Ilma: +20 celcius, länsituulta 3 m, pilvetön taivas.
Lähdin polkemaan hieman ennen kello 12 aamulla. Pahaksi onnekseni torilla oli joku pyöräkauppias. Jäin porisemaan hänen kanssaan ja melkein tein tarjouksen 90-luvun alun Bianchin maantiefillarista. Mutta jäi tekemättä, sanoin miettiväni matkalla sitä. No sen verran mietin pari minuuttia että uusi vai vanha, plussat ja miinukset kummastakin.
Polkaisin Jalkarantaan ja sieltä lähdin Messilään päin. Messilässä on suuri alamäki joka päättyy laskettelurinteiden juurelle. Mäen päällä keräsin hieman vauhtia ja laitoin suurinta pykälää silmään. Mäen juurella mittari näytti 57 km/h mikä on oma nopeusennätys pyörällä alamäkeen. Hollolan kirkonkylä on aina yhtä hieno. Se on kyllä kylä joka tekee jotenkin lähtemättömän vaikutuksen.
Jatkoin kampien kiertämistä ja aikani poljettua tulinkin Manskiveen. Laskin alamäkeen ja huomasin että tulee kaksi tyttöä koiran kanssa vastaan. Katsoin sykemittariani ja se näytti 97. Sitten lähempänä tyttöjä ne alkoivat hymyilemään. No siitä ujon maalaispojan pulssi nousi 20:llä lyönnillä. Sitten kun vielä erehdyin kattomaan tyttöjä sillä silmällä niin johan nousi taas 20:llä lyönnillä. Sitten tulikin ylämäki ja hieman huono homma jos juurella syke on jo lähes 140. Miksiköhän niinki kauniit tytöt olivat sielä korpikylässä? Tulisivat kaupunkiin, niin kauniita täälä ei vielä oo näkynykkään.
Poljin taas aikani ja tulin Kurhilaan, ja heti siitä Hillilään. Molemmat olivat ihan kivan näköisiä kyliä jossa maanviljely kukoisti. Siellä oli isännät kovasti peltotöissä.
Asikkalaan tultuani ohitin tandempariskunnan. Olivat tauolla ja kova suuteleminen kesken niin en viitsinyt jäädä porisuttamaan heitä. Palloilin kylällä ja löysin sitten sinne kanavalle. Otin kuvan padosta ja joku mies tuli sanomaan ettei ole koskaan hoksannut tuosta kuvakulmasta ottaa kuvaa. Hän sitten antoi hieman vinkkejä kanavan varressa olevista paikoista. Söin yhden lakkajäätelön kanavan varressa ja hieman petyin siihen palleroon joka kumminkin maksoi 3,5€ !! Yli 20 mrk. Miettikää sitä !
Takaisin päin tuleminen olikin aika yksitoikkoista. Jyväskyläntietä polkea autojen seassa. Tosin mieltä nosti aika paljon oikealta tulleet pyöräilijät jotka sanoivat yhteen ääneen että hyvin menee. Nostin peukkua takaisin.
Vesijärven rantaan olikin mukava tulla ja matkustajasatamassa olikin ihmisiä joita sai pujotella ja varoa. Mutta ehjinä selvittiin.
Lopuksi: Koko matkan kyrsi etulevarin aiheuttama ääni joka ei ollut jatkuvaa eikä säännöllisä mutta häiritsevää. Yksi päivä säädin takalevarin kohilleen kun se piti ääntä. Nyt se ääni on siirtynyt eteen.
Nyt voisi alkaa katselee itselle CC:tä tai maantiepyörää. Olenkin muutaman vaihtoehdon löytänyt mutta mietin että kumman tyyppisen pyörän ottaisin.
Ja picasaan on lisätty muutama kuva matkasta. Ja tässä olisi karttaa reitistä. Kartta on loppupäästä suurinpiirtein johtuen Googlen autoriippuvuudesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti