Kuusijärven triathlon ja Porvoon Ajot

Tästä tulee pitkä kertomus, lyhennettynä: Kuusijärven triathlon meni hyvin, Porvoon ajot huonosti.

Torstaina 4.6 postiin saapui Wigglestä tilaamani Orca TNR-märkäpuku. En ole koskaan märkäpukua omistanut ja vain kerran käyttänyt päällä, mutta ajattelin, että kai semmoinen pitää hommata jos meinaa kokeilla triathlonia.

Torstaina puin puvun päälle, menin jääkylmään suihkuun ja kappas, ei tullut kylmä. Tästä rohkaistuin ja kävin perjantaina Rusutjärvessä vähän uimassa kovassa tuulessa. Alkuun pelotti, mutta vesi ei edelleenkään tuntunut kylmältä. Sitten pelotti uida vedessä, jossa ei näe eteensä.

Kuusijärven Triathlon

Lauantaille luvattiin sopivaa 15 asteista auringonpaistetta ja älytöntä etelätuulta. Tuuli tulisi häiritsemään pyöräilyä, mutta olin luottavainen itseeni, onhan vastatuuliajoa harjoiteltu työmatkoilla. Kuusijärvelle saatiin auto helposti parkkiin ja käveltiin tapahtumapaikalle.

Kyllä sitä taas tunsi itsensä niin aloittelijaksi kisapaikalla. Olin ihan pihalla mitä ja missä järjestyksessä pitäis tehdä. Lopulta rauhotuin ja mietin asioita ja sain kaiken järjestykseen. Olin parina päivänä miettinyt mitä tarvin vaihtopaikalla ja samaan tulokseen päädyin tositilanteessa.

Kisainfo vei hirveästi aikaa verryttelyltä, ja porukka lähtikin keskenkaiken verkkaamaan, niin tein minäkin. Puin märkkärin päälle, uin n. 60m ja sitten lähtöalueelle odottelemaan.

Kilpakuntosarja oli melko tavallisten pulliaisten lähtö. Photo: www.onevision.fi

Lähtö tapahtui vedestä. Laiturin vieressä oli vettä sen verran että hyvin ylsi seisomaan. Vieläkin mua vähän pelotti musta vesi, mutta rohkastuin, kun ajattelin että tässä on reilu sata miestä samassa tilanteessa. Itse lähtötilanne oli vähän epäselvä ja kärki oli 10m muita edellä.

Photo: www.onevision.fi

Poliisisireeni ulvahti tasan 10:20 ja lähtö tapahtui. Kauhee pärskiminen alkoi kun reilu sata kilpakuntosarjaan startannutta miestä lähtivät uimaan. Nyrkkiä ja potkuja tuli joka suunnasta. Löysin hyvän raon, jossa mahduin uimaan. Välillä törmäilin ja minuun törmäiltiin, mutta se on normaalia, eikä siitä pidä panikoitua. Sen sijaan vähän panikoin uintisuunnan ja matkan kanssa. Tuntui, ettei se eka poiju tule koskaan. Sieltä se kuitenkin tuli ja kääntöpaikalla joutui uimaan koiraa, kun ruuhkaa oli niin paljon.

Kääntöpaikalta pystyi sitten uimaan seuraavalle poijulle hyvää matkavauhtia kun tilaa oli. Yhteen selkää uivaan uimariin törmäsin, mutta muuten meni aika nätisti. Viimeisellä poijulla otin härskisti sisäkaistan ja sitten pieni loppukiri kohti maihinnousupaikkaa. Juoksumatka sujui mukavasti vaihtopaikalle, ja sain riisuttua märkkärin yläosan juostessa.

Vaihtopaikalla löysin oman paikkani helposti ja aloin riisumaan vasenta lahjetta. Alkoi pyörryttää. Otin tangosta tukea ja yritin jatkaa riisumista, mutta pyörrytys jatkui. Tarrasin molemmin käsin kiinni tangosta, hengähdin puoli minuuttia ja olo parani. Riisuin märkkärin, puin kengät, kypärän ja lisäpaidan ja lähdin juoksemaan pyörän kanssa Lahdentietä kohti.

Pyöräilyosuus ajettiin Lahdentietä edestakaisin n. 7km siivua edes takaisin. Pohjoiseen päin oli makea myötätuuli, eteläänpäin kauhea vastanen. Mielestäni onnistuin pyöräosuudella hyvin, ohitin monta kaveria, harvempi ohitti minua ja hyvällä keskinopeudella ajoin osuuden.

Toiseen vaihtoon tultaessa väistin vastaan juoksevaa kilpailijaa ja ajauduin väärään väliin, mutta onneksi rivistöstä löytyi tyhjä kohta, josta pääsin omaan välikköön. Noin muuten vaihto meni hyvin, kun varusteita vain vähennettiin ja kengät vaihdettiin. Juoksuosuus tapahtui maastossa, ja heti alussa tunsin oikealla puolella keuhkon alla pistosta, joka sitten kesti joko juoksuosuuden. Juoksu kulki kyllä hyvin ja tässäkin ohitin monta kaveria. Viimeiset 1,5km kiristin vauhtia ja viritin pientä loppukiriä.

