Aika hiljainen viikko ollut nyt, pienoinen laiskuus pääsi iskemään. Koulujuttuja yrittäny miettiä ja suunnitella aikatauluja etukäteen jotta ei tarvitse sitten panikoida. Noh, panikoida pittää tottakai kun on sen aika.
Maanantaina illalla joskus 20 aikaa juolahti mieleen että pitäisikö sitoutua 6:ksi viikoksi toteuttamaan 200 vatsalihasta -projektia. Mietin 2 minuuttia ja päätin että aletaan. Heti heittäydyin laiskaksi enkä viitsinyt tehdä lähtötasotestiä. Tunteella aloin heti toteuttaa kovimmalla tasolla projektia. Viikon ohjelmasta toinen päivä tuntui pahimmalle, kolmas oli jo helpompi. Samalla aloin punnertamaan omin nokkineni. Hyvä kun on jokin asia joka laittaa liikkeelle säännöllisesti 3 krt/viikko nii siinä samalla voi punnertaa. Jos kesällä jaksais käsien puolesta ajaa pitempiä reissuja.
Vatsat eivät tullee kipeiksi ollenkaa, kumma juttu. Mutta kädet. Punnertaminen on aika myrkkyä, varsinkin jos viimeisen sarjan viimeiset punnerrukset kestivät luokkaa 3-5s/ kpl. Melko hapokasta. Suihkussa käynti oli haastavaa reenin jälkeen kun kädet eivät nousseet paljoa rintakehän yläpuolelle. Tai nousivat, mutta teki kipeetä. Teen juominenkin oli hankalaa. Hyppiminen ja kehon ravistaminen teki kans kipeetä kun rintalihakset pomppi. Ei oo helppoa tää itsensä kunnossapitäminen. Pakko hieman köyhän kärsiä kun ei ole rahaa törsätä itseensä.
Tiistaina kävin koulusta suoraan uimassa koska teki saunaa mieli. No saunoa saikin, todella hiljaista oli hallissa. Uima-altaan uintiradallaki oli tosi hiljaista, pari eläkeläistä ja yksi työssäkäyvän ikäinen henkilö. Ja allekirjoittanut. Yhden kilometrin uin yhtäsoittoa, välissä kolme altaan mittaa kovaa. Joka uintikäännöstä päätin kokeilla ennenkuin uimaseuran ihmiset tulivat nauramaan. Elämäni ensimmäinen käännös onnistui kivasti, pääsin joka jotenkin jatkaa uintia. Toisella kerralla jokin kehon asentoa tutkiva anturi meni sekaisin ja kun potkaisin kohti päätyä, potkaisinkin suoraan ylöspäin. Kummasti poskia punotti sen jälkeen.
Porealtaissa oli sitten ruuhkaa. Eläkeläiset olivat linnoittautuneet sinne. Tai niihin, kaksi allasta kun on tuossa hallissa. Melkein sai kyynerpäillä tuuppia jotta pääsi niskahierontaan. Ja viereen sattu mies joka ei ilmeisesti pitänyt naamastani koska hän oli selin minuunpäin jotta siitä suuttimesta tuleva vesi kimposi hänen selän kautta kasvoilleni ja korvaan. Ärsyttävää.
Toinen mielenkiintoinen, ehkä jopa pelottavan epäilyttävä juttu sattui saunassa. Katsoin että pienempi sauna oli täynnä, joten menin isoon koska se oli tyhjä. Hetken heittelin vettä ja sisään tuli joku 45-50v mies kaljamahoineen. Hän istui reilun metrin päähän minusta, vaikka olisi voinut mennä lähemmäs 3 metrin päähän. Sitten hän alkoi heiluttelemaan käsiään, huohottamaan, murisemaan, ääntelemään muutenkin oudosti ja hengitteli syvään. Olin repeilypisteessä kun mietin että mitä tämä tekee. Olikohan jotain kama sutra -kirjan oppeja, en tiedä. Olin juuri miettimässä että heitänkö lisää löylyä vai lähdenkö. No, mies päästää semmosen "uuuuuh aaaaah" -äänen, joten olin jo pää kolmantena jalkana menossa suihkuun.
