Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016

Moimoi,
Jos ei jaksa lukea tämän enempää, otsikko kertoo kaiken oleellisen. Tästä eteenpäin lopun kirjoutusta kertoo parista kuluneesta kuukaudesta.

Lokakuussa juoksu kulki hyvin ja lenkillä tuli käytyä aamuisin ennen töitä tai töiden jälkeen. Firman salikin otettiin käyttöön, olen käynyt siellä nyt ehkä kuusi kertaa. Edellisessä toimipisteessä ilmanvaihto ei toiminut salilla, ja sitä pystyi käyttämään yksi kerrallaan. Muuten siitä tuli hapeton, kuuma sauna. Nyt uudessa toimistossa ilmastointi kyllä puhisee, mutta ei pahemmin jäähdytä ilmaa eikä oikein tuo uuttakaan. Sali muuttuu saunaksi. kun siellä on 4-6 henkeä rehkimässä tai kun joku on yksin ja käyttää ilmastointia puoliteholla.

Kohtalaisen hyviä puntteja olen saanut tehdä, tosin ekalla kerralla vatsapenkissä loukkasin selkäni. Huomasin, että selkäni menee liikaa kaarelle eli alaselkä ei ole oikein tuettuna alustaa vasten. Tämä varmaan sitten johtuu jalkojen asennosta ja lantion jäykkyydestä. No, normaalia istumaannousuliikettä voin tehdä kotonakin, keskityn salilla liikkeisiin, joita ei kotona pysty tekemään. Selkälihasliike on  kyllä must, kotona lattialla sätkyily ei oikein tunnu tarpeeksi tehokkaalta.

Edellisen postauksen jälkeen aloin kulkemaan pari kertaa viikossa uimassa. Lokakuun lopussa huomasin, että lähihallimme ilmoitti, että 50 kerran kortteja myydään kuun loppuun saakka. Laskeskelin, että tulee halvemmaksi ostaa se ja pakkouida, kuin ostaa kertalippuja. Käsittääkseni ko uimahalli ei enää myy edes kymmenen kerran lippuja. Mulla taitaa olla tällä hetkellä 39 uintia jäljellä ja dead line on huhtikuun lopussa.

Parin kuukauden uintitauko oli iso virhe. Olisi pitänyt väkisin yrittää käydä uimassa. Viimeisin uinti ulkona oli epämäääräistä pulikointia Pärnussa. Tekniikka katosi ihan kokonaan tauon aikana. Muutamalla uintikerralla sain kuitenkin vähän palauteltua mieleen miten sitä taas uitiinkaan. Ja olen ihan härskisti alkannut katsomaan, minkälaisia uintitreenejä vieresellä radalla tehdään. Sieltä saa välillä ihan hyviä vinkkejä, joita voi sitten apinoida.

Ostin myös XXL:stä "lättärit" eli semmonen kädessä pidettävä räpylä. Tosin tämä mun on Speedon hanskamallin neopreenilättäri kun oikeat uimarit käyttävät kovamuovilättäreitä. Kovamuovisia saa useassa eri koossa, jolloin niillä on erilainen käyttötarkoitus. Mä joudun pitämään kättä vähän nyrkissä jos haluan lättärin vastustavan vähemmän. Lättäreillä kauhominen on kyllä jännää. Muutama altaanväli niillä ja sitten ilman, niin jopa tuntuu että sitä ui kovaa. Lättäreillä olen myös oppinut tuntemaan veden käsivedossa.

Olen yrittänyt korjata vetoliikettä taloudellisemmaksi ja tehokkaammaksi. Ennen kauhoin aikalailla suorilla käsillä ja rinnan alla käsi teki hassua sivuttaisliikettä. Nyt olen yrittänyt kyynerpäällä ohjata vedon liikettä ja tuoda kämmenen varsin suoralla liikkellä pään edestä rinnan alle. Välillä tuntuukin, että tämä onnistuu hyvin, ja välillä veto menee väärin.

Uintiasentoa olen yrittänyt korjata lankuttamalla ja muilla vastaavilla liikkeillä. Tunnen uidessa, että lantio vaan painuu syvälle. Tähän tosin vaikuttaa monesti päivän aikana syöty ruoka. Pulla esimerkiksi aiheuttaa happamia röyhtäyksiä uidessa ja painaa suolistossa. Kana ja riisi taas tuntuu keventävän.

Hengitystekniikkakin on mennyt remonttiin. Joinakin uintikertoina idiksenä on uida samalla hengitystekniikalla ja keskittyä käsivetoihin. Toisella kertaa saatan hengitellä joka neljännellä vedolla, jolloin saan yhden vetoparin uitua ilman hengitysliikettä. Sekin on tuntunut auttavan käsivedon oppimiseen. Pidempää matkaa uidessa olen vaihdellut hengitystekniikkaa tilanteen mukaan. Palautuksen jälkeen olen uinut joka neljännen rytmillä, sitten vaihtanut joka kolmanteen (jota käyttäen uin viime kesänä kaikki triathlonit). Hengitystekniikkakikkailuunkin on vaikuttanut viereisen radan uimarit. Kerran tein vaan sen havainnon, että uidakseen kovaa ei pidä turhaa kääntyä hengittelemään. Ja taas välillä uivat perusvauhdillakin altaan päähän hengittämättä. Itse olen päässyt vain 20m hengittämättä.

Uinnin ja juoksun kanssa meni hyvin marraskuun loppuun saakka. 30.11 kävin tekee hyvän salitreenin ja ajelin kotiin. Yöllä sitten heräsin ihan kauheeseen hikoiluun ja aamulla oli ihan kauhee olo. Kuumettahan sitä sitten oli. Jäin kotiin etäilemään. Keskiviikkona 2.12 alkoi sitten  kurkkukipu. Kuume kesti vain sen pari päivää, mutta kurkkukipu reilun viikon ja sitten se muuttui yskäksi. Kävin yskäsairaana uimassa 7.12 vain 500m. Tämä tuntui auttavan paranemisessa (huuhteliko kloorivesi poskiontelot yms?) ja 11.12 pystyin jo uimaan sen perusmatkan eli 1750m. Yleensä uintimäärät on vaihdellu 1500m ja 2500m välillä.

Ai niin, sijoitinhan minä ensi kesän kilpuriin, eli ostin triathlonpyörän Feltin B14. Budjettimalli, mutta kyllä se tällä painolla riittää. Ensin itsestä pois turhat ja sitten vasta pyörästä. Tämä niin pitkään jatkunut tavoite...

Kiitokset Vantaan Bike Planetille hyvistä kaupoista. Vuodenvaihteen jälkeen pitää alkaa varustamaan...

Vanhan ajanjakson loppu

Vanhan ajanjakson loppu, tai uuden ajanjakson alku. Haluaisin ehkä kuitenkin sanoa "vanhan ajanjakson loppu", koska tänään toimitin seuraan eropaperit parin vuoden mukanaolon jälkeen. Lähtöön oli monia syitä, paljon semmoisia, joista en ääneen puhu julkisesti, mutta hyvissä mielin lähdettiin. Vanhaan ajanjaksoon kuuluu paljon uusia ystäviä, pyöräilyn kulttuurikasvatusta, erilaista valmennusnäkemystä ja uusia kokemuksia sekä muistoja.

Uuden ajanjakson alku onkin vähän arvoitu, sillä ehkä hengähdän hetke seura-ajattelusta. Hetki on määrittelemätön, joten katsotaan. Suunnitelmia on ensi kesäksi jo jotain, ainakin Lahdessa elokuun alussa pitäisi rykäistä perusmatka.

Tälle talvelle on tavoitteena lenkkeillä ja uida enemmän kuin viime vuonna. Lenkkeily on aika hyvin onnistunut, viimeksi tänä aamuna ennen töihin lähtöä 9km. Uintia pitäisi kokeilla huomenna parin kuukauden tauon jälkeen. Lihaskuntoa olen tehnyt enempi tai vähempi pari kertaa viikossa. Odottelen tässä jo kovasti, että työpaikan salia saisi alkaa käyttämään. Sinne kun tuli kaikki uudet laitteet ja ilmanvaihtokin tuntuu toimivan. Kaikenkaikkiaan minusta itsestäni tuntuu, että olen nyt syksyllä treenannut enemmän kuin viime vuonna.

Triathlonia myrskyisässä Vesijärvessä

Viimeisten parin viikon sairastelut ja huono veto sekä tehottomuus pakotti hieman muuttamaan heinäkuun lopun suunnitelmia. Edellisessä postauksessa taisin uhota meneväni Porvooseen ja Vuelta Vantaaseen. Porvoon Bianchi Cupia edeltävänä viikonloppuna flunssa iski ja pakotti perumaan Porvoon reissun. Halusin olla Vueltaan kunnossa. Kuitenkaan en keskiviikkona tuntenut itseäni kovinkaan vahvaksi ja se pisti miettimään Vueltaa. Perjantaina olin aikalailla kahden vaiheilla ja kokeilin vähän polkea mutta tehoja ei irronnut. Vaikkei mulla tehomittaria olekaan, niin kyllä sen tuntee kun pyörä ei kiihdy eikä kulje. Lauantaina olin risteysvalvojana PM-Masters -kilpailussa ja sen verran huono veto oli, että päätin jättää sunnuntaina Vueltan ajamatta. Vueltastahan en ollut maksanut mitään, mutta Lahden Triathlonista olin pulittanut päälle 50€ ja halusin rahoilleni vastinetta.

Vueltan ja Lahden välinen viikko meni levätessä, perhe-elämäsimulaatiossa sekä marjoja poimiten, perkaten ja pakastaen. Viikko olikin seuraavanlainen: ma kävelyä ja uintia, ti lepoa, ke töihin pyörällä ja mustikan poimintaa, to mansikoiden poimintaa ja perkaamista ja 15min juoksulenkki, pe pakkaamista ja siirtyminen Lahteen. Perjantaina kädet ja lavat olivat ihan puhki, mutta uskoin, että uinti voisi onnistua. En itseasiassa pahemmin edes stressannut kisaa enkä loman alkua. Tavallisesti stressaan lomaa niin, että sairastan ensimmäiset lomapäivät kuumetta.

Lauantaina Lahdessa oli kova länsituuli, joka toi Mukkulan rantaan Suomen mittapuussa isot aallot. Kisapaikalla oli aamusta 13 astetta lämmintä ja vesikin taisi olla 17, oli vuorokaudessa tippunut pari astetta. Järjestäjän toiminta hieman ihmetytti minua. Parkkipaikat olivat vähän huonosti merkattuja eikä ohjaajia ollut ollenkaan. Kansliassa kisakuoria ei ollut tehty valmiiksi, vaan kuoriin laitettiin tilanteessa numerot ja chip. Itse piti ottaa hakaneulat sekä leikata kuminauha. Minun kuoreen sujahti väärä numero, jonka huomasin vasta liimattuani runkonumeron pyörääni. Järjestäjää virhe ei haitannut ja pahoittelivat vain, joten kisaan lähdettiin Mikkona.

Pienellä verryttelyuinnilla

On se kauheeta: vilpoista vettä ja myrskytuuli

Tein pienen verryttelyuinnin ja siirryin kisainfoon. Infossa painotettiin turvallisuutta etenkin pyöräosuudella ja peesaamisesta rangastaisiin oikeasti ja kunnolla. Infosta siirryttiin lähtöpaikalle.

Viimeiset vilkutukset ennen lähtöä

Uinti lähti rannasta pohjoiseenpäin n. 400m, joka oli sivuvastaista. Aallokko sekä kanssakilpailijat aiheuttivat minulle pienen paniikin ja jossain 200m kohdalla sain uinnista jollakin tapaa kiinni. Ensimmäiselta poijulta käännyttiin kohti kaupunkia eli etelään päin. Tämä takasuora oli 800m pitkä, ja järjestäjän mukaan nopea koska sivumyötänen aallokko. Eihän se minua paljon auttanut. Puolivälissä suoraa kompassini meni sekaisin, ajatukset harhailivat enkä oikein tiennyt minkä mukaan pitäisi uida. Tunsin itseni yksinäiseksi kaukana rannasta. En nähnyt ketään ympärillä. Nousin pystyyn ja näin poijun häämöttävän kello yhden suunnassa. Korjasin kurssia ja onnistuin liittymään porukkaan. Poijulla oli hieman ruuhkaa. Loppusuoralla otin suoran kurssin kohti rantautumista, mutta kun niin moni näytti kiertävän punaisen poijun, kiersin minäkin. Uinnissa tunsin, etten ihan terve ollut, kun en vaan saanut käsiä pyörimään.

Siitä matkaan.

Ei sieltä itseä löydä

Juoksi vaihtoon sujui hyvin raskasta mäkeä ylös. Vaihtopaikalla alkoikin huimaamaan ihan huolella, mutta pidin sitkeästi kiinni tangosta ja yritin riisua toisella kädellä märkkäriä. Nopeasti päätin  ajovaatetuksen, puin kamat hitaasti päälle ja lähdin ajamaan. Paikasi valikoitui seuran paita. Olin aikeissa pukea irtolahkeet ja -hihat sekä hanskat, mutta kun eivät muutkaan eikä se ilma enään niin kylmältä tuntunut.

Rantautumassa

Pukua riisutaan

Noustaan mäkeä pitkin kohti T1:stä

Ajopaidan kanssa oli vähän taistelua, kun vetskari oli kiinni ja geelit tipahtivat taskusta.

Ajoreitti Vääksyyn päin oli entuudestaan hyvinkin tuttu. Matkalla muistelin kuinka ajelin mistäkin ja missä oli kurjia mäkiä yms. Ohitin pyöräilessä paljon porukkaa, välillä ihan pelotti, että milloin ohittamiseni katsotaan peesaamiseksi. Jopa useampi triathlonpyörä tuli ohitettua, mm numerolla 381 kilpaillut henkilö. Kääntöpaikalta Lahteen päin ohittelimme toisiamme vuorotelle, minä hänet ylämäessä ja hän minut tasaisella ja alamäessä. Lopun iso mäki oli hänelle liikaa, kun hän taisi jäädä melko kauas ja siinä mäessä ohitin yli kymmenen henkilöä.

Hymyssä suin tutuille teille

Paluu 1:14 myöhemmin

Vaihtoon tulin hyvävoimaisena. Pyöräilessä join melkein pullollisen urheilujuomaa ja söin kolme geeliä sekä puoli litraa vettä. Kengät sain vaihdettua kohtalaisen ripeästi. Juoksuosuus alkoi isolla alamäellä, josta jatkettiin metsäpolkua pitkin pyörätiellä. Pyörätielle saavuttuani matkaa oli taitettu puolisen kilometriä ja selkä sekä pakarat alkoivat ilmoittaa väsymyksestä. Katsoin mittaria ja vauhti oli 4:10 min/km, ihan liian kova. Yritin himmata sinne lähemmäs 5 min/km, mutta se oli vaikeaa.

Kun vauhti tipahti sopivaan 4:40, takaa tuli taas neiti 381 ohi. Kiihdytin perään ja katsoin vauhdin olevan 4:20. Tuumin sen turhan kovaksi, mutta ajattelin ottaa kiriavun vastaan enkä päästänyt naista karkuun. 3km kohdalla saimme ohitetun miehen seuraksi, joka kuitenkin tipahti parin kilsan päästä pois. Kävimme yhdessä kiertämässä pikku-veskun. Oli ilo nähdä sorsat ja fiilistellä juoksua niin tutuissa maastoissa. Vielä kun olisi vesiurut soineet niin ai että! Palattuamme Vesijärven rantaan, vasemmassa jalassa alkoi tuntua ikävä lenkkarin painauma. Tämä on tapahtunut kerran aikaisemminkin näillä uusilla kengillä. Sibelius-talon kohdilla saimme yhden lahtelaisen juoksijan kiinni. Pitkästi ei juostu yhdessä, kun kaveri nykäisi 1,5km ennen maalia meiltä karkuun. Yritin auttaa juoksuseuraani kannustavalla "vika kilsa" mutta "jee"-sanan lausahduksesta päätellen nainen oli jo aika loppu. Kuin varkain huonoa omatuntoa potien karkasin naiselta maaliin.

Loppusuoralla

Maalissa minun oli ihan pakko kiittää ja kätellä tätä naista kisasta, pyöräilyssä en sitä vielä huomannut mutta juostessa hän oli erinomainen kirittäjä. Siitä sitten Twixit ja palautusjuomat naamariin ja kamojen hakuun.

Posket pullollaan Twixiä

Tulokset screenshottina

Muutamia huomioita tästä kisasta:
-Tarkista lenkkareiden nauhoitukset, etteivät ne purista.
-Ajopaidan vetskari auki
-Ajokenkien nopeampi pukeminen
-Pyörän päälle nouseminen ja laskeutuminen pitää saada nopeammaksi
-Ajoasento kuormittaa liikaa pakaraa ja alaselkää -> juoksu kärsii -> ratkaisu: uusi pyörä

Kotiläksyiksi jäi yllämainitut. Lisäksi, jos ensi kesänä aion suorittaa puolikkaan, pitää talvella uida ja juosta paljon enemmän kuin viime talvena.

Maanantaina kävin hierojalla palauttavassa hieronnassa. Oli sitten puhetta tästä minun tehottomuudesta ja sairastelusta. Hänen korvaan se kuulosti ylikunnolta. Se voi olla mahdollista, kesäkuussa ja heinäkuun alussa tuli vedettyä kovaa treeniä ja kisoja. Talven pohjat eivät tainneet riittää siihen.

Tämä oli kauden viimeinen kisa, ellen juokse jotain jossain, ja nyt levätään elokuu. Syyskuussa sitten aletaan tekee pohjia ensi kautta ajatellen.

Porvoon Seikkailutriathlon: pieni ja tiivistunnelmainen sprinttitriathlon

Sunnuntai-aamunahan ihmisellä ei ole parempaa tekemistä kuin herätä klo 6 aamupalalle ja pakkailemaan kamoja. Sääennuste aiheutti harmaita hiuksia, kun luvassa oli pohjoistuulta, vesisadetta ja vilpoista keliä. Miten tämmöiselle kelille pitää pukeutua? Aprikoin mielestäni sopivat varusteet ja lähdimme kohti Porvoota.

Seikkailulaakso on kokous- ja tapahtumakeskus. Siellä oli hieno rantakota ja muutenkin tilat vaikuttivat hyviltä. Vaikka sisätiloja ulkopuolisen silmin oli tarjolla, kisakanslia oli ulkona säiden armoilla. Aamulla ei kuitenkaan satanut vettä.

Kisakanslian kautta hoidin oman vaihtopaikkani mahdollisimman nopeasti kuntoon. Otin oman paikkani melko läheltä uinti/juoksuporttia. Taisi olla vikatikki näin jälkeenpäin ajateltuna kun pyörän kanssa on vaikeampaa juosta kuin ilman. Ensikerralla pitää minimoida pyörän kanssa juokseminen.

Uinnin lähtöpaikka

Puolituntia ennen lähdöä menimme lähtöpaikalle ihmettelemään. Taivaalta tuli vettä, joten olin käytännössä vain märkkäri päällä. Kauhistelin rannalta aukeavaa merimaisemaa: vihreänharmaata vettä, kaislikkoa ja kapeaa väylää. Eli uinti tapahtui vedestä ja uintimatka kulki kuvasta suoraan poispäin kohti lähes näkymätöntä, valkoista poijua. Se kierrettiin oikealta puolelta ja käännyttiin vasemmalle kohti oransseja poijuja (kaislikon takaa pilkistää). Rannasta on varmasti ollut mahtava seurata tätä uintiosuutta (ironiahymiö).

8:40 hyppäsin veteen. Jalat upposivat 15cm pehmeään saviliejuun. Yök! Kävin uimassa semmoisen n. 70m tuossa edustalla vähän hakien tuntumaa. 8:45 nousin vedestä keskustelemaan seurakaveri Jonnen kanssa kisasta, kesästä, treeneistä yms. 8:55 kävi kehoitus siirtyä veteen ja näin teimme.

Peukutan ennen lähtöä

Lähtövihellys kävi ja merivesivatkaimet lähtivät liikkelle

Otin tietoisesti lähtöpaikan takaa ja vähän reunasta kun vielä arkailen uinnin kanssa. 9:00 pilli vihelsi ja uinti alkoi. Alussa saikin uida ihan kohtalaisesti muutaman vedon, kunnes olin törmätä poijuun. Sitten väylä kapeni ja väkisin tuli pientä kontaktia. Enitin kismitti kapeassa väylässä rintauimari.

Merelle päästyämme ihmettelin missä se ensimmäinen poiju on ja sinne oli vielä matkaa joitain metrejä. Ruuhkaa oli. Poijun jälkeen otin oikean reunan ja pääsin uimaan omalla rytmillä. Lämmittelyvauhdilla tuli uitua kääntöpaikalle saakka, josta sitten aloin kirimään. Tiukensin rytmiä ja omaksi yllätykseksi sain kiinni porukkaa. Melkein sorruin peesaamaan, mutta heti hylkäsin idean ja painoin läpi ison rintaman. Katselin vähän etäisyyttä rantaa ja tiukensin vielä enemmän vauhtia. Olin ihan fiiliksissä kun uinti kulki. Veto! Veto! Veto! Ja maihinnousupaikka lähentyi nopeasti. Kilpailun jälkeen Triathlonfoorumilta luin, että useampi henkilö oli mitannut uintimatkaksi 850-860m.

Tiedoksi, että olin vasta kuluneella viikolla opetellut hengittämään oikealta puolelta ja rytmitin uintini ja hengityksen niin, että hengitän nyt joka kolmannella vedolla, enkä joka toisella. Näin uintini näyttää uinnilta ja meno on tasaista. Kädet käyvät kuin siipirattaat. Lauantaina kokeilin tätä tekniikkaa ensimmäisen kerran avovedessä.

Varsin koominen tilannekuva, kun otin olkapäältäni vetskariremmin.

Juoksu vaihtopaikalle meni hyvin. Vaihtoa valmistellessa tein muutaman virheen, joista sitten kärsin vaihtotilanteessa. Yritin kuivata jalkoja sukkia varten, mutta totesin, että ei onnistu ja pyöräilin ilman sukkia. Toinen virhe oli olla pohtimatta ajovarusteita tosissaan. Mulla oli pussissa vähän kaikennäköistä mukana, josta valitsin tuuliliivin ja ajohanskat.

Pyöräosuus alkoi mielestäni vahvasti ja jaloissa oli hyvä tunto. Sykkeet olivat heti korkealla, mutta kilpailuhan tämä on. Pyöräreitillä ei ollut yhtään tasaista pätkää, koko ajan mentiin mäkeä ylös tai alas. Ohitin monta tyyppiä pyöräilessä. Se tuntui hyvältä. Kääntöpaikalta lähtiessä ohitin nopeasti vielä yhden. Loppumatkalla olikin aika vähän ohiteltavia. Erään miehen ohitin ja heti kohta geeliä nauttiessani hän ohitti minut ja pysyi koko loppumatkan n. 20m päässä edelläni.

Lähdössä pyöräosuudelle.

Paluu pyöräilyosuudelta

T2 meni nätisti. Olin jo pyöräilessä riisunut hanskat pois ja avasin liiviä ennen pyörän päältä hyppäämistä. Vaihdossa kaikki turha nopeasti pois päältä, lenkkarit jalkaan, kello mukaan ja juoksemaan. Tietysti munasin kellon kanssa, sammutin sen vahingossa. Tuo 310Xt on tosi hidas sammumaan ja käynnistymään. Olin juossut jotain 200m kun kello heräsi taas henkiin ja sain laitettua tallennuksen päälle.

Juoksureitti sisälsi noin parisataa metriä asfalttia, sitten soratietä puolen kilometrin verran, jossa kääntöpaikka. Toisen kierroksen kääntöpaikkaan/maaliin oli kunnon mäki, joka olikin reitin ainoa mäeksi laskettava.

Noin puolen kilometrin juoksun jälkeen vatsaan iski pistos. Muutaman sadan metrin päästä olo helpotti. Sitten alkoi selkä vetää jumiin. Juostessa sain mukavasti taas porukkaa kiinni. Muutama mua huomattavasti kovempaa juokseva kaveri juoksi ohi. Ekalla kierroksella juoksin ihan laput silmissä ja yhtäkki Jonne huutaa kannustuksia juostessaan vastaan. Yllätyin ihan ja se piristi. Seuraavalla tapaamille moikkasin takaisin. Kolmannen kerran nähtiin viimeisellä kierroksella, mutta Jonne oli laput silmillä ja tyydyin taputtamaan. Huomasin olevani n. kilometrin Jonnea perässä. Juoksuosuuden lopussa, viimeisen puolen kilometrin aikana alkoi vähän ripottaa vettä ja meillä oli jonku juniorin kanssa ihan kirikamppailua, kunnes viimeisessä mäessä poika hyytyi ja tsemppasin häntä.

Maaliintulo

Maalissa selkä jumii ja takki oli aika tyhjä

Lopputuloksissa M Yleisessä Jonne oli 11. ja minä 16. Maaliintulostani oli kulunut vain minuutin verran kun alkoi satamaan kunnolla. Kipitin nopeasti autolle pukemaan lämmintä ja keräsin tavarani vaihtopaikalta ja lähdimme kotiin.

Tulokset kokonaisuudessaan tässä. Alla vielä pyöräily- ja juoksuosuuden datat.




Seikkailutriathlon oli mukava pieni tapahtuma, jossa hinta ja laatu kohtasivat. Reitit olivat hyvät ja tapahtumapaikka mielenkiintoinen. Jos jostain pitäisi antaa kritiikkiä, niin se olisi kapea kaislikkoväylä uintiosuudella ja parkkipaikkapelto, josta heinät olisi voitu korjata talteen ennen parkkipaikaksi muuttamista. Jos tämä sopii ensi vuoden aikatauluihin, tulen olemaan viivalla!

Seuraavan kerran olen lähtöviivalla Bianchi-Cupin kilpailussa Porvoon Kråkössä 21.7, sitten Vuelta Vantaa -kuntoajossa 26.7 ja 1.8 Lahdessa triathlonin perusmatkalla. Ennen sitä, pitää juoksemista kehittää.

Royalin 50km: taktinen moka maksoi voiton

Royalia edeltävällä viikolla oli hyviä ilmoja. Olin suunnitellut perjantaille ja lauantaille uintitreenejä. Perjantaina pakkasin kaikki tarpeelliset kamat kasaan ja lähdimme ajamaan Nastolaan anoppilaan. 2km ennen perille pääsyä hoksasin, että märkkäri ja muut uintikamat jäivät Tuusulaan. Se niistä uintitreeneistä.

Lauantaina käytiin katsomassa Vierumäellä Finntriathlon-sarjan osakilpailua. Meno ja fiilis olivat leppoisat ja mukavat, ensi vuonna pitää yrittää itsekin päästä mukaan. Uinti oli pienessä, kirkasvetisessä järvessä, josta kilpailijat nousivat melkoista mäkeä kohti vaihtopaikkaa. Pyörä- ja juoksureitistä en ole tietonen, mutta varmasti olivat sopivan haastavat.

Illalla kävin polkemassa 20km verkkolenkin ja vähän herättelemässä kroppaa. Anoppilassa tein loppuvenyttelyjä, kunnes potkasin sohvaa ja varpaankynsi halkesi. Hoidin sen kuntoon, eikä se juuri tuntunut menoa haittaavat.

Royal

Sunnuntai-aamuna vetäsin aamupalaksi puuroa ja sitten kisapaikalle. Numero pyörän tankoon kiinni ja pienet verryttelyt. Viime vuodesta poiketen kaikki lähtijät lähtivät liikkeelle samasta pamauksesta. Joukon hänniltä lähti liikkeelle meidän 50km ryhmä.

Royalin lähdössä.

Hypyn pojat roikkuivat etuautossa kiinni kunnes vapaa vauhti alkoi ja alkoi minun vetovuoro. Parin minuutin vrtämisen jälkeen vuoro vaihtui. Ihan kohtalaisen hyvällä vuorottelulla päästiin Messilään, jossa ajauduin taas vetohommiin isossa alamäessä. Koska näin lyhyessä kuntoajossa jokainen pelaa omaan pussiin, en pahemmin polkenut mäkeä, vaan rullaisin vapaalla. Jarrutelkoot peesailijat.

Messilän jälkeen muillakin aukesi jalat ja hetken onnistuimme pyörittää kohtalaista ryhmäajoa. Musta tuntuu, että tässä porukassa kovin moni ei osannut ajaa porukassa. Vetovuoron vaihto tapahtui usein niin, että takaa tultiin veturin ohi. Ei siinä, jos vauhtia ja jalkaa piisaa, niin ajelkoot ohi.

Hollolan kirkonkylälle tultii minun ja Hypyn pojan vetämänä. Juuri ennen kirkkoa maasto nousee sen verran, että Giantissa tuntuu paremmalle laittaa pienempää keskiötä. Huono tuuri jatkui, kun downshiftatessa ketju putosi pikkurattaan ja rungon väliin! "Voi v***u" ja "KETJUT" huusin ja himmailin tien reunaan. Onneksi sain ketjut varsin nopealla 20s stopilla paikalleen. Siitä alkoi kilometrin mittainen kiri, jotta sain porukan kiinni ennen Uskilassa olevaa Hatsinantien jyrkkää mäkeä. Sain porukan hyvissä ajoin kiinni ja levähdin hetken ennen mäkeä.

Perälenkillä ei oikeastaan tapahtunut mitään erikoista. Huoltopiste ohitettiin mahdollisimman kovaa. Ennen kääntymistä takaisin Hatsinantielle joku vetäisi lähes 50m kaulan meihin muihin. Tein töitä ja ajoin väliä kiinni ja Hatsinan ison alamäen jälkeen saavutimme irtiottajan. Sitten taas lepäsin.

Pyhäniemen kartanon jälkeen tuntui, kuin muut olisivat alkaneet ajamaan kovempaa ja väkeä tuli eteeni lisää. Sehän kävi minulle, koska olin jo omasta mielestäni vetänyt tarpeeksi. Messilän mäkeen tultiin ryppäässä, ja hiljalleen noustiin mäki ylös. Porukassa oli mukana melko vahvareisinen nainen, joka nousi isolla keskiöllä koko mäen. Minä himmailin ja pyörittelin pikkukeskiöllä säästellen itseäni. Mäen päällä sitten nousin taas kärkeen vetämään.

Tasaisen hiljaista vauhtia kiihdyttelin johonkin 30km/h vauhtiin. Aloin miettimään missä iskisin pienen härnäysvedon. Juuri ennenkuin tie vaihtui alamäeksi, laskin mielessäni " 5, 4, 3, 2, 1", vaihdetta pykälä pienemmäksi ja hanaa. Hetkessä vauhtia olikin reilu 45 ja ajoin alamäkeen aika kovaa. Iso osa porukasta tuli mukaan hetken päästä, mutta toivoin, että heikommat olisivat jääneet taakse.

Kun isku ei auttanut, jäin taas lepäilemään peesiin ja katsomaan miten muut ajavat. Jalkarannassa ja Tapanilassa parit mäet ajettiin aika kovaa, joillakin tuntui olevan jalkaa. Minulla ei vielä tuntunut missään, joten aloin jo miettimään loppua.

Jalkarannatien/Rullakadun ympyrään tulin toisena, joku paikallinen taisi vetää siinä kohtaa. Sen vauhti hyytyi Ravintola Lokin mäessä ja minä käännyin ensimmäisenä Svinhufvudinkadulle. Hälytyskellot eivät vielä soineet. Kilpasarjasta on mieleen jäänyt ainakin se, että risteyksistä lähdetään lähes täydellä kaasulla, niin tein. Vauhtia oli reilu 40, katselin taakse ja yritin vähän himmailla ja mutkitella, että jos joku vaikka ajais ohi. No ei tietenkään, vaan kaikki tyytyivät peesaamaan.

Sykkeet olivat tapissa, mutta jaloissa ei vielä tuntunut. 50m ennen viimeistä liikenneympyrää LaPylainen meni oikealta ohi. Ajattelin ett V*ttu. Aloin kaartamaan ympyrään niin molemmin puolin meni väkeä ohi. Sain huonon ajolinjan ympyrässä ja ajoin kaikkien mahdollisten kuoppien kautta. Yritin kiriä, vähän vielä irtosi, mutta suurimmat paukut taisivat jäädä Svinhufvudinkadulle. CycleCenterin kaveri olisi ollut voitettavissa, mutta sillä oli niin tiukka kiri, etten voinut vastata. Niinpä jouduin pettymään aikaan sekä sijoitukseen. Tavoitteena oli ajaa viime vuotta kovempaa ja jopa voittaa.

Maaliintulo. Kärki ei ollut kaukana

Voittaa olisin voinutkin taktikoimalla lopun paremmin. Voittaja oli vanha mies, jolla on varmasti enemmän taktista silmää kuin mulla. Toiseksi tuli nuori HyPyläinen, jonka sijoitukseen riitti peesailu loppuun saakka ja pari polkaisua. Kolmanneksi tullut kaveri on tunnettu peesailusta ja kovasta loppukiristä. Tämän sain tietää tosin vasta pari tuntia kisan jälkeen.

Eniten harmitti nähdä maalissa pari pettynyttä kasvoa, tyttöystävä ja anoppi kun odottivat menestystä. Eli note to yourself: Opettele taktikointi!

Tästä videoon


Tulevan sunnuntaina 12.7 on edessä jälleen triathlon, Porvoon Seikkailutriathlon.

Fast 'n Furious Vantaankoskella

Porvoon Ajojen pettymys on mielessä käsitelty ja Porvoossa tehdyistä virheistä opittu. Työmatkaa ajellessa on päässäni soinut ääni, joka käskee matkalla kiinnittämään huomiota tiettyihin asioihin, jotka valmistavat kilpailuun. Näistä esim. risteykset ja niistä kiihdytys.

Juhannus meni leppoisasti Lahden seudulla. Kävin kerran uimassa puvun kanssa muutaman sata metriä ja uimistani jopa kuvattiin. On se kauhean näköistä. Toinen urheiluksi miellettävä tekonen oli käynti Pajulahden seikkailupuistossa. Se oli todella nastaa.

Juhannuksen jälkeinen viikko olikin vähän vaikeampi. Tiistaina kävin töissä pyörällä ja tuntuma oli hyvä. Illalla päälle osunut sade leikkasi lenkistä vajaan 20km pois, mikä tietysti harmitti. Ke lepo. Torstaina poljin töihin, mutta yksi homma venytti työpäivän puoli kahdeksaan illalla, enkä jaksanut enään polkea kotiin, joten soitin emännän hakemaan.
---------------------------------------------------------------------

Vantaankoski Racea edeltävänä päivänä firma tarjosi viihdettä vapaa-ajalle ja sinnehän oli mentävä. Kävimme Kampissa keilaamassa ja menimme Brondaan syömään. Ei ihan paras tankkaus kilpailuun ja kotona olin vasta puoli yksi yöllä. Mahdollisimman nopeasti sänkyyn ja unta kaaliin.

Aamulla tsekkasin kamat nopeasti kasaan ja mietin contourin kiinnittämistä tankoon. En sitten kiinnittänyt, kun en ollut ladannut sitä ja ajattelin, että tuskimpa sitä kisassa tarvitsee.

Ennen kisaa suoritin aika minimaalisen alkuverryttelyn, 6km, joka kuitenkin aiemmin suorittamiini oli pisin. Seuraavalla kerralla täytyy ajaa enemmän. Muutaman sanan vaihdon parin seurakaverin kanssa, mutta aika vähällä jäi sosiaalinen puoli.

Hiukan ennen lähtöä kaveri yllytti lähtemään eturivistä. Olihan nämä sentään meidän seuran järjestämät kilpailut, joten tottakai kolme ACT-paitaa asettuu etu-Skodan perään. Lähdön hetki koitti, ja säntäsimme matkaan. Vedin Anssin kanssa ekat 3km, kunnes takaa alkoi tulla innokkaampia vetäjiä ja hyvä niin kun sykkeet olivat tosi korkealla.

Tällä kertaa kilpasarjassa ajettiin aktiivisesti ja pyrin itsekin käyttämään hitaat hetket asemien paranteluun. Porvoon suurimmat virheet: liikkeellelähtö perältä, kärsiä jojoliikkeistä ja pelin lukemattomuus eivät saaneet nyt toistua. Muutamaan mäkeen hain itselleni hyvän paikan, jotta sain ajaa omaa vauhtia eikä kyttäillä edellämenijää.

Ensimmäisen kerran toivoin kameran olevan mukana n. 20km kohdalla (muistaakseni) kun edessäni henkilö A osui henkilö B:n takavaihtajaan eturenkaallaan. Takavaihtaja meni solmuun ja taisi A:n kiekostakin lentää kuitua, kun minun eteeni tuli 20€:n setelin kokoinen kuitupala. Molemmat taisivat selvitä pystyssä ja pääsivät reunaan.

Pari kilometriä ennen ensimmäisen kierroksen päättymistä pieni sadekuuro tuli päällemme kastellen tien ja kuskit. Käännyttyämme toiselle kierrokselle ja ajettuamme kilometrin verran, tie kuivui. Eli pahimpaan paikkaan oli satanut vettä.

Toisella kierroksella porukka jatkoi tasaista ajamista ja joitain pieniä irtiottoja alkoi olemaan, mutta ne kestivät maksimissaan 15 minuuttia, kun ne ajettiin kiinni. Kilometrihaarukassa 41,7 - 43,3 mäessä Tommi ja kilpailun kolmanneksi sijoittunut kaveri lähtivät ajamaan irtiottoa kiinni ja minäkin osallistuin vetämällä koko pääjoukon mukanani.Kierros ajettiin loppuun ilman sen suurempia tapahtumia.

Kolmannen kierroksen ekat 10km tunsin porukassa jotain kyttäämisen makua. Ryhmän ajo oli hillittyä, mutta muutamia vähän agressiivisiakin polkaisuja nähtiin ja porukka vähän eli. Kukaan ei halunnut avata peliä eikä kukaan halunnut päästää ketään karkuun.

Kolmannella kierroksella näin ensimmäisen kaatumisenkin, mutta en enää muista, mitä siinä tapahtui. Sitä kameraa olisi nyt tarvittu.

69km asti jalkani tuntuivat tosi hyviltä. Mutta taisin alamäessä saada hyvät vauhdit ja jatkoin niillä vauhdeilla seuraavaan ylämäkeen, jonka sitten painoin isolla liekillä kun niin muutkin tekivät. Hapot iskivät reisiin. Pelkäsin että oliko tämä nyt tässä. Mutta ei ollut, kukaan ei onneksi lähtenyt irti.