Photo:www.onevision.fi

Maalissa meitä odotti mitali, palautuspatukoita ja vesipullo. Lopputuloksissa olin kilpakuntosarjassa 33/81 ajalla 1:26:28 häviten voittajalle 15:44.

Porvoon ajot

Sunnuntaihin heräsin levänneenä eikä mikään paikka ollut pahemmin kipeenä, mitä nyt vasenta nilkkaa vähän aristi. Autoiltiin Porvooseen kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta saisimme edes parkkipaikan autolle. Porvoossa olikin aika täyttä.

Alkuverryttelyn aloitin hyvissä ajoin, jotta jalat heräisi. Jalat tuntuivat tosi hyvälle pyörittelyssä ja ihan 30km/h vauhdissa. Olin luottavaisin mielin ja odotin innolla lähtöä.

Tommin kanssa jutustelua ja välineiden tsekkaus ennen lähtöä.

Porvoossa hoidettiin omatoiminen lähtökuittaus ja sitten jäimme karsinaan odottelemaan siirtoa lähtöpaikalle. Jo tässä kohtaa tein virheen kun jäin porukan perälle, Anssi toimi viisaasti ja siirtyi mahdollisimman eteen. Hän olikiin saanut vinkin ex-ammattilaiselta Kanaselta.

Viivalla oli ahdasta.

Lähtö tapahtui jyrkkään ylämäkeen ja nousua jatkui vielä n. 300m ennenkuin alkoi alamäki ja vauhti kasvoi. Ensimmäiset 15km jalat tuntuivat hyviltä. 15-19 km tuntuivat hitaammilta kilometreiltä kierroksella ja olin luottavainen. Ensimmäisen pahan virheen tein ennen Mestareiden nousua, kun en hitaalla pätkällä noussut ylemmäs. Toisen virheen tein mäen jälkeen, kun aloin syömään geeliä vähän ennenkuin tultiin takaisin maalialueelle. Siinä oli tiukkoja mutkia ja jarruja tarvittiin, joten jouduin pitelee geeliä käsissä ja puristin pussista loput geelit sormille. Maalimäkeen tapahtui ihan älytön kiihdytys, ja kovavauhtista ajoa kesti maalista seuraavat 10km eteenpäin Kerkkoon mäkeen asti.

Peace! Salaisia käsimerkkejä kannattajille. Ei vaan, pyyhin geelisiä sormia housuihin.

Toisen kierroksen puolivälissä kun vauhti taas hiljeni, Anssi painoi lähelle kärkeä. Mulla alkoi jo jaloissa tuntumaan uupuminen. Kaikissa mäissä joudun tekemään töitä pysyäkseni kyydissä ja jojo-liike joukon perällä ei yhtään edesauttanut ajamista.

Kolmas kierros lähti taas liikkeelle kovalla kiihdytyksellä ja vauhdinpidolla. Maalimäessä oli tullut rakoa muuhun joukkoon, jota ajettiin pienellä porukalla kiinni. Sitten kun rako ajettiin umpeen, vauhti vähän hiljeni. Hetken ehdin huilia joukon perällä, kun vauhti taas kiihtyi ja Kerkkoon mäkeen tehtiin taas töitä. Olin ihan puhki mäen päällä, hengitin sen minkä keuhkoissa oli kapasiteettia. Jojo-ilmiössä piti vielä kiriä alamäessä, jotta oltiin taas kyydissä. Katselin eteen ja näin vilauksen Anssista melko kärjessä.

Kolmannella kierroksella Mestareiden mäkeen tulin joukon mukana mutta olin melko hapoilla. En antanut sen häiritä, vaan risteyksestä keräsin niin paljon vauhtia kuin suinkin mahdollista. Mäki nousu hyvin ja nousin edellämenneiden rinnalle. Kunnes ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, kahden sekunnin aikana tapahtui jotain maagista ja tipahdin 20m päähän joukosta. Homma vaan loppui siihen, mäkeen ei riittänytkään paukkuja. Yritin puristaa vielä, mutta jalat eivät vääntäneet vauhtia. Mäen päällä olin jo 50-60m päässä edellämenijästä. En voinut uskoa. Loivaan alamäkeen yritin vielä painaa, mutta pyörä ei kiihtynyt. Maalisuoralle tullessa ero pysyi samana, mutta mäessä ei oikein irronnut, mutta yritin näyttää siltä, että taistelen mukana. Maalin jälkeen en enää nähnyt ketään, syke hakkasi ihan älyttömiä enkä saanut happea. Ensimmäisessä risteyksessä katsoin olevan sopiva lepuutuspaikka ja jätin siihen parkkiin. Ilokseni voin todeta, että heti paikalle ilmestyi kolme henkilöä kysymään vointia ja tarjoamaan apua.

Täytyy todeta, että palautuminen on sairasta. Edellisen päivän rasitus vei voimat kovatehoiselta suoritukselta. Mutta parin minuutin makaaminen ja hengittely palautti voimat niin, että ihan oikeasti hetken mietin vielä jatkamista, mutta kun kerta jätetään kesken niin jätetään vaan. Ihan hyvin jaksoin vajaan kympin verran kiertää loppuverkkaa ja kannustaa muita kilpailijoita.



Ensi vuonna sitten paremmin, joko Kuusijärvellä tai Porvoossa.