Keskiviikkona repäisin ja otin Meridan liikenteeseen. En siksi että halusin sillä lähtä ajamaan, vaan siksi, että halusin fillaroida mutten jaksanu kantaa Trekkiä alas johtuen punnerruksista. Hieman villi reissu oli kyllä ajella kun suhteellisen sileät, reilu 1000km ajetut renkaat alla. Ei sillä että ne olisivat jo sileät mutta ovat sileämmät kuin uudet renkaat. Loskassa kapeat renkaat kulkivat kivasti ja meno oli todella vakaata. Kunnes oli luminen, mutkainen alamäki. Tällä ei driftaaminen onnistunut niin hyvin kuin Trekillä mutta onnistui sen yhden kerran. Sekin oli vahinko kun vastaan käveli mies keskellä tietä ja loskaa oli hirveästi. Miehen ilmeestä päätellen sydän taisi jättää pari lyöntiä välistä koska jos olisin kaatunut, olisi mies saattanut saada jomman kumman meistä päällensä.
Tulin mutkien kautta tielle nro 140. Aah mikä nautinto oli ajaa: sula tie, aurinko paistaa vastaan, lasit päässä ja mittarissa kivat 32 km/h. Tätä iloa kesti vain jotain 300m kun piti siiryä klv:lle. Ei hyvä, 5 cm loskaa tiellä. Ajelin kämpille hiljalleen ja muka tekemäni pitkä lenkki oli vain 29 km pitkä.
Kämpillä katselin (ja katson vieläkin) miten likaiseksi pyörä pääsi menemään. Voimansiirto on samannäköinen kuin viime syksyllä, kun ennen lähtöä se näytti uudelta ja koskemattomalta. Täytyy joku päivä pestä tuo. Viimeistään ennen seuraavaa lenkkiä. Ikävästi vaan näyttää siltä että sitä saa odottaa, lunta satoi tänäänkin.
Torstain sählystä voisin sanoa että kivat pelit, puolet peliajasta sai pelata kokoajan, ainoat tauot tulivat maalivahdin työstä. Pari maaliakin taisin nakuttaa mutta ei niistä sen enempää.
Lauantaina kävin juoksemassa vesi- ja räntäsateessa, loskaisilla klv:llä reilun puolituntia. Ihan vain itsesäälin tuhoamiseksi. Ja se tehosi, olo oli aivan mahtava. Ja lisää mahtavuutta tuli illalla kavereiden kanssa. Ne jutut ei vaa tänne kuulu.
Nyt tämä sunnuntai on mennyt levähdellessä kun ulkonaki on ollut tosi huono ilma. Semmosta voisin mainita että ajattelin ostaa uudet verhot jotka eivät päästäisi valoa sisään. Alkaa jo tympimään kun ei voi nukkua oikein aamuisin. Kävin Prisman ja Citymarketin kiertämässä läpi. Prismassa oli kyllä mustia sopivia verhoja mutta jos olisin ostanut siitä niin että olisi riittänyt niin 60€ olisi paukahtunut rikki. Citymarketti ei edes tuntenut verhoja, joten tyhjin käsin kämpille. Onnistuin delegoimaan verhonhankinnan siskolle joka löysi netAnttilasta pimennysverhoa metritavarana. No pienet laskutoimitukset suoritettuani tilasin 4m verhoa. Nyt odotellaan milloin sen saa lähimpaan postiin.
ps. Jos tekstissä ilmenee kirjoitusvirheitä jotka eivät ole murretta, niin ne menee väsymyksen piikkiin. Ei jaksa alkaa lukemaan läpi kirjoitettua tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti