korjata talteen ennen parkkipaikaksi muuttamista. Jos tämä sopii ensi vuoden aikatauluihin, tulen olemaan viivalla!
Seuraavan kerran olen lähtöviivalla Bianchi-Cupin kilpailussa Porvoon Kråkössä 21.7, sitten Vuelta Vantaa -kuntoajossa 26.7 ja 1.8 Lahdessa triathlonin perusmatkalla. Ennen sitä, pitää juoksemista kehittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)