Juoksin Tuusulajärven puolimaratonin 23.5.2015, eli tästä on vähän kulunut aikaa. Kiirettä on töiden vuoksi pitänyt niin en ole oikein ehtinyt koneella kirjoittelemaan.
Päivä oli lämmin, mutta tuulinen. Varasin kotoa muka oikeat vaatteet mukaan, mutta verrytellessä tunsin, että vaatetta taitaa olla nyt liikaa. Ja sitähän oli, vähemmälläkin olisin tarennut. En ottanut huomioon, että lämpötila voi nousta melko paljon päivän aikana.
Juoksu lähti ihan hyvin käyntiin. Olin ajatellut vauhdiksi n. 5min/km, joka minusta tuntui hyvältä. Juoksu eteni hyvin 5km:iin asti ja pysyin aikataulussa, kunnes reisien kalvoissa alkoi tuntumaan kireyttä. Jalat alkoivat jäykistymään.
8km kohdalla aloin vain ajattelemaan juoksua ja juoksin "vakkari" päällä tasaista vauhtia. 10km:n kohdalla alkoi hieman helpottaa eikä vielä tuntunut pahalta. Vastatuuli tietysti vähän vei intoa, mutta se viilensi samalla mukavasti.
15km:n kohdalla alkoi pistämään oikeaan keuhkoon. Onneksi olin sopivassa porukassa niin pysyin juoksussa mukana väkisin roikkumalla. 18km:n kohdalla pistäminen vähän rauhoittui ja aloin henkisesti valmistautumaan loppukiriin. Viimeiset 1,5km juoksin ihan hyvää vauhtia ja ohitin paljon porukkaa. Maalisuoralla menin vielä aika kovaa ja hengitykseni kuulosti todella vaikealta. Niin vaikealta ja äänekkäältä, että ohittamani vanha mies kääntyi katsomaan minua.
Maalissa olin ajassa 1:45:09 ja sijoitus oli 98/338 muistaakseni.
Ohessa dataa:
Puolimaran jälkeen maalissa jalat olivat tyhjät ja keuhkot piiputtivat. Minuutin maattuani nousin ylös ja lähdin kävelemään.Se sattui. Portaiden nousi sattui. Söin tapahtumapaikalla pikkusen ja sitten kotia kohti. En tehnyt loppuverryttelyä kun en pystynyt. "Jaloilla ei enää tänä viikonloppuna juosta" oli ajatuksissani.
Sunnuntaille kipu oli yhtä kovaa. Maanantaina poljin töihin ja siinä huomasin, kuinka eri lihaksia käytetään juoksussa ja pyöräilyssä. Kun kävellessä ja juostessa sattui nivusiin, etureisiin, pohkeisiin ja sääriin, pyöräilessä sattui vain nivusiin ja etureisiin vain silloin, kun polki putkelta. Maanantaina menin hierojalle päivän päätteeksi, joka sitten hieroi palauttavaan tyyliin ja repi penikat auki.
Tiistaina tuntui hyvälle mutta vähän edelleen sattui. Keskiviikkona pystyin jo kävelemään normaalisti eikä sattunut. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että puolimaraton on matka, jossa täytyy jo juosta. Ja juoksemista kannattaa harjoitella, minulla oli juoksua edellisen 2kk:n ajalta n. 10km verran... On vaarallinen yhdistelmä, kun tietää olevansa hyvässä kunnossa, mutta ei sitten ole treenannut lajia.
Seuraavana olisi la 6.6 ensimmäinen sprinttitriathlon Kuusijärvellä ja su 7.6 Porvoon ajot ja ihan kilpasarjassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti