Mikä tälle otsikoksi?

Se miksi tämän jutun otsikko nyt on tuommoinen, johtuu siitä kun oli kaksi vaihtoehtoa mutta ne osannut päättää kummasta tulisi otsikko. Vaihtoehdot olivat a) Lääkäri: "Ei voi tehdä mitään, sinun on vaa opittava elämään sen kanssa" ja b) Taivaallinen viikko. Kummastakin jokainen voisi vetää omat johtopäätöksensä joten pitänee tuolla myöhemmin selitellä mistä on kyse. Ne, jotka minut tuntevat, arvailevat omiansa.

Tällä viikolla tylsän ja saamanttoman maanantain jälkeen innostuin tiistaina käymään hiihtämässä. 31 kilometriä ja 2 tuntia 17 minuuttia vierähti musiikkia kuunnellessa. Lenkistä olisi tullut ainakin 5 km lyhyempi jos en olisi ohittanut nuorta harrastajahiihtäjänaista. Naisella oli välineet niinkuin jollakin oikealla hiihtäjällä: tiukat vaatteet, pullovyö, uudet Atomicin sukset ja kiva hymy. Hiihdin jonku matkaa hänen edellään kunnes tultiin 3:n ja 5:n km reittien haaraan. Mietin että jos menen oikealle, 3 km:n lenkille, nainen pitää minua nössönä ja hiihtää itse 5. Joten päätin mennä vitosen lenkille. Vilkaisin taakse ja huomasin että nainen kaarsi oikealle. Ilma oli todella hyvä hiihtoa ajatellen, aurinko paistoi, pieni tuulen henki kävi ja lämpötila nollan paikkeilla.

Lämmöt kun huitelivat -10:n ja +5:n välillä niin senhän tietää miten käy kevyenliikenteenväylille. Loska tulee kehiin, pahimmissa paikoissa 10 cm upottavaa loskaa. Tein Nopsaan hätäisen kuraläpän eteen kumista jottei kengät kastu. Heti ensimmäisellä koulumatkalla läppä haukkui hintansa (kotoa puhallettu kumin palanen ja kesätyöpaikasta pakkiin jääneet pari nippusidettä). Onhan se vähän ruman näköinen, taitaa edellisen postauksen kuvassa näkyä. Eipä näykkään. No kohta näkyy alla.

Keskiviikkona lähdin kiertämään kauppoja ihan ajankuluksi vaikka parempaakin tekemistä olisi ollut ja jostain syystä sinne huonoon keliin piti lähtä polkemaan. Kai se kuraläppä innosti niin paljon. Kiertelin pari urheilukauppaa ja tutisin kun oli niin paljon tavaraa halvennuksessa. Ei vain raskinut ostaa kun kaikki olivat vaatteita. Olen tässä nähkääs päättänyt että pitää vaatteiden ostamista vähentää. Silti tällä viikolla olen ostanu 3 paria boksereita... Kesken kaiken muistin että pitää se matto ostaa fillareiden alle kun on tämmöset kelit. Eikä hajan levitetyt sanomalehdet oikeen vedä naisia asuntooni, joten tuommoinen komia grafiitinmusta (?) kuramatto tuli ostettua. Kuljetus oli aika jännä tapahtuma kun ei oikeen metrin pitkää rullaa pyörällä taho pystyä kuljettamaan. Ensin suunnittelin laittavani kuramaton tarakalle mutta en laittanut koska takarengas heitti kurat tarakalle. Onneksi on tullut nähtyä monenlaisia kuvia netissä joten keksin aika pian ratkaisun. Ajaminen olikin kesärenkailla loskassa aika jännää.

Torstaina kävin uuden kauppareissun, nyt Trekillä. Trek kulki kuin juna loskassa. Tai ei, junaan vertaaminen on nykyään huono vertaus. Sanotaanko että kulki kuin sähkö kaapeleissa. Ei mitään hankaluuksia ajaa suoraan eikä pysähtyä. Tosin onhan Trekissä maastorenkaat, kahdet jarrut ja pitempi akseliväli. Prismasta kävin ostamassa ruokaa. Tarkoituksena oli ostaa vain vähän tavaraa mutta silti piti ostaa reppu täyteen. Ja lähes kaikki ostokset olivat pizzatarvikkeita. Ostin mä kesän ensimmäisen tuutin, taisi olla vadelma-jättis tarjouksesta. Istahdin nauttimaan jäätelöstä pyöräni viereen pyöräparkkiin ja katselin kun vieressä oli paremmilla osilla oleva Cube. Mietin että pitäisikö Cuben omistajalta kysyä että oletko harrastaja. Jäätelö oli loppumaisillaan kun huomasin kaupasta tulevan tytön jonka näin monet kerrat kaupassa. En muuten olisi tyttöön mitään huomiota kiinnittänyt, mutta hänen täysi Haglöfs-vaatesarja ja reppu kiinnitti huomioni. Tyttö käveli epäilyttävästi mua kohti. Ja sitten kaarsi viereeni ja alkoi aukasemaan Cuben lukkoa. Ujoushan siinä heti iski etten kehdannut kuin kerran katsoa häntä ja hymyillä. Kävin myös aiemmin aamulla lääkärillä nilkkani takia ja hän totesi ensimmäisessä kappaleessa mainitun lauseen. Kyllä mä silti röntgenkuvat kävin otattamassa. Jos sieltä vaikka jokin luusiru löytyisi. Saapa nähdä.

Ja kävinhän mä Lahden Polkupyörähuollosta hakemassa lisalukkovaijerin jos sattuu että joutuu Trekillä lähtee kouluun. Ihmettelin kun sulkemisaikaan oli 5min ja paikka oli täynnä ihmisiä. No myyjä hieman valotti että paikallinen seura TWD-Länken ajaa tänä vuonna Meridan pyörillä ja tänään on niiden luovutustilaisuus. Tilaisuus kyllä, siellä oli nuoret pojat laittaneet hiukset vaahdolla ja isännillä oli puvut päällä.

Perjantaina menin yhden kaverin kanssa Ilon taloon ja yllättäen sitten juttelin siellä ties kuinka monelle tyypille. Lopulta lauantaina sitten piti hyväksyä 10 uutta facebook-kaveria. Ja tutustuimpa yhteen luokkakaveriin jolle en ollut koulussa jutellut ollenkaan. Lauantai meni väsymyksen takia hieman ohi. Toki englannin esitelmää väsäsin illalla kunnes tulee kutsu että nyt pitää lähtä taas kaveriksi. Pakkohan sitä oli mennä, ei naiselle voinut sanoa ei.

Päästäänkin jo sunnuntaihin, hip hei!! Tässä tulee juttua paljon. Aamulla katsoin ulos että taidampa käydä hieman ajelemassa tänään. Pitihän sitä lähtä. Kumma vaan kun ajovaatteiden huolellinen pukeminen vei lähes puolituntia. Huolestuttavaa.

Lenkin pointeiksi otin teiden katsastuksen ja mahdollisesti polkuajoa. Katsastuksesta voisin sanoa että välissä näytti siltä että voisi ajaa Meridalla, mutta vain lyhyitä pätkiä. Vanhan Helsingintien varressa näytti olevan lähes kilometrin mittainen pätkä täysin sulaa väylää. Sinne voisi joku päivä harkita menevänsä.

Ihmiset olivat erikoisia tänää. Suurin osa joka käveli reunassa, yksi eläkeläispariskunta olivat sauvakävelemässä ja kävelivät peräkkäin. Toki oli joitakin porukoita joita päin piti ajaa jotta tajusivat ettei tuo pyöräilijä väistä omalta linjalta hangen puolelle.

Niin asiaan. Kisapuiston vieressä on nyppylä, en nyt muista nimeä. Ajelin sinne päälle ja sitten tosi pientä polkua pitkin alas. Polku liittyi isompaan polkuun ja päästelin sitä alas. Yhdessä mutkassa laitoin takajarrulla pyörän luisuun ja taas se pikkupiru olkapäällä sano että tänää pidetään hauskaa. Taas tuli jokin eläkeläispariskunta vastaan ja piti rauhoittaa menoa.

Mustankallion hautuumaata kohti lähdin ajamaan ja ajelin polkuja siellä. Taisin kaksi kertaa kiertää sen hautuumaan. Oli se jännittävää kun polku oli 20-30cm leveä. Eikä yhtään toleranssia. Pikkusen liian reunaan jos ajoi niin eturengas haukkasi hankeen ja sitä mentiin tandon yli. Peräti kahdesti lensin. Ja kerran keulin semmoisen penkan yli ja lensin selälleni. Taidan olla pyörän kanssa aika koominen näky.

Kun Mustankallion polut oli jo kolutti niin jotta tämän päivän tarpeet täyttyivät, huomasin kun tien toisella puolella joku tyttö meni metsään polkua pitkin. Mielenkiinto heräsi heti että mihin tuosta pääsee. Lähdin seuraamaan enkä voinut uskoa todeksi: Siitä lähti vajaa 2m leveä, aurattu mutkainen tie alamäkeen. Odotin jotta tyttö oli jo alhaalla ja lähdin ajamaan. Taas jarrun kanssa sivuluisua. Ensimmäisen laskun jälkeen mietin nousenko takaisin vai jatkanko matkaa. Nousta piti, sen verran kivalta tuo touhu tuntui. Nousin ylös, pujottelin taas alas ja uudestaan ylös. Kolmatta kertaa kun tulin alas otin vähän suuremmalla riskillä jotta fiilis paranisi entisestään. Tietä lähti vastaan nousemaan joku mies. Ajattelin että tässä mutkassa voi vielä laittaa luisua. Silloin lähti osittain hanskasta, jouduin ottamaan jalalla vastaan kun eturengas lähti alta. Mies pysähty juttelee ja sanoin mm seuraavaa: "Oot sä aika kova sälli ku tämmösiä jäärännejä ajelet innoissas alas" ja "Pidä lippu korkealla". Pienestä ajovirheestä huolimatta fiilis oli aivan mahtava ja miehen sanat vielä nostivat sitä lisää.

Mutkien kautta ajelin Radiomäelle. Sielläkin oli pakko ajaa pari mäkeä alas luisutellen. Ensimmäisessä mäessä pujottelin ja laskin sen vielä uudestaan. Lopputuloksesta on kuva alla. Toisessa mäessä hoksasin miten pyörän saa helposti jarrun kanssa luisuun vääntämättä vartalolla paljoa. Oppia ikä kaikki. Ajelin siitä kämpille. Matkaa ei kertynyt kuin 18km mutta se fiilis oli aivan mahtava.



Mietin muutamia juttuja ajaessa.
1) Eilen yksi tyttö sanoin minulle näin: " Tuleksä jos tuut?" Tuon miettiminen on vieläki kesken, jotenki jännä lause.
2)"Kolmas kerta toden sanoo". Tuon sanonnan keksijä on ollut viisas. Tänäänkin huomasin pari kertaa että tuossa on perää.
3)Kolmaskin oli mutta se nyt unohtui. Jospa sitten seuraavaan päivitykseen.