Riispankyläntiellä 74km paikkeilla loivassa ylämäessä alkoi tapahtumaan. Ajoin keskiviivan päällä, ja kaksi ajoi edessäni n. 5m päässä viivan vasemmalla puolella. Heillä taisi tulla keskenään vartalokontaktia, ja oikeanpuolimmaisen eturengas alkoi resonoimaan sivusuunnassa huonon asfaltin takia. Siitä se sitten lähti kuin törmäystestinukke kaatuen asfalttiin. Näin kun kaverin pää kolahti todella voimakkaasti asfalttiin. Silmälasit lensivät ja minun ajolinjani meni hänen pään ja lasien välistä. Onni onnettomuudessa oli se, että tie kaarsi oikealle ja kaatunut oli vasemmalla kaistalla eikä hän eikä pyörä jäänyt muun porukan alle. Silloin olisi tullut lisää uhreja. Jouduin hidastamaan vauhtia ja uudelleen kiihdyttämään, mikä vei tuhona voimia.

75km paikkeilla nousin vahingossa porukan kärkeen. Tie oli märkä, joten en halunnut paskaa silmilleni niin tämä oli hyvä ratkaisu. Kilometrin verran kesti vetoa, kunnes takaa tultiin kovaa ohitseni. Siinä oli ohittajia n. 5kpl ja pääsin kuudenneksi. Viimeinen kilometri menossa. Sain peesissä hieman levättyä. Toiseksi viimeinen risteys näkyi. Tipahdin kyydistä ja eteeni syntyi rakoa, joku ajoi vasemmalta ohitseni. Tommi oli edessäni. Hänen edellään kilpailijalla tuli jotain ongelmia ja hän kaatui. Tommi oli hänen oikealla puolellaan ja joutui hyppäämään kanttikiven yli kelville puhkoen takarenkaansa. Anssi ajoi risteyksen jälkeen rinnalleni ja tukimme tien. Pyysin Anssiltaa rauhaa viimeiseen mutkaan ja vähän tilaa. Anssi antoi. Minulla tapahtui pieni liukastuminen ja otin pienen kontaktin Anssiin. Anssi alkoi yllyttämään kiriin, mutta sanoin että saat mennä ensin. Paukkuja oli vielä vähän, mutta mielenkiintoni rynnimiseen meni kun näin nämä kaksi kaatumista. Ajelin tasaisen kovaa maaliin Anssin perässä vajaan 10m päässä ollen kilpailun 13.

Kilpailun jälkeen vaihdoin muutaman sanan Anssin ja Tommin kanssa, sitten minuun iski niin kova pistos, että piti lähtä käymään miten sille toisena kaatuneelle kaverille kävi. Ajoin paikalle ja siellä hän makasi, onneksi seurakaverinsa kanssa. Jututin heitä ja lähdin etsimään apua. Naisten SM-kisat olivat käynnissä ja sopivasti poliisimoto tuli vastaan, jolle huusin APUA ja hän kiihdytti katsomaan. Muutaman minuutin päästä tuli ambulanssi ja kaatunut kaveri saatiin hoitoon. Kaatuja oli saanut jonkinsortin aivotärähdyksen ja muistinmenetyksen, koska hän ei muistanut missä on eikä mitään muutakaan tästä päivästä.

Kisasta jäi hyvä maku. Vauhti oli todella kovaa, 77km@40,2km/h on kovaa kyytiä. Kilpailijoita oli jotain 40kpl. Ryhmäajo oli siistiä ja kilpailijat mukavan aktiivisia. Näitä kisoja lisää.


Tulokset:
http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2015/vantaa_race_27.6.htm

Kuusijärven triathlon ja Porvoon Ajot

Tästä tulee pitkä kertomus, lyhennettynä: Kuusijärven triathlon meni hyvin, Porvoon ajot huonosti.

Torstaina 4.6 postiin saapui Wigglestä tilaamani Orca TNR-märkäpuku. En ole koskaan märkäpukua omistanut ja vain kerran käyttänyt päällä, mutta ajattelin, että kai semmoinen pitää hommata jos meinaa kokeilla triathlonia.

Torstaina puin puvun päälle, menin jääkylmään suihkuun ja kappas, ei tullut kylmä. Tästä rohkaistuin ja kävin perjantaina Rusutjärvessä vähän uimassa kovassa tuulessa. Alkuun pelotti, mutta vesi ei edelleenkään tuntunut kylmältä. Sitten pelotti uida vedessä, jossa ei näe eteensä.

Kuusijärven Triathlon

Lauantaille luvattiin sopivaa 15 asteista auringonpaistetta ja älytöntä etelätuulta. Tuuli tulisi häiritsemään pyöräilyä, mutta olin luottavainen itseeni, onhan vastatuuliajoa harjoiteltu työmatkoilla. Kuusijärvelle saatiin auto helposti parkkiin ja käveltiin tapahtumapaikalle.

Kyllä sitä taas tunsi itsensä niin aloittelijaksi kisapaikalla. Olin ihan pihalla mitä ja missä järjestyksessä pitäis tehdä. Lopulta rauhotuin ja mietin asioita ja sain kaiken järjestykseen. Olin parina päivänä miettinyt mitä tarvin vaihtopaikalla ja samaan tulokseen päädyin tositilanteessa.

Kisainfo vei hirveästi aikaa verryttelyltä, ja porukka lähtikin keskenkaiken verkkaamaan, niin tein minäkin. Puin märkkärin päälle, uin n. 60m ja sitten lähtöalueelle odottelemaan.

Kilpakuntosarja oli melko tavallisten pulliaisten lähtö. Photo: www.onevision.fi

Lähtö tapahtui vedestä. Laiturin vieressä oli vettä sen verran että hyvin ylsi seisomaan. Vieläkin mua vähän pelotti musta vesi, mutta rohkastuin, kun ajattelin että tässä on reilu sata miestä samassa tilanteessa. Itse lähtötilanne oli vähän epäselvä ja kärki oli 10m muita edellä.

Photo: www.onevision.fi

Poliisisireeni ulvahti tasan 10:20 ja lähtö tapahtui. Kauhee pärskiminen alkoi kun reilu sata kilpakuntosarjaan startannutta miestä lähtivät uimaan. Nyrkkiä ja potkuja tuli joka suunnasta. Löysin hyvän raon, jossa mahduin uimaan. Välillä törmäilin ja minuun törmäiltiin, mutta se on normaalia, eikä siitä pidä panikoitua. Sen sijaan vähän panikoin uintisuunnan ja matkan kanssa. Tuntui, ettei se eka poiju tule koskaan. Sieltä se kuitenkin tuli ja kääntöpaikalla joutui uimaan koiraa, kun ruuhkaa oli niin paljon.

Kääntöpaikalta pystyi sitten uimaan seuraavalle poijulle hyvää matkavauhtia kun tilaa oli. Yhteen selkää uivaan uimariin törmäsin, mutta muuten meni aika nätisti. Viimeisellä poijulla otin härskisti sisäkaistan ja sitten pieni loppukiri kohti maihinnousupaikkaa. Juoksumatka sujui mukavasti vaihtopaikalle, ja sain riisuttua märkkärin yläosan juostessa.

Vaihtopaikalla löysin oman paikkani helposti ja aloin riisumaan vasenta lahjetta. Alkoi pyörryttää. Otin tangosta tukea ja yritin jatkaa riisumista, mutta pyörrytys jatkui. Tarrasin molemmin käsin kiinni tangosta, hengähdin puoli minuuttia ja olo parani. Riisuin märkkärin, puin kengät, kypärän ja lisäpaidan ja lähdin juoksemaan pyörän kanssa Lahdentietä kohti.

Pyöräilyosuus ajettiin Lahdentietä edestakaisin n. 7km siivua edes takaisin. Pohjoiseen päin oli makea myötätuuli, eteläänpäin kauhea vastanen. Mielestäni onnistuin pyöräosuudella hyvin, ohitin monta kaveria, harvempi ohitti minua ja hyvällä keskinopeudella ajoin osuuden.

Toiseen vaihtoon tultaessa väistin vastaan juoksevaa kilpailijaa ja ajauduin väärään väliin, mutta onneksi rivistöstä löytyi tyhjä kohta, josta pääsin omaan välikköön. Noin muuten vaihto meni hyvin, kun varusteita vain vähennettiin ja kengät vaihdettiin. Juoksuosuus tapahtui maastossa, ja heti alussa tunsin oikealla puolella keuhkon alla pistosta, joka sitten kesti joko juoksuosuuden. Juoksu kulki kyllä hyvin ja tässäkin ohitin monta kaveria. Viimeiset 1,5km kiristin vauhtia ja viritin pientä loppukiriä.

Photo:www.onevision.fi

Maalissa meitä odotti mitali, palautuspatukoita ja vesipullo. Lopputuloksissa olin kilpakuntosarjassa 33/81 ajalla 1:26:28 häviten voittajalle 15:44.

Porvoon ajot

Sunnuntaihin heräsin levänneenä eikä mikään paikka ollut pahemmin kipeenä, mitä nyt vasenta nilkkaa vähän aristi. Autoiltiin Porvooseen kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta saisimme edes parkkipaikan autolle. Porvoossa olikin aika täyttä.

Alkuverryttelyn aloitin hyvissä ajoin, jotta jalat heräisi. Jalat tuntuivat tosi hyvälle pyörittelyssä ja ihan 30km/h vauhdissa. Olin luottavaisin mielin ja odotin innolla lähtöä.

Tommin kanssa jutustelua ja välineiden tsekkaus ennen lähtöä.

Porvoossa hoidettiin omatoiminen lähtökuittaus ja sitten jäimme karsinaan odottelemaan siirtoa lähtöpaikalle. Jo tässä kohtaa tein virheen kun jäin porukan perälle, Anssi toimi viisaasti ja siirtyi mahdollisimman eteen. Hän olikiin saanut vinkin ex-ammattilaiselta Kanaselta.

Viivalla oli ahdasta.

Lähtö tapahtui jyrkkään ylämäkeen ja nousua jatkui vielä n. 300m ennenkuin alkoi alamäki ja vauhti kasvoi. Ensimmäiset 15km jalat tuntuivat hyviltä. 15-19 km tuntuivat hitaammilta kilometreiltä kierroksella ja olin luottavainen. Ensimmäisen pahan virheen tein ennen Mestareiden nousua, kun en hitaalla pätkällä noussut ylemmäs. Toisen virheen tein mäen jälkeen, kun aloin syömään geeliä vähän ennenkuin tultiin takaisin maalialueelle. Siinä oli tiukkoja mutkia ja jarruja tarvittiin, joten jouduin pitelee geeliä käsissä ja puristin pussista loput geelit sormille. Maalimäkeen tapahtui ihan älytön kiihdytys, ja kovavauhtista ajoa kesti maalista seuraavat 10km eteenpäin Kerkkoon mäkeen asti.

Peace! Salaisia käsimerkkejä kannattajille. Ei vaan, pyyhin geelisiä sormia housuihin.

Toisen kierroksen puolivälissä kun vauhti taas hiljeni, Anssi painoi lähelle kärkeä. Mulla alkoi jo jaloissa tuntumaan uupuminen. Kaikissa mäissä joudun tekemään töitä pysyäkseni kyydissä ja jojo-liike joukon perällä ei yhtään edesauttanut ajamista.

Kolmas kierros lähti taas liikkeelle kovalla kiihdytyksellä ja vauhdinpidolla. Maalimäessä oli tullut rakoa muuhun joukkoon, jota ajettiin pienellä porukalla kiinni. Sitten kun rako ajettiin umpeen, vauhti vähän hiljeni. Hetken ehdin huilia joukon perällä, kun vauhti taas kiihtyi ja Kerkkoon mäkeen tehtiin taas töitä. Olin ihan puhki mäen päällä, hengitin sen minkä keuhkoissa oli kapasiteettia. Jojo-ilmiössä piti vielä kiriä alamäessä, jotta oltiin taas kyydissä. Katselin eteen ja näin vilauksen Anssista melko kärjessä.

Kolmannella kierroksella Mestareiden mäkeen tulin joukon mukana mutta olin melko hapoilla. En antanut sen häiritä, vaan risteyksestä keräsin niin paljon vauhtia kuin suinkin mahdollista. Mäki nousu hyvin ja nousin edellämenneiden rinnalle. Kunnes ihan yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, kahden sekunnin aikana tapahtui jotain maagista ja tipahdin 20m päähän joukosta. Homma vaan loppui siihen, mäkeen ei riittänytkään paukkuja. Yritin puristaa vielä, mutta jalat eivät vääntäneet vauhtia. Mäen päällä olin jo 50-60m päässä edellämenijästä. En voinut uskoa. Loivaan alamäkeen yritin vielä painaa, mutta pyörä ei kiihtynyt. Maalisuoralle tullessa ero pysyi samana, mutta mäessä ei oikein irronnut, mutta yritin näyttää siltä, että taistelen mukana. Maalin jälkeen en enää nähnyt ketään, syke hakkasi ihan älyttömiä enkä saanut happea. Ensimmäisessä risteyksessä katsoin olevan sopiva lepuutuspaikka ja jätin siihen parkkiin. Ilokseni voin todeta, että heti paikalle ilmestyi kolme henkilöä kysymään vointia ja tarjoamaan apua.

Täytyy todeta, että palautuminen on sairasta. Edellisen päivän rasitus vei voimat kovatehoiselta suoritukselta. Mutta parin minuutin makaaminen ja hengittely palautti voimat niin, että ihan oikeasti hetken mietin vielä jatkamista, mutta kun kerta jätetään kesken niin jätetään vaan. Ihan hyvin jaksoin vajaan kympin verran kiertää loppuverkkaa ja kannustaa muita kilpailijoita.



Ensi vuonna sitten paremmin, joko Kuusijärvellä tai Porvoossa.

Juosten jalat alta

edit: tämä on isompi päivitys edellisen päivän julkaisusta

Juoksin Tuusulajärven puolimaratonin 23.5.2015, eli tästä on vähän kulunut aikaa. Kiirettä on töiden vuoksi pitänyt niin en ole oikein ehtinyt koneella kirjoittelemaan.

Päivä oli lämmin, mutta tuulinen. Varasin kotoa muka oikeat vaatteet mukaan, mutta verrytellessä tunsin, että vaatetta taitaa olla nyt liikaa. Ja sitähän oli, vähemmälläkin olisin tarennut. En ottanut huomioon, että lämpötila voi nousta melko paljon päivän aikana.

Juoksu lähti ihan hyvin käyntiin. Olin ajatellut vauhdiksi n. 5min/km, joka minusta tuntui hyvältä. Juoksu eteni hyvin 5km:iin asti ja pysyin aikataulussa, kunnes reisien kalvoissa alkoi tuntumaan kireyttä. Jalat alkoivat jäykistymään.

8km kohdalla aloin vain ajattelemaan juoksua ja juoksin "vakkari" päällä tasaista vauhtia. 10km:n kohdalla alkoi hieman helpottaa eikä vielä tuntunut pahalta. Vastatuuli tietysti vähän vei intoa, mutta se viilensi samalla mukavasti.

15km:n kohdalla alkoi pistämään oikeaan keuhkoon. Onneksi olin sopivassa porukassa niin pysyin juoksussa mukana väkisin roikkumalla. 18km:n kohdalla pistäminen vähän rauhoittui ja aloin henkisesti valmistautumaan loppukiriin. Viimeiset 1,5km juoksin ihan hyvää vauhtia ja ohitin paljon porukkaa. Maalisuoralla menin vielä aika kovaa ja hengitykseni kuulosti todella vaikealta. Niin vaikealta ja äänekkäältä, että ohittamani vanha mies kääntyi katsomaan minua.

Maalissa olin ajassa 1:45:09 ja sijoitus oli 98/338 muistaakseni.

Ohessa dataa:

Puolimaran jälkeen maalissa jalat olivat tyhjät ja keuhkot piiputtivat. Minuutin maattuani nousin ylös ja lähdin kävelemään.Se sattui. Portaiden nousi sattui. Söin tapahtumapaikalla pikkusen ja sitten kotia kohti. En tehnyt loppuverryttelyä kun en pystynyt. "Jaloilla ei enää tänä viikonloppuna juosta" oli ajatuksissani.

Sunnuntaille kipu oli yhtä kovaa. Maanantaina poljin töihin ja siinä huomasin, kuinka eri lihaksia käytetään juoksussa ja pyöräilyssä. Kun kävellessä ja juostessa sattui nivusiin, etureisiin, pohkeisiin ja sääriin, pyöräilessä sattui vain nivusiin ja etureisiin vain silloin, kun polki putkelta. Maanantaina menin hierojalle päivän päätteeksi, joka sitten hieroi palauttavaan tyyliin ja repi penikat auki.

Tiistaina tuntui hyvälle mutta vähän edelleen sattui. Keskiviikkona pystyin jo kävelemään normaalisti eikä sattunut. Näin jälkeenpäin täytyy sanoa, että puolimaraton on matka, jossa täytyy jo juosta. Ja juoksemista kannattaa harjoitella, minulla oli juoksua edellisen 2kk:n ajalta n. 10km verran... On vaarallinen yhdistelmä, kun tietää olevansa hyvässä kunnossa, mutta ei sitten ole treenannut lajia.

Seuraavana olisi la 6.6 ensimmäinen sprinttitriathlon Kuusijärvellä ja su 7.6 Porvoon ajot ja ihan kilpasarjassa.

Kevään klassikkokuntoajo: Kevätpolkaisu 2015

Kevätpolkaisua edeltävä viikko oli varsin vilpoisa ja minua huoletti viikonlopun sää. Lauantaina ennuste alkoi näyttämään ihan hyvää keliä, pilviä ja muistaakseni 13 astetta lämmintä. Ennuste ei pitänyt onneksi paikkaansa, vaan puolitoista tuntia saimme ajaa kauniissa auringonpaisteessa ja noin 15 asteen lämmössä. Loppumatka olikin pilvistä.

Matkaan lähdin lyhyissä housuissa ensi kertaa tälle vuoteen. Paitoina aluspaita, ajopaita ja irtohihat. Ihan nappi yhdistelmä. Hyvin tarkenin jopa tuulessa ja pilvisessäkin kelissä.

Lähdön hetkellä vierestäni lähtenyt Anssi totesi, että ex-pääministeri Alexander Stubb ajaa myös ja lähtee eturivistä. Siitä seuramme Robin innostui ja marssi eturiviin. Jälkeenpäin ajateltuna lähdin itsekin liian takaa, olisin hyvin voinut olla muutaman metrin edempänä. Lähtö sujui rauhallisesti ilman mitään draamaa.

Lahdentielle päästyämme vapaa vauhti alkoi ja nopeus kasvoi lähemmäs 50km/h. Ryhmässä huomasin, että taisi olla aika monelle kesän ensimmäinen ryhmäajo, kun se oli joillakin melkoista seilaamista. Pornaisiin päin käännyttyämme tielle 146 sivutuuli otti roolia ja tien oikea reuna oli aika tyhjä. Moottoripyörä ajoi vasenta kaistaa ja jatkuvasti huuteli ihmisiä siirtymään omalle kaistalle.

Ensimmäisellä kierroksella Hevonselässä tuntui, että pientä joukon hajoittamista olisi liikkeellä, joten päätin kiriä itseni porukkaan. Pornaistiin tultiin sulassa sovussa vastatuulessa. Pornaisista eteenpäin oli huonoa päällystettä tarjolla, ja renkaita paukkuikin melko monella ja itsekin ajoin pari kertaa todella pahasti kuoppaan, mutta onneksi ei käynyt mitään.

Linnapellossa tie teki tiukan mutkan alamäessä oikealle, n. 100m suora ja tiukka mutka vasempaan. Jälkimmäisestä kärki lähti kovaa kiihdyttämään vastatuuleen ja kirin tässä itsekkin, jotten tipahtaisi. Kyydissä pysyttiin, mutta sykkeet vähän nousi. Taas tasaista ryhmäajoa Nikkilän kautta Talmaan ja uusi kierros alkoi.

Toisen kierroksen alussa Lahdentiellä oli yleinen ruokatauko, kun lähes kaikki edessäni olevat kuskit kaivoivat evästä ja söivät. Itsekkin, ryhmän painostuksesta, nautin siinä geeliä ja juomaa. Lahdentien pätkä oli tosi kovavauhtinen koska meillä oli hyvä myötätuuli ja iso ryhmä menee aina pieniä kovempaa.

Eipä toisella kierroksella oikein tapahtunut mitään kovinkaan erikoista. Pornaisten jälkeen taas muutamilla paukkui kumit ja pulloja lenteli. Nikkilässä Jussaksentiellä juuri ennen ylämäkeä jollain naisella meni voimansiirto sekaisin. Ketjut lähti rattailta ja takavaihtaja näytti pyörähtäneen pakan ympäri.

Tästä muutaman sata metriä eteenpäin käännyttäessä Lukkarintieltä Nikkiläntielle oli yksi kuski pyyhkässyt päin liikenteenjakajaa ja hän makoili tiessä kamat levällään.

Martinkyläntielle käännyttäessä ilmassa alkoi tuntumaan pientä jännitystä. Osa teki vahvaa nousua kohti kärkeä, mutta itse vielä pidin pääni ja ajoin vain mukana. n. 4km ennen maalia aloin vähän katselemaan paikkaa keskiviivan tienoilta, jotta olisin hyvin iskemässä jos joku tulisi vetämään. Valitettavasti joku X-Tri Lahden edustaja ajeli mun vasemmalla puolella pikkusen etupuolellani, että olin vähän pussissa. Ja sama kaveri sompaili aika paljon sivusuunnassa. Yhden kerran osuinkin kunnolla hänen takarenkaaseen, mutta onneksi pyörät eivät lähteneet alta. Se kontakti söi aika hyvin vauhtia pois.

Viimeinen risteys vedettiin aika siististi ja leveesti koko tien leveydeltä. Loppusuoralla en enään miettinyt muutakuin, että täysiä ja koitin katsella rakoja, joista mahtuu ajamaan hitaammista ohi. Viimeinen nousi hidasti vauhtia, mutta ei tuntunut läheskään niin pahalta kuin viime vuonna. Maalissa olin aika hyvävoimainen, viime vuonna olin ihan puhki.

Tavoitteeni oli olla 100. parhaan joukossa, ajaa nopeammin kuin viime vuonna ja ehkä päihittää tiettyjä nimiä. Kuinka ollakkaan, kaikki toteutui. Jopa liiankin hyvin. Olin tuloksissa 9. eli pääjoukon kärkipäässä tulin maaliin, aika oli 19minuuttia parempi kuin viime vuonna vaikka matkaa oli 6km enemmän ja päihitettyjä nimiä en nyt kehtaa julkaista, jokainen voi lukea ne tuloksista ;)

Tulokset linkitän ja otan talteen, jahka kevätpolkaisun sivut taas toimisisivat.
Alla Garmin dataa

 Ja tässä video viimeisen 2minuutin tapahtumiin:
http://1drv.ms/1FsljQn